Ukrainan konflikti/sota

Klassinen tottelin vain käskyjä -puolustus.

www.is.fi

Näin Ukrainan sota eteni päivinä 1.7–28.7.2022 – IS seurasi hetki hetkeltä

IS seuraa tässä artikkelissa tilannetta Ukrainan sodassa.
www.is.fi www.is.fi


Sotarikoksesta ja ennalta suunnitellusta murhasta syytetty 21-vuotias venäläissotilas Vadim Shisimarin, 21, kertoi oikeudenkäyntinsä kolmantena päivänä olleensa "hermostunut siitä, mitä oli tapahtumassa" sinä päivänä, kun 62-vuotis Oleksandr Shelipov ammutiin, The Guardian uutisoi. Shisimarin sanoi, että hän "ei halunnut tappaa".

Syyttäjien mukaan Shisimarin kuitenkin ampui Shelipovin kuoliaaksi.

- Olen todella vilpittömän pahoillani. En halunnut, että niin tapahtuu, en halunnut olla siellä, mutta niin tapahtui. Haluaisin jälleen pyytää anteeksi. Ja hyväksyn kaikki rangaistukset, jotka minulle määrätään.

Shisimarinin asianajajan Viktor Ovsyannikovin mukaan hänen asiakkaansa ei ole kuitenkaan syyllinen häntä vastaan nostettuihin syytteisiin, minkä takia hänet pitäisi vapauttaa syytteistä.

- Kyse oli määräyksen noudattamisesta...hän ei halunnut tappaa ja sillä on oikeudellinen merkitys.


Muistelen että aikoinaan näissä yhteyksissä linjattiin ettei käskyjen totteleminen ole mikään validi puolustus.

776px-Defendants_in_the_dock_at_the_Nuremberg_Trials4268.jpg
 
Suluttaja kirjoitti:
En tiedä oliko jo aiemmin


Hautajaiset
Kapteeni Sergei Parkhomenko teki 38 taistelulentoa. Tuhosi yli 20 vihollisen panssariajoneuvoa, 50 panssaroitua taisteluajoneuvoa, 55 ajoneuvoa, 20 polttoainetankkia ja useita satoja ryssiä. Kapteeni Sergei Parkhomenko sai Bohdan Khmelnytsky III asteen ritarikunnan arvon.

Reddit - Dive into anything

www.reddit.com www.reddit.com
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ole oikein sopivaa reaktiota tarjolla tähän uutiseen reagoida. Niinpä teen kunniaa tälle miehelle huomauttamalla, että hän on tuhonnut paitsi käsittämättömän määrän panssaroitua kalustoa ja ajoneuvoja, myös yksin hoitanut n. 25% kaikista vihollisen säiliöautoista, joita Ukrainan asevoimat on sodassa onnistunut tähän asti tuhoamaan.
 
Loyd kirjoitti:
Huolestuttavia nuo tiedot Venäjän onnistuneista hyökkäyksistä.

Motivaatio ja taidot ovat heikkoja, mutta ilmeisesti ryssä on onnistunut keskittämään paljon voimaa.

Isolla massalla ja suurilla tappioilla venäjä voi saavuttaa merkittävää etenemistä ja aluevoittoja.

Jonkinlainen käänne tämä voi olla.

Jos nämäkin pystyttäisiin torjumaan niin silloin kyllä loppuu Putinilta usko omiin joukkoihin.

Jos taas saavat vallattua alueita niin tehtävä on täytetty ja sopimussotilaat pääsevät ehkä kotiin kun diili päättyy kesäkuussa. ... mutta eihän sota siihen pääty: Ukrainalaisen arvion mukaan heinä-elokuussa käydään ratkaisutaistelut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tästä Popashnan kuviosta pidä liikaa huolestua. Popashnasta Severodonetskiin on 35km. Tämä on pieni alue, jonka mahdolliseen valloittamiseen ryssä on käyttänyt aivan järkyttävän määrän resurssia. Jos se nyt tässä onnistuu hetkellisesti, niin ei se mitään takaa. Koko läntinen selusta on Ukrainan tykistön armoilla. Kyllä ne painetaan vielä takaisin. UA pelaa kulutuspeliä.
 
Heinrich kirjoitti:
Jonkinlainen konsensus Twitterin viestitulvan perusteella: tilanne on Harkovan koillispuolella nyt suunnilleen tämä:Katso liite: 61910

Selvisi sitten ne Rubizhnen päiväkausia kestäneet tulipalot.

Venäjä siis on kaivellut jostain taistelukykyistä porukkaa ja kalustoa vastahöökimään tuolla. UA:lta on nyt viety aloite tuonne rajalle pyrkimiseen hetkeksi, mutta toisaalta näyttää siltä, että UA olisi saanut kelpo sillanpääaseman Siverski Donetsin itärannalle. Lähipäivinä tilanne varmasti kehittyy johonkin suuntaan..

Muoks. Jostain luin ajatuksen, että Venäjä haluaa kunnon puskurivyöhykkeen tuolle rajalleen, että voi omalta puolelta posottaa pitkän kantaman tykistöllä Ukrainan puolelle, ilman huolta droneista. Saapi nähdä, en jaksa uskoa UA:n antavan venäläisten asettua taloksi Ternovaan..
Klikkaa laajentaaksesi...
Suhtauduin itse vähän epäluuloisesti tähän Rubiznen kuvioon, eteneminen tapahtui liian nopeasti.
Oliko missään vaiheessa vahvaa sillanpääasemaa? Höökikö kartanpiirtäjät pidemmälle kuin UA?
 
Todellisuus iski silmille.

www.kirkkojakaupunki.fi

Linda-Maria: Minä en rakasta enää Venäjää, koska rakkauteen ei kuulu pelko

Venäjän uhasta puhuminen kuulosti vielä vuonna 2014 vain propagandalta. Nyt on toisin.
www.kirkkojakaupunki.fi www.kirkkojakaupunki.fi


Parikymppisenä liityin Vasemmistonuoriin ja russofiilistelin työväenlaulujen neuvostonostalgiaa

Syksyllä 2014 puut notkuivat pihlajanmarjaa, ja muistin jonkun sanoneen sen enteilevän sotaa. Itä-Ukrainassa sota oli ollut jo käynnissä, mutta minä en silloin ymmärtänyt. Olin sokaistunut. Sekoittanut ihailemani kielen, kulttuurin ja ihmiset valtioon. Pudonnut tietämättäni kaninkoloon.

Kuuntelin venäläisten ystävieni kertomuksia Krimin tilanteesta ja uskoin heitä. Uutiset, joissa käsiteltiin mahdollista sodan uhkaa myös Suomessa, olivat minullekin nyt vain propagandaa. Tein aiheesta biisin, jota en koskaan julkaissut. En tiedä miksi, rakastinhan Venäjää vielä tuolloin.

Kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, osallistuin heti samana päivänä sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Huusin Venäjän suurlähetystön edessä, kun aiemmin se oli ollut minulle vain kaunis nähtävyys. Huusin vihaa, pelkoa ja surua. Huusin Venäjälle. Ensimmäistä kertaa.

Minä olisin halunnut olla Venäjän ystävä. Rakastaa sitä, niin kuin joskus rakastin, tietämättä, miksi. Mutta minä en rakasta Venäjää. En enää. Koska todellisessa rakkaudessa ei ole pelkoa.
 
Antares kirjoitti:
Erikoista tosiaan että ovat yrittäneet tuosta pätkästä jokea yli 2.5. - 19.5. välisenä aikana useita kertoja. Meillä ei ole tietoa joukkojen vahvuuksista tai muustakaan, ei ainakaan 100% varmasti, joten 2.5. on saattanut hyvinkin olla pienempi porukka edellä. Tosin merkinnät "scattered fighting" vihjaisi kyllä että taisteluita käyty siellä täällä. Pari ajatusta tulee mieleen: 1) joko onnistuivat yllättämään ukrainalaiset ensimmäisellä joen ylityksellä ja sitä seurasi hajanaista taistelua joka päättyi ymmärtääkseni Ukrainan voittoon ja vanjan joukot vetäytyivät takaisin joen yli, TAI 2) Ukraina oli havainnut että jokea pyritään ylittämään mutta oli valinnut taktiikaksi puolustautumisen syvyydessä (ehkä heillä ei ollut vielä tuolloin riittävästi joukkoja ylityksen suoraan torjuntaan tai vastahyökkäykseen sillanpääasemaa vastaan.

Nähdäkseni kaikki tätä ensimmäistä ylitystä seuraavat ovat päättyneet suoraan torjuntaan ilman suurempaa etenemistä Ukrainan alueelle. Pahin selkäsauna tuli tietysti 10.5. - 13.5. kun tuhosivat ne reilut 70 ajoneuvoa ja joidenkin arvioiden mukaan 1 000 - 2 000 hyökkääjää. Tämä tuorein yritys, oletan että eilen tapahtunut olisi nähdäkseni jatkoa aikaisemmille: yritys ja nopea epäonnistuminen. Erikoista että jaksavat jatkaa, lienee nyt selvä että Ukraina on tietoinen joen ylityksestä tällä sektorilla ja heidän tykistö sekä muut aselajit on valmiina torjuntaan.

Ehkä vanja toivoo että hyökkäykset muilla suunnilla vetäisi joukkoja pois tästä kohdasta ja antaisi siten mahdollisuuden ylitykselle? Tai ehkä iso herra käskenyt ylittämään ja joukot hakkaavat päätä Donets-jokeen kun on kerran käsketty? Jälkimmäinen olisi normaali toimintamalli Venäjän armeijalle.
Klikkaa laajentaaksesi...
"Erikoista että jaksavat jatkaa". Tätä samaa ollut koko Vanjan homma viimeisen kuukauden Donetskista Izyumiin. Onneksi. Hyökkäävät koko ajan liian pienellä voimalla ilman vahvaa painopistettä. Se venäläinen vapaaehtoinen kuvasi samaa päättömyyttä.

Kyllähän noinkin saa vähitellen tulosta, mutta hinta on hirveä. Tämä ei ole enää Stalinin miljoona-armeija.
 
https://twitter.com/x/status/1527568502290259970
@Harri_Est

Tätä on tullut seurailtua jonkin aikaa. Ilmeisesti virolainen kaveri, joka hommailee tavaraa joukkorahoituksella ukrainalaisille. Kunnostautunut erityisesti suojalevyjen toimituksissa. Päivittelee myös usein Amazon -listaansa kulloinkin tarvittavista välineistä (dronet, sukat, hanskat, medikaalivälineet yms.) Löytyy myös suoralahjoituslinkki.
 
tulikomento kirjoitti:
Todellisuus iski silmille.

www.kirkkojakaupunki.fi

Linda-Maria: Minä en rakasta enää Venäjää, koska rakkauteen ei kuulu pelko

Venäjän uhasta puhuminen kuulosti vielä vuonna 2014 vain propagandalta. Nyt on toisin.
www.kirkkojakaupunki.fi www.kirkkojakaupunki.fi


Parikymppisenä liityin Vasemmistonuoriin ja russofiilistelin työväenlaulujen neuvostonostalgiaa

Syksyllä 2014 puut notkuivat pihlajanmarjaa, ja muistin jonkun sanoneen sen enteilevän sotaa. Itä-Ukrainassa sota oli ollut jo käynnissä, mutta minä en silloin ymmärtänyt. Olin sokaistunut. Sekoittanut ihailemani kielen, kulttuurin ja ihmiset valtioon. Pudonnut tietämättäni kaninkoloon.

Kuuntelin venäläisten ystävieni kertomuksia Krimin tilanteesta ja uskoin heitä. Uutiset, joissa käsiteltiin mahdollista sodan uhkaa myös Suomessa, olivat minullekin nyt vain propagandaa. Tein aiheesta biisin, jota en koskaan julkaissut. En tiedä miksi, rakastinhan Venäjää vielä tuolloin.

Kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, osallistuin heti samana päivänä sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Huusin Venäjän suurlähetystön edessä, kun aiemmin se oli ollut minulle vain kaunis nähtävyys. Huusin vihaa, pelkoa ja surua. Huusin Venäjälle. Ensimmäistä kertaa.

Minä olisin halunnut olla Venäjän ystävä. Rakastaa sitä, niin kuin joskus rakastin, tietämättä, miksi. Mutta minä en rakasta Venäjää. En enää. Koska todellisessa rakkaudessa ei ole pelkoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaale tullut järkiinsä (y)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top