Nyt, kun Ukrainan tilanne näyttää hetkeksi hiljentyneen, on sopiva aika pohtia vähän laajemmin Putinin todellisia tavoitteita ja mahdollisia seuraavia toimenpiteitä. Tavoitteenani oli tehdä tästä kirjoituksesta vähintään TUTQIMUS-tasoinen, joka voi haastaa mm. Aleksanteri-instituutin "asiantuntijoiden" näkemykset. Antakaapa tähän kirjoitukseen kunnolla palautetta ja kritiikkiä, yhteisesti saamme varmasti kiteytettyä Putinin seuraavat toimenpiteet.
Ensisijaiset tavoitteet
Pidän Putinin ensisijaisina tavoitteina kaikessa toiminnassaan itsevaltaisille hallitsijoille tyypilliseen tapaan oman valta-asemansa turvaamista ja kansan huomion kiinnittämistä sisäisistä ongelmista ulkoiseen viholliseen.
Toissijaiset tavoitteet
Putin on varmasti myös aito patriootti ja puheita Neuvostoliiton romahtamisesta suurimpana katastrofina voidaan pitää tiettyyn rajaan saakka todellisina. Toissijaisena tavoitteena Putinin toiminnassa voidaankin pitää Neuvostoliiton aikaisen kansainvälisen valta-aseman palauttamista ja mahdollisesti jopa Neuvostoliiton aikaisten valtionrajojen palauttamista.
Tavoitteiden osalta tulee huomioida se, että talouskysymykset ovat Putinille länsimaista poiketen täysin toissijaisia.
Sisäiset riippuvuudet
Tavoitteiden toteuttamiseen ja käytössä oleviin keinoihin vaikuttavat seuraavat Venäjän sisäiset asiat: paine esiintyä "vahvana johtajana", kansan kasvava tyytymättömyys autoritaariseen hallintoon ja talousongelmiin, jopa liiallisuuksiin kasvatettu nationalismi, valtion budjetin merkittävä alijäämä ja pahat talousongelmat, syyskuun parlamenttivaalit ja Kremlin sisäinen valtataistelu.
Ulkoiset riippuvuudet
Alkusyksyn 2016 osalta päätöksiin vaikuttavat mm. käynnissä olevat olympialaiset ja niiden saama kansainvälinen huomio, USA:n presidentin vaalit, BREXIT sekä EU:n pakolais- ja terrorismiongelmat. Ulkoisen tilanteen osalta ajankohta mahdollistaa myös yllättävän ja laajan toiminnan.
Avoimia kysymyksiä
Tämän tutqimuksen kannalta pohdintaa vaikeuttavat kahden avainkysymyksen todellisen tilanteen epäselvyys: 1) Kuinka paha Venäjän valtion rahoitustilanne oikeasti on? ja 2) Kuinka paha on Kremlin sisäinen valtataistelu ja miten vahva Putinin asema oikeasti on?
Havaintoja Ukrainan kriisin nykytilanteesta
Kriisin viimeisin eskalointikierros tuottaa tiettyjä ristiriitaisia havaintoja. Nykyiset Ukrainaan kohdistetut terrorismisyytökset ovat olleet harvinaisen ponnettomia, näitä ei voi verrata esimerkiksi toisen Tsetsenian sodan käynnistäneisiin kerrostalojen räjäytyksiin. Joko tavoitteena ei ole ollut oikeasti eskaloida kriisiä tai vaihtoehtoisesti ei ole nähty tarvetta laajempaan ja kattavampaan tekosyiden tuottamiseen. Joukkojen keskittäminen on tehty varsin avoimesti, mutta laajojen joukkokeskitysten tekeminen huomaamattomasti alkaa olla mahdotonta jopa Venäjällä.
Ukrainan kriisin nykyvaiheesta on puuttunut kaikki maskirovka. Onko tähän syynä keinovalikoiman vaihtaminen vai onko joukkojen keskitys Krimille yhtä suurta maskirovkaa?
Lännen ja Venäjän mediat alkavat kyllästyä jatkuviin joukkojen keskitysuutisiin. Yllättävät joukkojen keskitykset alkavat olla keinona jo käytetty, hitaimmatkin valtiot ovat pystyneet varautumaan riskiin, että joukkojen keskitys voi johtaa hyökkäykseen. Joukkojen keskittäminen ja kriisi jonkin valtion kanssa eivät välttämättä tavoita enää Venäjälläkään uskollista kuulijakuntaa. Maassa on eletty jatkuvien kriisien eskalointiuutisten parissa vuoden 2014 helmikuusta ja ilman uusia toimenpiteitä propagandan teho laskee väkisinkin. Lisäksi propagandan tehoa haittaavat yllättävät suunnan muutokset: ensin Ukraina on fasistinen pääpiru, sen jälkeen tuki Syyrialle on avainasia, jota seuraa välirikko Turkin kanssa, jonka jälkeen Turkki onkin jälleen ystävä.
Mahdolliset seuraavat toimenpiteet ja niiden arviointi
Arvioin tässä kappaleessa viittä vaihtoehtoista Putinin toimintamallia etujen, haittojen, länsimaiden reaktion, kotimaan reaktion sekä toimintamallin tavoitteille tuottaman tuen näkökulmasta.
1) Nykytilan jatkaminen
Toimenpiteet: Ukrainassa pidetään yllä jäätynyttä konfliktia, jota voidaan lämmittää aika ajoin. Syyriassa jatketaan Assadin tukemista. Georgiassa, Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa säilytetään nykyiset jäätyneet konfliktit. Turkin suhteita lämmitetään tarvittavilta osin. EU:n ja USA:n yhtenäisyyttä pyritään heikentämään.
Etuna on ratkaisun helppous, kaikki nämä toimenpiteet ovat käynnissä ja niiden aiheuttamat vastatoimenpiteet ovat jo käynnissä.
Haittoina ovat Venäjän aseman heikentyminen ja ajan loppuminen. Ukrainan armeija vahvistuu omien toimenpiteiden ja länsimaiden tuen toimesta. Samalla Ukrainan kansan itseluottamus ja kansallistunne kasvavat. Venäjän taloustilanteen huonontuessa aika nykytilanteen jatkamiselle alkaa loppua.
Länsimaiden reaktiot ovat tämän vaihtoehdon osalta jo toteutettu. Talouspakotteet vaikeuttavat jo nyt talouden elpymistä ja erityisesti ne alkavat vaikuttaa välttämättömiin investointeihin ja tulevaisuuden potentiaaliin. Toiminnan jatkaminen Syyriassa voi johtaa lännen laajempaan tukeen Assadia vastustaville tahoille. Lännen yhtenäisyyden rikkomiseen tähtäävät toimet eivät ole saavuttaneet merkittäviä tuloksia.
Kotimaassa reaktiot ovat tähän saakka olleet positiiviset. Nykyisen tilanteen jatkaminen ei kuitenkaan riitä kasvavien talousongelmien ja kasvavan tyytymättömyyden peittämiseen. Nykytilanteeseen liittyvän propagandan teho on jo hiipumassa ja väestön tiukempi kontrolli on tarpeen. Nykyinen kriisi-ilmasto ei kuitenkaan anna perusteita tiukemmalle kontrollille ja lisärajoituksille. Riskinä on myös syksyn parlamenttivaalien väärinkäytösten nouseminen julkiseen keskusteluun.
Nykyinen toimintamalli on tukenut vallassa pysymisen tavoitteita vuodesta 2014. Toimintamalli ei kuitenkaan riitä jatkossa oman vallan turvaamiseen.
2) Kriisin eskalointi Ukrainassa
Toimenpiteet: Ukrainan kriisi eskaloidaan lyhytkestoiseksi, mutta kiivaaksi sodaksi. Läsnäoloa Syyriassa pienennetään, jotta Ukrainan operaatioon on käytettävissä riittävät resurssit. Georgiassa, Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa pyritään rauhoittamaan tilanne mahdollisimman täysin. Turkin kanssa tulee saada (tai on jo saatu) aikaiseksi henkinen aselepo. EU:ta ja USA:ta syytetään tilanteen kärjistämisestä, mutta suoraa konfliktia vältetään viimeiseen asti. Sisäinen propaganda kiihdytetään äärimmilleen.
Etuna on venäläisen nationalismin puhaltaminen täyteen liekkiin, kansa unohtaa lyhyellä tähtäimellä omat ongelmansa keskittyessään kunnon sotaretkeen. Sodan aikana voi myös esiintyä vahvana (sotilas)johtajana ja sota luo hyvät perusteet sisäisen kurin tiukentamiseen.
Haittoja ovat sotaeuforian lyhytkestoisuus, pidemmän sotaretken ja/tai vastoinkäymisten mukanaan tuomat merkittävät tappiot, katastrofaalinen vaikutus valtion talouteen ja merkittävät vastatoimenpiteet länsimaiden taholta.
Länsimaat eivät todennäköisesti uskaltaisi lähteä avoimeen sotilaalliseen konfliktiin. Sen sijaan länsimaat antaisivat Ukrainalle merkittävää taloudellista ja sotilaallista apua. Ukrainassa saattaisi toimia myös länsimaisia vapaaehtoisjoukkoja. Länsimaat asettaisivat Venäjälle merkittäviä talouspakotteita, esimerkiksi öljytuotteiden ostokiellon tai Venäjän sulkemisen Swift-järjestelmästä. Länsimaat voisivat takavarikoida venäläiseliitin länsimaisia omistuksia, mikä vaikuttaisi suoraan omaan ja lähipiirin talouteen.
Kotimainen reaktio olisi lyhyellä aikajänteellä euforinen. Putin olisi Pietari Suuren tai jopa Iivana Julman veroinen suuri johtaja, joka johtaisi kansan uuteen suuruuteen. Tämä euforinen olotila ei kuitenkaan kestäisi muutamaa kuukautta kauempaa. Suuret tappiot, talouden syöksykierre ja tiukka kuri rapauttaisivat nopeasti sotaretken suosiota.
Toimintamalli tukee lyhyellä aikajänteellä hyvin vallassa pysymisen tavoitetta. Samoin toimintamalli tukee lyhyellä aikavälillä myös Venäjän valta-aseman vahvistamista. Toimintamalliin liittyy kuitenkin merkittävät riskit ja sen vaikutus ei ole pitkäkestoinen.
3) Sopivan kriisin käynnistäminen jossain muualla
Toimenpiteet: Ukrainan kriisi rauhoitetaan mahdollisimman hiljaiseksi ja resurssit siirretään valittuun kohteeseen. Läsnäoloa Syyriassa joko kasvatetaan merkittävästi, jos se valitaan kriisin kohteeksi tai vaihtoehtoisesti läsnäoloa Syyriassa pienennetään, jotta muualle on käytettävissä riittävät resurssit. Georgiassa, Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa pyritään rauhoittamaan tilanne mahdollisimman täysin tai vaihtoehtoisesti jokin näistä valitaan kriisin kohteeksi. Tilanne Turkin kanssa joko rauhoitetaan tai eskaloidaan pieneksi sodaksi. EU:ta ja USA:ta syytetään tilanteen kärjistämisestä, mutta suoraa konfliktia vältetään viimeiseen asti. Sisäinen propaganda kiihdytetään äärimmilleen.
Etuna on venäläisen nationalismin hyödyntäminen, kansa unohtaisi lyhyellä tähtäimellä omat ongelmansa keskittyessään sotaretkeen. Sodan aikana voi esiintyä vahvana (sotilas)johtajana ja sota luo hyvät perusteet sisäisen kurin tiukentamiseen.
Haittoja ovat sotaeuforian lyhytkestoisuus, pidemmän sotaretken ja/tai vastoinkäymisten mukanaan tuomat merkittävät tappiot, katastrofaalinen vaikutus valtion talouteen ja vastatoimenpiteet länsimaiden taholta. Lisäksi kriisi jossain kokonaan uudessa kohteessa asettaa propagandan uskottavuuden koetukselle jopa Venäjällä.
Kohteesta riippuen länsimaat joko esittäisivät syvän huolestumisensa tai tekisivät kevyitä vastatoimenpiteitä. Mitä kauempana kohde olisi länsimaista, sitä vähäisempi olisi reaktio.
Kotimainen reaktio olisi lyhyellä aikajänteellä parhaassa tapauksessa innostunut. Putin olisi vahva johtaja, joka edistää Venäjän valtaa. Haasteena olisi saada kansa taas innostumaan uudesta viholliskuvasta Ukrainan, Syyrian ja Turkin jälkeen. Uuden vihollisen pitäisi kuitenkin olla merkittävä, jotta propaganda onnistuisi. Lyhyt sota ei pienentäisi sotaretken suosiota tai vaihtoehtoisesti kritiikki voitaisiin vaimentaa. Sotaretken pitkittyessä suuremmat tappiot, talouden syöksykierre ja sodasta johtuva tiukka kuri rapauttaisivat nopeasti Putinin suosiota.
Toimintamalli tukee lyhyellä aikajänteellä kohtuullisesti vallassa pysymisen tavoitetta. Samoin toimintamalli tukee lyhyellä aikavälillä Venäjän valta-aseman vahvistamista. Toimintamalliin liittyy riskejä mm. kohteen valinnan ja propagandan uskottavuuden osalta.
4) Kansainvälisen jännityksen lieventäminen ja paluu vuotta 2014 edeltävään tilanteeseen
Toimenpiteet: Ukrainan kriisi rauhoitetaan mahdollisimman hiljaiseksi. Krimin asemasta käynnistetään pitkäkestoinen selvitysprosessi usean kansainvälisen organisaation kanssa. Läsnäolo Syyriassa palautetaan vuoden 2014 tasolle. Georgiassa, Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa pyritään rauhoittamaan tilanne mahdollisimman täysin. Tilanne Turkin kanssa rauhoitetaan ja palataan hyviin suhteisiin. EU:n ja USA:n osalta tehdään liennytystä ja esiinnytään rauhallisesti. Sisäinen propaganda keskitetään hyvien suhteiden korostamiseen.
Etuina ovat suhteiden parantuminen länsimaihin, talouspakotteiden poistuminen ja mahdollisuus esiintyä suurena rauhantekijänä.
Haittoina ovat uskottavuuden puute länsimaissa, riski Krimin menettämisestä sekä erityisesti riski leimautua kotimaassa heikoksi johtajaksi ja lännen käsikassaraksi. Kansainvälisen tilanteen liudentaminen edellyttää merkittäviä parannuksia Venäjän taloustilanteeseen ja jonkin asteista yhteiskunnan vapauttamista.
Länsimaat olisivat tästä toimintamallista innoissaan ja unohtaisivat varsin pian parin vuoden aikaisen eripuran. Länsimaiden luottamusta olisi kuitenkin vaikea saavuttaa.
Kotimaassa toimintamalli vaatisi merkittävän propagandaoperaation toteuttamista. Koulutettu väestö todennäköisesti tukisi kehityskulkua, mutta samalla alkaisi keskustelu yhteiskunnan epäkohdista ja valtaeliitin vallan perusteista. Nationalistit kokisivat toimintamallin petturuutena. Kansan suuri enemmistö olisi suuresta ilmapiirin muutoksesta ihmeissään ja luottamus Putinin johtajuuteen todennäköisesti kärsisi.
Toimintamalli luo riskin vallassa pysymisen tavoitteelle. Toimintamalli ei myöskään edistä Venäjän suuruuden ja valta-aseman parantamista, vaan vaikutus on päinvastainen.
5) Keskittyminen Venäjän yhteiskunnan ja talouden kehittämiseen
Toimenpiteet: Ukrainan kriisi rauhoitetaan täydellisesti ja Ukrainan kanssa pyritään solmimaan rauhanomaiset suhteet. Krim palautetaan Ukrainalle. Läsnäolo Syyriassa palautetaan vuoden 2014 tasolle. Georgiassa, Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa pyritään rauhoittamaan tilanne mahdollisimman täysin. Tilanne Turkin kanssa rauhoitetaan ja palataan hyviin suhteisiin. EU:ta ja USA:ta pyydetään osallistumaan Venäjän yhteiskunnan modernisointiin. Sisäinen propaganda joko lopetetaan tai pienennetään merkittävästi. Yhteiskunnan vapautta kasvatetaan ja aitoa demokratiaa edistetään. Painopiste siirretään asevoimien kehittämisestä liike-elämän kehittämiseen.
Tämä toimintamalli toisi pitkällä tähtäimellä suurimmat edut Venäjälle. Venäjä voisi kehittyä oikeasti arvostetuksi ja merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi. Taloudellinen hyvinvointi vakauttaisi yhteiskunnan.
Toimintamallin haittana on Putinin oman vallan ja taloudellisen hyvinvoinnin välitön loppuminen. Toimintamalli loisi merkittävän riskin joutumisesta oikeuteen ja jopa hengen menettäminen olisi mahdollista.
Länsimaat tukisivat toimintaa merkittävästi, mutta esiintyisivät samalla uuden kylmän sodan voittajina. Länsimaissa oleva venäläisen valtaklikin omaisuus saatettaisiin takavarikoida ja jakaa uudelle hallinnolle.
Kotimaassa toimintamalli saattaisi johtaa nationalistien aiheuttamiin levottomuuksiin ja tilanne voisi pahimmillaan johtaa avoimeen sisäiseen konfliktiin.. Putinin ja valtaklikin etuoikeudet kyseenalaistettaisiin välittömästi. Yhteiskunnalliset epäkohdat, kuten korruptio ja oikeuslaitoksen puolueellisuus nousisivat sisäpoliittisen keskustelun painopisteeksi. Putin todennäköisesti kohtaisi Nikolai II:n kohtalon. Vähemmistökansat eivät välttämättä enää alistuisi venäläisten alamaisiksi ja riskinä saattaisi olla valtion osien irrottautuminen Venäjästä.
Toimintamalli luo suurimman riskin omalle valta-asemalle ja jopa hengelle. Parhaassa tapauksessa voisi olla mahdollisuus saada syytesuoja Venäjällä tai siirtyä johonkin ystävällismieliseen maahan eläkkeelle.
Ennuste toimenpiteistä
Kuten ylläolevasta havaitaan, Putin on pelannut korttinsa niin, että kaikki vaihtoehdot johtavat pitkällä aikavälillä henkilökohtaisesti huonoon lopputulokseen. Lyhyellä aikavälillä sopiva kriisi antaa lisäaikaa omalle valta-asemalle. Kriisin kohdemaa tulisi kuitenkin olla sellainen, että länsimaat eivät puutu siihen merkittävästi. Oma johtopäätös on, että kriisi Ukrainassa puhkeaa täysimittaiseksi sodaksi huolimatta siihen liittyvistä suurista riskeistä.
