Ukrainan konflikti/sota
FinnNSF
Ylipäällikkö
Normaalia venäläistä 180-asteen projisointia vakavalla naamalla.
"Ukrainassa miehet, jotka eivät tule rekrytointiasemalle 24 tunnin sisällä, saavat vankeusrangaistuksen kolmesta viiteen vuodeksi.
Ja Venäjällä ei yleensä ole erityistä kehotusta osallistua vihollisuuksiin. Venäjällä vain vapaaehtoisia, hyvästä palkkiosta.
Siten Ukrainaan on luotu täysin totalitaarinen valtio, Venäjän kanssa sotaa käyvän Yhdysvaltojen edustaja.
Ja Venäjä on edelleen vapaa maa, joka elää rauhanajan lakien mukaan.
Ongelmana on, että totalitaariset hallitukset voittavat sotia. Wehrmacht, Taleban, ISIS, Ukrainan asevoimat - nämä ovat vahvoja totalitaarisen vakuutuksen armeijoita. Totalitaarinen luonne sallii heidän olla varautumatta tappioihin."
Parhaat asemat löytyvät Valkeasaaren itä puolella.
Antares
Respected Leader
Tämä Tekniikka & Talous-lehden juttu ei tainnut vielä olla täällä. Pahoittelut, että grafiikan laatu vähän kärsi copy-pasten johdosta.
Oleg Petrasyuk, Jesse Järvisalo
Ukraina on tuhonnut Venäjän kalustoa jo yli 6 300 yksikköä – Tilasto paljastaa tappioluvut päivä päivältä, aselajin mukaan ja alueittain – Nyt Putin ajaa joukkoja jäiseen helvettiin
Janne Suutarinen, Maaria Drake, Jesse Järvisalo 3.10.2022 13:01
Syyskuussa Harkovan vastahyökkäyksessä Venäjän päivittäiset tappiot kasvoivat hetkeksi sodan alun lukemiin. Nyt arvioidaan, että liikekannalle pannusta reservistä 25 % kuolee ja 40 % loukkaantuu.
@
Venäjän kansan osittainen liikekannallepano on presidentti Vladimir Putinilta uhkapelisiirto, jonka mahdolliset hyödyt ovat hyökkäyssodan kokonaiskuvassa vaatimattomat. Ratkaisun taloudelliset ja poliittiset haitat ovat varmat, vaikkakin niiden mittaluokka selkenee vasta myöhemmin. Putin ei ehdi paljoa murehtia viulujen maksusta, sillä nyt on pelastettava ne valloitukset, jotka ovat pelastettavissa.
Jotta radikaalin ratkaisun voi käsittää, on huomattava, kuinka paljon sodan luonne on muuttunut syyskuun aikana.
Syyskuun alussa Ukraina käynnisti vastahyökkäyksensä, jonka suuri menestys tuli Kremlille taatusti järkytyksenä. Venäläisten oma hyökkäyskyky oli ollut kuukausitolkulla kateissa, mutta yhtäkkiä huomattiin, ettei puolustuskaan pidä. Ukrainalaiset ottivat sodankäynnissä tuiki tärkeän aloitteen haltuunsa ja ajoivat miehittäjän häntä koipien välissä pois Harkovan alueelta. Vastahyökkäys on tuonut onnistumisia myös etelämpänä, joskin suurin tappioin.
Harkovan menetys oli Venäjän sotajohdolle eli viime kädessä Putinille kirvelevä arvovaltatappio edeltävien päälle, mutta myös iso ongelma strategisesti. Pieleen menneen sodan varatavoitteena menettelevä Donbasin haltuunotto alkoi näyttää entistä epävarmemmalta.
Syyskuu korostuu myös venäläisen kaluston tappiotilastoissa. Grafiikka osoittaa, että kaluston tappiot ovat nousseet jo yli 6300 yksikön, kun kaikki aselajit lasketaan yhteen.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Katso liite: 68498
Venäjällä on nyt yksi tavoite
Putinin tuoreet toimenpiteet viittaavat yhteen päämäärään: Itä-Ukrainan Donbasin ja eteläisen Hersonin sekä näitä yhdistävän maasillan vakiinnuttamiseen venäläisten haltuun mahdollisimman pian, ihanteellisesti ennen talvea. Suunnitelmaan kuuluu kolme palikkaa: puolustuslinjojen vahvistaminen tuoreilla sotilailla, tarvittavien alueiden "virallinen" liittäminen Venäjään keinotekoisilla kansanäänestyksillä sekä ydinaseilla uhkailu.
Katso liite: 68499
Kansanäänestykset koskevat Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueita. Erikoista on, että alueet eivät ole edes kokonaan Venäjän hallussa. Niiden valtaaminen ei myöskään onnistu vain heittämällä reserviläismassoja rintamalle. Venäjän sodankäynnin ongelmat eivät ole ensisijaisesti joukkojen määrässä, vaan kaluston hupenemisessa, huollon pettämisessä, joukkojen moraalin rapistumisessa ja huonossa johtamisessa.
Niin pitkälle ei Putinkaan ole luultavasti valmis menemään, että valloituksia edistettäisiin taktisilla ydinaseilla. Kustannus kansainvälisesti olisi liian suuri tilanteessa, jossa tärkeät kumppanimaat ovat jo kääntämässä selkäänsä Venäjälle. Putin pyrkii uudella strategiallaan toteuttamaan myös heidän toiveensa sotatoimien rauhoittamisesta. Ydinaseuhkauksilla Moskova viestii uusista "punaisista linjoistaan", jotka kertovat alkuperäisiin nähden melko pienistä aluevaatimuksista.
Putinin entinen neuvonantaja, ekonomisti Andrei Illarionov esitti saksalaismedialle teorian Venäjän liikekannallepanon syystä. Hän uskoo, että tapaaminen Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa sai suunnitelman muuttumaan. Xi on ehkä sanonut haluavansa sodan päättyvän mahdollisimman pian. Kiinaa alkaa rasittaa hiljaisen tukijan rooli näköalattomassa sodassa.
Jos Illarionovin arvio on oikea, antaa Putinin toiminta olettaa, että sota halutaan päättää pitkälti näille aloilleen. Hyökkäysaloitteen palauttaminen on kaukainen unelma, mutta myöskään vetäytyminen ei tule kuuloon, sillä Putin on naittanut sisäpoliittisesti oman kohtalonsa sodan kanssa.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Katso liite: 68500
Arvio: 700 000–1 000 000 uutta sotilasta
Putinille kynnyskysymys tuskin onkaan tavoiteltujen alueiden saaminen kokonaan. Asiasta on silti hyödyllistä uhota, sillä se luo ymmärrettävän tavoitteen kotiyleisölle ja epävarmuutta vastustajalle.
Näin miehittäjä voi pelata itselleen aikaa ja voimia puolustukseen. Moskovassa voidaan vielä toivoa, että pitkä talvi ja energiakriisi horjuttaisivat lännen tukea Ukrainalle ja Ukraina ammentaisi vastahyökkäysvoimansa loppuun.
Niiden myötä Putin voisi alkaa hivuttaa sotaansa neuvottelupöytään, joka alkaa näyttää hänen ainoalta reitiltään ulos tuhoon tuomitusta sodasta. Ukraina tosin kieltäytynee neuvotteluista niin pitkään kuin Putin on vallassa, joten jäätynyt konflikti on realistisempi näkymä. Sitä odotellessa Putin ajaakin reserviläisiään jäiseen helvettiin.
Julkisuuteen päätynyt kuva- ja videomateriaali kertoo, että niin varustuksessa kuin kutsutussa sotilasaineksessakin on vakavia puutteita. Pikakoulutuksen jälkeen rintamalle sysätyt joukot päätyvät puolustamaan Venäjän asemia säässä, joka voi kylmetä alimmillaan 20 miinusasteeseen, ja tukeutuen huoltoketjuihin, joita ukrainalaiset työkseen häiritsevät. Miehittäjän talvesta tulee brutaali.
Venäjän liikekannallepano koskee virallisesti 300 000:ta miestä, mutta moni asiantuntija uskoo, että kiintiö ylitetään surutta tarpeen mukaan. Venäläisekonomistit Maksim Mironov ja Oleg Itšhoki arvioivat, että tulevan puolen vuoden aikana pyritään mobilisoimaan jopa 700 000:sta miljoonaan ihmistä. Sen verran tarvittaisiin tähän mennessä kertyneiden tappioiden paikkaamiseen ja palveluksessa olevien kierrätykseen.
Ekonomistien jatkoennuste on tyly: ensimmäisen puolen vuoden aikana sotatoimiin vietyjen tappiot tulevat olemaan 60–70 prosenttia, joista noin neljännes olisi kaatumisia. Mahdolliset vangit ja rintamakarkurit lasketaan erikseen.
Lukemat kielivät Putinin ratkaisun epätoivoisuudesta ja luovat uskoa siihen, että merkityksellistä aloitetta Venäjä ei pysty enää sodassa saamaan. Sotilaiden syytäminen etulinjaan voi tukea puolustusta, mutta karmeat kalustotappiot eivät sillä korjaannu.
Samalla Venäjän supistuvan talouden ja nopeasti pienenevän väestön ongelmat pannaan kasvamaan korkoa. Nyt ostetaan kovaan hintaan hyvin rajallisia hyötyjä.
Hyvä kirjoitus ja erityisesti kuvat. Data otettu täältä:
https://ukr.warspotting.net/analytics/
Olen varma että olen jossain vaiheessa sodan aikana vieraillut tuolla sivulla, mutta jäänyt viimeisten kuukausien aikana unholaan. Löytyi kuitenkin kirjanmerkeistä.
Oryx ei taida jakaa päiväkohtaista dataa vaan päivittää sivua sitä mukaa kun saa listaa käytyä läpi? Se nettisivu kertoo siis kumulatiivisen määrän.
Ukrainan julkaisemista tuhottujen vaunujen yms. kaluston määristä pitää kirjaa useampikin, jolloin on mahdollista tiirailla päiväkohtaisia numeroita ja piirtää kuvaajia.
Toki näitä kaikkia yhdistää se että kyseessä ei ole reaaliaikainen seuranta vaan aina jonkin verran todellisten tapahtumien perässä. Päiväkohtaiset numerot kertovat siis osaksi siitä nopeudesta millä numerot saadaan kerättyä ja julkaistua, toki muutokset trendeissä heijastavat taistelukentän tapahtumia (yleisesti ottaen).
MUOKKAUS: jos kiinnostaa Ukrainan ilmoittama päiväkohtainen data taulukon muodossa niin tämä on ollut minun suosikki:
Olen ottanut tämän taulukon itselle talteen ja suunnilleen kuukauden välein noudan siitä edellisen kuukauden tiedot. Jääpähän itsellekin talteen.
Viimeksi muokattu:
Siellä Krimin suunnassa olisi yksi sellainen silta johon voisi järjestää ilotulituksen..?Onko muuten mitään tietoa aikooko sotakääpiö järjestää isotkin 70v bileet.. Saattaa ainakin vierailevat valtionpäämiehet olla harvassa. Laskettavissa yhden käden sormilla. Sirkkelin omistajan kädellä vielä..
Putin Has Left the World No Other Option But Regime Change
The Russian dictator’s deranged “annexation” speech should make it clear to the global community of nations that his staying in power won’t provide “stability.”Vladimir Putin must go.
His demented Kremlin speech Friday, during a ceremony in which he feebly asserted Russia was annexing portions of Ukraine, made the strongest case for the necessity of regime change in Moscow that any world leader has yet to make.
But it has been clear the Russian dictator must be removed from office for a long time now.
It has been clear because Putin’s actions and rhetoric demonstrate day in and day out that Ukraine can never be secure as long as he remains in office. It has been clear because none of Russia’s neighbors can be secure with a megalomaniacal lunatic next door who speaks of Russian empire and constantly threatens to rewrite the borders of sovereign states.
It has been clear because the world can’t be stable as long as the man who controls the planet’s largest stockpile of nuclear weapons is one whose power is unchecked at home, who shows such contempt for both international law and human decency, and whose ambitions are so untethered to reality.
Justice also requires that Putin leave office. He is a serial war criminal, one of the worst the world has seen in the modern era. He has laid waste to a sovereign nation. He is responsible for the deaths of tens of thousands. He has embraced the language and practice of genocide. His armies have committed war crimes. Mass graves attest to his brutality. What is more, his crimes are not limited to the human suffering he has unleashed upon Ukraine. Other violations of fundamental laws and myriad atrocities can be traced to decisions he has made—from Russia’s leveling of Grozny in Chechnya to Russia’s active support for and participation in horrors in Syria; from the invasion of Georgia to Putin’s murderous campaign against dissidents within his own country.
Putin, for years, has provided evidence not only to international prosecutors but to every sentient being on the planet that he is not a legitimate leader. He does not deserve to be swathed in the protections normally accorded to foreign heads of state. He has no more claim on them than did past monsters—from Hitler to Saddam to Gadhafi, from Pol Pot to Milosevic.
The dead of Bucha and Melitipol or Izyum make that case with their absence. So do the victims of Russian torture, of bombed hospitals, schools and train stations, of mass kidnapping, and of unceasing terror being visited by Russian missiles, artillery and troops upon innocents—victims of the misfortune of living next door to one of history’s most repulsive miscreants.
No one could listen to Putin’s rambling Friday rant and draw any conclusion other than the fact that the longer Putin remains in office, the greater the damage he will do.
If the absurd spectacle of a “signing ceremony” asserting Russian control of Ukrainian territory featuring Kremlin stooges and nationalistic chants did not chill observers to the bone, then Putin’s belligerent language condemning “the enemy” in the West and his intimations that he might be within his rights to use nuclear weapons certainly should. He mocked international law. He condemned U.S. “satanism.” He called on Ukraine to negotiate but said that the fate of “Donetsk, Luhansk, Zaporizhzhia and Kherson” was not on the table, that they would be parts of Russia “forever.”
When President Joe Biden said of Putin in May, “For God’s sake, this man cannot remain in power,” it was followed by a swift “clarification” from the White House that the president “was not discussing Putin’s power in Russia, or regime change.”
But as we have gradually come to learn, Biden’s seemingly spontaneous comments on crucial issues of international policy to which he has devoted decades of study—whether they concern Putin or Taiwan—are not gaffes. They instead are expressions of common sense, acknowledgements of reality that diplomats may wish were unspoken, that cannot be the “official” policy of the U.S., but that are signs that the president understands clearly the reality on the ground and U.S. interests.
That is good because tiptoeing around the threat posed by Putin, hoping that accommodating him would lead to moderation in his behavior certainly has not worked. Indeed with every respectful, restrained response to Putin’s aggression or abuses, we have only seen an escalation of his offenses.
The “measured” responses to his aggression of the Bush or the Obama years did not work. Nor did the slavering obsequiousness of former President Donald Trump. Indeed, the ostpolitik of Angela Merkel and the vacillations of French President Emmanuel Macron and other European leaders have actually aided and empowered Putin.
No doubt Putin’s allies—like the talking heads at Fox News, the leaders of the MAGA caucus on Capitol Hill, and Putinistas across Europe—will warn that to even speak of the need to remove Putin from office will provoke him, perhaps even lead him to unleash nuclear weapons in Ukraine or against the West. How do we know that? Because that was the response to Biden’s moment of public honesty and realism on this issue.
Many others, including some well-respected foreign policy experts, suggested we should not “corner” Putin with a public stance demanding his removal.
Some of those experts correctly observe that the U.S. has a checkered history seeking regime change. They argue that there are no good alternatives to Putin, and so getting rid of him might produce an even worse outcome, whether that is the chaos associated with a leadership void or a more dangerous leader.
But go back and listen to his Friday speech. It makes clear that we are well past the point where the dangers of his remaining in power are greater than the dangers that might be caused by his fall.
Further, removing the world’s autocrats and thug heads of state has actually not generally produced worse successors. That was certainly true in the cases of Hitler, Mussolini, Milosevic, Pol Pot, and many others.
Next, acknowledging that Putin must go is not the same as making regime change a matter of public policy. For governments it can (and largely should) remain an unexpressed goal.
That said, certain sanctions imposed on Russia should remain in place until Russia changes key policies and positions that are indelibly associated with Putin, which in effect will mean until Putin is gone. Certain defensive postures of the west should remain in place until the threat from Russia has abated. We can do more than we currently are to help covertly support Russia’s opposition, especially those whose values align with ours.
Perhaps most importantly, we can ensure that any sort of lasting Russian victory in Ukraine is not an option and that Putin’s terms will never be met, his aggression never rewarded.
With such policies, we can actively encourage the people of Russia to recognize that their country will not have a future as long as Putin remains in power. Putin is assisting on this front. By undertaking a massive military conscription campaign, one that may call up as many as 1 million troops, who will then be under-equipped, under-trained, and likely victims of a war they did not seek against neighbors who are not in any ways their enemies, he has already lit the fuse on a potential national backlash. Millions and millions of Russians will increasingly feel the pain and loss associated with Putin’s war in ways that they did not before, in ways that Russian propaganda cannot hide or dress up.
Protests in Russia are already growing bolder.
Celebrities and business leaders are speaking out more clearly. How long will it be before the security services that surround and protect Putin begin to see the fact that he is a threat to their well-being, to their lives, to the futures of their families?
Accepting the reality that Putin must go is just common sense at this point. Recognizing that reality, we should embrace policies that encourage the conditions that will make it come to pass. We should also prepare for the consequences of such a change and make sure to send Moscow the message that Russia’s neighbors and the community of nations welcome a more responsible Russia—while also making clear that we are ready to defend ourselves against one that makes the mistake of continuing (or making worse) Putin’s policies.
As for making the case to the Russian people that they must act, we need not do that. Putin, with speeches like Friday’s and self-inflicted catastrophes like Ukraine, is already doing that far more persuasively than we could hope to do.
His demented Kremlin speech Friday, during a ceremony in which he feebly asserted Russia was annexing portions of Ukraine, made the strongest case for the necessity of regime change in Moscow that any world leader has yet to make.
But it has been clear the Russian dictator must be removed from office for a long time now.
It has been clear because Putin’s actions and rhetoric demonstrate day in and day out that Ukraine can never be secure as long as he remains in office. It has been clear because none of Russia’s neighbors can be secure with a megalomaniacal lunatic next door who speaks of Russian empire and constantly threatens to rewrite the borders of sovereign states.
It has been clear because the world can’t be stable as long as the man who controls the planet’s largest stockpile of nuclear weapons is one whose power is unchecked at home, who shows such contempt for both international law and human decency, and whose ambitions are so untethered to reality.
Justice also requires that Putin leave office. He is a serial war criminal, one of the worst the world has seen in the modern era. He has laid waste to a sovereign nation. He is responsible for the deaths of tens of thousands. He has embraced the language and practice of genocide. His armies have committed war crimes. Mass graves attest to his brutality. What is more, his crimes are not limited to the human suffering he has unleashed upon Ukraine. Other violations of fundamental laws and myriad atrocities can be traced to decisions he has made—from Russia’s leveling of Grozny in Chechnya to Russia’s active support for and participation in horrors in Syria; from the invasion of Georgia to Putin’s murderous campaign against dissidents within his own country.
Putin, for years, has provided evidence not only to international prosecutors but to every sentient being on the planet that he is not a legitimate leader. He does not deserve to be swathed in the protections normally accorded to foreign heads of state. He has no more claim on them than did past monsters—from Hitler to Saddam to Gadhafi, from Pol Pot to Milosevic.
The dead of Bucha and Melitipol or Izyum make that case with their absence. So do the victims of Russian torture, of bombed hospitals, schools and train stations, of mass kidnapping, and of unceasing terror being visited by Russian missiles, artillery and troops upon innocents—victims of the misfortune of living next door to one of history’s most repulsive miscreants.
No one could listen to Putin’s rambling Friday rant and draw any conclusion other than the fact that the longer Putin remains in office, the greater the damage he will do.
If the absurd spectacle of a “signing ceremony” asserting Russian control of Ukrainian territory featuring Kremlin stooges and nationalistic chants did not chill observers to the bone, then Putin’s belligerent language condemning “the enemy” in the West and his intimations that he might be within his rights to use nuclear weapons certainly should. He mocked international law. He condemned U.S. “satanism.” He called on Ukraine to negotiate but said that the fate of “Donetsk, Luhansk, Zaporizhzhia and Kherson” was not on the table, that they would be parts of Russia “forever.”
When President Joe Biden said of Putin in May, “For God’s sake, this man cannot remain in power,” it was followed by a swift “clarification” from the White House that the president “was not discussing Putin’s power in Russia, or regime change.”
But as we have gradually come to learn, Biden’s seemingly spontaneous comments on crucial issues of international policy to which he has devoted decades of study—whether they concern Putin or Taiwan—are not gaffes. They instead are expressions of common sense, acknowledgements of reality that diplomats may wish were unspoken, that cannot be the “official” policy of the U.S., but that are signs that the president understands clearly the reality on the ground and U.S. interests.
That is good because tiptoeing around the threat posed by Putin, hoping that accommodating him would lead to moderation in his behavior certainly has not worked. Indeed with every respectful, restrained response to Putin’s aggression or abuses, we have only seen an escalation of his offenses.
The “measured” responses to his aggression of the Bush or the Obama years did not work. Nor did the slavering obsequiousness of former President Donald Trump. Indeed, the ostpolitik of Angela Merkel and the vacillations of French President Emmanuel Macron and other European leaders have actually aided and empowered Putin.
No doubt Putin’s allies—like the talking heads at Fox News, the leaders of the MAGA caucus on Capitol Hill, and Putinistas across Europe—will warn that to even speak of the need to remove Putin from office will provoke him, perhaps even lead him to unleash nuclear weapons in Ukraine or against the West. How do we know that? Because that was the response to Biden’s moment of public honesty and realism on this issue.
Many others, including some well-respected foreign policy experts, suggested we should not “corner” Putin with a public stance demanding his removal.
Some of those experts correctly observe that the U.S. has a checkered history seeking regime change. They argue that there are no good alternatives to Putin, and so getting rid of him might produce an even worse outcome, whether that is the chaos associated with a leadership void or a more dangerous leader.
But go back and listen to his Friday speech. It makes clear that we are well past the point where the dangers of his remaining in power are greater than the dangers that might be caused by his fall.
Further, removing the world’s autocrats and thug heads of state has actually not generally produced worse successors. That was certainly true in the cases of Hitler, Mussolini, Milosevic, Pol Pot, and many others.
Next, acknowledging that Putin must go is not the same as making regime change a matter of public policy. For governments it can (and largely should) remain an unexpressed goal.
That said, certain sanctions imposed on Russia should remain in place until Russia changes key policies and positions that are indelibly associated with Putin, which in effect will mean until Putin is gone. Certain defensive postures of the west should remain in place until the threat from Russia has abated. We can do more than we currently are to help covertly support Russia’s opposition, especially those whose values align with ours.
Perhaps most importantly, we can ensure that any sort of lasting Russian victory in Ukraine is not an option and that Putin’s terms will never be met, his aggression never rewarded.
With such policies, we can actively encourage the people of Russia to recognize that their country will not have a future as long as Putin remains in power. Putin is assisting on this front. By undertaking a massive military conscription campaign, one that may call up as many as 1 million troops, who will then be under-equipped, under-trained, and likely victims of a war they did not seek against neighbors who are not in any ways their enemies, he has already lit the fuse on a potential national backlash. Millions and millions of Russians will increasingly feel the pain and loss associated with Putin’s war in ways that they did not before, in ways that Russian propaganda cannot hide or dress up.
Protests in Russia are already growing bolder.
Celebrities and business leaders are speaking out more clearly. How long will it be before the security services that surround and protect Putin begin to see the fact that he is a threat to their well-being, to their lives, to the futures of their families?
Accepting the reality that Putin must go is just common sense at this point. Recognizing that reality, we should embrace policies that encourage the conditions that will make it come to pass. We should also prepare for the consequences of such a change and make sure to send Moscow the message that Russia’s neighbors and the community of nations welcome a more responsible Russia—while also making clear that we are ready to defend ourselves against one that makes the mistake of continuing (or making worse) Putin’s policies.
As for making the case to the Russian people that they must act, we need not do that. Putin, with speeches like Friday’s and self-inflicted catastrophes like Ukraine, is already doing that far more persuasively than we could hope to do.
Putin Has Left the World No Other Option But Regime Change
The Russian dictator’s deranged “annexation” speech should make it clear to the global community of nations that his staying in power won’t provide “stability.”
Ajattelin, että tekisin postauksen johon olen kuraatoinut ryssän telegrammikanavia joita monitoroin puoliaktiivisesti. 90% näistä löytyy myös todnäk warmonitor3:lta seurannasta, sillä usein mitä hän sanoo ja väittää "venäläiseksi lähteeksi" on kotoisin jostakin alla olevasta. Jotta kaikkien olisi helppo lukea noita, pistin linkin kulkemaan google translaten läpi, joten ovat valmiita suoraan tutkailtaviksi.
Luotettavuus varioi kanavan mukaan. Listoilla luotettavia, sekä tunteellisia höyrypääkanavia jotka soveltuvat enemmän sentimentin tarkasteluun:
Pro-ryssä Z kanavia
Girkin (vk)
Girkin (tg)
GrayZone
RSOTM
Comissar Dissapears
Colonelcassad
Romanov Light
R Saponkov
Ptichkin
Zhivov
Sanya in Florida
LcT
UGM
OpZ
Tass
Nezygar
Rybar
Venäläisiä, mutta Putlerin hallintoa vastustavia kanavia.
ProCurator
Krem
Nightingale
General
Kreml Circus
Yoshin Krot
Ax
Rospartizan
Luotettavuus varioi kanavan mukaan. Listoilla luotettavia, sekä tunteellisia höyrypääkanavia jotka soveltuvat enemmän sentimentin tarkasteluun:
Pro-ryssä Z kanavia
Girkin (vk)
Girkin (tg)
GrayZone
RSOTM
Comissar Dissapears
Colonelcassad
Romanov Light
R Saponkov
Ptichkin
Zhivov
Sanya in Florida
LcT
UGM
OpZ
Tass
Nezygar
Rybar
Venäläisiä, mutta Putlerin hallintoa vastustavia kanavia.
ProCurator
Krem
Nightingale
General
Kreml Circus
Yoshin Krot
Ax
Rospartizan
Perus juttu Kroatin sodan aikaan YK-joukoille. Serbit pistivät YK ajoneuvot pujottelemaan miinojen välistä tsekkareilla. Hyvin vanhat pasikuskit selvisivät.
Loyd
Kenraali
Vladimir I "jääräpää" alkaa pikkuhiljaa tajuta että hänen saamansa raportit sodan kulusta ovat olleet kaunisteltuja.
Ukrainan raporteista saisi melko hyvän kuvan tilanteesta. .... mutta juuri nyt ne vähättelevät venäjän tappioita: normipäivä ja vain muutama sata kuollutta örkkiä.
Totuus ja Venäjän jättimäiset menetykset julkaistaan taktisista syistä muutamien päivien viiveellä niin jääräpää ei ennätä reagoimaan ajoissa
Ukrainan raporteista saisi melko hyvän kuvan tilanteesta. .... mutta juuri nyt ne vähättelevät venäjän tappioita: normipäivä ja vain muutama sata kuollutta örkkiä.
Totuus ja Venäjän jättimäiset menetykset julkaistaan taktisista syistä muutamien päivien viiveellä niin jääräpää ei ennätä reagoimaan ajoissa
Ihan kuin tässä olisi vaivihkaa viittailtu siihen "kylmä ku ryssän helvetissä" -aksioomaan
tulikomento
Supreme Leader
Täysin yhtä mieltä. Sota on perusryssälle OK. Sotaan itse joutuminen ei ole. Putlerin vastustaminen ei nappaa paskan vertaa. Pääasia että oma perse pelastuu. Paska maa ja umpipaskat sen kansalaiset.
ddude
Majuri
Kiitos tästä.Ajattelin, että tekisin postauksen johon olen kuraatoinut ryssän telegrammikanavia joita monitoroin puoliaktiivisesti. 90% näistä löytyy myös todnäk warmonitor3:lta seurannasta, sillä usein mitä hän sanoo ja väittää "venäläiseksi lähteeksi" on kotoisin jostakin alla olevasta. Jotta kaikkien olisi helppo lukea noita, pistin linkin kulkemaan google translaten läpi, joten ovat valmiita suoraan tutkailtaviksi.
Luotettavuus varioi kanavan mukaan. Listoilla luotettavia, sekä tunteellisia höyrypääkanavia jotka soveltuvat enemmän sentimentin tarkasteluun:
Pro-ryssä Z kanavia
Girkin (vk)
Girkin (tg)
GrayZone
RSOTM
Comissar Dissapears
Colonelcassad
Romanov Light
R Saponkov
Ptichkin
Zhivov
Sanya in Florida
LcT
UGM
OpZ
Tass
Nezygar
Rybar
Venäläisiä, mutta Putlerin hallintoa vastustavia kanavia.
ProCurator
Krem
Nightingale
General
Kreml Circus
Yoshin Krot
Ax
Rospartizan
Itse yrittänyt Twitterissä ja tubessa pitää Ukrainan puolia.
Telegram on itselle ihan tuntematon.
Saako siellä kuka tahansa kommentoida?
Mitä käy jos tuollaisella z kanavalla menee Slava Ukrainia kommentoimaan?
Moderoidaanko ryhmästä ulos vai mitä?
Kustaanmiekka
Kenraali
YLE (lähteenä Reuters)
yle.fi
Ukrainan sodanjohto vaikenee asiasta, mutta rintamatilanteesta on kertonut Hersonin alueen Venäjä-mielisen nukkehallinnon johtaja Vladimir Saldo.
Saldon mukaan Ukrainan joukot ovat vallanneet Dneprin rannalla sijaitsevan Dudchanyn kylän.
Dudchany sijaitsee noin 40 kilometrin päässä siitä, missä rintamalinjan uskotaan olleen vielä eilen. Jos tieto pitää paikkansa, kyseessä on yksi Ukrainan asevoimien nopeimmista etenemisistä sodan aikana, ja kaikkein nopein eteläisellä rintamalla.
Ukrainan sisäministerin neuvonantaja Anton Gerashchenko on julkaissut kuvan, jossa ukrainalaissotilaat ovat Mykhailivkassa. Gerashchenko kertoo myös nähneensä kuvia Ukrainan joukoista Khreschenivkassa ja Osokorivkassa. Nämä paikkakunnat ovat myös parinkymmenen kilometrin päässä eilisestä rintamalinjasta.
Lähde: Reuters
Yle uutisten seuranta Venäjän hyökkäyksestä siirtyi toiseen artikkeliin
Tästä artikkelista löytyvät sodan tärkeimmät tapahtumat aikaväliltä 12.2.–28.12.2022.
yle.fi
Venäläislähteet: Ukrainan panssarivoimien läpimurto jo kymmeniä kilometrejä
Ukrainan armeija on saanut merkittävän läpimurron Hersonin alueella, Dneprjoen länsipuolella.Ukrainan sodanjohto vaikenee asiasta, mutta rintamatilanteesta on kertonut Hersonin alueen Venäjä-mielisen nukkehallinnon johtaja Vladimir Saldo.
Saldon mukaan Ukrainan joukot ovat vallanneet Dneprin rannalla sijaitsevan Dudchanyn kylän.
Dudchany sijaitsee noin 40 kilometrin päässä siitä, missä rintamalinjan uskotaan olleen vielä eilen. Jos tieto pitää paikkansa, kyseessä on yksi Ukrainan asevoimien nopeimmista etenemisistä sodan aikana, ja kaikkein nopein eteläisellä rintamalla.
Ukrainan sisäministerin neuvonantaja Anton Gerashchenko on julkaissut kuvan, jossa ukrainalaissotilaat ovat Mykhailivkassa. Gerashchenko kertoo myös nähneensä kuvia Ukrainan joukoista Khreschenivkassa ja Osokorivkassa. Nämä paikkakunnat ovat myös parinkymmenen kilometrin päässä eilisestä rintamalinjasta.
Lähde: Reuters