Minä epäironisesti pidän Suur-Suomea vihdoin ja viimein ajankohtaistuvana mahdollisuutena enkä minään huumorina. Ikinä, siis ikinä aiemmin meillä ei ole ollut näin lupaavaa tilaisuutta siihen. Ja se on ollut ajatuksissa ja suunnitelmissa jo kauan, vaikka reaalipolitiikka on asettanut sen takia-alalle.
Miehitettyjen alueiden palauttaminen ja niiden lisäksi Itä-Karjala kokonaisuudessaan Vienaa ja Aunusta myöten sekä koko Kuolan alue on se ensimmäinen tavoite. Jäämeriyhteyden palauttamisessa Muurmansk on edullisempi kuin Petsamo, mutta korostan, että tämä on ensimmäinen tavoite. Jos pistin työntyy helposti pehmeään kohtaan, niin pitää työntää syvemmälle. En halua, että tulevat liittolaiset alkavat kammoksua meitä, joten käsitellään niitä jatkotavoitteita vaikka sitten, kun tavoite yksi on saavutettu.
Suurin osa alueista, varsinkin lisämaat tulee jättää puskurialueeksi, jossa valtio voi halunsa ja tarpeensa mukaan toteuttaa metsätaloutta, kaivella turvetta soista ja muuten se tulee jättää kansalaisten metsästys- ja virkistyskäyttöön. Alueet tulee tyhjentää ryssistä vakauttamisvaiheessa ja sieltä Suomen kansalaiset saavat sen jälkeen lunastaa nimelliseen hintaan, esim. yksi euro, tontteja, joiden ainoana ehtona on, että tontille rakennetaan kalamaja tai eräkämppä.
Kenellepä ei kelpaisi rantatontti Äänisen rannalta Itä-Karjalan riistarikkaiden metsien ympäröimänä vapaan vain metsästyslain rajoittein olevan nautintaoikeuden kera?
Mitään laaja-alaista jälleenrakennusta en pidä tarpeellisina. Enemmän pitää purkaa vanhaa paskaa kuin rakentaa uutta. Toki joitakin säilyneitä suomalaisen ajan asioita ennallistetaan, mutta ei kaikkea.
Lyhyet rajat väestöstä tyhjän puskurivyöhekkeen kanssa ovat tuleville sukupolville turvallisuuden tae.
Ukrainaan tämä liittyy sikäli, että se otollinen momentum on tässä ja nyt ellei sitten odoteta vielä parempaa hetkeä ja Venäjän romahdusta. Mahdollinen vastarinta lakkaa varmaan perinteiseen hearts and minds malliin antamalla miehille votkapullo, naisille sukkahousut ja lapsille leipää. Tuo on se pehmeä keino rauhoittaa tilanne ennenkuin väestö karkotetaan. Jäljellä olevat myötämieliset suomensukuiset osat integroidaan omaan väestöön.
Keksitään joku provokaatio ryssien tapaan jos sellainen nyt edes on tarpeellista ja aloitetaan offensiivi toukokuussa. Siellä ei ole kärjistäen sanottuna vastassa kuin juoppoja starikkoja haulikkojensa kera ja hampaattomia babushkoita, joten jos valtionjohtoa pelottaa, niin sallisivat edes heimosotien kaltaisten tunnuksettomien vapaajoukkojen perustamisen ja niillä operoinnin. Jos kaikki ennakkoajatusten vastaisesti menisi vituiksi, niin hallitus voisi pestä asiassa kätensä.
Lähtökohtaisesti tilanne on paljon parempi kuin 1941 ja tavoitteet saavutettaisiin todennäköisesti kohtuullisen lyhyellä sotaretkellä.
Katso liite: 59646