Niin, se on jännä juttu että täällä Suomessa taidetaan edelleenkin olla Euroopan keskiarvojen yläpuolella itsemurhien määrässä, joskin trendi on laskeva. Ukrainassa itsemurhaaminen taitaa olla vielä Suomeakin suositumpaa rauhan ajan tilastojen mukaan. Näin ollen en haluaisi aihetta jättää käsittelemättä sillä verukkeella että eihän me nyt täällä länsimaissa ählämityyliin itsemurhapommiteta... Miksi ei? Jos normiarjessakin jopa Suomen kokoisessa pikkumaassa sadat ihmiset vuosittain päätyvät tuohon lopulliseen ratkaisuun niin en pitäisi kovin kaukaa haettuna että sodassa kaikkensa menettänyt ihminen voisi kokea tarvetta päättää päivänsä oman käden kautta. Jos tämä tarve pystyttäisiin kanavoimaan esimerkiksi edellä aiemmassa viestissäni kuvaamallani tavalla niin sehän olisi parhaassa tapauksessa hyvinkin win-win tilanne sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
Toisekseen täällä lienee sallittua korkealentoinen haaveilu? Ei näitä tartte niin tosissaan ottaa. Minkäs mä sille voin että omaan hyvän mielikuvituksen ja on tullut lapsena luettua liikaa korkeajännityksiä.