Martti J. Karin kolumni: Kramatorskia tulitettiin perjantaina tykistöohjuksilla – suuri osa Venäjän ohjuksista on Ukrainan sodassa suunnattu siviilikohteisiin
Ainakin 50 junaa odottanutta matkustajaa kuoli perjantaina Kramatorskin rautatieasemalla, kun Venäjä ampui sinne ohjuksia. Iskua pidetään tahallisena, sillä käytetyt ohjukset ovat varsin tarkkoja aseita. FADEL SENNA
Martti J. Kari
Venäjä tunnusti ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” itsenäisyyden helmikuun lopussa. Kolme päivää myöhemmin, 24. helmikuuta presidentti
Putin ilmoitti Venäjän sotilasoperaatiosta Ukrainaan. Operaation tavoitteena oli Putinin mukaan ”suojella Donbassin ihmisiä kansanmurhalta ja Ukrainan hallituksen väärinkäytöksiltä”.
Venäjä ilmoitti maaliskuun lopussa sotilasoperaationsa ensimmäisen vaiheen olevan ohi ja painopisteen siirtyvän koko Donbassin vapauttamiseen. Donbass tarkoittaa Donetskin ja Luhanskin oblasteja eli läänejä. Osa läänien alueesta on tällä hetkellä Ukrainan, osa Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” hallussa. ”Kansantasavaltojen” johto on ilmoittanut, että tavoitteena on vallata Donetskin ja Luhanskin läänien Ukrainan hallussa olevat osat.
KRAMATORSK ON DONETSKIN läänissä sijaitseva Jyväskylää vähän suurempi kaupunki ja lääninsä viidenneksi suurin kaupunki. Neljästä suurimmasta kaupungista kolme eli Donetsk, Makijivka ja Horlivka ovat jo venäläisten hallussa. Läänin toiseksi suurimmasta kaupungista Mariupolista taistellaan. Läänin viidestä suurimmasta kaupungista vain Kramatorsk on täysin ukrainalaisten hallussa.
Kramatorsk on strategisesti tärkeä kaupunki. Se on yksi koko Ukrainan tärkeimmistä koneenrakennuskeskuksista. Kramatorskin suuren ratapiha-alueen ja kaupungin läpi virtaavan Kazenyi Torets -joen yli menevien siltojen kautta huolletaan itärintamalla sotivia ukrainalaisjoukkoja. Joki muodostaa luonnollisen esteen ja mahdollistaisi tarvittaessa puolustuksen ryhmittämisen jokilinjaan.
Kramatorskista etulinjaan on alle seitsemänkymmentä kilometriä. Venäläiset ovat tuhonneet ja vallanneet vajaan seitsemänkymmenen kilometrin päässä Kramatorskista pohjoiseen sijaitsevan Izjuminin kaupungin. Venäläiset pyrkinevät Izjuminin suunnasta joko valtaamaan Kramatorskin tai saartamaan kaupungin lännen puolelta. Venäjä pyrkinee kiihdyttämään hyökkäystään ja valtaamaan Mariupolin ja Kramatorskin ennen 9. toukokuuta vietettävää voitonpäivää.
VENÄLÄISET AMPUIVAT VIIME perjantaiaamuna Kramatorskin rautatieasemalle ainakin kaksi tykistöohjusta. Asema oli täynnä junia odottavia siviileitä, jotka olivat pyrkimässä pakoon taisteluita.
Viranomaistietojen mukaan iskussa kuoli ainakin 50 ihmistä, joukossa viisi lasta. Haavoittuneita on yli sata. Iskussa vaurioitui myös osa ratapihaa.
Suuri osa ohjuksista onkin suunnattu siviilikohteiden terroripommituksiin.
Iskussa käytetyt ohjukset olivat todennäköisesti lyhyen kantaman ballistisia Totška-ohjuksia. Ballistinen ohjus tarkoittaa ohjusta, joka laukaistaan raketin lailla lähes pystysuoraan korkealle lentoradalle, josta se putoaa kohteeseensa.
Totška (Nato-koodi SS-21 Scarab), on vanhempi kahdesta Venäjän asevoimien käytössä olevasta tykistöohjuksesta. Sen eri versiot ovat tulleet palveluskäyttöön 1980- ja 1990-luvuilla. Totškan kantomatka on 70–120 kilometriä. Ohjusten osumatarkkuutta kuvaava CEP-luku tarkoittaa sen ympyrän sädettä, jonka sisään puolet ammutuista ohjuksista osuu. Venäläistietojen mukaan Totškan CEP on tyypistä riippuen 45–160 metriä.
Ohjuksen taistelulatauksena voi olla viisisataa kiloa tavanomaista räjähdysainetta tai sirpalelataus, joka tappaa osumakohdasta kahdensadan metrin säteellä. Totška-ohjuksessa voi olla myös 10–50 kilotonnin ydinlataus. Hiroshimaan elokuussa 1945 pudotettu atomipommi oli teholtaan 13 kilotonnia, Nagasakiin pudotettu pommi oli teholtaan 20 kilotonnia.
Venäläisten tietojen mukaan Totškan CEP on huonoimmillaankin siis 160 metriä. Länsimaisten tietojen mukaan taas ohjus voi osua jopa puoli kilometriä ohi kohteestaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ohjuksien maalina oli Kramatorskin kaupunki, mahdollisesti ratapihan alue. Mikäli ohjukset olivat tarkoitetut osumaan rautatieasemalle, kyseessä voi olla hyökkäys siviiliväestöä kohtaan eli sotarikos.
VENÄLÄISET OVAT SODAN alusta alkaen kohdistaneet ohjusiskuja sotilaallisten kohteiden kuten lentokenttien, perustamispaikkojen ja huoltokeskusten lisäksi siviilikohteisiin. Harkovaa, Mariupolia, Žytomyria, Kiovaa ja muita kaupunkeja on tulitettu raketinheittimistön ja tykistön lisäksi Iskander- ja Totška-tykistöohjuksilla. Iskander (Nato-koodiltaan SS-26 Stone) on Totškaa uudempi ballistinen lyhyen kantaman ohjus. Se on tullut palveluskäyttöön 1990-luvun lopulta alkaen. Iskander-M-ohjuksen kantomatka on 500 kilometriä ja CEP on 5–7 metriä. Iskander-K on saman ohjuksen risteilyohjusversio.
Iskanderin tyypillisiä maaleja ovat ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmät, lentotukikohdat, johtamispaikat, joukkojen keskitys- ja perustamisalueet ja kriittinen siviili-infrastruktuuri. Iskanderia käytettiin ensimmäisen kerran Georgian sodassa vuonna 2008.
Vuonna 2019 Venäjällä oli yksitoista Iskander-ohjusjärjestelmillä varustettua tykistöohjusprikaatia. Tykistöohjusprikaatin kokoonpanoon kuuluu kahdestatoista kuuteentoista laukaisualustaa.
SUOMEA LÄHIMPÄNÄ on 26. Tykistöohjusprikaati, jonka rauhan ajan sijoituspaikka on Luga noin 150 kilometriä Pietarin eteläpuolella. Prikaati on tällä hetkellä Ukrainan sodassa.
Iskander-ohjuksen taistelukärkenä voi olla 800 kilon tavanomainen räjähde, rypälepommi, linnoitteita läpäisevä ammus, termobaarinen tai elektromagneettisen pulssin synnyttävä lataus.
Rypälepommi on kuorma-ammus, joka aukeaa ilmassa maalialueella ja levittää tytärammukset laajalle alueelle. Tytärammukset voivat olla esimerkiksi sirpalepommeja, palopommeja tai sirotemiinoja. Termobaarinen ase tuottaa voimakkaan lämpö- ja paineiskun. Se on tuhoisa ihmisiä ja palavia materiaaleja vastaan. Elektromagneettisen pulssi on erittäin lyhytkestoinen ja korkeatehoinen sähkömagneettinen aalto, joka vaurioittaa elektroniikkaa ja sähkölaitteita kuten tutkia ja radioita.
Martti J. Kari MARKO KAUKO
ISKANDER-OHJUKSIA on ammuttu Ukrainaan satoja. Ohjuksia on ammuttu myös Valko-Venäjältä, jonne siirrettiin ennen sodan alkua joidenkin tietojen mukaan 36 laukaisualustaa. Lisäksi Venäjän ilmavoimat ovat ampuneet ukrainalaisiin kohteisiin risteilyohjuksia. Venäjän merivoimat ovat tulittaneet Kalibr-ohjuksilla ainakin Odessaa.
Vanhemman Totška-ohjuksen käyttö voi viitata siihen, että Venäjän asevoimien Iskander-ohjukset on suurelta osin kulutettu. Huolimatta suuresta määrästä ammuttuja ohjuksia venäläisten ei ole onnistunut lamauttaa Ukrainan ilmapuolustusta eikä estää joukkojen perustamista ja siirtoja.
Suuri osa ohjuksista onkin suunnattu siviilikohteiden terroripommituksiin. Näistä yhtenä esimerkkinä on isku Kramatorskiin.
Filosofian tohtori, eversti (evp) Martti J. Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja. Hän on entinen Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö ja palvellut vuosina 2004–2007 puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa ja strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalveluiden reformissa vuonna 2020.
ksml
secure.avaaz.org
www.is.fi
www.svd.se
Ainakin 50 junaa odottanutta matkustajaa kuoli perjantaina Kramatorskin rautatieasemalla, kun Venäjä ampui sinne ohjuksia. Iskua pidetään tahallisena, sillä käytetyt ohjukset ovat varsin tarkkoja aseita. FADEL SENNA
Martti J. Kari MARKO KAUKO
www.is.fi
