Yksi näkökulma Venäjän haaveista, tätä on pohtinut Peter Zeihan. Kartta on alunperin julkaista hänen artikkelissa, jossa käsitellään Venäjän väestökehitystä ja tavoitteita HUOM: julkaistu 29.12.2021 eli pari kuukautta ennen sodan alkua - tosin Venäjä oli keskittänyt tässä vaiheessa merkittävän määrän joukkoja Ukrainan rajoille:
https://zeihan.com/a-ukraine-war-and-the-end-of-russia/
Olen lukenut useita Zeihanin kirjoittamia kirjoja, tosin uusin on vielä ostoslistalla. Ehkä joululahjaksi. Moni "ammattimies" sanoo että hän yksinkertaistaa monimutkaisia asioita liiaksi ja tekee niistä toisinaan turhan rajuja johtopäätöksiä. Toisaalta erityisesti väestönkehityksestä ja pidemmän aikavälin energiapolitiikasta on helpompi ennustaa, koska niiden muutokset ovat hitaita. Olen huomannut olevani usein samaa mieltä hänen kanssa monesta asiasta, tosin en kaikista. Suosittelen tutustumaan hänen kirjoihinsa, kirjoittaa sujuvalla otteella.
Tämä kartta on Forum of Free People of Russia tapaamisesta, varmasti yksinkertaistaa paikallisten heimojen osalta mutta hyvä muistutus siitä että "venäläisyys" ei tarkoita samanlaisuutta. Missä määrin haluavat enemmän itsehallintoa? Haluaako moni valtion hajoamista osiin? Ei välttämättä, tosin osa varmasti pohtinut sitäkin.
LÄHDE
Katso liite: 63806
Tuon ketjun kommenteissa on useita hyviä tuumailuja, poimin sieltä yhden aika hauskan, tämä on "turkkilaisten kansojen kartta":
Kaukasuksen alueesta on puhuttu ennenkin, siellä vääntävät kättä Venäjä, Turkki ja Iran. Alueen pienemmät valtiot ja heimot toimivat tietysti omien etujensa mukaisesti näiden isompien toimiessa taustalla. Toki Kaspianmeren takana ihan alueen vieressä on isoja toimijoita mm. Kazakstan. En lähtisi vetämään liian rajuja johtopäätöksiä tämän sodan seurauksista, mutta Kazakstan ainakin on tekemässä jonkinlaista eroa Venäjään. Heille luonnollinen liittolainen mm. kaasun ja öljyn kauttakulkumaan muodossa olisi tietysti Turkki (ja Georgia).
En usko että yhteistyö ja kaupankäynti Venäjän kanssa loppuisi kuin seinään, mutta varmasti jokainen alueen valtio miettii nyt tarkemmin tulevia sotilaspoliittisia suuntaviivoja. Samoin liittolaissuhteita. Turkki on panostanut kovasti omaan sotateollisuuteen käytännössä vuosituhannen vaihteesta asti ja se alkaa pikkuhiljaa kantamaan hedelmään. Iran on myös vaivihkaa investoinut ohjuksiin ja UAV-lennokkeihin, panssarivaunujen valmistusta heillä on ollut kylmän sodan vuosista asti. Täten molemmilla mailla on sotatekniikan osalta riippumattomuus Venäjästä, vaikkei se toki koske kaikkia aselajeja. Tämä antaa pelitilaa ja vapautta toimia omien päämäärien mukaan. Jokaisella maalla on eräänlainen diktaattori johtajana ja heistä jokaisella on varmasti visio oman maan tulevaisuudesta.
www.iltalehti.fi
www.verkkouutiset.fi