Ukrainan konflikti/sota

Saksaa 16 vuotta johtaneen Angela Merkelin seuraajaksi noussut liittokansleri Olaf Scholz oli erityisen kiinnostava kohde DDR:n turvallisuusministeriölle Stasille, kertovat historiantutkija Hubertus Knaben liittotasavallan kansallisarkistosta Bundesarchivista löytämät asiakirjat. Knabe kertoi papereista verkkosivuillaan 12. tammikuuta ja saksalaislehti Bildille viime viikolla (maksumuuri).

Scholz kertoo olleensa täysin tietoinen siitä, että Stasi oli kiinnostunut hänestä.

– Tiedän totta kai sen tosiasian, että minua seurattiin, kommentoi kansleri viime torstaina Berliinissä sanomalehti die Zeitin mukaan.

– Se ei ole kaunista, mutta niin se vain on.

Euro-ohjusten sijoittaminen Saksaan ja läntisen Euroopan muihin Nato-maihin nostatti suurmielenosoituksia asevarustelua vastaan. Kuva Bonnista vuodelta 1981. Kuva: Hollannin kansallisarkisto / Wikimedia Commons


Tiedän totta kai sen tosiasian, että minua seurattiin.

Stasin lämmin kiinnostus johtui Scholzin läntistä asevarustelua arvostelevista kannanotoista ja tämän asemasta sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n nuorisojärjestön Juson johtoportaassa.

Scholz vastusti 1980-luvun alussa avoimesti silloisen liittokanslerin ja puoluetoverinsa Helmut Schmidtin päätöstä sallia ydinkärjin varustettujen niin sanottujen euro-ohjusten sijoittamisen Länsi-Saksaan. Scholzin poliittiset kannat olivat sekä DDR:n että Moskovan mieleen.

Euro-ohjukset olivat Naton vastaus Neuvostoliiton uusille keskimatkan SS-20-ydinohjuksille, jotka oli suunnattu läntiseen Eurooppaan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sopivat myöhemmin näiden ohjusten poistamisesta ja purkamisesta.

Näin Stasi arvioi Scholzia vuonna 1986 arkistoasiakirjojen mukaan:

”Kuuluu Stamokapiin – vanha politiikan ammattilainen, jolla on suuri vaikutusvalta organisaatiossa.”

Stamokapiksi kutsuttiin Juson marxilaisuuteen suuntautunutta vasemmistosiipeä. Nimitys viittaa marxilais-leniniläiseen oppiin ”valtiomonopolistisesta kapitalismista”.

Knaben löytämien asiakirjojen mukaan Scholz oli mieluinen vieras DDR:ssä, sillä itäsaksalaiset tukivat kaikin keinoin länsisaksalaista rauhanoppositiota. Scholz seurueineen sai erityisen sujuvan kohtelun rajanylityspaikoilla – rajavartijoita käskettiin muun muassa luopumaan vierailijoilta normaalisti edellytetystä pakollisesta valuutanvaihdosta.

Scholzia isännöi useimmiten DDR:n kommunistisen valtapuolueen SED:n nuorisojärjestö FDJ. Vuonna 1984 Scholz tapasi myös SED:n politbyroon vaikutusvaltaisen jäsenen Egon Krenzin, josta tuli DDR:n johtaja lyhyeksi ajaksi syksyn 1989 myllerrysten aikana.

Egon Krenz nousi DDR:n viimeiseksi puoluejohtajaksi. Kuvassa Krenz puhumassa kansankamarin istunnossa lokakuussa 1989. Kuva: Bundesarchiv / Wikimedia Commons

Vierailuista laatimissaan raporteissa Stasi piti Scholzia ”luotettavana kumppanina taistelussa rauhan puolesta”. Vielä runsas vuosi ennen Berliinin muurin murtumista Scholzin johtama Juso-valtuuskunta julisti FDJ-isännilleen, että ”todelliset rauhan viholliset ovat… Yhdysvaltain sotilasteollinen kompleksi” ja Saksan kristillisdemokraattisten unionipuolueiden ”teräskypäräsiipi”. Tällä käsitteellä tarkoitettiin CDU:n ja CSU:n konservatiivisimpia poliitikkoja.

Scholz oli iältään jo pian kolmissakymmenissä veljeillessään itäsaksalaisten kanssa. Toimittaja Alan Posener arvostelee Scholzia voimakkaasti die Weltin artikkelissa. Posenerin mukaan Scholz oli jo ammattimainen nuorisopoliitikko, eikä tämän radikalismia voi enää pistää nuoruuden hullutusten piikkiin.

Posenerin mukaan Scholz ei ole esittänyt lainkaan itsekritiikkiä DDR-suhteistaan vaan jatkanut poliittista uraansa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. DDR-kontakteja ei myöskään ole mainittu liittokanslerin tuoreessa elämäkertateoksessa.

”Toki monet muutkin ex-radikaalit ovat jatkaneet poliittista uraansa, ajatellaanpa vaikka Joschka Fischeriä. Tämä on kuitenkin esittänyt julkisesti itsekritiikkiä ja vaikuttanut keskeisesti siihen, että vihreät siirtyi pasifistiselta ja puolueettomuutta korostaneelta linjalta päättäväisesti läntisen maailman tukijaksi – linjalle, jota muun muassa ulkoministeri Annalena Baerbock edustaa”, Posener kirjoittaa.
 
Saksaa 16 vuotta johtaneen Angela Merkelin seuraajaksi noussut liittokansleri Olaf Scholz oli erityisen kiinnostava kohde DDR:n turvallisuusministeriölle Stasille, kertovat historiantutkija Hubertus Knaben liittotasavallan kansallisarkistosta Bundesarchivista löytämät asiakirjat. Knabe kertoi papereista verkkosivuillaan 12. tammikuuta ja saksalaislehti Bildille viime viikolla (maksumuuri).

Scholz kertoo olleensa täysin tietoinen siitä, että Stasi oli kiinnostunut hänestä.

– Tiedän totta kai sen tosiasian, että minua seurattiin, kommentoi kansleri viime torstaina Berliinissä sanomalehti die Zeitin mukaan.

– Se ei ole kaunista, mutta niin se vain on.

Euro-ohjusten sijoittaminen Saksaan ja läntisen Euroopan muihin Nato-maihin nostatti suurmielenosoituksia asevarustelua vastaan. Kuva Bonnista vuodelta 1981. Kuva: Hollannin kansallisarkisto / Wikimedia Commons


Tiedän totta kai sen tosiasian, että minua seurattiin.

Stasin lämmin kiinnostus johtui Scholzin läntistä asevarustelua arvostelevista kannanotoista ja tämän asemasta sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n nuorisojärjestön Juson johtoportaassa.

Scholz vastusti 1980-luvun alussa avoimesti silloisen liittokanslerin ja puoluetoverinsa Helmut Schmidtin päätöstä sallia ydinkärjin varustettujen niin sanottujen euro-ohjusten sijoittamisen Länsi-Saksaan. Scholzin poliittiset kannat olivat sekä DDR:n että Moskovan mieleen.

Euro-ohjukset olivat Naton vastaus Neuvostoliiton uusille keskimatkan SS-20-ydinohjuksille, jotka oli suunnattu läntiseen Eurooppaan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sopivat myöhemmin näiden ohjusten poistamisesta ja purkamisesta.

Näin Stasi arvioi Scholzia vuonna 1986 arkistoasiakirjojen mukaan:

”Kuuluu Stamokapiin – vanha politiikan ammattilainen, jolla on suuri vaikutusvalta organisaatiossa.”

Stamokapiksi kutsuttiin Juson marxilaisuuteen suuntautunutta vasemmistosiipeä. Nimitys viittaa marxilais-leniniläiseen oppiin ”valtiomonopolistisesta kapitalismista”.

Knaben löytämien asiakirjojen mukaan Scholz oli mieluinen vieras DDR:ssä, sillä itäsaksalaiset tukivat kaikin keinoin länsisaksalaista rauhanoppositiota. Scholz seurueineen sai erityisen sujuvan kohtelun rajanylityspaikoilla – rajavartijoita käskettiin muun muassa luopumaan vierailijoilta normaalisti edellytetystä pakollisesta valuutanvaihdosta.

Scholzia isännöi useimmiten DDR:n kommunistisen valtapuolueen SED:n nuorisojärjestö FDJ. Vuonna 1984 Scholz tapasi myös SED:n politbyroon vaikutusvaltaisen jäsenen Egon Krenzin, josta tuli DDR:n johtaja lyhyeksi ajaksi syksyn 1989 myllerrysten aikana.

Egon Krenz nousi DDR:n viimeiseksi puoluejohtajaksi. Kuvassa Krenz puhumassa kansankamarin istunnossa lokakuussa 1989. Kuva: Bundesarchiv / Wikimedia Commons

Vierailuista laatimissaan raporteissa Stasi piti Scholzia ”luotettavana kumppanina taistelussa rauhan puolesta”. Vielä runsas vuosi ennen Berliinin muurin murtumista Scholzin johtama Juso-valtuuskunta julisti FDJ-isännilleen, että ”todelliset rauhan viholliset ovat… Yhdysvaltain sotilasteollinen kompleksi” ja Saksan kristillisdemokraattisten unionipuolueiden ”teräskypäräsiipi”. Tällä käsitteellä tarkoitettiin CDU:n ja CSU:n konservatiivisimpia poliitikkoja.

Scholz oli iältään jo pian kolmissakymmenissä veljeillessään itäsaksalaisten kanssa. Toimittaja Alan Posener arvostelee Scholzia voimakkaasti die Weltin artikkelissa. Posenerin mukaan Scholz oli jo ammattimainen nuorisopoliitikko, eikä tämän radikalismia voi enää pistää nuoruuden hullutusten piikkiin.

Posenerin mukaan Scholz ei ole esittänyt lainkaan itsekritiikkiä DDR-suhteistaan vaan jatkanut poliittista uraansa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. DDR-kontakteja ei myöskään ole mainittu liittokanslerin tuoreessa elämäkertateoksessa.

”Toki monet muutkin ex-radikaalit ovat jatkaneet poliittista uraansa, ajatellaanpa vaikka Joschka Fischeriä. Tämä on kuitenkin esittänyt julkisesti itsekritiikkiä ja vaikuttanut keskeisesti siihen, että vihreät siirtyi pasifistiselta ja puolueettomuutta korostaneelta linjalta päättäväisesti läntisen maailman tukijaksi – linjalle, jota muun muassa ulkoministeri Annalena Baerbock edustaa”, Posener kirjoittaa.
No eipä ulostulot enää yllätä 🥴
 
Historian tuntevat muistanevat sen, että Saksa ei talvisodan aikana sallinut asetoimituksia Suomeen Saksan kautta...

Jaa, ehtiköhän Merkel tehdä jonkun kassakaappisopimuksen Putinin kanssa?

Olisi kiva nähdä tarkempaa analyysia EU-maiden ja erityisesti pankkien taloudellisista siteistä Venäjälle. Suorien investointien arvo EU-alueelta on jotain 300 miljardin euron luokkaa, tosin tästä on isohko osa venäläistä rahaa, kun venäläiset investoinnit EU:iin on n. 150 miljardia. Mutta kuinka paljon EU-alueen pankit ovat lainoittaneet ja erityisesti taanneet venäläisten ja Venäjälle sijoittavien lainoja? Deutche Bank ja Nordea ainakin ovat jo tuomioidenkin perusteella olleet aktiivisia siellä suunnalla.
 
(CBRN) Ajoneuvo on suunniteltu suorittamaan kemiallisia, radiologisia, biologisia ja ydintiedustelutehtäviä Venäjän asevoimien CBRN-tiedusteluelementeille.
 
Valko-Venäjälle saapuvilla venäläisvoimilla pitäisi olla vaikutusta ihmisten käsitykseen operaation koosta/laajuudesta. Ensimmäistä kertaa koskaan Itäisen Milin piirin joukot Valko-Venäjällä. Jos luulet, että se ei ole bluffia, hienoa. Jos luulet, että se ei tule olemaan laajamittaista… suosittelen harkitsemista uudelleen.


KYLLÄ SOTA TULEE JA LAAJAMITTAISENA.
 
Juu, ensimmäiset erät vanhenemassa muutaman vuoden kuluessa niin hyvä löytää aktiivista käyttöä.

Ilmeisesti tilanne ei näytä siltä, että tarvitsisimme niitä moneen vuoteen... No mennään itse Apilaksilla sitten jos ei kiitokseksi (vaikka saksalaisilta) saada jotain kättökelpoisempaa. Epäilen (kaikkea).
 
Jos luulet, että se ei ole bluffia, hienoa. Jos luulet, että se ei tule olemaan laajamittaista… suosittelen harkitsemista uudelleen.
KYLLÄ SOTA TULEE JA LAAJAMITTAISENA.

Vuosi 2022 = 100 vuotias Neuvosto-Venäjä ja 70 vuotias Putin.
Taitaa se niin olla että isosti rytisee Euroopassa tänä vuonna. Joku saattaa nähdä tilanteen sellaisena että nyt tai ei koskaan.
.
 
Päälinja: Vain Putin tietää, mitä hän aikoo tehdä. Mutta näiden mittakaavaisten käyttöönoton kustannukset (taloudellisesti, logistisesti ja moraalillisesti ) ja Venäjän retoriikka viittaavat siihen, että uusi sota Ukrainan kanssa on nyt erittäin todennäköinen.

 
Putin aloittaa sodan ja jos se menee hyvin ja nopeasti, niin ottaa kunnian siitä. Jos se menee huonosti, niin Putinin etukäteen sovittu korvaaja nousee johtoon ja "syrjäyttää" Putinin ja aloittaa neuvottelut länsivaltojen kanssa ilman kasvojen menetystä, koska "uusi johto nyt joka korjaa Putinin virheet".
Putin jatkaa ohjailua kulisseista, tai sitten jää eläkkeelle johonkin luksushuviloistaan.
Poliittinen kuvio voisi mennä tuolla tavalla.

On tällä joku suoranainen vaikutus jo omaankin elämään, kun unenlaatu heikentynyt huolen takia. Juuri huomasin että taas koko yö lueskellut uutisia ja keskusteluja aiheesta.
No vähällä pääsee jos uniongelmat on pahimmat mitä tästä tulee...
 
Venäjän joukoissa Ukrainan rajoilla on mukana myös CBRN-tiedusteluajoneuvoja:
1642483292792.png


Onkohan nyt analyytikko unohtanut sen että Venäjä ilmoitti joulukuussa puolustusministeri Sergei Shoigun suulla että USA (=Venäjä) tekee kemiallisen provokaation Itä-Ukrainassa.

Vastaisin siis tuolle Andy Scollickille että Venäjä suunnittelee "Mainilan Laukauksia v.2.0.22".
 
Back
Top