Olen itsekin pohdiskellut täällä, miltä näyttää lasr-ohjattujen 155 mm kranaattien maalinosoitukseen käytettävä drone. Tässä yksi sellainen, tosin ei tietoa onko juuri tätä käytetty Ukrainassa:
Teledyne quadrocopter with a head with a laser illuminator for properly guided precision ammunition (artillery or aviation).
En tunne droneja, mutta oletan että tämä olisi suunnilleen saman kokoinen kuin ne millä pudottavat kranaatteja (eli isohko, yksi käyttäjä taisi puhella että äärimitta oli 1,5 metriä). On nähty dronesta kuvattuja videoita kun iskevät Kvitnik-kranaateilla eri kohteita, usein vaunuja ja muistan ainakin yhden videon missä näkyi dronen tekemä maalinosoitus laserilla ja sen jälkeen kranaatin osuminen. Puolensa ja puolensa: tykistön 155mm kranaatti ammutaan kymmenien kilometrien päästä mutta tulee omaa lentorataansa, jolta voi suojautua maastonmuotojen tai rakennusten taakse. Dronesta suoraan yläpuolelta tiputettava kranaatti osuu tuolla tavalla suojattuihin maaleihin, mutta käyttäjän pitää olla lähempänä (ehkä 4-5 km maksimietäisyys dronen akun takia).
Moni kirjoittanut miten kiinteäsiipinen drone on suorituskyvyltään parempi kuin kopteri, mikä pitää paikkansa, mutta muistan että toisessa maailmansodassa ihmisten lentämänä Tyynenmeren taisteluissa käytettiin kolmea metodia laivoja vastaan: torpedon pudotus, syöksypommitus (dive bomber) ja vaakapommitus (level bomber). Näistä kaksi ensimmäistä vaativat että pitää lentää maalia kohti, mikä helpotti torjuntaa mutta paransi tarkkuutta. Kolmas optio eli kohteen ylilento ja pommin pudotus oli turvallisempi mutta epätarkka vaihtoehto edes osaavissa käsissä.
Tuo olisi parasta koeponnistaa, mutta arvaisin että panssarivaunun kokoiseen maaliin osuminen 100 m lentokorkeudelta vaakapommituksella on hyvin haastavaa. Kopterimallisella dronella saadaan sentään eliminoitua maanpinnan suuntainen nopeusvektori, yksi iso muuttuja osumisen kannalta.
Oma karkea ajatus on että kiinteäsiipiset olisi parempia pidemmän matkan tiedusteluun ja ehkä maalinosoitukseen laserilla sekä ehkä sirpalekranaattien pudottamiseen, kun ei vaadita suoraa tarkkaa osumaa. Sama drone voi tietysti kantaa omaan käyttöön raketteja tai kranaatteja ja ohjata ne maaliin laserillaan mutta nyt puhutaan jo tosi isosta ja kallista laitteesta. Kumpaa halutaan: suurta suorituskykyä vai suurta määrää?
Tarkkuutta vaativiin maaleihin pudotettavien tyhmien pommien osalta nelikopteridrone lienee parempi mutta silloin pitää hyväksyä vihollisen läheisyys käyttäjistä, tosin 4-5 km ei ole ihan kontaktissa vielä. Tosin olisi hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisiin tuloksiin päästäisiin "mini syöksypommittajalla" jos pyritään pitämään järjestelmä mahdollisimman yksinkertaisena ja halpana (vapaasti putoavat kranaatit ilman kalliimpaa maaliinohjausta). Toinen maailmansota osoitti että syöksypommittajat olivat hyvä apuväline sodan ensimmäisinä vuosina mutta ilmatorjunnan määrän lisääntymisen myötä se muuttui hyvin vaaralliseksi. Itsemurhadronet ovat tietysti looginen jatko syöksypommittajalle mutta siinä menetetään järjestelmä osuman myötä. Ehkä hinta on poljettu niin alas ja tuotantokapasiteetti ylös että moinen tuhlailu ei haittaa vaikka puhuttaisiinkin kuukausia tai vuosia jatkuvasta suuresta sodasta? Vai onko ne rikkaan armeija luksusta johon pihimmällä ei ole varaa (tuhlailevaan käyttöön siis, ei siihen etteikö niitä saataisi muutama kappale hyllyyn)?
MUOKKAUS: vaikutussäde on tietysti itsemurhadronella yli 2 kertaa pidempi kun vertaa sellaiseen joka käy pudottamassa pommit ja lentää sen jälkeen takaisin. Sen sijaan että lennetään "sinne-ja-takaisin" niin itsemurhadrone lentää vain "sinne". Usein niillä on ns. loitering ominaisuus eli lentävät jonkinlaista reittiä kunnes saavat maalinosoituksen tai tunnistavat itse maalin ja iskevät. Ei siis aina toimita toimintasäteen maksimissa vaan reilusti sen alla.
