... saadakseni tiedot kulkueen reitistä. Reitin sijaan sain mahdollisuuden kokea venäläisten diasporan tunnelmaa. Sain myös havannoida, kuinka tiiviissä yhteydessä Venäjän propaganda on Venäjän kulttuuriin.
Tässä artikkelissa analysoin, miltä Venäjä-mielisyys näyttää minun silmiini.
Ryhmässä levitetyssä meemissä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi esitetään natsina. Kuvassa lukee JUUDAS: UKRAINAN NATSI.
Tribalismi, uusi rotuteoria ja NATO
“Ukrainalaiset ovat tulleet Suomeen tappamaan täällä asuvia venäläisiä”. Näin kertoo erään ryhmän osallistujan lähettämä ääniviesti.
Ryhmässä keskustellaan Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta. Jotkut väittävät, että Suomen kansa ei anna “russofobian” kehittyä, muut eivät ole niin optimistisia. Mutta yhdestä asiasta ryhmäläiset ovat samaa mieltä: Suomessa asuvia venäläisiä uhkavat eniten ukrainalaiset. Chatiin jaetaan venäläisiltä Telegram-kanavilta kopioitua materiaalia: poltettu ruumis, video, jossa syödään venäjän lipun värinen kakku. Kakun päällä on vauvanukke.
Samalla kun Venäjä tekee kansanmurhaa Ukrainassa, ryhmäläiset uskovat joutuvansa itse kansanmurhan kohteeksi. He odottavat väkivaltaa kulkueen aikana ja ovat valmiina puolustautumaan. Puolustautuakseen he keskustelevat hakevansa pesäpallomailoja, hiuslakkaa ja edes ilmapistoolin. Venäjällä uskotaan, että paras puolustus on hyökkäys, ja osallistujat mainitsevat haluavansa hyökätä ensimmäisenä.
Ryhmään lähetettyihin ruumiskuviin kommentoidaan, että “ukrainalaiset natsit” ovat aiheuttaneet kyseiset hirmuteot. Ryhmäläisten mielestä on tärkeää näyttää kuvat juuri suomalaisille, jotta suomalaiset ymmärtäisivät, ketä ne ukrainalaiset natsit oikein ovat.
Demonisointi on hyvä alku epäinhimillistämiseen, ja Venäjän propaganda on epäinhimillistänyt ukrainalaisia jo kahdeksan vuoden ajan. Kun joku ryhmäläinen ehdottaa lapion hankkimista haudatakseen ukrainalaisia, muut nauravat. Ryhmäläisten mukaan ryhmässä on mukava, jopa kiltti meno. Fantasiointi ukrainalaisten kohdistuvasta väkivallasta on niin normalisoitunutta, ettei se pilaa ryhmän tunnelmaa. Puheissa korostetaan, kuinka venäläiset ovat erilaisia kuin ukrainalaiset: sivistyneempiä, itseään kunnioittavia, luonteeltaan parempia ihmisiä. Ryhmäläisten saamia negatiivisia viestejä paheksutaan samalla kun järjestetään nettivainoja niitä kohtaan, jotka ovat julkaisseet epämiellyttäviä mielipiteitä somessa.
Ryhmässä vallitsevaa tribalistista ajattelua ruokkii venäjän propagandan levittämä rotuteoria. Ryhmäläiset jakavat lännessä asuvat kansat “anglosakseihin”, “slaavilaisiin” ja “muu-eurooppalaisiin”. “Anglosakseja”, joihin ryhmäläisten mielestä kuuluvat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kansat, pidetään pahuuden lähteenä. Ryhmässä uskotaan, että sodan Ukrainassa aiheutti nimenomaan Yhdysvallat: omilla teoillaan se pakotti Putinin aloittamaan sodan. Slaavilaisia kansoja sen sijaan pidetään pahojen “anglosaksien” vastarintana. Ryhmän jäsenet katsovat, että slaavilaisilla on missio: vapauttaa maailma “anglosaksien” hegemoniasta. Venäläisiä pidetään kaikkien muiden slaavilaisten kansojen isoveljenä, jolla on oikeus ja velvollisuus pitää muita kansoja kurissa. “Muu-eurooppalaiset” puolestaan nähdään harhautuneina, anglosaksien vallan alla olevina muun muassa taloudellisen riippuvuuden takia. Näiden kansojen “vapauttaminen” nähdään taas Venäjän tehtävänä.
Suhtautuminen Suomeen ja suomalaisiin vaihtelee. Jotkut uskovat, että suomalaiset ovat Venäjän puolella ja ylistävät suomalaisia lujana kansana, joka ei anna maansa vajota sekasortoon. Muut kutsuvat suomalaisia naiveiksi idiooteiksi, jotka hölmöyttään uskovat “Venäjä-vastaiseen propagandaan”.
Chatissa leviää kuvakaappaus Johan Bäckmänin antamasta venäjänkielisestä haastattelusta, jossa hän väittää suomalaisten pian “repivän palasiksi” jokaisen venäläisen. Vaikka väite lietsoo pelkoa, moni pitää sitä liioiteltuna. Suomi halutaan nähdä neutraalina maana, jolla on ainutlaatuinen missio olla puskuri lännen ja Venäjän välillä. NATOon hakeminen ryhmäläisten mielessä pettää tätä missiota, ja tällaista “petturuutta” pelätään.
“Eivät suomalaiset ymmärrä, miltä tuntuu istua venäläisten grad-rakettien alla”, kommentoi ryhmäläinen. Sitä, olisiko Venäjän hyökkäys oikeutettu, ei kyseenalaisteta.
Kommentissa kerrotaan, että Suomen valtamedia kirjoittaa tarkoituksella hirveitä valheita Venäjästä. Suomen media kuulemma pyrkii valkopesemään Suomen valtion toimintaa, eli “sotilaallista apua fasistiselle hallitukselle”.
Imperialismi, identiteetti ja voitto toisessa maailmansodassa
“Venäläiset rakensivat Ukrainaa, Baltian maita ja Valko-Venäjää”, kuuluu kulkueen järjestäjän Daria Skippari-Smirnovin ääniviesti. Hän väittää, että näiden maiden kansat ovat pieniä, eivätkä ne olisi pystyneet rakentamaan maitaan ilman venäläisiä. Daria toistaa Putinin väitteitä, ettei Ukrainaa ollut olemassa ennen 1920-lukua, vaan se on Leninin luomus. Hän viittaa Kiovan Rusjiin, Kiovan Venäjään, jonka perintöä Venäjä on yrittänyt omia. Sana “Rusj” ilmestyy ryhmässä monessa Venäjää ylistävässä tekstissä. Yksi ryhmäläinen julkaisee isänmaallisen runon, jonka mukaan Venäjä on yhtä kuin Pyhä Rusj, jonka edessä on Jumalan antama haaste taistella pahuutta vastaan. Väitetään että sekä se taistelu, eli sota Ukrainassa, että Venäjän tsaari, eli Putin, ovat pyhyyttä, jonka takia täytyy sietää kärsimyksiä, taistella loppuun asti. Pyhän Rusjin konseptia käytetään usein oikeuttamaan Venäjän laajentumispyrkimyksiä. Sitä yritetään käyttää todistamaan, että venäläiset ja ukrainalaiset olivat muka yhtä kansaa.
Ryhmän keskusteluista käy ilmi, mitkä ovat venäläisten identiteetin kulmakiviä: usko ortodoksiseen Jumalaan, Venäjän “suurvaltaan” kuuluminen, ja Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Viestissä ylistetään Venäjää mahtavana ja kilttinä mahtina, joka on muka pelastanut muita maita tuhosta lukuisia kertoja ja on valmis auttamaan uudestaan. Väitetään, että muiden maiden täytyy olla kiitollisia Venäjän olemassaolosta. Venäjän anteliaisuuden merkkinä nähdään muun muassa öljyn ja kaasun vienti. Suurimpana merkkinä Venäjän ainutlaatuisesta missiosta maailmalla pidetään nimenomaan taistelua natsi-Saksaa vastaan ja voittoa taistelussa.
Eräs ryhmäläinen ihmettelee, miten voittajakansan jälkeläinen uskaltaa vastustaa Yrjönnauhaa ja muita Venäjän sotilaallisia symboleja. Voiton merkitystä voimistavat keskustelut natsien hirmuteoista. Eräässä postauksessa muistetaan yksityiskohtaisesti sitä, miten natsit murhasivat neuvostoliittolaisia lapsia. Postauksen lopussa todetaan, että Neuvostoliiton armeijalla oli moraalinen oikeus tehdä väkivaltaa natsimaan siviileille toisen maailmansodan voitosta, eikä voiton hinnasta tarvitse pyytää anteeksi.
Venäjän historiaa käsitellään fatalismin avulla. Venäläisten kokemien kärsimysten nähdään tulevan ainoastaan Venäjän ulkopuolelta. Sitä ei pohdita, olisiko Venäjän sisällä perusteita niihin. Ristiriitaa ei nähdä siinä, että rakkautta julistetaan Neuvostoliittoa ja ortodoksista uskoa kohtaan, vaikka Neuvostoliitossa uskontoja vainottiin laajasti. Chatissa näkyy Neuvostoliiton lippuja, runoja ortodoksisesta Jumalasta ja Venäjän keisarillisia lippuja, jotka ovat nyky-Venäjän natsien symboli.
Ryhmässä
keskustellaan lapioiden hankkimisesta ukrainalaisten hautaamista varten. Erään ryhmäläisen mielestä se on hauska vitsi.
Mikä on natsi venäjäksi?
“Suomessa on tiukat lait, natsit saavat äärimmäisen rangaistuksen”, lukee eräässä viestissä. Muutaman viestien päästä keskustellaan ukrainalaisten pahoinpitelystä. Sanaa “ukrainalainen” tosin käytetään vain harvoin. Ukrainalaisia kutsutaan “ukroksi” tai “hoholiksi”, mitkä ovat todella halventavia, n-sanan kaltaisia ilmaisuja. Monessa tapauksessa ukrainalaisia kutsutaan suoraan natsiksi.
Natsismia ryhmässä vihataan ja haukutaan. Vaikuttaa siltä, että natsismin uskotaan olevan Venäjän eksistentiaalinen vihollinen, jota vastaan Venäjä käy nyt pyhää sotaa. Tosin natsismin määritelmä ei näytä kiinnostavan ryhmäläisiä. Natsismiksi kutsutaan kaikenlaista Venäjä-vastaisuutta. Fasismia pidetään natsismin synonyyminä.
“Ukraina varmasti palkkasi YLE:n journalistin, joka kirjoitti negatiivisen artikkelin autokulkueesta”, spekuloi yksi ryhmäläinen. Tähän spekulointi ei lopu, vaan journalistia kutsutaan fasistiksi ja natsistiksi, sekä pohditaan, tekeekö hän aamuisin natsitervehdyksen Hitlerin kuvan edessä.
Venäjän propaganda tarjoaa helpon oikotien kritiikin torjuntaan. Kriitikot leimataan joko vihollismaan palkkaamiksi tai natseiksi. Venäläisten keskuudessa sellaisen leiman saanutta pidetään epäihmisenä, jonka mielipide ei ansaitse tulla kuulluksi.
Kuka luottaa propagandamediaan?
Journalistin leimaaminen natsiksi ei ole ainoa merkki luottamuksen puutteesta valtamediaa kohtaan. Kuumaa keskustelua herättää YLE:n artikkelin Butšasta. “Miksi he valehtelevat”, kysytään artikkelia koskevassa viestissä. “Mikä teitä yllättää?” vastausviestissä lukee. “Kaikki tuttuni kertovat, että YLE valehtelee”. Butša-juttua kutsutaan tahalliseksi russofobian lietsomiseksi. Eräs kehottaa ottamaan yhteyttä asianajajaan vaatiakseen jutun oikaisua. Jotkut suosittelevat hakkerin palkkaamista, ilmeisesti julkaistakseen “todenmukaisia uutisia” Ukrainasta YLEn nettisivuilla.
Ryhmäläiset ovat yksimielisiä siitä, että valtamedia Suomessa valehtelee palvellakseen politikkojen etuja. Yksi osallistuja kutsuu poliitikkoja kapitalisteiksi, ilmeisesti loukkauksena. Valtamedian lukemisen lopettamista suositellaan, Sen sijaan olisi hyvä lukea “vapaita medioita”, kuten MV-lehti. Eräs ryhmäläinen toteaa, että hän ymmärtää myös Venäjän valtamedioiden muokkaavan totuutta. Hän lukee mieluummin RT-mediaa, jota hän pitää riippumattomana. RT on Venäjän valtion kustantama propagandamedia, joka on räätälöity ensisijaisesti Venäjän ulkopuolella asuville. Suomen valtamediaan uskovia pidetään zombeina, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan.
Ryhmäläisten mukaan Suomen media yrittää oikeuttaa Suomen valtion virheitä. Paheksutaan, että Suomi auttaa aseellisesti ja taloudellisesti Ukrainan valtiota, jota ryhmäläiset kutsuvat fasistiksi regiimiksi. Eräs keskustelija väittää, että hän lopetti Suomen valtamedian seuraamisen maaliskuussa, koska hän ei tykkää siitä, mitä media kertoo venäläisistä.
Miksi suomenvenäläinen rakastaisi Venäjää?
Venäjä-mielisessä ryhmässä on monenlaisia ihmisiä. Äänekkäin osa osallistujista väittää asuneensa Suomessa kymmeniä vuosia ja kokee olevansa jonkin verran kotoutunut Suomen yhteiskuntaan. He eivät näe rakkauttaan Venäjää kohtaan esteenä Suomessa asumiselle, koska he maksavat veroja ja noudattavat Suomen lakeja parhaansa mukaan. Jotkut väittävät, että venäläisillä on moraalinen oikeus oleskella Suomessa, koska olemme naapurimaita. Jotkut spekuloivat, että monella suomalaisella on sukujuuret Venäjällä, ja geneettisesti olemme samankaltaisia kansoja. Ryhmässä on myös inkerinsuomalaisten jälkeläisiä, joiden suku selvisi inkeriläisten kansanmurhasta Neuvostoliitossa. He pitävät itseään venäläisinä, siitä huolimatta että heidän esivanhempansa karkotettiin Siperiaan inkerinsuomalaisuuden takia.
Varmasti moni valtio pyrkii sitomaan kansan identiteetin valtion olemassaoloon. Olin siinä uskossa, ettei Venäjä olisi onnistunut. Kuitenkin tämän Venäjä-mielisen ryhmän keskustelut osoittivat minun olevan väärässä. Ryhmäläisten identiteetti sisältää kenties kaikkia Venäjän valtakulttuurin piirteitä: uskomuksen siitä, ettei Jumalan valitsema kansa voi olla väärällä asialla, tahdon kuulua suurvaltaan ja fatalistisen väkivallan hyväksynnän.
Venäjän propaganda tarjoaa venäläisille sitä kuvaa itsestään, johon venäläinen kulttuuri on opettanut heitä pyrkimään. Sitä paitsi propaganda antaa tehokkaita keinoja pysyä propagandan kuplassa ja torjua kaikenlaista kritiikkiä ja kyseenalaistamista.
Venäläiset uskovat Venäjän propagandaan, koska he haluavat uskoa.