Ukrainan konflikti/sota

Jep; on ihan älytön (nyt somessa kuohuva) ajatus että Musk tai SpaceX olisi joutunut ryssän vaikutuksen alaisuuteen, mikään muu ei tue sitä kuin Muskin puhe siitä, että ydinsotaa olisi hyvä välttää, ja huonosti harkittu tviitti sellaisen keinon sisällöksi.
Tämä on kyllä aika vääristelty kuva siitä tviitistä. Moni muukin on sanonut, että ydinsota olisi hyvä välttää ja itsekin kannatan tätä ajatusta.

Se, mistä Musk sai paskaa niskaansa ja ansaitusti saikin, oli hänen "ratkaisunsa" sodan lopettamiseksi, mikä oli käytännössä Venäjän vaatimusten mukaan meno. Kukaan muu (ei edes Macron) ole tällaista päästellyt. Tämä on se syy, miksi hänen ovat jotkut ajatelleet olevan Venäjän taskussa (itse en tähän tosin usko, vaan todennäköisempi selitys on vain yksinkertaisesti se, että hän on typerä tässä asiassa niin kuin monessa muussakin oman alansa ulkopuolisessa asiassa, joista on mennyt aukomaan päätään).
 
Kävin tuolla propagadan lähteillä eli rybarin twitterissä.
Siellä ei ole tuoretta karttaa Svatoven suunnasta, mutta on videokooste 11.-13. päivä kartan kanssa. Se tuntui täydeltä potaskalta, keksittyjä ryssämenestyksiä. Samaan tapaan kuin keksivät Kreminnan suunnan vastahyökkäysmenestykset.

En ole itse rybaria seurannut muuta kuin vasta viime viikkoina, joten vaikea sanoa onko "laatu" jotenkin heikentynyt. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että viimeiset pari viikkoa alkanut tulla aika skebeliä juttua. Wartranslated mukaan ryssäbloggareille teki FSB "shakedown" lokakuun alkupuolella, voi olla että se näkyy.

Tiedän, että täällä on jäseniä jotka on pitkäänkin seurannut rybaria telegrammista, onko teillä kommenttia aiheeseen?


Samoja havaintoja, aikaisemminkin tosin saattoi olla "kaunistelua" eli "jäätiin odottamaan vahvistusta" eikä rintamalinja välttämättä liikahtanut ennen kuin oli pakko. Toisaalta Ukrainan Khersonin seudun vastahyökkäyksestä hän tuntui raportoivat hyvinkin tarkkaan, samalla kun Ukrainalla oli tiukka OPSEC eli tietoa oli niukasti saatavissa.

Käytännössä kuun vaihteesta asti tuntuu että jotain on muuttunut. Katson edelleen ajatuksella "yksi datapiste muiden joukossa" mutta vaikea hänen tiettyjä raportteja on ottaa todesta. Ehkä tuo "shakedown" oli se mikä aiheutti muutoksen, Kharkovan suunnan vetäytyminen ja pian sen jälkeen Kherson, nämä yhdessä taisivat olla liian paljon huonoja uutisia "jollekin" eikä sellaisista raportointia katsottu hyvällä.
 
Forbes arvioi tiistain ohjushyökkäyksen hintaa silloin ja antoi samalla heidän arvion ohjuskohtaisista hinnoista: LÄHDE

According to Forbes calculations, Russia spent between $400 million and $700 million on yesterday's missile attacks. To calculate the cost, Forbes used the following estimates: the cost of the Kh-101 rocket is $13 million, the Caliber is $6.5 million, the Iskander is $3 million, the Onyx is $1.25 million, the Kh-22 is $1 million, “ Tochka-U” – $0.3 million.

-

Tuosta voidaan laskea näin:

Iskander (ground-launched):

(900 - 124) x $3 million = $2 328 million

Kalibr (sea-launched):

(500 - 272) x $6.5 million = $1 482 million

Air-launched cruise missiles (Kh-101, Kh-555):

(444 - 213) x $13 million = $3 003 million

Näiden kolmen summa = $6 759 million

Melko kallista, tosin tästä puuttuu S-400, S-300, Tochka-U jne jne. muiden ohjusperheiden edustajat sekä tietysti kaikki muut kustannukset.
Mä oon luullut että ballistiset olisivat kalliimpia kuin risteilyohjukset. Vai onko tässä kyse siitä että nimenomaan mereltä tai ilmasta ammuttavat risteilyohjukset on erittäin kalliita?
 
Sillä ei ole väliä kuinka hyvin Puten propaganda on uponnut johonkin randomi yritysjohtajaan Pietarissa. Kun vallan uudelleenjärjestely alkaa kamppailussa ovat mukana oligarkit, silovikit ja armeija.
Mä olen tässä jo muutaman viikon ajan miettinyt, että missä vaiheessa Wagner saa oligarkeilta miljarditarjouksen josta ei kieltäydytä, ja käväisee Kremlissä. Joku oligarkki sitten ajaa nuo pois rosgardian avulla ja pelastaa maan sekasorrolta... valitettavasti Vladi kuoli mutta Venäjä selvisi...
 
Venäläinen lend-lease jatkuu. T90.

Vähemmänkin tarkkaavainen on voinut huomata, että muutamana viime päivänä ollut taas paljon kuvia kaapatusta kalustosta ja ryssän asevarastoista yms. nimenomaan Hersonin suunnasta. Nämä ovat oletettavasti noita Myloven rintaman takamaita, joita ei välttämättä vielä ole virallisesti liputettu.

 
T-62:n ammuksia jäi sotasaaliiksi. Monet näyttävät olevan 70-luvulta.

LÄHDE

3UBM5​

3BM6​



Introduced in service in either 1964 or 1966, or some time in between, the 3UBM5 cartridge with the 3BM6 projectile was a slightly more advanced but similarly cheap alternative to the 3UBM4 round that could approach the flat penetration power of 3BM3 while offering equivalent penetration power on sloped armour. Like 3BM4, the 3BM6 projectile featured an armour-piercing cap. It officially replaced both the 3UBM3 and 3UBM4 rounds by the mid-1960's - a technical manual for the T-62, approved for distribution on the 14th of January 1967, only mentions 3UBM5 and an unknown 3UBM6.

Between 1966-1968, a new model of 3BM6 projectile without an armour-piercing cap began replacing the older type. Knowing this, the 3UBM5 round must have entered service before 1966.

Externally identical, the 3BM6 projectile can be distinguished from the 3BM4 by the presence of knurls on the rim of the "ring" type sabot which are absent from the one on the 3BM4 projectile. The presence of these knurls can be connected to the creation of the T-64 medium tank with a 115mm D-68 gun, which uses an autoloader. These knurls were needed to ensure the smooth loading of the projectile into the D-68 gun chamber by a mechanical powered rammer, which can only push the cartridge along the surface of the chamber where the possibility of the projectile getting stuck against the shoulder of the chamber neck may arise.

For the manually loaded U-5TS gun, a human loader can insert a cartridge while taking care not to scrape the shoulder of the projectile against the chamber walls, which is why the sabot for 3BM3 and 3BM4 did not have knurls.

Before the introduction of 3UBM5, a series of new two-part 115mm rounds was created in 1964 for the T-64, which had the new D-68 gun. Alongside the T-64 itself, a new set of ammunition entered service in 1966. Among them was the 3BM5 projectile, which was part of at least two cartridges in at least one form. It was a part of 3VBM1 from 1964, and 3VBM5 from 1970, where it had no armour-piercing cap. The 3BM5 was not used in the single-part ammunition for the U-5TS, but 3BM6 had an almost identical design. The knurled sabot used on 3BM6, with six interface grooves, was very similar and possibly the same as the sabot for the early 3BM5 projectile for 3VBM1.

3UBM5 - 3BM6 - Tankograd - kuva 0.jpg

Internally, they are quite different.

3UBM5 - 3BM6 - Tankograd - kuva 1.jpg

The penetrator is made from 35Kh3NM steel with a hardness of around 600 BHN. The 35Kh3NM grade of steel had been in use in standard full-caliber armour-piercing shells like the 100mm BR-412B and 122mm BR-471B since their creation in the late stages of WWII. Naturally, the hardening of the steel to around 600 BHN is consistent with the hardening of the older full-caliber shells of postwar production. The 3BM6 penetrator had a rounded nose and it had an armour piercing cap made from softer 35KhGS steel with a hardness of 451-552 BHN. Although still made entirely of steel, this shell offered appreciably higher performance on oblique steel plate but was still not on par with the 3BM3 on flat targets. The stabilizing fins are made from 40KhFA steel alloy with high thermal resilience. The fin assembly weighs a total of 0.651 kg.

Here is what the penetrator without the armour piercing cap and the windscreen (ballistic cap) looks like:

3UBM5 - 3BM6 - Tankograd - kuva 2.jpg
The propellant charge consists of 8.1 kg of 12/7 granular and 18/1 tr. tubular propellant exclusively - DG-4 was not used with 3UBM5. Due to the lower calorific value of the new propellant mix, counterbalanced by its increased efficiency, the internal ballistics with the new propellant did not change. As such, although 3BM6 had a slightly increased muzzle velocity of 1,680 m/s, higher than both 3BM3 and 3BM4, this was merely due to its slightly lower projectile weight.


Projectile Maximum Diameter: 42mm
Diameter of Stabilization Fins: 114mm

Total Projectile Length: 550mm
Total Cartridge Length: 950mm
Penetrator Length: 436mm

Mass of Complete Round: 21.66 kg
Total Projectile Mass: 5.34 kg

Mass of Subcaliber Projectile: 3.86 kg
Mass of Steel Penetrator: 3.009 kg
Mass of Armour Piercing Cap: 0.167 kg

Muzzle Velocity: 1,680 m/s

Penetration at 1,000 meters:
280mm RHA at 0°
135mm RHA at 60°
Penetration at 2,000 meters:
240mm RHA at 0°
110mm RHA at 60°

The new armour piercing cap appears to have improved the performance of the projectile on sloped armour to the point where it is superior to the BM3, making this shell even more useful than its predecessor on the heavily sloped armour of contemporary NATO tanks like the Chieftain and the M60A1. The graphs below, taken from the book "Частные Вопросы Конечной Баллистики" from 2006 (Particular Questions of Terminal Ballistics) published by Bauman Moscow State Technical University on behalf of NII Stali, shows the penetration curve of three different subcaliber ammunition types, each representative of different classes. 3BM6 is represented as the dotted and dashed line. The impact velocity for all three ammunition types is 1,500 m/s, which corresponds to a distance of between 1,200 and 1,600 meters. The y-axis shows the thickness of armour defeated under the nominal defeat criteria.

3UBM5 - 3BM6 - Tankograd - kuva 3.jpg
At 0 degrees, 3BM6 defeats 250mm RHA but as the target obliquity increases, the LOS depth of the perforation path of 3BM6 increases until around 63 degrees where it begins falling, finally ending at 82 degrees. This is a characteristic behaviour of long rod penetrators. Most importantly, it is shown in the graph that 3BM6 can defeat 160mm of RHA at 60 degrees, translating to a LOS thickness of 320mm.

Combat experience in the 1973 Yom Kippur conflict revealed that the M392A1 round (functionally identical to the basic M392) could not perform reliably on heavily sloped armour. This was quickly solved with a tungsten alloy tilting cap on the L28A1 and M392A2 in 1974 based on the technical solutions developed for the L52A1 round in the late 1960's. Both L28A1 and M392A1 were functionally identical and both could defeat 110mm of RHA steel at 60 degrees at 2,000 meters.

The L52 round could defeat 120mm of RHA at 60 degrees from a range of 1,830 meters, while the improved L52A2 round could defeat the same thickness of armour at a slightly increased range of 2,000 meters. At 1,000 meters, L52A2 could defeat 130mm of RHA at 60 degrees.

Despite lacking any heavy metal component whatsoever, 3BM6 was already enough to defeat the Chieftain at typical combat distances. According to a Soviet analysis of an Iranian Chieftain captured by the Iraqi army during the early part of the Iran-Iraq war, available here on Andrei Tarasenko's website, btvt.info, the upper glacis and frontal turret armour of the Chieftain Mk. 5 could be defeated at a distance of 1,600 meters. The frontal cheeks of the turret could be pierced at 1,600 m, and the base of the turret could be pierced at 2,300 m. The upper front plate, an 85mm cast armour plate sloped at 70 degrees, could be defeated at 1,600 m, while the lower front plate could be defeated at more than 3 km. The table says 3 kilometers, since they did not bother to conduct testing past that distance but the velocity limit is listed as 1,000 m/s which corresponds to a distance of 5 km. Needless to say, these are excellent results, especially considering that it is achieved without the use of any tungsten at all in the construction of the projectile.

The performance of 3BM-6 on spaced armour is detailed in the table below. In the table below, the first column from the left shows the impact angle and the next three columns from the left list the spaced armour configurations: b1 and b2 denote the thickness of the first and second plates in millimeters, and L denotes the size of the air gap in millimeters. The fourth column from the right lists the velocity limit of 3BM6 for the spaced described armour configuration, and the third column from the right lists the velocity limit for a monolithic plate of the same thickness in steel (b1 + b2). The difference in the velocity limit is listed in the second column from the right. The first column on the right shows the difference in the velocity limits between the spaced armour configuration and a monolithic plate in percentage points, and also represents the improvement in mass efficiency.

3UBM5 - 3BM6 - Tankograd - kuva 4.jpg

As you can see, the maximum improvement in mass efficiency was attained using a 90-1000-100 configuration which was also the toughest target and showed an improvement of 9.1% compared to a monolithic plate of the same physical thickness (190mm). Needless to say, however, the 1.0-meter air gap of this configuration is completely impractical for tank armour, and the total thickness of the array considering its 45 degree angle is huge: 1,683mm thick. The improvement in mass efficiency from the other configurations are all less than around 6 percentage points, so from these results, it can be said that 3BM6 performs well for simple spaced armour with two steel layers within the range of angles of between 0 to 45 degrees. In practice, simple spaced armour such as the type implemented on the turrets of upgraded Leopard 1 tanks would be no challenge for 3BM6 at any plausible combat distance, nor would the spaced armour of the MBT-70 or KPz-70 (had they entered service).

This round made up the bulk of ammunition exported to client states, making it the most numerous type of APFSDS ammunition available to Egyptian and Syrian tank crews during the Yom Kippur war.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää juttua wartranslated taas. https://wartranslated.com/day-232-october-13th-summary-of-arestovych-and-feygin-daily-broadcast/

Svatove:​

🇷🇺 created 2 defensive lines, even attempting some useless counter-attacks. It’s not anymore only 🇺🇦 advancing, it’s becoming mutual battles. Belgorod has 25k large 🇷🇺 group replenished with mobilized troops. They can physically cover the front-line, making advances of 🇺🇦 difficult.

Kherson:​

🇺🇦 keeps attacking with artillery and aviation, 🇷🇺 has brought mobilized troops in order of thousands

Belgorod:

Reported missile hits in Belgorod. 🇺🇦 does not fire at 🇷🇺 territory. It’s possible that Belgorod Republic is at war with Kursk Republic and Voronezh Republic. 🇺🇦 can assist with peacekeeping, if necessary.

Hyvää trollausta. Röhönauroin.

Mobilized:

Total about 10k+ in territory of 🇺🇦 split between Svatove and Kherson. Dozens of confirmed dead, 20+ captured as POWs. This allows to keep 🇺🇦 from further breakthroughs, while it’s recovering from previous advances.

Putin sanoi puheessaan että mobilisoiduista 16 000 olisi Ukrainassa. Kun katsoo tätä arviota "10k+" niin en pidä mahdottomana etteikö tuo 16 000 olisi jotakuinkin oikea numero. Toki on myös mahdollista että lisää virtaa pikkuhiljaa, vaikka yleisesti ottaen näyttäisi että olisivat vielä koulutuskeskuksissa hajallaan eripuolilla Venäjää.

Mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus näillä tulee olemaan. Ainakin Harkovan suunnalla eteneminen on ollut hitaampaa joten tässä voi olla yksi syy hidastumiseen. Toki kevyt jalkaväki nollakertauksella kiväärien kanssa kykenee tarjoamaan vain "jonkinlaista" vastarintaa.
 
Mä oon luullut että ballistiset olisivat kalliimpia kuin risteilyohjukset. Vai onko tässä kyse siitä että nimenomaan mereltä tai ilmasta ammuttavat risteilyohjukset on erittäin kalliita?

En ole lukenut alkuperäistä artikkelia mistä tuo lainaus on joten en osaa sanoa, onko heidän "hinta-arvioiden" taustoja selitetty.

Minä olen aina pitänyt risteilyohjusta kalliimpana, koska se lentää selvästi kauemmas (yleensä useampi tuhat kilometriä "julkinen kantomatka") kun taas ballistiset lentävät kaaressa muutaman sata kilometriä (toki tässäkin on eroja: toiset suurempia kuin toiset).

Oletan että mereltä laukaisu voisi tehdä ohjuksesta kalliimman koska pitää huomioida meriympäristö ja suojata ohjus siltä.

MUOKKAUS: molempien hintaa vaikuttaa tietysti mikä on kärkenä, miten paljon älyä ohjauksessa on, onko valemaaleja tai ECM-laitteita joilla häiritään tutkia yms. torjuntavälineitä jne. jne. Tuo minun olettama perustuu vanhempiin, tyhmempiin ballistisiin ja risteilyohjuksiin muttei välttämättä ole nykyaikaa.
 
Mielestäni Krimin huoltotilanne ilman siltaa nyt on merkittävästi heikompi kuin vaikka 2015 ennen sillan valmistumista.
Ukrainan puolelta ei tule mitään, 2015 on kuitenkin kulkenut tavaraa maita myöten (junat/rekat) ja Ukrainan puoleltakin aina jotakin. Mustanmeren satamien liikenne on vähentynyt. Lentoliikennettä ei ole käytännössä ollenkaan emomaasta tai ainakin se on merkittävästi vähentynyt, muista maista se on seis. Lauttoja ei todennäköisesti ole enää yhtä monta ja luultavasti niiden aktiivinen toiminta & huolto ja miehitys on heikommassa kunnossa kuin lauttojen ollessa välttämättömiä. Syksy & talvi lisäävät huollon tarvetta, mutta lautoille on kaikkein heikoimmat olosuhteet.
Ja täytyyhän se tavara krimilläkin satamista liikuttaa kumi- tai teräspyörillä johonkin suuntaan. Ja sitäkin kalustoa täytyy huoltaa. Saadaan ns. korkoa korolle ilmiö tässä logistiikka- ja huoltoketjussa ja sen ongelmissa. Nautin tästä.
 
Back
Top