Klassinen jo neuvostoajoilta lähtien käytössä ollut ryssäläistapahan on sijoittaa näihin laitoksiin myös poliittisesti haitallisiksi koettuja henkilöitä. Arvostetun lääketieteellisen julkaisun The Lancetin aihetta koskevassa jutussa haastatellut eivät olleet itse nähneet tästä esimerkkejä viime vuosilta, mutta tunnettuja tapauksia on listattu mm. wikipediassa.
Lancetin jutussa tosin oli mielenkiintoinen havainto:
Jälleen jotain, mikä yhtä aikaa tuntuu täysin käsittämättömältä ja samaan aikaan ei tunnu yhtään yllättävältä, että Venäjällä tuollainenkin onnistuu.
Poliittisiksi arvioiduista mielenterveysdiagnooseista wikipediassa:
en.wikipedia.org
Psykiatrisen hoidon laatu noin yleensä todennäköisesti on Venäjällä mitä sattuu. Mutta varmaankin laitoshoitoon päädytään myös ihan oikeista syistä. Hoidon tason epäilen olevan ennemmin säilyttävää kuin potilaan omatoimiseen elämään kuntouttamaan pyrkivää, ja olosuhteet mielisairaaloissa todennäköisesti ovat kertakaikkisen surkeat, kun ovat huonot muissakin julkisissa sairaaloissa. Melko turvallista on olettaa, että poliittisista syistä laitoshoitoon määrätyt eivät ole kovin innokkaita tapattamaan itseään Putinin sodassa Ukrainassa. Joku oikea mielenterveyspotilas saattaa tarttua tilaisuuteen päästäkseen surkeista laitosoloista pois, erityisesti jos luulee olevansa sairaalassa aiheetta (mikä ei sekään ole tavatonta), mutta mikä on oikean psykiatrisen potilaan kenttäkelpoisuus: useimmiten tietenkin huono. Potilas, jos kykenisi mitään edes tekemään, olisi todennäköisesti monessa tapauksessa vaaraksi itselleen, ja olisi vaaraksi myös muille. Osa psykiatrisista sairauksista pysyy oikealla lääkityksellä täysin kurissa, mutta lääkityksen onnistuminen kenttäoloissa onkin sitten eri juttu, kuten myös siitä varmistuminen, että potilas on edes itse kykenevä ja motivoitunut jatkuvaan lääkehoitoon. Todellisuudessa ei edes yritettäisi lääkitä mitenkään.Psykopaatti saattaisi olla tehokaskin sotilas, mutta sellaisen kanssa upseerilla on varmasti mielenkiintoista arvuutella, mihin suuntaan pakkohoidon katkeroittama tuore värvätty lähtee suuntaamaan taipumuksiaan. Pelkiksi aseettomiksi miinanpolkijoiksihan näitä potilaita tietenkin yritetään nyt rekrytoida.
Mielenkiintoisia riskipositioita kuitenkin joka tapauksessa avautuu. Sama myös rikollisvankien kanssa: en ihmettele, jos vankien värvääminen tuottaisi myös jotain hyötyä/varastettavaa vankilanjohtajalle. Vankilaviranomaisilla on 0 %:n verran syytä kiinnostua, onko rintamalle lähtevä rikollinen vaikkapa niin yhteiskunnanvastainen ja vaarallinen, että on enemmän riski asevoimille kuin mitenkään hyödyksi. Jopa parempi, jos kaikkein hankalimmista ja vaarallisimmista vangeista onnistuu pääsemään eroon. Mitä tyhjempi vankila, sitä enemmän varastettavaa rahaa ym. jää vankilan johtoportaalle.
Kaiken kaikkiaan koko asia jälleen näitä juttuja: näin voidaan toimia vain Venäjällä, eikä se jaksa enää edes yllättää.
