Ukrainan konflikti/sota

Uutuus kirja Ukrainan sodasta.

Silminnäkijät - Taistelu Ukrainasta (Nina Leinonen, Timo Hellenberg)

Tuhansia kuolleita, kymmeniä tuhansia haavoittuneita, yli miljoona kodistaan paennutta, raunioituneita kaupunkeja ja kyliä. Kaikki tämä vain muutaman tunnin matkan päässä Helsingistä.



Marraskuussa 2013 Kiova alkoi kiehua. Lähentymissopimus Euroopan unionin kanssa ei edennyt kansan toivomalla tavalla. Helmikuussa 2014 tilanne kärjistyi yli sata kuolonuhria vaatineisiin mielenosoituksiin ja mellakoihin Kiovan Maidanilla. Tutkimuksia ei ehditty edes aloittaa, kun Venäjä jo valtasi Krimin niemimaan maaliskuussa. Pian tilanne myös Itä-Ukrainassa alkoi kärjistyä. Huhtikuussa 2014 Venäjän tuella kapinaan nousseet paikalliset valtasivat hallintorakennuksia ja poliisiasemia. Toukokuun lopulla syttyi sota.


Valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg ja toimittaja Nina Leinonen seurasivat tilanteiden kehittymistä silminnäkijöinä Maidanilla ja Itä-Ukrainassa. Uutisissa on jäänyt paljon kertomatta. Paljon iholle tulevaa, yksityiskohtaista. Pelottavaakin. Kaikki kirjoitettu on itse nähtyä ja koettua, tapahtumia uutisten takaa.



Hellenberg työskenteli Kiovassa neljä vuotta. Talvella 2013–2014 Hellenberg vietti aikaa mielenosoittajien kanssa Maidanin teltoissa ja barrikadeilla, tarkkaili tilannetta eri puolilla kaupunkia ja tapasi kaduilla länsimaisen Ukrainan puolesta taistelevia ihmisiä.



Leinonen työskentelee toimittajana Iltalehdessä. Hän seurasi Itä-Ukrainan kriisin kehittymistä täysimittaiseksi sodaksi ja edelleen jäätyneeksi konfliktiksi maaliskuusta 2014 loppuvuoteen 2015. Leinonen on käynyt Itä-Ukrainassa toistakymmentä kertaa ja asunut Kiovassa alkuvuoden 2015.


http://www.docendo.fi/silminnakijat-taistelu-ukrainasta-nina-leinonen-timo-hellenberg.html

Olen jo lukenut kyseisen kirjan ja erinomaisen hyväksi havainnut - suosittelen ehdottomasti teoksen lukemista (löytynee myös kirjastoista tulevaisuudessa). Itse asiassa olin viime viikolla torstaina kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä, kaikella tapaa kiinnostava tilaisuus (ja samalla silmiä avaava) - tilaisuudesta en ole kirjoitellut mitään, sen sijaan kirjasta laadin varsin kattavan katsauksen blogiin pyynnöstä:

Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta

kirj. valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg, toimittaja Nina Leinonen


Marraskuun lopulla 2013 alkanut EuroMaidan ja sitä seuranneet tapahtumat ovat epäilemättä merkittävin Eurooppaa koskettanut kriisi tällä vuosikymmenellä. EuroMaidan päättyi helmikuun lopulla 2014 vallan vaihtumiseen Ukrainassa, silloinen Ukrainan presidentti Janukovitsh jätti Kiovan kuukausia jatkuneiden mielenosoitusten ja Kiovaa koskettaneen brutaalin verilöylyn päätteeksi. Tapahtumia Kiovassa seurasi hyvin pian ”vihreiden miesten” suorittama Krimin miehittäminen, hyvin pian tapahtumavyöryn alun jälkeen selvisi, että nämä ”pienet vihreät miehet” olivat Venäjän asevoimien joukkoja – Krimin niemimaan miehittäminen päättyi laittomiin vaaleihin ja lopulta niemimaan anneksoitiin Venäjään. Ukrainan koettelemukset eivät kuitenkaan olleet vielä ohi, kevään edetessä pidemmälle Itä-Ukrainassa – Donbasissa – alkoi separatismin aalto, jota yritettiin levittää ”vapaaehtoisten” voimin laajemmallekin alueelle Etelä-Ukrainaan Mustan meren pohjoisrannikolle idästä länteen Odessaan saakka. Separatismia seurasi Itä-Ukrainassa sota, joka jatkuu edelleen yli kaksi vuotta alun jälkeen. Sota, joka on vaatinut yhteensä yli 10 000 uhria – siviileitä ja sotilaita. Ukrainassa sota on koskettanut useampaa miljoonaa Donbasin asukasta, Venäjällä tuhansien ”vapaaehtoisten” ja Venäjän asevoimien sotilaiden perheitä ja taistelijoita.

Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta -teos perustuu Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen omiin silminnäkijähavaintoihin. Timo Hellenberg on kirjoittanut teoksen Kiovan tapahtumia käsittelevän osan alkaen aiheen purkamisen Ukrainan yhteiskunnallisista ongelmista ynnä kansalaisten odotuksista ajalta ennen EuroMaidanin alkua. Nina Leinosen osuus käsittelee pääosin sotaa Itä-Ukrainassa sellaisena, kuten hän on sen nähnyt ja kokenut työskennellessään toimittajana alueella.

Tutustuttuani teokseen en voi muuta kuin kiitellä sitä, että niin Hellenberg kuin Leinonen ovat istuneet alas ja kirjoittaneet tämän, monella tapaa, tärkeän teoksen. EuroMaidanista ja Ukrainan tapahtumista on kirjoitettu useita teoksia, tavalla tai toisella olen tutustunut osaan niistä – ne ovat täydentäneet omia havaintojani EuroMaidanin ja Ukrainaa myöhemmin koskettaneen sodan tapahtumista. Pidän erinomaisen hienona sitä, että Hellenberg on kyennyt avaamaan Ukrainan yhteiskunnallisia ongelmia tarkkapiirteisesti ja objektiivisesti, hänen havaintonsa tukevat omia havaintojani, joita olen tehnyt matkoillani Ukrainassa ja keskustellessani paikallisten kanssa ja tutustuessani maahan vuosien ajan ennen EuroMaidanin alkua. Se mitä Maidanilla tapahtui syystalven ja talven aikana 2013/2014 oli odotettavissa, Ukrainan yhteiskunnalliset ongelmat olivat todella laajat, suomalaisen on kenties mahdotonta ymmärtää sitä epätoivoa, jonka vallassa miljoonat ukrainalaiset olivat – he kaipasivat ja toivoivat ynnä odottivat muutosta. He asettivat toivonsa EU:n kanssa neuvoteltuun sopimukseen, miljoonille sopimus oli kauan odotettu ja he asettivat siihen suuret toiveet, sen toivottiin vievän Ukrainan kohti länsimaista kansalaisyhteiskuntaa, sen toivottiin vievän – hitaan prosessin kautta – Ukrainan pois korruptoituneesta oligarkkien ja erilaisten klikkien hallitsemasta yhteiskunnasta. Ukrainalaisista moni ymmärsi sen, että he eivät välttämättä itse juurikaan pääsisi nauttimaan sopimuksen hedelmistä, niin hidas yhteiskunnallinen muutos tulisi olemaan, mutta he ajattelivat lapsiaan, joiden tulevaisuuden he toivoivat muuttuvan merkittävästi paremmaksi yhteiskunnallisen muutoksen kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt, Viktor Janukovitsh jätti allekirjoittamatta pitkään hiotun sopimuksen – tämä teko oli kaikella tapaa pettymys miljoonille ukrainalaisille, jotka olivat panneet toivonsa sopimukseen. Janukovitsh tuskin arvasi, millaiset seuraukset teolla oli, ymmärrettiinkö edes Moskovassakaan teon seuraamuksia? Se sai kuitenkin kansan kadulle Kiovassa, tuhannet ihmiset kokoontuivat Maidanille osoittamaan mielipiteensä ja pettymyksensä: EuroMaidan oli saanut alkunsa.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana Ukrainan silloinen hallinto teki lukuisia karkeita virhearvioita, he myös arvioivat kansalaisten tahdon, päättäväisyyden ja voiman väärin. Janukovitshin hallinto olettaen luotti siihen, että turvallisuuskoneisto kykenisi vastaamaan kansan muodostamaan ”uhkaan”, tässä hallinto teki toisen merkittävän virheen – turvautui voimaan neuvottelujen sijaan. Marras-joulukuussa 2013 EuroMaidan oli kuihtumassa, ihmiset kokivat pettymystä ja epätoivoa, samalla tuhannet Maidanilla olleet olivat turhautuneita – he olivat valmiit lähtemään kotiin, näin kenties olisikin käynyt, jollei Ukrainan hallinto olisi tehnyt merkittävää virhettä ja turvautunut voimakeinoihin Maidanilla mieltään osoittaviin kansalaisiin. Tämä oli isku vasten kansalaisten kasvoja, mutta yhtä lailla voimankäyttö puhalsi liekkiin EuroMaidanin – tätä kehityskulkua Hellenberg kuvaa erinomaisella tarkkuudella teoksessa.
Tulevia tapahtumia kuvataan Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta -teoksessa erinomaisesti. Teoksen lukija viedään keskelle Maidania, hän tutustuu suureen joukkoon maidanilaisia. Samalla kun teos on hyvin tarkka silminnäkijäkuvaus seuraavien kuukausien tapahtumista, teos on myös inhimillinen kuvaus tunteista, joiden vallassa tuhannet ukrainalaiset olivat noina aikoina, jotka johtivat pelättyyn lopputulokseen – katutaisteluihin Kiovan ytimessä. Teoksen tässä osassa kuvataan raadollisesti niitä lukuisia virheitä, joihin Ukrainan hallinto ja sen turvallisuusjoukot syyllistyivät, kuinka voimankäytöstä tuntui tulevan itsetarkoitus ja kuinka hallinto turvautui rikollisiin joukkoihin (tituškoihin) likaisen työn tekijöinä. Kuinka hallinto järjesti lukuisia provokaatioita ja syyllistyi tekoihin, jotka yllättivät tapahtumia tarkkailleet ihmiset ja kansainväliset järjestöt: pidätyksiä, summittaista väkivaltaa, rikollisia otteita rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan ja lopulta puolustuskyvyttömien ihmisten ampumista Kiovan keskustassa.

Dynamo%20Stadionin%20portti%20(6).THellenberg_block.jpg


Dynamon Stadionin portilla (Kiova).


Kiovan surullisia tapahtumia kuvaavassa osiossa mieleeni jäi lukemattoman kohdat, voisin poimia tähän lukuisia lainauksia teoksesta – huomioita ja kommentteja, mutta tyydyn kuitenkin poimimaan vain yhden tapahtuman, joka monella tapaa kuvaa Kiovan tapahtumia noina ”hulluina” viikkoina:

Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta s. 91).

Kuten Hellenberg silminnäkijäkertomuksessaan teroitti, vaikka tapahtumien keskiössä oli Kiovan ja sen keskusta muutamien hehtaareiden kokoisella alueella, ympäri Ukrainaa järjestettiin Maidania tukevia mielenosoituksia ja tapahtumia – näitä mielenosoituksia järjestettiin myös idässä Janukovitshin tukialueella Donbasissa. Maidanilaisia tuki Kiovan seudulla myös ”Automaidan”, jossa lukuisat autoilijat levittivät ”Maidanin sanomaa” Kiovan alueella ajamalla letkassa, huoltaen samalla myös Maidanin mielenosoittajia Kiovan ytimessä.

Teoksen lukemalla ymmärtää sen, että kaikki alkoi hyvin spontaanisti. Kyseessä ei ollut mikään länsimaiden salaliitto, niiden tukema vallankaappaus Ukrainassa. Toki useat länsimaiset poliitikot ja toimijat antoivat tukensa ukrainalaisille, jotka osoittivat pettymyksensä ja nousivat korruptoitunutta ja rikollista hallintoa vastaan. Mutta aivan kuten kirjoituksen alkupuolella jo osoitin, ja aivan kuten Hellenberg kertoi, Ukrainassa yhteiskunnalliset ongelmat olivat olemassa olevia, ne kyseessä oli vuosikausien prosessin tulos, joka odotti syytä purkautumiselle ja EU-sopimuksen allekirjoittamattomuus oli lopulta se voima, joka sysäsi tapahtumaketjun liikkeelle. Mikäli Ukrainassa ei olisi tapahtunut merkittävää yhteiskunnallista muutosta, on oletettavaa, että jossain vaiheessa kansa olisi kaikesta huolimatta lähtenyt kadulle – aivan kuten se oli lähtenyt aiemminkin. Ukraina oli kaikella tapaa horjahteleva yhteiskunta, on mahdollista, että maan johto ei nähnyt tätä ”palatseistaan”, eikä täten ymmärtänyt sitä, millaisiin tekoihin pettynyt kansa voi ryhtyä. Mihin EuroMaidan voi johtaa, lopulta se johti väkeviin vaatimuksiin silloisen presidentti Janukovitshin syrjäyttämiseen ja lopulta Kiovan katutaisteluiden jälkeen näin kävikin. Niiden seurauksena Janukovitsh jätti Kiovan, teoksen luettuaan voi päätellä, että lähtöä oli jo valmisteltu jonkin aikaa – se ei ollut hetken päähänpisto vaan valmisteltu teko. Todennäköisesti Janukovitsh lähipiireineen tajusi mihin kaikki voi johtaa ja tämän seurauksena alkoi valmistella pakoa, mikäli turvallisuusjoukot ja berkutit eivät saisi tilannetta voimakeinoin hallintaansa. Perjantaina 21. helmikuuta 2014 Janukovitsh pakeni Kiovasta ja eri vaiheiden kautta päätyi lopulta Krimille, josta venäläisjoukot avustivat hänet Venäjälle.

On hyvä, että teoksessa Hellenberg kuvaa tarkasti myös niitä tapahtumia, jotka seurasivat EuroMaidania, kuljettaen lukijaa kohti idän tapahtumia Krimin miehityksen ja laittoman anneksaation kautta.

Seurasin itse EuroMaidania sen ensihetkistä lähtien, seurasin myös tapahtumia muualla Ukrainassa – läheisten ja ystävien kautta sain ensikäden tietoa myös idästä Donetskista. Tarkasta seuraamisesta ja lukemattomien luettujen artikkeleiden jälkeen tapahtumat olivat täynnänsä aukkoja, näitä aukkoja etenkin Kiovan tapahtumien osalta Hellenbergin silminnäkijähavainnot täydentävät erinomaisesti. EuroMaidan muuttuu entistä enemmän lihaksi, havainnot täydentävät toisiaan, ihmiset Maidanilla muuttuvat entistä enemmän lihaksi – he saavat uusia ulottuvuuksia, he muuttuvat todellisiksi, olemassa oleviksi ihmisiksi – toki yli sadan maidanilaisen elämä päättyi näiden viikkojen kuluessa, hekin saavat arvonannon teoksessa, heidän uhrauksensa ei ole turha. Barrikadien toisella puolen turvallisuusjoukkojen edustajat, berkutit ja miliisit saavat inhimillisiä piirteitä, heidän tekonsa eivät muutu hyväksytyiksi mutta hekään eivät ole yksiulotteisia kuvia. He ovat ihmisiä, joista osa oli valmis vuodattamaan verta, osan jättäessä rivit ja jopa vaihtaen puolta.

Kiovan tapahtumien hämmennys, sekavuus ynnä monissa paikoissa esiintynyt ammattitaidottomuus ja piittaamattomuus saavat osansa. Niitä ruoditaan tarkasti, hetkittäin jopa pikkutarkat (positiivisella tapaa) havainnot tuovat esille kokonaisvaltaisen piittaamattomuuden ja ihmishengen halveksunnan. Syyttävällä sormella voi osoittaa montaa tahoa, mutta viimekädessä syyllinen löytyy presidentinpalatsista.

Kiovan ja Janukovitshin kukistumista kuvaavien tapahtumien ja seuraavien epävarmojen viikkojen myötä Ukrainan silminnäkijäkuvaukset siirtyvät Itä-Ukrainaan Nina Leinosen täydentäessä silminnäkijäkuvauksia omalta osaltaan: Sota jota ei ole kuvaa nimensä mukaisesti Itä-Ukrainassa separatismin myötä alkanutta sotaa. Sotaa jota ei ole, mutta jota soditaan edelleen Ukrainan itäisissä osissa – tässä sodassa on kuollut tuhansia ihmisiä, haavoittuneita on kymmeniä tuhansia ja kenties pari miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja paennut joko Ukrainan hallinnossa oleville alueille tai Venäjälle. Itä-Ukrainassa soditaan sotaa, jonka moni on jo unohtanut ja jonka olemassa olon moni haluaisi unohtaa. Siirtyä eteenpäin ja jättää Ukrainan taistelemaan taistelunsa yksin.

Toimittaja Nina Leinosella on lukuisien Itä-Ukrainassa vietettyjen viikkojen ja kuukausien myötä kertynyt oivallinen näkemys ja tuntemus alueesta. Hän on päässyt seuraamaan tapahtumien etenemistä separatismin alkuhetkistä lähtien, niistä hetkistä, jolloin ensimmäisen separatistit ilmaantuivat katukuvaan, samoin hän on nähnyt separatismin ympärillä esiintyvät lieveilmiöt kaikessa karuudessaan – hän on myös nähnyt millaisia ”joukkioita” separatismi on vetänyt ympärilleen. Yhtä lailla hän on nähnyt, millaisin joukkioin alkukaaosta levitettiin ja mitä taustalla piili, kuten Leinonen teoksessa kirjoittaa kuvatessaan kevään 2014 tapahtumia:

Pääosa aukiolla koontuvista ihmisistä on eläkeläisiä. Osa on selkeästi provokaattoreita. Joka kerta, kun kokous on suurempi, kaikuu aukiolla huuto re-fe-rendum! Ihmiset vaativat kansanäänestystä Donetskin liittämiseksi Venäjään, tai ainakin autonomiaa alueelle. Huudot hiipuvat sitä mukaa, kun huudattajat poistuvat paikalta.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainastas. 230).

Samoin Leinosen havainnot hallintorakennusten valtauksista tukevat omia havaintojani siitä, että taustalla oli kaikella tapaa valmisteltua ja organisoitua toimintaa – ei mitään satunnaista, hallitsematonta ”aktivismia”:

Kulissien takana valmistellaan toukokuussa pidettävää laitonta kansanäänestystä, huhtikuisia rakennusten valtauksia suunnitellaan ja alueelle saapuu vähän kerrassaan lisää provokaattoreita. Huhtikuun alussa iskut hallintorakennuksiin ja poliisiasemille alkavat niin samanaikaisesti ja koordinoidusti, eli kyse voi olla vain valmiin suunnitelman toteuttamisesta.” (Silminnäkijät –Taistelu Ukrainasta s. 230).

donetsk%20huhti14.NLeinonen_block.jpg


Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014. Maailmanlopun meininkiä.


Ukrainan tapahtumien tarkastelun kautta on tärkeää, että myös nämä tällaiset havainnot tuodaan esille, ne omalta osaltaan täydentävät kokonaiskuvion rakentamista – ne ovat monella tapaa merkittäviä havaintoja ja kun tällaisia havaintoja yhdistää muihin alueella olleiden havaintoihin, kuvio muuttuu entistä tarkemmaksi ja hallitummaksi, toiminnaksi, josta aito spontaanius oli kaukana. Toki sitäkin oli mukana, lähinnä osa mielenosoituksiin osallistuneista toimi spontaanisti toteuttaen omia tarpeitaan, mutta se mitä piilee taustalla, on jäänyt aivan liian vähälle tarkastelulle etenkin mediassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä suhteessa asianharrastajat ovat olleet kuviosta perillä jo hyvin varhain, keväästä 2014 lähtien – osa jo sitä ennen pohtiessaan, mitä erilaiset ”organisaatiot” kulisseissa suunnittelivat. Mitä tarkoittivat ”Novorossiya” -liput, joita eri tilaisuuksissa esiintyi jo vuosia ennen kevään 2014 tapahtumia? ”Silminnäkijät – taistelu Ukrainasta” -teoksen myötä nämä aiemmat havainnot saavat lihaa luiden ympärille. Aukot alkavat täydentyä!

Paikoin Nina Leinosen silminnäkijäkuvaus on kuin jännityskertomusta lukisi, tapahtumat ovat sellaisia, joita tavallisen kansalaisen on kenties vaikea uskoa todeksi – en laisinkaan ihmettele tätä. Mutta kun vertaan näitä havaintoja ja kokemuksia muiden alueella vierailleiden tai alueella asuneiden havaintoihin ja kokemuksiin, niin nämäkin havainnot ovat ymmärrettävämpiä – ne eivät ole fiktiivistä tarinaa vaan todellisuutta näissä ”kansantasavalloissa”. Tai tämän hetken Venäjällä.

Itä-Ukrainan sodan merkittävimpiä yksittäisiä tapahtumia on heinäkuun 17. 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampuminen Itä-Ukrainassa separatistien hallinnoimalla alueella. Teoksessa Leinonen ei ota kantaa siihen kuka ampui koneen alas: ”kuka antoi käskyn” – kuten ei pidäkään. Kyseinen tehtävä on sälytetty toisille harteille. Leinosen kuvaus lohduttomuudesta alueella marraskuisena päivänä 2014 on kaikesta huolimatta merkittävä, se myös tuo esille hämmentäviä yksityiskohtia ja nostattaa pintaan ajatuksia – varmasti myös tunteita. Itse olen seurannut Ukrainan sodan ohella tarkkaan myös lentoon MH17:sta kytkeytyviä tapahtumia propagandasta eri tahojen suorittamaan tutkintaan. Tällaisessa kuviossa Leinosen inhimillinen silminnäkijähavainto on ajatuksia nostattava, erinomaisen kiinnostava ynnä poikkeava siitä materiaalista johon pääosin tutustun, samalla havaintoon sisältyy suunnaton tietomäärä.

Leinosen havainto lennon MH17 ”hautausmaalta” ja lukuisat muut vastaavat havainnot Maidanilta Itä-Ukrainan sotaan ovat monella tapaa tärkeitä, kyseessä on myös suuri joukko havaintoja jotka ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle aiemmin – tai ne on jopa pyritty torjumaan osassa mediaa. Hellenbergin osuudessa on merkittäviä lukuisia havaintoja, eräänä merkittävimmistä pidän selkeää ilmaisua siitä, että Maidan ei ollut fasistien tai uusnatsien luomus – heidän osuutensa oli lopulta hyvin marginaalinen, voidaan melkeinpä sanoa, että heitä oli kourallinen verrattuna niihin tuhansiin ja taas tuhansiin, jotka Maidanilla taistelivat paremman tulevaisuuden puolesta.

Vastaavasti Leinosen havainnoista merkittävimmät liittyvät Itä-Ukrainan tapahtumien ensihetkiin, niihin joita nostin esille aiemmin. Samoin Leinosen havainnoista tärkeiksi voidaan nostaa havainnot informaatiovaikuttamisesta ja suoranaisesta propagandasta. Itä-Ukrainassa propagandaa ja puhetta oli paljon, oli oltava tarkka sen suhteen mihin ja kehen saattoi luottaa: oli nähtävä omin silmin tapahtumat. Näiltä osin nostaisin esille s. 266 alkavan osuuden, jossa Leinonen kuvaa tapaamistaan suomalaissyntyisen Janus Putkosen kanssa, Putkonen toimi tuolloin (ja toimii edelleen) Donetskin ”kansantasavallassa” merkittävissä tehtävissä. Tuolloin, kuten nytkin, ”kansantasavaltaan” päästettiin mielellään vain lojaaleja toimittajia, ei objektiivisia ja tämä koitui Leinosen kohtaloksi – hän oli objektiivinen ei lojaali ”kansantasavallalle”, niinpä Putkonen oli merkittävässä roolissa sille, että Leinosen akkreditointi kansantasavaltaan evättiin. Kuvaavaa on:

Putkonen ilmoitti, että nyt käydään informaatiosotaa, ja että hänen edustamansa taho kertoo ainoana oikean totuuden.” (Silminnäkijät – taistelu Ukrainasta s. 267).

Teoksessa Hellenbergin ja Leinosen osuudet täydentävät toisiaan, Maidanilta edetään Ukrainan sotaan – kummankin havaintoja on helppoa lähestyä, kummallakin on oma persoonallinen tyylinsä. Kirjan kautta moni tapahtuma Ukrainassa muodostuu ymmärrettävämmäksi, samalla kirja herättää halun ja kiinnostuksen tutkia tapahtumia lisää – jopa minussa, siitä huolimatta, että olen itsekin elänyt viimeiset vuodet Maidania ja Ukrainan sotaa. Itse pidän, ehkäpä taustastani johtuen, ”Silminnäkijät – taistelu Ukrainasta” -teosta hyvin merkittävänä. Se luotaa syvältä ja samalla hyvin inhimillisesti Ukrainan tapahtumia viimeisimpien vuosien ajalta, se tarjoaa paljon lukijoilleen ja mikä tärkeintä se haastaa lukijansa ja pakottaa tarkastelemaan ympäristöään ja viime vuosien merkittävimpiä uutisia ja termejä, kuten informaatiosota ja propaganda, entistä tarkemmin. Kaikki ei aina ole siltä miltä se näyttää.

Itse pidän kirjaa sen tarjoaman näkökulman ja tapahtumien tarkastelun kautta jopa niin tärkeänä, että näkisin erinomaisen positiivisena, mikäli se olisi mahdollista kääntää useammallekin kielelle.

Taivaallinen.sotnia_block.jpg


Taivaallinen sotnia, Kiova – toukokuu, 2016.


Luettavaksi ja tarkasteltavaksi: ”Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta” (Timo Hellenberg ja Nina Leinonen).

Minä, itseni ja läheisteni sekä ystävieni puolesta lausun kiitokseni Timo Hellenbergille ja Nina Leinoselle teoksen kirjoittamisen johdosta. Kiitokset myös teoksen kustantaneelle Docendolle!



Marko...


Kuvat:

Timo Hellenberg: Dynamon Stadionin portilla.

Nina Leinonen: Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014.

Marko Enqvist: Taivaallinen sotnia.
(linkki: http://sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-silminnakijat-taistelu-ukrainasta )

vlad
 
Mikä lie ajanut tällaisen ihan perushipsteriltä vaikuttavan ja nuoreksi mieheksi kohtalaisen pitkän uran tehneen suomalaisen kauppatieteiden maisterin Donetskiin?

Onpas mielenkiintoinen tapaus. Netistä varmaan löytyy taustoja, mutta vaikuttaa idealistiselta maailmanparantajalta. Saattaa vielä suomut karista silmistä, jos ei ole ihan liiaksi "idealismin" sokaisema.

Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan.
 
Kaverilta löytyy facebooksivut ja kavereina mm Viljakainen, Putkonen, Bäckman, Iljaja Janitskin ja löytyypä Ahteen Jussikin.

Sivulta löytyi myös linkki tälläisen seuraan http://suominovorossiaseura.blogspot.fi/


About Suomi Novorossia Seura SNS

Page Info
  • Short Description
    SNS tukee Novorossian kansojen pyrkimyksiä ja ajaa Novorossian alueen uusien valtioiden, kuten Donetskin ja Luganskin kansantasavaltojen tunnustamista.
  • Impressum
    Meidän tavoittaa sähköpostitse osoitteesta, [email protected].

    Twitter-tili on nimellä suominovorossSNS.

    VK-tili löytyy nimellä Suominovorossia Seura.
  • Long Description
    SNS on aatteellinen yhdistys on ja sen tarkoituksena on

    1.edistää Novorossian historian, kulttuurin, yhteiskunnan ja polit...iikan tunnettuutta Suomessa,
    2.tukea ja edistää Novorossian kansojen pyrkimyksiä,
    3.toimittaa humanitaarista apua Novorossian alueelle,
    4.edistää turismia Novorossian alueelle,
    5.edistää opiskelua Novorossian alueella,
    6.tukea vapaaehtoisia Novorossian rakentamisessa
    7.edistää Novorossian alueen tunnustamattomien valtioiden, kuten Donetskin kansantasavallan (DNR), Luganskin kansantasavallan (LNR) ja Transnistrian-Moldovan tasavallan (PMR), sekä muiden Novorossian alueen uusien tasavaltojen, tunnustamista.
    See More
  • Email
    [email protected]
  • Website
    http://suominovorossiaseura.blogspot.fi/


14263971_181199268983695_8944326070325647264_n.jpg
 
Mikä lie ajanut tällaisen ihan perushipsteriltä vaikuttavan ja nuoreksi mieheksi kohtalaisen pitkän uran tehneen suomalaisen kauppatieteiden maisterin Donetskiin?
1) Perushipeille näytetään parasta ja "rauhallista" tarkkan ohjelman mukaan. Ja hän tuntee itsensä tietenkin tärkeämmäksi kun missään muualla. Jotkut ihastelee Pohjois-Koreankin "rauhallisuutta" ja "nice barbequeta"
2) Ulkonäkö voi olla pettävä kriteeri
3) Mitään koulutus ei tekee ihmisestä viisan, se on..vain koulutus. Eli korkeakoulutus ei ole automaattisesti sama kun korkea IQ.
4) Idealismi on aina sairas ilmiö, objektiivisuus on sitä kaukana.
Mutta jostain kummasta syystä epäilen että kaverille yksinkertaisesti kelpasi joku rahallinen korvaus. Ainakin opintolainat on maksettu hänen puolestaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on itse asiassa aika järkyttävä kertomus. Hyvä syy olla innoissaan maanpuolustuksesta täällä Suomessa. Olkaamme valmiita pistämään hanttiin viimeiseen veripisaraan, koska vastaava on varattu suomalaisillekin, jos tilaisuus tuli venäläisille.
Mikä on muuttunut Stalinin ajoista? Ei mikään. *...vaikka voissa paistaisi.

Ukrainalaisaktivisti Ylelle: Venäjä sieppasi, kidutti ja vei vankileireille
Pahoinpitelyä nyrkkeilyhansikkailla, kidutusta kaasunaamarilla ja sähköllä. Krimillä siepattu aktivisti kertoo kahden vuoden piinasta Venäjällä.
http://yle.fi/uutiset/3-9180045
 
Joo ei varmaan kauheasti kannatta miettiä venäläisille vangiksi jäämistä jos omaa yhtään aktiivisempaa MP taustaa. Sodassa MAAKK:itkin olisi varmaan jotain Ukrainan oikeita sektoreita propagandan tekemänä.
Suomestakin varmaan omat listat olemassa mitkä odottavat vain käytäntöön panoa.
 
Joo ei varmaan kauheasti kannatta miettiä venäläisille vangiksi jäämistä jos omaa yhtään aktiivisempaa MP taustaa. Sodassa MAAKK:itkin olisi varmaan jotain Ukrainan oikeita sektoreita propagandan tekemänä.
Suomestakin varmaan omat listat olemassa mitkä odottavat vain käytäntöön panoa.

Hyvin äkkiä siinä kävisi siten, että reserviläisjärjestöt ja kaikenmoinen vastaava toiminta muuttuisi "fasistien harrastukseksi" ja näin saataisi kerralla lyötyä leima tuhansiin ja taas tuhansiin maanpuolustusaktiiveihin samalla tapaa kuin Ukrainassakin tehtiin. Maidan oli "fasistien ja lännen" luomus, mutta kuten Timo Hellenbergin totesi "Silminnäkijät - Taistelu Ukrainasta" -teoksessa, että kyseessä ei ollut fasistien tai natsien suorittama vallankaappaus vaan Maidanilla oli tavallisia ukrainalaisia, jotka olivat pettyneet korruptoituneeseen hallintoon, näköalattomaan tulevaisuuteen, EU-sopimuksesta vetäytymiseen etc. Näitä fasisteja ja natseja oli se kourallinen kymmenien tuhansien maidanilaisten joukossa, saivat siis suhteettoman suurta näkyvyyttä myös läntisessä mediassa. Tuolloin Venäjän propagandakoneiston tarina nieltiin lännessä koukkuineen päivineen.

Suomenkin osalta listoja on ollut aikaa kerätä useampi vuosi, joten eiköhän niille ole jo jokunen tuhat ihmistä joutunut.

vlad
 
Mistä herää kysymys että kuinkahan tarkasti tämäkin sivusto on rajan takana seurannassa, meille harmiton keskustelu kiinnostavasta ja sydäntä lähellä olevasta aiheesta voikin saada nimen naapurin listoille. Olettaen etteivät aivan tumpeloita ole tunnuksien takana olevien henkilöllisyyksien selvittämisessä.

Ja pakko todeta että sillä listalla olisin mielelläni ja ylpeänä :salut:
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Mistä herää kysymys että kuinkahan tarkasti tämäkin sivusto on rajan takana seurannassa, meille harmiton keskustelu kiinnostavasta ja sydäntä lähellä olevasta aiheesta voikin saada nimen naapurin listoille. Olettaen etteivät aivan tumpeloita ole tunnuksien takana olevien henkilöllisyyksien selvittämisessä.

Ja pakko todeta että sillä listalla olisin mielelläni ja ylpeänä :salut:
Kun katsoo naapurin taitavuutta kaikenlaisessa verkko-operoinnissa, niin eiköhän tavallinen kansalainen ole heille helppoa riistaa, jos he katsovat sellaisen vaivanarvoiseksi.
Ja pliis, älkää nyt alkako luettelemaan suojauksianne. Niistä huolimatta.
 
aivan varmasti on päässyt väkeä listalle.

Ohessa SS päivitys somesta, SS lehti nyt on vähä mitä on mutta tämä kyllä kertoo jo vähän suuntaviivoja.

Venäjä vakoilee aktiivisesti Pohjois-Ruotsia.
"Joka viikko on ollut turvallisuuteen liittyvä välikohtaus, joko suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa", sanoo pohjoisen maanpuolustusalueen komentaja, eversti Mikael Frisell SVT uutisille.

Epäillyt vakoilutapaukset ovat liittyneet sotilaskohteiden tai -harjoitusten vakoiluun. Tämän lisäksi vakoojat ovat suunnanneet toimia Ruotsin puolustusvoimien henkilöstöön joko sosiaalisessa mediassa tai tosielämän kohtaamisissa.

Ruotsin television jutussa luetellaan myös havaittuja epäilyttäviä toimia, kuten usealla antennilla varustettuja vieraita ajoneuvoja harjoitusten yhteydessä, väärillä henkilöpapereilla esiintyiä henkilöitä, yhteydenottoja sosiaalisessa mediassa ja jopa EU-tutkimusprojektissa olleen venäläisen lentokoneen luvaton laskeutuminen Kiirunaan sopivasti sotaharjoituksen aikana.


Eikä nämä taida olla suomen reserviläisillekkään vieraita tarinoita?
 
aivan varmasti on päässyt väkeä listalle.

Ohessa SS päivitys somesta, SS lehti nyt on vähä mitä on mutta tämä kyllä kertoo jo vähän suuntaviivoja.

Venäjä vakoilee aktiivisesti Pohjois-Ruotsia.
"Joka viikko on ollut turvallisuuteen liittyvä välikohtaus, joko suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa", sanoo pohjoisen maanpuolustusalueen komentaja, eversti Mikael Frisell SVT uutisille.

Epäillyt vakoilutapaukset ovat liittyneet sotilaskohteiden tai -harjoitusten vakoiluun. Tämän lisäksi vakoojat ovat suunnanneet toimia Ruotsin puolustusvoimien henkilöstöön joko sosiaalisessa mediassa tai tosielämän kohtaamisissa.

Ruotsin television jutussa luetellaan myös havaittuja epäilyttäviä toimia, kuten usealla antennilla varustettuja vieraita ajoneuvoja harjoitusten yhteydessä, väärillä henkilöpapereilla esiintyiä henkilöitä, yhteydenottoja sosiaalisessa mediassa ja jopa EU-tutkimusprojektissa olleen venäläisen lentokoneen luvaton laskeutuminen Kiirunaan sopivasti sotaharjoituksen aikana.


Eikä nämä taida olla suomen reserviläisillekkään vieraita tarinoita?
Perhana kun meidän koira murisee pihassa niin kovasti, etteivät taulukauppiaat uskalla ovelle saakka. Taidan olla sitten sen verran pieni kiho, etteivät muuten vaivaa.
 
Monet MP netin aktiivit ovat aktiiviieja myös muualla ns somessa ja tämä herättää mielenkiinnon.
Tarpeeksi kauan kun arvostelet jotain bäckmanin juttuja vaikka facebookissa niin pitemmässä juoksussa se herättää aivan varmasti jonkin huomion.
 
Mikä lie ajanut tällaisen ihan perushipsteriltä vaikuttavan ja nuoreksi mieheksi kohtalaisen pitkän uran tehneen suomalaisen kauppatieteiden maisterin Donetskiin?

Hipsteri elää vaihtoehtotodellisuudessa :D

Vastakkain ovat muuta maailmaa väkivalloin ohjaava Yhdysvallat kisällivaltioineen sekä rehti, hyvien johtajien Venäjä, joka luotsaa muutamia järkeviä liittolaisia.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/07/kalle-kinnunen-pokka-pitaa-nain-syntyy-kremlin-todellisuus

Kiistanalaisia asioita sanotaan tismalleen päinvastoin kuin ne ovat.

Venäläinen retoriikka sanojen merkityksen kääntämisestä muistuttaa George Orwellin romaanin 1984 vallanpitäjien newspeakia. Valtaus onkin vapauttaminen. Hyökkäyssota muuttuu puolustussodaksi. Kansalaisten ankaraa hallitsemista vaativat vallanpitäjät ovat ainoita vapauden ja rehellisyyden vaalijoita. Venäjällä ”fasisteiksi” nimetään niitä, jotka jaksavat kamppailla monet fasismin piirteet täyttävää putinismia vastaan. Tärkeintä on, että väitteen lausujan pokka pitää.

peacemaker_putin__marian_kamensky1.jpeg


Ihminen uskoo mihin haluaa uskoa ja Putin jos kukaan osaa sitä hyödyntää.
 
Onpas mielenkiintoinen tapaus. Netistä varmaan löytyy taustoja, mutta vaikuttaa idealistiselta maailmanparantajalta. Saattaa vielä suomut karista silmistä, jos ei ole ihan liiaksi "idealismin" sokaisema.

Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan.

Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. Ei varmaankaan uskoisi juuri noin korkeasti koulutetulta hepulta näin tyhmään toimintaan mukaan lähtemistä, mutta kun ottaa kaverin koulutustaustan huomioon, niin asia voikin johtua juuri siitä.

Voin vain kuvitella minkälaista kapitalistisen järjestelmän hehkutusta suomen yliopistoissa kauppispuolella opetetaan. Jos sen maailman raadollisuus ja todellinen luonne aukeaa työelämässä, niin voi tehdä mieli löytää joku vaihtoehtoinen "systeemi" mihin uskoa. Harmi vain, että se toinen sattuu olemaan samassa kapitalistisessa systeemissä kamppaileva putinin oligarkia, mutta voihan siltä totuudelta silmänsä sulkea.

Itseänikin aika usein kismittää pankkien kaikkivoipa valta ja vastuulta välttyminen kun on asiat hoidettu huonosti. Oikeus ei rahamaailmassa aina toteudu, vaan jotkut ovat liian isoja kaatumaan sanotaan. Rahalla ei edes ole oikeaa arvoa, vaan se perustuu siihen, että kaikki kuvittelevat sillä olevan ja keskuspankit lypsävät sitä säännöllisesti lisää markkinoille. Tokihan näitä ongelmia koetellaan vähätellä (=länsipropaganda?) ja varmaan se on rankkaa jos on ollut "raha uskovainen" ja tajuaa systeeminstä olevan epätäydellinen. En silti voi kuvitella miten joku voi olla niin sinisilmäinen ja uskoa, että Venäjä tarjoaisi tähän jonkun paremman vaihtoehdon, kun se nimenomaan on ainoastaan saman systeemin irvikuva. Ainoa oikea tapa "taistella" tuota pankkisysteemin valtaa vastaan on huolehtia siitä, että meillä on oma valtio ja valtion riippumaton lainsäädäntö, joka on myös koko kapitalistisen systeemin yläpuolella ja huolehtii siitä, että jokainen kantaa vastuunsa. Tätä valtaa koetetaan nimenomaan murentaa esim. tuolla EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksella jonka myötä yritykset ja pankit nousisivat ikäänkuin valtioiden kanssa tasavertaisiksi tai jopa suuremmiksi.

Toinen selitys yksinkertaisesti on se, että kaveri on jäänyt rahaan koukuun ja saa nyt hieman suurempaa tienestiä rajan toiselta puolelta.

Ps. pahoittelut offtopicista, tuli jonkin sortin avautumisripuli.
edit. Typoja
 
Viimeksi muokattu:
Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. Ei varmaankaan uskoisi juuri noin korkeasti koulutetulta hepulta näin tyhmään toimintaan mukaan lähtemistä, mutta kun ottaa kaverin koulutustaustan huomioon, niin asia voikin johtua juuri siitä.

Voin vain kuvitella minkälaista kapitalistisen järjestelmän hehkutusta suomen yliopistoissa kaupispuolella opetetaan. Jos sen maailman raadollisuus ja todellinen luonne aukeaa työelämässä, niin voi tehdä mieli löytää joku vaihtoehtoinen "systeemi" mihin uskoa. Harmi vain, että se toinen sattuu olemaan samassa kapitalistisessa systeemissä kamppaileva putinin oligarkia, mutta voihan siltä totuudelta silmänsä sulkea.

Itseänikin aika usein kismittää pankkien kaikkivoipa valta ja vastuulta välttyminen kun on asiat hoidettu huonosti. Oikeus ei rahamaailmassa aina toteudu, vaan jotkut ovat liian isoja kaatumaan sanotaan. Rahalla ei edes ole oikeaa arvoa, vaan se perustuu siihen, että kaikki kuvittelevat sillä olevan ja keskuspankit lypsävät sitä säännöllisesti lisää markkinoille. Tokihan näitä ongelmia koetellaan vähätellä (=länsipropagansa?) ja varmaan se on rankkaa jos on ollut "raha uskovainen" ja tajuaa systeeminstä olevan epätäydellinen. En silti voi kuvitella miten joku voi olla niin sinisilmäinen ja uskoa, että Venäjä tarjoaisi tähän jonkun paremman vaihtoehdon, kun se nimenomaan on ainoastaan saman systeemin irvikuva. Ainoa oikea tapa "taistella" tuota pankkisysteemin valtaa vastaan on huolehtia siitä, että meillä on oma valtio ja valtion riippumaton lainsäädäntö, joka on myös koko kapitalistisen systeemin yläpuolella ja huolehtii siitä, että jokainen kantaa vastuunsa. Tätä valtaa koetetaan nimenomaan murentaa esim. tuolla EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksella jonka myötä yritykset ja pankit nousisivat ikäänkuin valtioiden kanssa tasavertaisiksi tai jopa suuremmiksi.

Toinen selitys yksinkertaisesti on se, että kaveri on jäänyt rahaan koukuun ja saa nyt hieman suurempaa tienestiä rajan toiselta puolelta.

Ps. pahoittelut offtopicista, tuli jonkin sortin avautumisripuli.

Olet varmaan jäljillä.

OT: Rahalla ei edes ole oikeaa arvoa, vaan se perustuu siihen, että kaikki kuvittelevat sillä olevan ja keskuspankit lypsävät sitä säännöllisesti lisää markkinoille.

Tarkalleen ottaen keskuspankki lähinnä säätelee korkoa, jolla kansalaiset ovat halukkaita ottamaan lainaa. Ja rahan määrä lisääntyy ennen kaikkea lisääntyvän nettolainauksen verran. Keskuspankki vain korottaa pankkien reservejä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi talous ei nyt oikein lennä. Narulla on hankala työntää ja aasin voi viedä lähteen ääreen, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan, jos sillä ei ole enää jano.

Keskuspankkien pitäisi pystyä olemaan "uskottavasti edesvastuuttomia".

http://krugman.blogs.nytimes.com/20...tary-policy-in-a-liquidity-trap-wonkish/?_r=0

But how credible is the idea of credible future monetary commitments, of the type needed to make this work? Bear in mind that the central bank needs to “credibly promise to be irresponsible”, as I originally put it — that is, to commit to creating or allowing higher inflation. And if you want a case study in just how hard it is to do that, consider the recent experiences and behavior of one N. Gregory Mankiw.

Early in the present crisis, Greg publicly made exactly the argument his analysis implies: that the Fed needed to promise higher inflation, so as to get negative real interest rates.

As I understand it, he received furious pushback from readers. And in response to this pushback, he stuck to his guns, arguing repeatedly that inflation really was the right policy more or less dropped the subject.

Now bear in mind that in order to make a commitment to inflation work, central bankers not only have to stand up to the pressure of inflation hawks — which is much harder when you’re having to testify to Congress than it is if you’re a Harvard professor — but, even harder, they need to convince investors that they’ll stand up to that pressure, not just for a year or two, but for an extended period.

OT OFF
 
Donetskin "kansantasavallan" joukot ovat maailman kolmanneksi aktiivisin laiton taistelijajoukko (suoritettujen hyökkäysten perusteella):

"'DPR" Terrorists deadlier than Taliban, Boko Haram – research

The experts note that the so-called ”Donetsk People`s Republic” is among the world`s Top 3 most active illegal armed groups.

A graph of activity of various armed groups around the world in 2015 according to a British-based Jane`s company was published on Statista website.

These armed groups have been using weapons to achieve political goals, the experts say.

One common feature of a functioning nation state is a social contract that delegates all legal use of force to the government of that particular state. This is called the monopoly on violence and implies that only the state and its institutions can claim to rightfully use physical force. At the same time, terrorists and anti-government groups violate this principle.

The first two positions in the ranking are occupied by Syrian rebels – the Islamic State (also based in Iraq and Libya) and Al-Nusra Front – formerly part of Al-Qaeda.

”DPR” militants took the third spot. Their ”colleagues” from the so-called ”LPR” are four positions lower.

The Afghan Taliban, the Indian Maoists and militants from the Gaza Strip are less active than the terrorists from ”DPR”.

The last three positions of the list are occupied by Nigerian Islamists of Boko Haram, PKK, and Somali militants
." (linkki: http://uaposition.com/latest-news/d...ch/?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter )

Aiheeseen liittyvä (ja uutista täydentävä) kuvankaappaus toiselta foorumilta:

Rus18.jpg

ISIS (Daesh) on selkeä ykkönen tämän tilaston mukaan, sen jälkeen tulee kaksikko Jabhat al-Nusra (Syyria) ja Donetsk People's Republic, DNR/DPR:n ohella Luhanskin "kansantasavallan" joukot kuuluvat kärkikymmenikköön (7). Taannoin Venäjää kutsuttiin merkittäväksi terrorismin tukijaksi tämän jenkin toimesta (nimi haihtunut päästä), ainakin tämän tilaston perusteella voidaan sanoa, että väite on perusteltu.

vlad
 
ULKOMAAT
USA:n edustajainhuone hyväksyi tappavan aseavun lähettämisen Ukrainalle
KASPERI SUMMANEN
3 tuntia ja 41 minuuttia sitten (päivitetty 3 tuntia ja 38 minuuttia sitten) http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/usa_tappava_aseapu_ukrainalle-55548

Yhdysvaltojen edustajainhuone hyväksyi lain Ukrainan aseistamisesta.

Yhdysvaltojen kongressin edustajainhuone on hyväksynyt yksimielisesti lain, jossa päätetään tappavan aseavun myöntämisestä Ukrainalle. Asiasta kertooRadio Free Europe. Esitykseen sisältyy myös lisää varoja Venäjän propagandan vastustamiseen.

Ukraina on pyytänyt Yhdysvalloilta toistuvasti aseapua taistelussa Itä-Ukrainan separatistijoukkoja vastaan. Ukrainalaiset ovat toivoneet etenkin panssarintorjunta-aseita. Separatistit ovat saaneet massiivista mies- ja aseapua Venäjän armeijalta. Myös Venäjän vakituisen armeijan joukko-osastojen osallistumisesta Itä-Ukrainan taisteluihin on runsaasti todisteita.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman hallitus on toistaiseksi vastustanut aseiden lähettämistä Ukrainaan. Yhdysvallat on toimittanut vain ei-tappavaa apua, kuten taisteluvarusteita ja tutkalaitteita.

Edustajainhuoneen hyväksymä laki siirtyy seuraavaksi senaatin käsittelyyn.


Lue myös:

Venäjän armeijan sotilas jäi kiinni Ukrainassa ja kertoi kaiken
 
Back
Top