Ukrainan konflikti/sota

Tämän mukaan Venäjä merkittävästi lisännyt ilmavoimien käyttöä. Maanantaina 300 suoritetta vuorokaudessa, sodan aiempaan keskiarvoiseen 200 suoritetta verrattuna. Vaikuttaa siltä että rajallinen raskaamman ilmatorjunnan kalusto on sijoitettu kouralliseen sijainteja, kuten Kiovan ja Kharkivin alueet. Vahvistamattomien kuvien mukaan, Venäjä aloittanut loitering-ammusten käytön (kuinka tuo suomentuu?).

The air war over Ukraine appears to have entered a new phase, with the Russian air force boosting the number of flights it makes per day by 50 percent and deploying an increasing array of Russian drones and munitions over the battlefield, according to U.S. defense officials and military analysts.

The expansion comes after Ukraine shot down numerous aircraft early in the war and despite the United States and its allies sending thousands of man-portable air-defense systems, or MANPADS, to Ukraine.
The missiles have forced Russia to adjust its aviation operations, but have not stopped them, analysts said. On Monday, a senior U.S. defense official said Russia had flown about 300 sorties in the previous 24 hours, up from an average of about 200 per day earlier in the war.

“It’s very likely that the Russian Aerospace Forces have modified how they’re conducting operations,” said Michael Kofman, the director of Russian studies at CNA, a Virginia-based think tank. “There is either attrition in a significant percentage of the Ukrainian air defenses, or they’re being a lot more careful about how they’re carrying out these sorties.”
These Russians fled to Armenia. They don’t know if they’ll ever return.
The increase in Russian flights can likely be attributed to several factors, analysts said.

While there are gaps in information, it appears that Ukraine has concentrated the high-power air defenses it has in a handful of locations, including the capital, Kyiv, and the second-largest city, Kharkiv, Kofman said. That has left Russia more free to carry out an increasing number of airstrikes around the southern port city of Mariupol, where pitched urban combat is ongoing and Russia has its sights set on what would be its first strategic victory in the war.

“You haven’t seen a lot of Russian aircraft shot down around Mariupol, but you can see they’ve conducted a lot of strikes,” Kofman said. “You get the sense that the Ukraine military has decided to defend certain areas over others.”

The vast quantities of MANPADS that Ukraine now possesses have created challenges for Russia in flying helicopters and low-flying jets, but it appears to have adjusted by often staying out of their range.

A “good number” of Russian flights in the war never leave Russian or Belarusian airspace, the senior defense official said, speaking on the condition of anonymity under ground rules set by the Pentagon. Russia has launched airstrikes multiple times on Ukraine from outside Ukrainian airspace, including with cruise missiles from long-range bombers on a military training center in Yavoriv, in western Ukraine, U.S. defense officials said. Other Russian aircraft venture into Ukrainian airspace only for short periods.

The Pentagon has continued to say that airspace over Ukraine is contested, surprising analysts who had anticipated that Russia would quickly capture control of the skies.
Some lawmakers question the Pentagon assessment. In a letter to President Biden sent earlier this month, they wrote that Russia already had established air superiority and said that if Ukraine did not receive additional military aid, Russia’s advantage “could soon develop into air dominance.”

It appears Russia is mostly operating Su-25 jets and helicopters over southern Ukraine, said Rob Lee, a former Marine Corps infantry officer who is now a senior fellow with the Foreign Policy Research Institute. They’re operating the more advanced Su-35 from Belarus, likely to shoot down Ukrainian drones and planes, Lee said.

The Su-25, nicknamed the Frogfoot, operates somewhat like the American A-10, attacking ground targets while flying relatively low to the ground. Ukraine and Russia both have lost Su-25s in the war, in part because they have “outdated” technology that makes them vulnerable, Kofman said.
Kofman said other weapons systems that initially were largely missing from the war have surfaced more broadly, including the Russian Orlan-10 drone. With a wingspan of nearly 10 feet, it is used by Russian forces to provide aerial reconnaissance of potential ground targets. Numerous photographs of the drone, which have not been independently verified, have circulated on social media in recent days after some appeared to have been shot down.

“You’re really starting to see some of the capabilities that were very much missing from the opening of the Russian campaign,” Kofman said.

And as unverified photographs from the battlefield appeared to show that Russia has begun to use “loitering munitions” over Ukraine, the Pentagon is expected to deliver Ukraine loitering munitions of its own soon in the form of Switchblade drones.
The single-use weapons are cheaper than most U.S. drones and come in two sizes, according to AeroVironment, the manufacturer. The Switchblade 300 weighs about five pounds and is designed to be carried in a backpack, assisting small infantry units. The Switchblade 600 weighs about 50 pounds and can target armored vehicles. It was not clear which version the United States would be sending Ukraine.
While the United States and allies have sought other ways to boost Ukrainian air defenses, they also have imposed limitations. including nixing a proposal by Poland in which its MiG-29 jets would have been transferred to a U.S. base in Germany and then sent to Ukraine.


U.S. officials said the planes would have had limited value, considering Ukraine has flown its existing jets just a handful of hours per day because of Russian surface-to-air missiles. The transfer, officials said, could also risk provoking an attack on NATO nations by Russian President Vladimir Putin.
David A. Deptula, a retired Air Force general, said it’s time to revisit that decision, in light of Putin’s continued assaults on civilian targets.
“All is fair in providing weapons to Ukraine up to U.S./NATO direct participation against the Russians in combat,” Deptula, now the dean of the Mitchell Institute of Aerospace Studies, said in an email. “The Ukrainians are fighting on behalf of the complete free world and therefore we should support them to the greatest degree possible, not the least that we can get by with according to White House and Pentagon lawyers.”


Ukrainian President Volodymyr Zelensky also has sought more powerful air-defense systems that Ukrainian forces already know how to use, such as the S-300, but there is no indication that the Biden administration has been able to broker a deal to send any.
A handful of NATO allies possess the S-300, and Slovakia has offered to send its system if NATO will send it a replacement. Defense Secretary Lloyd Austin, speaking Sunday on CBS’s “Face the Nation,” said the S-300 will be sent “if we can get it in.”
 
Sisällä Venäjän propagandakuplassa: Missä sota ei ole sotaa. WaPo:n laajahko artikkeli siitä, kuinka Orwellin visiot ovat käyneet toteen. Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.

Jos totuus vielä jokin aika sitten (toiveissa), oli edes marginaalissa oleva epäselvä ja liian pienellä käsialalla huojuvasti kirjoitettu lisäys. Epäilystäkään ei ole siitä, että tuo on nyt poispyyhitty. Jos koskaan olemassa olikaan.

RIGA, Latvia — Fake U.S. biowarfare labs. Fake killer birds. Tucker Carlson and Donald Trump cameos. Ukrainian “Nazis” everywhere.
Russia’s domestic television propaganda machine has reached such an intensity amid President Vladimir Putin’s war against Ukraine that a tiny — but previously unthinkable — crack in Moscow’s state news juggernaut broke open earlier this week with an on-air protest.

For three weeks, what are known as Russia’s “federal channels” — separate state-controlled news networks that offer different flavors of the same Kremlin-fawning fare — have been serving up Putin’s spin on a war that his government calls a “special military operation.”

It goes like this: It was a necessary measure to save the people of the Moscow-backed separatist regions in Ukraine’s eastern Donbas and liberate the rest of the nation from illegitimate “Nazi” authorities armed by reckless Americans — and the Russian military is hitting only Ukrainian military targets while its opponents are killing civilians.
How the West is breaking through Russia's propaganda wall
To watch is to gaze through the Kremlin’s looking glass. It’s also a lesson in why Putin feels confident that his domestic apparatus, armed with a combination of propaganda and repression, can withstand the blowback of a war that U.S. officials say already has left thousands of Russian soldiers dead since the invasion Feb. 24.

Anton Shirikov, a graduate student at the University of Wisconsin at Madison who studies Russian state propaganda, said that trying to pierce the propaganda bubble can feel impossible. Shirikov compared it to telling a fervent supporter of President Donald Trump and voracious consumer of right-wing U.S. media that President Biden won the 2020 election fairly.

“People who are genuinely supportive of Putin and the Putin government are really unlikely to believe stories that portray Ukraine positively and the same for the West,” Shirikov said. “They have this filter that, even if they see this story from their relatives or their friends, they will just reject it.”

While ramping up wartime propaganda, the Kremlin has simultaneously cracked down on the last vestiges of Russia’s free press, pulling the plug on the radio station Echo of Moscow and passing a new restrictive law that threatens years in prison for those who publish “fakes” about the “special military operation.” The law prompted Russia’s independent TV Rain to shut down and prompted many journalists from independent outlets and foreign media in Russia to leave the country.

Digitally savvy Russians can still access independent news by using YouTube, the messenger app Telegram or virtual private networks, better known as VPNs. But older Russians tend to rely more on television and make up the primary viewership of Russia’s state news apparatus.
Outmatched in military might, Ukraine is excelling in the information war
The state information bubble was pierced ever so briefly when Marina Ovsyannikova, an employee at Russia’s flagship state-controlled Channel One, stormed Monday night’s live news broadcast to demand an end to the war and held up a sign reading, among other things, “You’re being lied to here.”

Not long afterward, the independent Russian media outlet Meduza confirmed that one of Channel One’s star correspondents, Zhanna Agalakova, had quit in protest of the war.



Russian antiwar protester speaks outside court building







On March 15, Marina Ovsyannikova told reporters she was interrogated for more than 14 hours after staging a protest on Russian state television the day before. (Reuters)
Despite those fissures and the possibility of other turmoil behind the scenes, Russia’s state propaganda has continued to flow unabated, luring millions of Russians into supporting a large-scale war where no mention is ever made of anyone dying at the hands of the Russian military. Reporting of Russian military casualties is practically nonexistent, limited to official Defense Ministry statistics that dramatically understate losses.

Gleb Pavlovsky, a former political strategist for Putin, said the government-controlled news channels have become a critical branch of Russian state power, as important as the general prosecutor’s office or the Interior Ministry, albeit outside the Russian constitution. They “provide everyone with a set of loyalty symbols,” Pavlovsky said.

“We see that it is powerful enough to preserve that support. It works, and it gets results,” Pavlovsky said. “Of course, without it, there would be no such results.”
The slickly produced reporting packages and talk shows, some of which have been airing extra hours since the war started, have fallen primarily into two thematic categories since the start of the war.
The first presents Russian military operations as a necessary measure to subdue savage Ukrainian “Nazis” who are killing civilians indiscriminately for a country that only questionably exists. The second emphasizes how the United States and its European allies, through sanctions and other retributive measures, are trying to destroy Russia and must be counteracted with patriotic defiance and self-reliance.


Dmitry Kiselyov, the Russian propagandist who anchors “News of the Week” on Rossiya-1, began his show Sunday by saying Kyiv would “be forced to answer for war crimes and genocide,” and he warned of made-up “concentration camps and mass executions.”
He then quickly cut to a teaser of Fox News host Tucker Carlson lending credence to a false Russian state propaganda talking point claiming the United States operates secret biological weapons labs in Ukraine — one of the myriad casus belli that Russia has promoted in recent days.
RT was Russia's answer to CNN. Now its pro-Putin spin is stirring more backlash.
Russian propaganda for years has targeted a Defense Department program started after the Cold War to ensure safety at foreign laboratories and identify potential biological threats. Ukraine is one of 27 countries where the program operates.

During Sunday’s show, Kiselyov claimed the United States was trying to “get the genetic code for Russians” in those Ukrainian labs, exclaiming “this alone confirms Americans think of us as one people.” He told listeners that Americans were trying to figure out which chemicals would be most effective in targeting Russian genetic weaknesses.

The two speeches Putin gave the week he started the war made long detours into history. State news programs have followed his lead, airing segment after segment questioning modern Ukraine’s boundaries and its validity as a nation.
State news shows have been airing the map of an unrecognized self-declared Donetsk-Krivoy Rog Soviet Republic, which existed only in theory for about a month in 1918, to imply modern Ukraine’s boundaries are a fiction and the eastern part of the country belongs to Russia. Beyond questioning the borders, Russian state channels have been openly challenging the notion of an independent Ukraine.

“When we had a czar, there was no such thing as Ukraine,” Kiselyov said on his Sunday show.
At the end of the show, Kiselyov dedicated a segment to claiming images of Russia’s attack on a maternity hospital in the Ukrainian city Mariupol were “crude and cheap” fakes. He brought on a military expert to say it wasn’t clear whether one of the pregnant women photographed by the Associated Press in the aftermath of the attack “was willingly taking part in this provocation or she was forced.”
Ukrainian emergency employees and volunteers carry an injured pregnant woman from a maternity hospital damaged by shelling in Mariupol, Ukraine, on March 9. The baby and mother died. (Evgeniy Maloletka/AP)
Russian forces are portrayed as good-hearted liberators. On the Rossiya-1 nightly news on Monday, one Russian special forces soldier was shown shaking hands with a local man after “liberating” his town; another Russian soldier patted a crying woman on the shoulder. At the end of Kiselyov’s show, three Chechen soldiers — part of Russia’s military forces — were shown giving medicine to a man in Ukraine and explaining how to take it.


At the same time, Russian state news has been showing civilians allegedly maimed by Ukrainian forces. State news broadcasts earlier this week led with graphic imagery of civilians killed and maimed in central Donetsk.
Russia and its separatist proxies blamed the attack on a Ukrainian Tochka-U missile they said was intercepted, but Ukraine said it was a Russian missile. Ruslan Leviev, founder of a Russian analytical group that uses open-source data to track military activities, said photos from the incident suggest the missile flew from Russian-controlled territory and was not intercepted.
Sanctions have hit Russia's elite. See how they are connected to Putin.
Shortly after Russia’s invasion, state news channels echoed false comments by Russian officials that tried to present Ukrainian President Volodymyr Zelensky as having fled Kyiv. More recently, state broadcasts have portrayed Zelensky as unhinged — in contrast to his hero status in much of the West.

As the United States and its European allies have stepped up sanctions and economic restrictions on Russia, state news commentators and reporters have sought to show how bad things are in the West and also dismiss the economic threat posed to Russia.
Russian state news broadcasts have regularly been airing segments about Americans panicking over rising gas prices.
One segment included, as evidence of the panic, the Instagram video of a Philadelphia comedian, reposted by rapper 50 Cent, in which the parody actor cries, telling Biden he now has to “walk these streets because the gas price is too high.”
Margarita Simonyan, head of the state-controlled foreign language television network RT, appeared on the popular state news talk show “Sunday Night with Vladimir Solovyov” and told Russians that no matter what they think of the “military operation” in Ukraine, they must “retain the stability” of the country to avoid a repeat of 1917 or 1991 — the years, respectively, when the Russian Revolution took place and the Soviet Union collapsed.

Simonyan, responding to Western sanctions, said the country would live without $1,000 bras and heralded the beginning of Russia’s “economic freedom.”
“It might be rougher or softer, but one way or another, all the television channels convey the same point of view,” said Ilya Shepelin, a journalist who analyzed Russian state propaganda for a show on Russia’s now-shuttered independent channel TV Rain. “It is very difficult for a person to break out of that, because if he is surrounded by a unified information wall, it’s difficult to even believe that in Kyiv they could possibly be bombing civilian homes — that everything may not be so simple.”
 
Nyt on tullut väitteitä, että Ukraina hyökkäisi Etelässä, Khersonia kohti. Ei ole keinoa varmistaa onko totta vai ei.
Toki Ukrainan on pakko alkaa operoida Etelä-Ukrainassa, jos aikovat ajaa venäläiset joukot maasta.

Jos totta niin kyllä helvetin kusinen ja miljoonan taalan paikka. Nyt kun Mariupol on vielä piirityksen alla ja osa ryssiä sen kimpussa.

Toi on vaikea maasto kuulemma. Mykolajn ja Hersonin välissä on täysin avointa ja aika flättiä, eli hyökkääjä on tosi haavoittuva. Toisaalta jos maasto on jo tuolla kuivunut niin ehkä pystyy etenemään monella eri uralla.

Ukrainan eduksi on sanottu että toimintakyky yöllä olisi parempi. Mutta onko moottoroitua kalustoa riittävästi? Ilmatukea on niukasti ja millainen yötoimintakyky noilla on?
 
Jos totta niin kyllä helvetin kusinen ja miljoonan taalan paikka. Nyt kun Mariupol on vielä piirityksen alla ja osa ryssiä sen kimpussa.

Toi on vaikea maasto kuulemma. Mykolajn ja Hersonin välissä on täysin avointa ja aika flättiä, eli hyökkääjä on tosi haavoittuva. Toisaalta jos maasto on jo tuolla kuivunut niin ehkä pystyy etenemään monella eri uralla.

Ukrainan eduksi on sanottu että toimintakyky yöllä olisi parempi. Mutta onko moottoroitua kalustoa riittävästi? Ilmatukea on niukasti ja millainen yötoimintakyky noilla on?
NYT:llä tuosta jotakin uutista. Ei enää tunnuksia, joten kysymysmerkkinä olen. Eiköhän tuosta pian tietoa leviä, mikäli lihaa luiden ympärille kertyy.

edit; tuossa aiempaa, lupaavaa tekstiä: As fighting continues, the Ukrainian military also said it has retaken the town of Makariv, adding that it has expelled Russian forces from the strategically important town nearly 40 miles west of the capital of Kyiv. Makarivistä siis. (WaPo maksumuuri)
 
Mariupolista terveiset.
Kommenttikentässä tekstikäännös englanniksi.
Olisin sen tähän kopioinut mutta ei onnistu puhelimella.


Sitten, ihania tarinoita joista tämä palsta pitää.
BBC:n juttu siitä miten Vosnesevskin pikku kaupungin makkaranpaisto-prikaatilaiset pysäytti etenevän vihollisen, ja löi sen takaisin.
Nyt, se silta jyräytettiin asiaankuuluvasti. Makkaranpaisto-porukka operoi yhdessä Armeijan kanssa (tämähän ei pitänyt olla mahdollista, menee systeemit sekaisin, tms!) Tuottaen videosta päätellen aika runsaita tappioita.
Hienoa toimintaa!

 
Viimeksi muokattu:
Ne turvavälit liikenteessä...
278a7bb9027f41c0.jpg
 

Supon arkistosta ei löydy lausuntoa Timtšenkosta – ”Saatettiin hoitaa puhelimitse”​

Suojelupoliisin arkistosta ei löydy tietoja Gennadi Timtšenkosta Ulkomaalaisvirastolle annetusta lausunnosta. Hän sai vuonna 1999 Suomen kansalaisuuden yhtiönsä vahvoista KGB-yhteyksistä huolimatta.
Suomen kansalaisuus on suojellut Vladimir Putinin luottomiehenä tunnettua Gennadi Timtšenkoa EU-pakotteilta aina helmikuun 2022 loppuun saakka. Yhdysvallat asetti häntä kohtaan pakotteita jo vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainassa.
Suomen kansalaisuus on suojellut Vladimir Putinin luottomiehenä tunnettua Gennadi Timtšenkoa EU-pakotteilta aina helmikuun 2022 loppuun saakka. Yhdysvallat asetti häntä kohtaan pakotteita jo vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainassa.

Suomen kansalaisuus on suojellut Vladimir Putinin luottomiehenä tunnettua Gennadi Timtšenkoa EU-pakotteilta aina helmikuun 2022 loppuun saakka. Yhdysvallat asetti häntä kohtaan pakotteita jo vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainassa. STELLA PICTURES
Jarno Liski
[email protected]
Tänään klo 6:00

Suojelupoliisin arkistosta ei löydy tietoja siitä, että suojelupoliisilta olisi pyydetty tai että supo olisi antanut lausunnon Gennadi Timtšenkon kansalaisuusasiassa.

– 1990-luvun viranomaismenettelyjen prosessit eivät olleet aina vakiintuneita nykypäivän standardein tarkasteltuna. Asioita saatettiin hoitaa esimerkiksi puhelimitse, Suposta kerrotaan Iltalehdelle.

Timtšenko tuli Suomeen 1990-luvun alussa, ilmeisesti vuonna 1991, johtamaan Urals Finland -nimistä yhtiötä. Iltalehti kertoi viikonloppuna, että venäläisten lehtitietojen mukaan Urals-yhtiön oli Venäjälle perustanut 1989 Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n ulkomaantiedustelu.
Vuonna 1991 Suomen-yhtiön hallitukseen nimitettiin Timtšenkon ohella myös KGB-mies Andrei Pannikov, jonka Ruotsi oli karkottanut vakoojana vuonna 1988.

Suojelupoliisi vaihtoi tuohon aikaan tietoja Ruotsin kanssa paljastuneista neuvostovakoojista. Näin ollen yhtiö ja sen johtajat ovat todennäköisesti herättäneet myös Suomen turvallisuusviranomaisten mielenkiinnon viimeistään siinä vaiheessa, kun Pannikovin nimi kytkeytyi firmaan.

Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999.

Vuoteen 1997 saakka supon lausunto piti hankkia kaikista kansalaisuushakemuksista:
Hakemusta koskevat asiakirjat poliisi lähettää ulkomaalaisvirastolle, joka hankkii suojelupoliisin lausunnon. Suojelupoliisi voi kutsua hakijan antamaan kansalaisuushakemuksen johdosta tarvittavia tietoja.”

Vuonna 1996 Paavo Lipposen (sd) I hallitus kuitenkin muutti kansalaisuusasetusta. Sisäministeri Jan-Erik Enestamin (r) esittelystä presidentti Martti Ahtisaari (sd) vahvisti muutoksen, jonka mukaan supon lausunnon hankkiminen jäi ulkomaalaisviraston harkintaan:
”Ulkomaalaisvirasto voi hankkia lausunnon hakemuksesta suojelupoliisilta. Suojelupoliisi voi kutsua hakijan antamaan hakemuksen johdosta tarvittavia tietoja.”

Vuonna 1999 ulkomaalaisviraston johtajana oli Matti Saarelainen, joka oli tullut virkaan suojelupoliisin ylitarkastajan virasta. Myöhemmin hän palasi supoon eteläisen alueen yksikönjohtajaksi. Saarelainen kertoi Iltalehdelle, ettei hän muistinsa mukaan osallistunut millään tavalla Timtšenkon kansalaisuushakemuksen käsittelyyn.

Ulkomaalaisviraston seuraaja maahanmuuttovirasto salaa Timtšenkon kansalaisuushakemuksen käsittelyyn liittyvät ”nuhteettomuusvaatimusta” koskevat asiakirjat.

Salauspäätöksestä ei käy ilmi, mitä ja kenen laatimia asiakirjoja nämä ovat.

 
Ole hyvä

Wali tuli toimiin 2 vko sitten ja lähti heti etulinjaan.
Ko. Uutinen hänen "kuolemasta" tuli n. seuraavana päivänä. (valeuutinen)
Eilen Wali tuli takaisin julkisuuteen kertomaan, että huhut kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja.
Pitänyt ihan normi OPSEC hommien ajan ja nyt pallomeressä vetämässä happea.
 
Viimeksi muokattu:

Juuri nyt: Venäjä voisi käyttää ydinaseita, jos sen olemassaoloa uhattaisiin, sanoo Putinin tiedottaja – seuraamme hetki hetkeltä​


06.06 Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedottajaa Dmitri Peskovia hiillostettiin tiistaina uutiskanava CNN:n haastattelussa. Haastattelusta pätkän Twitterissä jakanut CNN:n Christiane Amanpour tenttasi Peskovia siitä, miksi Putin on väläytellyt hyökkäyssotansa aikana myös ydinasekorttia ja onko kyse pelottelusta.

Peskovin mukaan Venäjä voisi käyttää ydinaseita, jos sen olemassaoloa uhattaisiin. Tiedottajan mukaan mahdolliset syyt ydinaseiden käyttämiselle löytyvät kansallista turvallisuutta käsittelevistä ohjeistuksista, jotka ovat julkisia.
 

20 päivää Mariupolissa: Kuolemaa, kaaosta ja valheita​

Uutistoimisto AP:lle työskentelevät Mstyslav Tshernov ja Jevgeny Maloletka olivat Mariupolissa, kun sota syttyi. He olivat paikalla myös, kun synnytyssairaalaan iskettiin. IS julkaisee heidän reportaasinsa.
Mstyslav Tshernov, AP, Juri Vuortama

66a46df9136631b76aa06d75db5e238d.jpg

KUVA: AP / LEHTIKUVA, AFP /LEHTIKUVA

6:00

VENÄLÄISET jahtasivat meitä.
Heillä oli lista nimistä, meidänkin nimemme, ja he lähestyivät koko ajan.

Olimme ainoat kansainväliset toimittajat ukrainalaisessa Mariupolin kaupungissa, ja olimme taltioineet Venäjän joukkojen piiritystä sieltä yli kahden viikon ajan.

Uutisoimme sairaalasta, kun asemiehet ilmestyivät käytäville vaanimaan. Kirurgit antoivat meille valkoiset lääkärintakit, jotta saatoimme naamioitua.

Yhtäkkiä tusinan verran aseistettuja miehiä syöksyi sisään: Missä helvetissä ne toimittajat ovat?
Katsoin hihanauhoja; sinisiä kuin Ukrainan joukoilla. Mietin, että ovatko he naamioituneita venäläisiä. Sitten astuin eteenpäin ja esittelin itseni.

– Me tulimme hommaamaan teidät ulos täältä, he vastasivat.

Ulkoa kuuluva tykistötuli ja konepistoolien papatus saivat leikkaussalin seinät tärisemään. Tuntui, että olisi turvallisempaa pysytellä sisällä. Ukrainalaisilla sotilailla oli kuitenkin käsky ottaa meidät mukaansa.


Mstyslav Tshernov on amerikkalaisen Associated Press (AP) -uutistoimiston videojournalisti. Tämä teksti on hänen tarinansa Mariupolin piirityksestä, jota hän seurasi yhdessä valokuvaaja Jevgeny Maloletkan kanssa ja jonka hän raportoi kirjeenvaihtaja Lori Hinnantille.
Uutistoimisto AP:n julkaiseman alkuperäisen tekstin on suomentanut Juri Vuortama.

JUOKSIMME kadulle ja hylkäsimme lääkärit, jotka olivat tarjonneet meille suojaa, raskaana olevan naisen, joka oli joutunut tykistötuleen, ja ihmiset, jotka nukkuivat käytävillä, koska heillä ei ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Minusta tuntui hirveältä jättää heidät sinne.
Kului yhdeksän minuuttia, ehkä kymmenen. Matka teiden ja pommien tuhoamien asuintalojen läpi tuntui ikuisuudelta.

Kranaattituli iskeytyi lähelle, ja me heittäydyimme maahan. Laskimme aikaa seuraavaan keskitykseen. Vartalomme jännittyivät ja pidätimme hengitystä. Paineaallot iskivät rintaani, ja käteni olivat jääkylmät.
Valokuvaaja Jevgeny Maloletka auttaa ensihoitajaa viemään haavoittunutta naista turvaan.

Valokuvaaja Jevgeny Maloletka auttaa ensihoitajaa viemään haavoittunutta naista turvaan. KUVA: MSTYSLAV TSHERNOV

Lopulta edessä oli sisäänkäynti, ja meidät kiidätettiin pimennettyyn kellariin. Siellä kuulimme poliisilta, miksi ukrainalaiset olivat riskeeranneet sotilaidensa hengen meidän pelastamiseksemme.

– Jos he nappaavat teidät, he pakottavat teidät kertomaan kameran edessä, että kaikki mitä olette kuvanneet, on valhetta, hän sanoi.

– Kaikki ponnistelunne ja kaikki, mitä olette tehneet Mariupolissa, olisi sen jälkeen turhaa.

Virkamies, joka alun perin pyysi meitä näyttämään maailmalle kuolevan kaupunkinsa, halusi meidän nyt lähtevän. Hän tuuppasi meidät kohti tuhansien lommoisten autojen jonoa, joka yritti pois Mariupolista.

Oli 15. maaliskuuta. Meillä ei ollut aavistustakaan, pääsisimmekö sieltä elävinä.

ASUIN teini-ikäisenä Harkovan kaupungissa Ukrainassa. Siitä oli vain reilut 30 kilometriä Venäjän rajalle, ja koulussa opetettiin käsittelemään asetta.
Minusta se tuntui turhalta. Luulin, että Ukraina oli ystävien ympäröimä.

Olen sittemmin raportoinut sodista Irakissa, Afganistanissa ja kiistanalaisella Vuoristo-Karabahin alueella ja yrittänyt esittää maailmalle miltä tuho paikan päällä näyttää.

Kun ensin amerikkalaiset ja sitten eurooppalaiset evakuoivat suurlähetystönsä Kiovassa tänä talvena, ja kun selailin karttoja Venäjän joukkojen asettumisesta aivan kotikaupunkiani vastapäätä, ainoa ajatukseni oli: Voi minun maatani.

Sodan ensimmäisinä päivinä venäläiset pommittivat valtavaa Vapauden aukiota Harkovassa, paikkaa, jossa olin viettänyt aikaa alle parikymppisenä.

Tiesin, että Venäjän joukot pitäisivät Mariupolin satamakaupunkia strategisena palkintona, koska se sijaitsee Asovanmeren rannalla. Näin ollen lähdimme sinne helmikuun 23. päivän iltana Associated Pressin ukrainalaisen kuvaajan Jevgeny Maloletkan valkoisella Volkswagen-pakettiautolla.

Matkalla aloimme kantaa huolta vararenkaista, ja löysimme netistä miehen, joka suostui myymään meille sellaisen keskellä yötä. Selitimme hänelle ja vuorokauden ympäri auki olevan ruokakaupan kassalle, että varauduimme sotaan. He katsoivat meitä kuin olisimme hulluja.

Pääsimme perille Mariupoliin aamuyöllä puoli neljältä. Sota alkoi tuntia myöhemmin.
Venäläisten ilmaiskussa tuhoutui ukrainalaisten ilmapuolustuksen tukikohta.

Venäläisten ilmaiskussa tuhoutui ukrainalaisten ilmapuolustuksen tukikohta. KUVA: JEVGENY MALOLETKA

SUURIN piirtein neljännes Mariupolin 430 000 asukkaasta lähti noina ensimmäisinä päivinä, kun pois vielä pääsi. Silti harva uskoi, että sota todella alkaa, ja siinä vaiheessa kun he tajusivat virheensä, oli liian myöhäistä.
Venäläiset katkaisivat sähkön, veden, ruokahuollon ja lopulta tukiasemat sekä radio- ja tv-tornit pommi kerrallaan. Muutamat muut toimittajat pääsivät ulos kaupungista ennen kuin viimeisetkin yhteydet olivat mennyttä ja täydellinen saarto alkoi.

Tiedon kulkemisen estämisellä saavutetaan kaksi tavoitetta.

Ensimmäinen on kaaos.
Ihmiset eivät tiedä, mitä tapahtuu, ja joutuvat paniikkiin. Aluksi en ymmärtänyt, miksi Mariupol rikkoutui niin nopeasti. Nyt tiedän, että se johtui tiedonvälityksen katkeamisesta.

Toinen tavoite on rangaistuksen välttäminen.
Kun kaupungista ei saatu tietoa eivätkä kuvat tuhotuista asuintaloista ja kuolevista lapsista levinneet, venäläiset saattoivat tehdä mitä halusivat. Ilman meitä mitään ei olisi tullut ilmi.

Otimme riskejä voidaksemme lähettää maailmalle sen, mitä näimme, ja se sai venäläiset raivostumaan ja lähtemään peräämme.

En ole koskaan kokenut hiljaisuuden rikkomista tärkeämpänä.
Mariupolissa ihmiset etsivät suojaa pommituksilta.

Mariupolissa ihmiset etsivät suojaa pommituksilta. KUVA: MSTYSLAV TSHERNOV

KUOLEMAT alkoivat pian.
27. helmikuuta näimme, kun lääkäri yritti pelastaa pikkutytön, johon oli osunut kranaatinsirpaleita. Tyttö kuoli.

Sitten kuoli toinen lapsi – ja kolmas. Ambulanssit lakkasivat ottamasta haavoittuneita kyytiin, koska hätänumeroon ei voinut soittaa ilman kenttää, ja kuljettajat eivät löytäneet oikeaan osoitteeseen pommien tuhoamilla kaduilla.

Lääkärit pyysivät meitä kuvaamaan perheitä, jotka toivat kuolleita ja haavoittuneita perheenjäseniään, ja antoivat meille hupenevaa virtaa generaattoreistaan, jotta saimme kameroita ladattua.

– Kukaan ei tiedä, mitä kaupungissamme tapahtuu, he sanoivat.

Tykistötuli osui sairaalaan ja vieressä oleviin taloihin. Se rikkoi pakettiautomme ikkunat, teki reiän auton kylkeen ja puhkoi renkaan. Toisinaan juoksimme ulos kuvaamaan palavaa taloa ja sitten juoksimme takaisin, räjähdysten keskellä.

Kaupungista löytyi vielä yksi paikka, josta sai yhteyden. Se sijaitsi ryöstetyn ruokakaupan ulkopuolella Budivelnykiv-kadulla. Ajoimme sinne kerran päivässä ja kyyristyimme portaiden alle lataamaan kuvia ja videoita ulkomaailmaan.

Portaat tuskin olivat kummoinen suoja, mutta tuntui paremmalta olla siellä kuin taivasalla.

Budivelnykivin kenttä katosi maaliskuun 3. päivän aikana. Yritimme lähettää videota sairaalan 7. kerroksen ikkunoista. Sieltä sitten näimme keskiluokkaisen Mariupolin kaupungin lopullisen tuhon.

Ostoskeskusta ryöstettiin, ja lähdimme sinne päin läpi tykistökeskitysten ja konetuliaseiden paukkeen. Tusinan verran ihmisiä juoksi vastaan. He työnsivät ostoskärryjä, jotka olivat täynnä elektroniikkaa, ruokaa ja vaatteita.

Samalla hetkellä ostoskeskuksen katolla räjähti kranaatti ja se paiskasi minut maahan. Kyyristyin odottamaan uutta osumaa ja kirosin itseäni, koska kamerani ei ollut päällä enkä voinut tallentaa tuhoa.

Sitten viereiseen taloon iskeytyi uusi ammus. Se piti kammottavaa suhinaa ennen osumaa, ja kipristyin kulman taakse suojaan.

Nuori poika kulki ohitseni työntäen elektroniikalla lastattua toimistotuolia. Laatikot tipahtelivat kadulle.

– Kaverini olivat siellä, ja ammus osui kymmenen metrin päähän meistä, hän sanoi.

– Minulla ei ole aavistustakaan, mitä heille tapahtui.

Juoksimme takaisin sairaalaan. Loukkaantuneita alkoi saapua parissa kymmenessä minuutissa, osaa työnnettiin ostoskärryissä.

Satelliittipuhelin oli ainoa yhteytemme ulkomaailmaan useiden päivien ajan. Ja ainoa paikka, missä se toimi, sijaitsi avoimessa maastossa räjähdyksen jättämän kraatterin vieressä. Tapasin istua alas, tekeytyä pieneksi ja yrittää yhteyttä.

Kaikki tulivat kysymään: Ole kiltti, kerro meille, milloin sota loppuu. En tiennyt, mitä vastata.

Sama huhu levisi joka päivä: Ukrainan armeija tulisi piirityksen läpi, mutta kukaan ei tullut.
Kuolleita haudataan joukkohautoihin Mariupolin esikaupungissa.

Kuolleita haudataan joukkohautoihin Mariupolin esikaupungissa. KUVA: MSTYSLAV TSHERNOV

TÄHÄN mennessä olin nähnyt kuolemaa sairaalassa, kalmoja kaduilla, tusinoittain ruumiita joukkohaudoissa.
Olin katsellut kuolemaa niin paljon, että en enää juuri kuvannut sitä.

9. maaliskuuta kaksi ilmaiskua repivät muovin pakumme ikkunoista. Näin tulipallon juuri ennen kuin kipu poltti sisäkorvaani, ihoani, koko kasvoni.

Näimme savun nousevan synnytyssairaalasta. Kun saavuimme paikalle, pelastajat vetivät yhä verisiä raskaana olevia naisia raunioista.

Meidän paristomme olivat melkein lopussa eikä missään ollut kenttää, jotta olisimme voineet lähettää kuvia. Ulkonaliikkumiskielto oli juuri alkamassa. Poliisi kuuli, kun keskustelimme siitä, miten saisimme uutiset sairaalan pommittamisesta välitettyä.

– Tämä muuttaa sodan kulun, hän sanoi ja vei meidät paikkaan, jossa oli voimalähde ja nettiyhteys.

Olimme tallentaneet niin monta kuollutta ihmistä ja kuollutta lasta, aivan loputtomat määrät. En ymmärtänyt, miksi hän oli sitä mieltä, että yhä uudet kuolemat muuttaisivat mitään.

Olin väärässä.
JAOIMME videotiedoston kolmeen osaan kolmeen eri kännykkään pimeydessä. Toivoimme sen nopeuttavan lähetystä. Kului tunteja, ulkonaliikkumiskielto oli alkanut jo aikaa sitten. Tulitus jatkui, mutta poliisit, jotka oli määrätty saattamaan meidät kaupungin läpi, odottivat kärsivällisesti.
Sitten yhteys Mariupolin ulkopuoliseen maailmaan katkesi jälleen.

Palasimme hotellin tyhjään kellariin, jonka akvaario oli nyt täynnä kuolleita kultakaloja. Emme tienneet eristyksessämme mitään venäläisten valhekampanjasta, jolla he yrittivät mitätöidä työmme.

Venäjän suurlähetystö Lontoossa jakoi kaksi twiittiä, joissa väitettiin, että AP:n kuvat olivat lavastettuja ja raskaana ollut nainen oli näyttelijä.

Venäjän suurlähettiläs esitteli vedoksia kuvista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tapaamisessa ja toisteli valheita hyökkäyksestä synnytyssairaalaan.

Samaan aikaan ihmiset suorastaan hukuttivat meidät kysymyksillään sodan viimeisimmistä käänteistä. Niin moni tuli luokseni ja pyysi, että kuvaisin heitä, jotta kaupungin ulkopuolella olevat perheet saisivat tietää henkilön olevan elossa.
Ihmiset valmistautuvat viettämään yötä pommisuojaksi muuttuneessa urheilukeskuksessa.

Ihmiset valmistautuvat viettämään yötä pommisuojaksi muuttuneessa urheilukeskuksessa. KUVA: MSTYSLAV TSHERNOV

TÄSSÄ VAIHEESSA yksikään ukrainalainen radio- tai televisiokanava ei toiminut Mariupolissa.
Ainoa asema, mikä kuului, syyti häiriintyneitä venäläisiä valheita; sellaisia, joiden mukaan ukrainalaiset pitivät Mariupolia panttivankinaan ja ammuskelivat rakennuksia ja kehittelivät kemiallisia aseita. Propaganda oli niin tehokasta, että sen uskoivat jopa jotkut, joiden kanssa puhuimme, vaikka he omin silmin näkivät muuta.

Neuvostotyylistä viestiä toisteltiin tauotta: Mariupol on piiritetty. Luovuttakaa aseenne.

Maaliskuun 11. päivänä saimme lyhytsanaisen puhelun: päätoimittaja kysyi löytäisimmekö vielä naiset, jotka pelastuivat ilmaiskun kohteena olleesta synnytyssairaalasta, jotta heidän olemassaolonsa saataisiin todistetuksi. Tajusin, että kuvamateriaali oli ärsyttänyt Venäjän hallituksen vastatoimiin.

Löysimme naiset sairaalasta etulinjassa. Osalla oli lapset mukana, osa työskenteli. Saimme myös kuulla, että yksi nainen oli menettänyt lapsensa ja kuollut sitten itsekin.

Kiipesimme 7. kerrokseen lähettämään videota hataralla verkkoyhteydellä. Sieltä näimme, kuinka panssarivaunu toisensa jälkeen rullasi sairaala-alueen viertä pitkin. Jokaisessa näkyi kirjain "Z", josta oli tullut Venäjän tunnus sodalle.

Meidät oli piiritetty: Kymmenet lääkärit, sadat potilaat ja meidät.
Nainen rauhoittelee lasta pommisuojassa Mariupolissa.

Nainen rauhoittelee lasta pommisuojassa Mariupolissa. KUVA: MSTYSLAV TSHERNOV

UKRAINALAISET sotilaat, jotka olivat suojelleet sairaalaa, olivat kadonneet. Pakettiautollemme, jossa oli ruokaa, vettä ja laitteistoa, pääsi vain polulta, joka oli venäläisen tarkka-ampujan tähtäimessä. Tämä oli jo osunut ulos uskaltautuneeseen lääkäriin.
Tunnit matoivat pimeydessä, kun kuuntelimme ulkoa kuuluvia räjähdyksiä. Silloin sotilaat saapuivat hakemaan meitä huutaen ukrainaksi.

Minusta se ei tuntunut pelastukselta. Tuntui vain kuin meidät olisi siirretty vaarasta toiseen. Tässä vaiheessa missään päin Mariupolia ei enää ollut turvallista, ja helpotusta ei ollut luvassa. Kuolla saattoi millä hetkellä hyvänsä.

Olen äärettömän kiitollinen sotilaille, mutta oloni on myös turta. Ja minua hävettää, että lähdin.

Ahtauduimme kolmihenkisen perheen Hyundaihin ja liityimme viisi kilometriä pitkään jonoon, joka mateli ulos kaupungista. SInä päivänä jopa 30 000 ihmistä pääsi ulos Mariupolista – niin monta, että venäläiset sotilaat eivät ehtineet katsoa tarkemmin muovinpaloilla peitetyistä ikkunoista autoihin.

Ihmiset olivat hermostuneita. He riitelivät ja huusivat toisilleen. Minuutin välein kuului lentokoneen tai ilmaiskun ääni. Maa tärisi.

Ajoimme 15 venäläisten tarkastuspisteen läpi. Jokaisen kohdalla perheen äiti rukoili raivokkaasti, niin että mekin kuulimme.

Kun ajoimme niiden läpi – kolmannen, kymmenennen, viidennentoista, joista jokainen oli täynnä raskaasti aseistettuja sotilaita – toiveeni, että Mariupol selviäisi, haihtui. Ymmärsin, että päästäkseen kaupunkiin Ukrainan armeija joutuisi valtaamaan todella isoja alueita. Ja niin ei tulisi käymään.

IS
 
Back
Top