EU:ssa monia asioita ajetaan eteenpäin niin kuin niiden perustelut olisivat ehdottomia faktoja ja muita vaihtoehtoja ei olisi. Vaikka todellisuudessa Brysselin valitsema vaihtoehto usein perustuu 1-2 suuren maan
mielipiteisiin. Minun mielestä yksi syy länsimaiden menestyksen takana on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja vertailla näitä. EU haluaa kieltää tämän mahdollisuuden että kansallisesti valittu vaihtoehto voisi olla parempi kuin EU:n laajuisesti pakotettu. Ja yksi tärkeä syy on tuo aiemmin mainitsemani: että kukaan ei huomaisi että itse asiassa se suuren maan ehdotus ei aina olekaan paras mahdollinen - varsinkaan kaikille maille.
Jos jostakin asiasta on ollut hyötyä, se ei tarkoita etteikö toisella tavalla toimimalla olisi voinut saada enemmän hyötyä. Ja jos jossain asiassa on ollut hyötyä on toisella alueella voinut tulla myös merkittäviä haittoja.
Esim. maahanmuuttopolitiikassa Brysselin linja on tuottanut huonoja tuloksia mm turvallisuuspuolella ja sitä jatkettu huonoista tuloksista riippumatta. Kun Puola ja jotkut muut maat ovat esittäneet linjaa että he ottaisivat määrällisesti paljon väkeä, mutta niistä maista joista heillä on hyviä kokemuksia, Bryssel repi pelihousunsa ja uhkaili näitä kapinallisia milloin milläkin keinolla. Vaikka tämä vaihtoehtolinjan toimivuus on pitkän ajan kuluessa havaittu PALJON paremmaksi kuin Brysselin ajama "käytännön kokemukset eivät saa vaikuttaa mihinkään" idea. Saksassa Merkel sanoi yli 10 vuotta sitten haastattelussa että monikulttuurisuus on epäonnistunut Saksassa. Silti sitä on jatkettu entiseen malliin. Minusta merkillistä politiikkaa.
Attempts to build a multicultural society in Germany have "utterly failed", Chancellor Angela Merkel says, calling on immigrants to learn German to integrate.
www.bbc.com
EDIT: tässä tuore esimerkki EU:n ajattelusta että yksi ratkaisu kaikille maille on tärkeämpi kuin hyvät tulokset
Minusta toimivuus käytännössä on tärkeämpi kuin hienolta KUULOSTAVA teoria joka ei oikeasti toimi.
Ei kaikki juoni meitä vastaan vaan monet maat ajavat omaa etuaan ja nimittävät sitä solidaarisuudeksi. Varsinkin kriisitilanteeisa nämä eri maiden todelliset motiivit usein nousevat esiin. Se mikä on yhdelle maalle hyvä voi toiselle olla huonompi. Ja kun kaikki pitää pakottaa käyttämään samaa ratkaisua valinta menee yleensä sen suurta maata hyödyttämisen mukaan. EU sinällään ei ole kaikilta osin huono asia, mutta se on myös kaukana parhaasta mahdollisesta. Yleensä hyvät ratkaisut hyväksytään helpommin ja huonoja pitää pakottaa. Jälkimmäistä on EU:ssa vielä paljon.