Nyt täytyy sanoa että oma asiantuntijuus ei riitä analysoimaan minkä tason ongelmasta on kyse. Ehkä ryssä on tuntenut oman valmistustekniikkansa rajat ja valanut putkesta sen verran paksun ettei reiän tarvi olla keskellä, ehkä speksiraja on 8 cm, ei voi tietää. Tai sitten on ihan normaalisti ryssitty.
Lämpölaajeneminen ehkä vaikuttaa hassusti, mutta muuten ei sillä reiän asemoinnilla kai ole vaikutusta siihen miten aseella osuu. Tähtäimet kohdistetaan kuitenkin.
Viestin kommenteissa kirjoitettiin seuraavaa (kaksi kirjoittajaa, merkitsen alle A ja B):
A) Not bend, but the hole will not stay round when the material expands due to heat. The thicker side will expand inwards more than the thin, proportional to the thickness difference. Cannot be good for rifling effect, barrel wear and, as a result, accuracy.
B) It will also bend due to the pressure load of the shot, the out of center load causes a bending moment and the varying thickness causes also a non radial symmetric stress/strain field which also causes a bending of the barrel. Due to the non radial symmetric temperature field, you will also get non radial symmetric axial thermal strains -> it will bend.
A) True, didn’t think about that. Leads to uneven heating, uneven cooling due to asymmetrical thermal mass distribution. Will bend.
Luulisi tuollaisen epäsymmetrisyyden vaikuttavan osumapisteeseen, mutta onko sillä väliä jos tähtäimet on suunnattu sen mukaisesti? Laukauksen aikaiset voimat eivät tosiaan ole keskilinjalla, joten syntyy momentti joka on impulssimainen. Miten lie käy useamman peräkkäisen laukauksen kanssa kun nämä impulssit laittavat putken värähtelemään?
En osaa sanoa näiden suurempien kaliiperien osalta, mutta muistan Vietnamin aikaiset Colt SP1 kiväärit. Niihin tehtiin hyvin ohuen profiilin piiput (eng. pencil barrel), joihin jäi valmistuksen aikaisia jäännösjännityksiä (taisi johtua rihlauksen valmistusmenetelmästä) eikä niille tehty jännitysten palautusta. Kun piippu kuumeni ampumisen aikana, jännitykset alkoivat vaikuttaa ja taivuttivat piipun tiettyyn suuntaan. Tämä oli aina piippukohtaista, ei voinut etukäteen tietää mihin suuntaan se taipuu. Tosin sama piippu taipui aina samaan suuntaan, joten kokemuksen kautta oppi.
Tuossa on tietysti ongelma että kylmän piipun ja kuuman piipun osumat eivät tulleet samaan paikkaan. Kumman mukaan säädät tähtäimet? Osumapisteiden ero oli huomattava, muistaakseni useampi tuuma jo sadan metrin matkalla. Ihmisen kokoiseen maaliin toki osui vielä, mutta kahdensadan metrin tai pidemmän matkan kohdalla oli jo vaikeampaa.
Nykyään näillä ns. pencil barrel profiilin piipuilla ei ole tätä ongelmaa: niille tehdään asianmukainen lämpökäsittely jolla vapautetaan valmistuksen aikana syntyneet jäännösjännitykset. Osumapiste ei enää siirry piipun lämmetessä, tosin hajonta tietysti kasvaa mutta sille ei voi mitään.
260mm putki, josta vain 100mm on tyhjää, painaisi melekein saman kun tankki joka sitä ajaa 
[/sarkasmi]
