Lueskelin pienen tauon jälkeen kymmenkunta sivua, enkä törmännyt vielä tähän. Sori, jos tulee uusintana.
Sdp:n turvallisuuspolitiikan konkari Kimmo Kiljunen vastusti aiemmin tiukasti Suomen Nato-jäsenyyttä. Nyt hän painii ainakin kahden vastakkaisiin suuntiin vetävän argumentin kanssa.
www.hs.fi
Juttu on maksumuurin takana, niin en kopioi sitä tähän kokonaan tekijänoikeuksien vuoksi. Kimmon argumentit kuitenkin suorana lainauksena. Boldasin mielivaltaisesti muutaman mielestäni pääpointin.
Kiljusen pohdintaa ohjaa kaksi ydinargumenttia.
”Ensinnäkin maantiede pätee edelleen.”
Kiljunen viittaa Suomen yli 1 300 kilometrin rajaan. Suomella on enemmän yhteistä rajaa Venäjän kanssa kuin kaikilla Nato-mailla yhteensä.
Hän sanoo, että
sotilaallisesti liittoutuneena Suomella olisi vaara joutua suurvaltakonflikteissa osapuoleksi sekä joutua pitkän rajansa takia konfliktin etumaastoksi ja ensi-iskujen kohteeksi.
Toinen argumentti puoltaa Natoa.
Sen mukaan Suomi olisi yksin heikommassa asemassa kuin tilanteessa, jossa sillä on sotilasliiton tarjoama kollektiivinen suoja.
Nämä kaksi argumenttia ovat Kiljusen mukaan totta yhtä aikaa.
”Toinen argumentti on aivan yhtä validi kuin ensimmäinen, koska Venäjä on murtanut yhteisen turvallisuuden periaatteen hyökkäämällä naapurimaahansa.”
Hän sanoo, että
Suomi ei kuitenkaan ole nyt yksin samalla tavalla kuin se oli talvisodassa. Tai kuten Ukraina nyt on.
”Me olemme Euroopan unionin jäseniä. Jäsenyys on paljon enemmän kuin vain sotilaallinen turvallisuus tai sitä, onko EU:n turvatakuupykälä 42.7 voimissaan vai ei. Kyse on koheesioturvallisuudesta, joka tulee yhteisistä arvioista, valuutasta, liikkumisvapaudesta sekä yhteisistä sisämarkkinasta ja lainsäädännöstä. Jos tätä kokonaisuutta vastaan hyökätään eikä EU sitä yhdessä torjuisi, se olisi EU:n loppu ja aika lähellä silloin olisi myös maailman loppu.”
Kiljunen muistuttaa, että vaikka EU ei ole sotilasliitto, sen jäsenvaltioilla on yhteensä nelisen kertaa suurempi puolustusbudjetti kuin Venäjällä.
Eivätkä argumentit tähän jää.
Kiljunen muistuttaa, että
Suomen pisin rauhanjakso on saatu aikaiseksi, kun Suomi on ollut sotilasliittojen ulkopuolella eikä ulkopuolinen ole voinut tulkita, että Suomen aluetta käytetään ketään vastaan.
”Sotilasliiton jäsenenä tähän tulee toisenlainen intressi, koska Suomi voidaan sitoa osaksi muiden maiden konflikteja.”
Ja vielä:
”Olemme hyvin lähellä sitä, että Suomi saattaa harkita liittymistä sotilasliittoon, mutta siinä tilanteessa ei ole samantekevää, milloin se tapahtuisi.
Tässä on aivan hirvittävä vaara, että Ukrainan sota laajenee, ja Suomen Nato-hakemus voi olla yksi asia, joka tätä eskalaation vaaraa lisää. Euroopassa on sota, ja on viisasta ajatella, että nyt ei ole syytä tilannetta eskaloida yhtään lisää.”
Kiljusen mukaan on suurena uhkana, että Suomesta tulee ”jalkapallo muiden maiden pelissä”. Tämä tarkoittaa, että eskaloitumisvaaran takia Suomen jäsenyys saatettaisiin ratkaista muilla perusteilla kuin Suomen turvallisuuteen liittyvillä.
”Nyt täytyy
pohtia ainakin 13 tai 15 kertaa se, mitä tarkoittaisi kertaheitolla muuttaa linja, joka on taannut vakaan tilanteen Pohjolassa toisen maailmansodan jälkeen. Herkkä, herkkä, herkkä asia.”