Antares
Respected Leader
Mielenkiintoinen juttu IS:ssa putlerista; entisen puheenkirjoittajan ajatuksia entisestä esimiehestään.putlerin henkilökuvaa ja arvio hyökkäyksen sisäpoliittisista syistä. Ja taas mainittu 'puolen vuoden päästä' - keväällä taitaa ryssän kannalta monia asia yhdessä romahtaa jos ennusteet pitävät paikkansa.
Ajattelin ensin poimia tärkeimmät, mutta juttu on niin tiiviiksi paketiksi kirjoitettu, että parempi liittää kokonaan.
Galljamov on nykyisin itsenäinen poliittinen konsultti. Hän näkee Ukrainan sodan taustalla Venäjän sisäpolitiikan. Putin ei enää ollutkaan varma voitostaan vuoden 2024 presidentinvaaleissa.
– Venäjän kansa menetti viimeistään vuonna 2018 mielenkiintonsa ulkopolitiikkaan ja sotilasasioihin. He alkoivat kääntää katseensa kotimaan asioihin. Siitä alkoivat Putinin poliittiset ongelmat. Hänen suosionsa laski, Galljamov sanoo.
– Kun ihmiset ajattelivat, mitä Venäjällä tapahtuu, he näkivät että ei Putin ole niin korvaamaton, että hänen täytyisi hallita Venäjää ikuisesti. Talous sakkasi, elintaso laski, korruptio ja epätasa-arvo kasvoivat. Ihmiset väsyivät Putinin juttuihin perinteisistä arvoista, kaikkeen siihen homofobiaan.
Putin vaihtoi puheenaihetta. Hän alkoi paasata Naton laajentumisesta ja vihollisesta porteilla. Se toimi. Kun Putin lähetti joulukuussa vaatimuksensa länsimaille ja kokosi joukkonsa Ukrainan rajalle, hänen suosionsa kääntyi nousuun.
– Hän tarvitsi eskalaatiota, ei välttämättä sotaa.
Sodan Putin kuitenkin sai. Ukraina ja länsimaat näyttivät hänen vaatimuksilleen keskisormea. Putin ei voinut enää perääntyä.
– Putin oli kuin kovanaama, joka ottaa veitsen esiin ja uhkaa jotakuta samalla kuin ihmiset ympärillä katsovat, Galljamov vertaa.
– Uhattu käski hänen painua hiiteen, mutta ei hän voinut sitä tehdä. Se olisi saanut näyttämään hänet häviäjältä. Hänen imagonsa brutaalina machona tarkoitti, ettei hän voinut perääntyä.
Galljamovin mukaan sota nosti hetkellisesti Putinin suosiota, mutta konfliktin pitkittyminen ja Venäjän heikko menestys ovat jo vieneet kannatuspiikin.
Galljamov huomauttaa, että mielipidemittaukset eivät paljasta venäläisten todellisia tuntoja, mutta hän on luonut omat mallinsa, joiden perusteella hän arvioi Venäjän mielipideilmastoa.
– Yhdistelen erilaisia tiedonmurusia, ja niiden perusteella päättelin, että sodan alussa sitä vastusti noin 30–35 prosenttia venäläisistä ja sen hyväksyi 55–60 prosenttia, hän sanoo.
Galljamovin mukaan erityisesti ne venäläiset, jotka eivät seuraa aktiivisesti politiikkaa, nielivät Putinin propagandan ja asettuivat hänen taakseen. Sodan pitkittyessä he ovat jälleen menettäneet kiinnostuksensa politiikkaan.
– Virallisen tv-propagandan katsojaluvut ovat pudonneet maaliskuusta heinäkuuhun noin 25–30 prosenttia.
Tämä ei tarkoita, että tästä joukosta tuli automaattisesti Putinin vastustajia. Galljamovin mukaan se vaatii vielä aikaa.
– Ehkä puolen vuoden päästä he alkavat miettiä asioita, ehkä vaalien lähestymisen takia, ehkä elintason laskun myötä. He alkavat ihmetellä, miksi olemme yhä tässä sodassa, jota emme voi voittaa.
Lainaan vielä uudestaan tätä Galljamovin haastattelua, koska se on vaivannut mieltä pitkin päivää. Pari kommenttia jäi mainitsematta aikaisemmassa viestissä:
1) ensin tämä viimeinen kommentti, hän sanoo: Ehkä puolen vuoden päästä he alkavat miettiä asioita, ehkä vaalien lähestymisen takia, ehkä elintason laskun myötä. He alkavat ihmetellä, miksi olemme yhä tässä sodassa, jota emme voi voittaa. Tuo on toki tuumailua vain mutta tässäkin toistuu arvio "puolesta vuodesta" eli huhtikuun loppu 2023. Ehkä Galjanov veti tuon vain hatusta, puoli vuotta on helppo aikayksikkö ymmärrettäväksi. Toisaalta useampi muu kommentoija mm. Gasparov arveli että tuohon aikaan Venäjältä loppuisivat tai kävisivät hyvin vähään ammusvarastot, pääasiassa ohjukset ja tykistön kranaatit. Ehkä minun silmät vain näkee tuon ajankohdan joka paikassa, kun se on iskostunut mieleen
2) tässä lainatussa pätkässä on pitkästä aikaa kerrottu arvio siitä, miksi sota alkoi juuri nyt eikä aikaisemmin. Hänen mielestään se on tärkeä erityisesti Venäjän sisäpolitiikan kannalta: kun vallanpitäjän kannatus laskee ja hän kokee asemansa uhatuksi, mikäs sen parempi keino vetää huomio muualle kuin lietsoa ulkoinen uhka ja aloittaa nopea, mutta voitokas sota. Kohde oli helppo valita, koska Ukraina on ollut vahvasti tapetilla vuodesta 2014 lähtien
Tuossa voi olla perää, koska moni venäläinen patriootti ja nationalisti on ruinannut sodan aloittamisen perään vuodesta 2014 lähtien. Tämä on minua mietityttänyt tämän tuoreen sodan aikana: miksi vasta nyt, miksei aiemmin? Osa on kommentoinut että Yhdysvalloissa ja Euroopassa tapahtui useita vallanvaihtoja, mikä on hyvä ajankohta "kokeilla kepillä jäätä". Neuvostoliitto ja Venäjä ovat tehneet tätä usein. Tyhjästä tämä ei tietysti syntynyt, Venäjällä on ollut Ukrainan valloittamista ja Venäjään liittämistä haluavia vahvoja ryhmiä Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Varsinaisia valloitussuunnitelmia on väitetysti tehty 2000-luvun alusta lähtien, toki sotilasakatemiat suunnittelevat kaikenlaista.
Yksi teoria olisi että syystä tai toisesta Putin ei halunnut sotaa 2014-2015 jälkeen, mutta kallistui sen kannalle myöhemmin. Jos uskotaan Galjanovin tuumailua, tämä alkoi voimistua vuoden 2018 jälkeen.
Ehkä pari vaikeaa koronavirusvuotta jättivät jälkensä? Tätä on spekuloitu, Putin väitetysti vanhana miehenä pelkää virusta ja on ollut eristäytyneenä jo kauan.
Venäjän armeijan varustautuminen on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, ehkä kokivat etteivät ole riittävän modernilla kalustolla varustettuja ja siten "valmiita sotaan"? He ovat tuhlanneet armeijalle tarkoitettuja varoja kaikenlaiseen muuhun korruptioon, mutta jos katsoo panssarivaunujen modernisointia niin sitä tehtiin kohtuu rivakasti (vaikkei tästä olekaan ollut valtavasti etua Ukrainassa, miehistön koulutus on edelleen se tärkeämpi tekijä).
Martti J. Kari arvioi vuoden 2018 joulukuussa että Putin voisi mahdollisesti tavoitella eläkkeelle jäämistä vuonna 2024. Siihen on pari vuotta aikaa. Tuosta voi pohtia, että Ukraina valtaus olisi ollut yksi hänen hallintokautensa suurimpia tavoitteita ja päätti lopulta että nyt aika on kypsä. Nopea voitokas sota, Ukrainan liittäminen Venäjään ja ehkä muuta siihen liittyvää "valmistelevaa työtä" ennen kuin voi siirtyä rauhassa eläkkeelle? Jos sota olisi ollut nopeasti ohi, hänellä olisi ollut pari vuotta aikaa pohjustaa itselleen mieluinen seuraaja (toki tämäkin työ on ollut käynnissä jo jonkin aikaa).
Näiden lisäksi on Ukrainan mittavat luonnonvarat jotka ovat selvä uhka Venäjän kassavirralle. Krim ja Sevastopolin tukikohta ovat historiallisesti tärkeitä, mutta mikään ei vedä vertoja uuden kilpailijan eliminoimiselle. Eräänlainen energiasektorin "vihreä siirtymä" lienee edessäpäin, mutta sanoisin että sihen menee useampi vuosikymmen ja tietyt alat tuskin luopuvat öljyn, maakaasun ja kivihiilen hyödyntämisestä. Ukrainan energialähteet ovat pitkälti hyödyntämättä, joten vaativat suuren alkuinvestoinnin, mutta sen jälkeen rahan tuloa ei voi estää. Ukrainassa nämä ovat helpommin hyödynnettävissä verrattuna Venäjän Siperiaan ja Jäämereen. Lisäksi kuljetusmatka on selvästi lyhyempi ja putket ovat valmiina olemassa (tosin Venäjä tuskin antaisi käyttää heidän putkia, mutta vaikka joutuisi vetämään kokonaan uudet putket, tuo ei ole matka eikä mikään). Uusi tärkeä toimija Euroopan energiamarkkinoilla vähentäisi Venäjän markkinaosuutta ja samalla pienentäisi Euroopan riippuvuutta heistä - suora vaikutus heidän vaikutusvaltaan ja merkitykseen Euroopassa.
Minä olen vähän kahden vaiheilla: aikaisemmin olin vahvasti sitä mieltä että tämä on osa Putinin pitkän aikavälin suunnitelmaa, hänen uran kohokohta. Samalla saisi suuren määrän uusia veronmaksajia ja Ukrainan luonnonvarat hallintaan, mikä turvaisi osaltaan Venäjän tulevaisuutta. Toisaalta jos näkee Galjanovin kirjoituksessa painoa, on myös mahdollista että Putin ei olisi halunnut aloittaa sotaa omana valtakautenaan vaan olisi mielellään jättänyt tämän seuraajansa vastuulle. Sota sisältää suuria riskejä, ehkä hän ei olisi halunnut niitä kontolleen? Martti J. Kari jutteli hyvin siitä miten uudeksi tsaariksi nostettavan prinssin pitää olla vahva ja voitokas jotta saa kansan suosion. Mietin että nopea ja voitokas sota olisi yksi tällainen "sulka hattuun" mutta nähtävästi tämä ei mennyt kuten piti.
Hajanaisia ajatuksia, kun ei pysty lukemaan toisten ajatuksia niin ei tietysti voi tietää mikä tai mitkä tekijät ovat painaneet vaakakupissa eniten. Eikä tosiaan saa unohtaa että sota ei alkanut tyhjästä vaan joukkoja alettiin kuljettamaan Ukrainan rajaseudulle jo vuosi aikaisemmin. Siirrot kiihtyivät 2021 kesän jälkeen ja huipentuivat alkuvuodesta 2022. Lopullinen päätös on siis pitänyt tehdä hyvissäajoin, ei tällaisia varuste- ja miesmääriä kukaan siirtele huvikseen.