D
Deleted member 1079
Guest
Melko mielenkiintoinen juttu, paras todiste ja kuvaus trollien työstä Pietarissa.
Neljä kerrosta täynnä trolleja: Olginon nettitrollaustehdas muutti Pietariin
Kuva: Sergei Vdovin, DP
30 Lokakuu 2014
Heitä on noin 250 - ihmisiä, joiden tehtävä on palavasti rakastaa valtiota palkkaa vastaan. Palkkakulut kuukaudessa nousevat 10 miljoonaan ruplaan. Keitä ja mitä Kremlinin palkkaamat bloggarit kehuvat? Kaikesta tästä kertoivat pietarilaisen ”OOO Internet rassledovanija” (Nettitutkinta Oy) -nimisen yrityksen entiset työntekijät.
Olin nuori ja rahan tarpeessa - näin entiset nettitrollaajat vitsailevat kun heiltä kysytään, miksi he suostuivat tällaiseen duuniin. Nettitrollaustehtaan nimi on informaatiosodan veteraaneille tuttu. Palkkatrollit, joiden pesä sijaitsi vielä vähän aikaa sitten pietarilaisessa Olginon taajaamassa, ovat muuttaneet neljäkerroksiseen toimistoon Staraja derevnja -metron viereen. Virallinen osoite on nyt Savuškinin katu 55.
Noin 250 ihmistä ahertaa vuorotyönä vuorokauden ympäri. Heidän tuotantonsa päätyy pääasiassa LiveJournaliin ja VKontakteen. Tehdas tarjoaa kokonaisratkaisun: toiset kirjoittavat, toiset kommentoivat, ja enimmäkseen niiden toisten kirjoituksia. Tavoite on kannatuksen nostaminen. Päälinjauksena on Putinin ylistys ja Obaman väheksyminen. Nyt saamme mahdollisuuden kurkistaa trollaustehtaan tuotantoprosessiin - entisten työntekijöiden ohjaamina.
DP -lehti (toimii osana Fontankan mediataloa) tapasi heidät asunnossaan joka vaikutti aivan tavalliselta. Ei Putinin muotokuvaa seinällä tuijottamassa. Keittiössä leijuu keiton haju ja jaloissa pyörii kissa. Kaksi entistä työntekijää, nuori mies ja nuori nainen, ovat tutustuneet trollaustehtaassa ja muuttaneet asumaan yhteen. He irtisanoutuivatkin työstään samana päivänä.
Kiitos Putinille piirakoista
Tuskin heräsitte ajatukseen, että ”olisipa hyvä työllistyä palkkabloggarina”. Miten jouduitte näihin puuhiin?
Mies: Ystävät suostuttelivat minua pitkään, mutta vaihdoin työpaikan vasta kun edellisessä alkoi mennä kurjasti. Täytin lomakkeen ja tulin työpaikkaan jo seuraavana päivänä. En oikein käsittänyt, mitä tulin tekemään. Ystävät sanoivat vain, että kirjoitetaan postauksia ja sillä sipuli. En koskaan ollut mediatyössä aikaisemmin. Mutta jostain syystä he tykkäsivät kirjoituksistani.
Nainen: Niin, viimeiseen asti he eivät kerro mitä on tarkoitus tehdä. Sanotaan, että pitää kirjoittaa Livejournaliin kuin mikä tahansa kotirouva, mutta toimistossa. Juu-juu, kotirouva siis herää ja alkaa heti kirjoitella Ukrainasta. Meillä oli koetehtävä, mutta siinäkään ei ollut oikeastaan mitään varsinaista tehtävää. Piti kirjoittaa niin sanotusti ”jotain elämästä”. Haastatteluja oli muutama. Minua ei heti otettu mukaan. Uskollisuustesteja meillä ei ollut. Aiemmin olin työtön muutaman kuukauden aikana. Olin rahan tarpeessa ja siitä maksettiin hyvin.
M. Minulta kysyttiin ainoastaan suhtautumisestani hallitukseen. Sanoin, etten hallituksen asioista välitä.
Miten tavallinen työpäivänne meni? Mitä saitte tehtäviksi?
N. Työskentelimme 12 tuntia kahden päivän aikana ja sitten oli kahden päivän tauko. Bloggarin tehtävänä oli 10 postausta päivässä vähintään 750 merkkiä per postaus. Kommentoijan normi oli 126 kommentia ja 2 postausta. Jokainen bloggari hallitsee kolmea tiliä joten 10 postausta jaetaan tilien kesken. Tehtävä bloggaus koostuu väitteestä, yleensä se on uutinen, ja johtopäätöksestä johon kirjoittajan on tarkoitus päätyä. Eli pohdinta muokataan johtopäätöstä tukevaksi. Eli alku voi olla vaikka että ”teen tänään maukkaat piirakat”, mutta loppu että ”onpa elämä Venäjällä hyvää!”. Käykää vaikka RussiaToday sivustoilla - siellä ne kaikki meidän tehtävämme ovat.
M. Parhaassa tapauksessa uutiset olivat eilisiä. Mitään strategista suunnittelua ei siinä mielessä ollut. Mitä päähän tulee, sitä paiskataan nettiin. Tehtävä voi olla hyvinkin absurdi. Yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli kirjoittaa erään jenkin tekemästä Krim -dokkarista. Tarinana oli, että Californiassa elokuvakoulua käynyt tyyppi meni Krimiin etsimään matskua sodasta ja miehityksestä, muttei löytänyt sitä. Johtopäätös oli, että ”hallitukseni kusetti minua”. Sen tyypin nimi ja naama olivat ihan tuttuja-Miguel Fransis. Hän teki Moskovassa videon, jossa talonmies jahtaa häntä palauttakseen hänen unohtamansa kännykän. Koko video näytti lavastetulta. Eli tarkoitan sitä, että se jenkkiläinen on meikäläisiä, sillä hän asuu ja työskentelee Moskovassa. Tein oman johtopäätökseni: jos valehdellaan päivänselvistä asioista, niin valehtelua tapahtuu kaikessa.
Ensimmäisenä päivänäni en saanut perehdyttämistä eikä työtäni valvottu. Piti kommentoida postausta joka kertoi avaruustutkimusten menestyksestä. Koko kirjoitus oli ihan puuta heinää. Kirjoitin sitten jotain sellaista, että herranen aika, teille annettiin taas ylpeyden aihe, jota rukoilette vuosikausia vaikka hukkuisitte p…skaan. Tiimiliideri ryntäsi heti paikalle minua torumaan.
”Äksäni näyttää Porošenkolta”
N. Ihmiset eivät yhtään tajua, mitä he kirjoittavat. Heille on annettu tietyt tägit käyttöön, ja he laittavat niitä teksteihin täysin ajattelematta. Kerran kehitettiin ”Suhteeni poikaystävään on kuin välit Ukrainaan” -otsikoidun aiheen, tai ”Tiedättekö että äksäni näyttää ihan Porošenkolta”. Siihen vastaat, että voi jeesus, mistä sä tän akan kaivoit? Kommentointi on ylipäätänsä hauskempaa. Voi tarttua kirjoittajan vitsiin. Mutta loppusuoralla pitää aina varata päättäjille kehut.
Se oli ainoa tapa pitää työssämme hauskaa. Kommentojan tavoite on luoda postauksen ympärille kohua, sillä muuten se postaus ei kiinnosta yhtikäs ketään. Meitä ei kuitenkaan usutettu suosikkibloggareita vastaan.
Mutta jos jonkun kollegan postauksessa oli epäkohtia - kieliasu kömpelöä tai vaikka kirjoitusvirheitä, se antoi meille perustan haukkumiselle. Suurin osa kirjoittajistamme eivät oikein osanneet kirjoittaa, mutta totuus on että Putinia äänestävät korkeasti koulutetut.
M. Kerran tuli uutinen, että Putinia kannattaa enemmistö korkeasti koulutetuista. meidän lafkassa siitä kirjoitettiin ja tehtiin niin saatanasti virheitä - että voi-voi. Siitä otimme kaikki ilon irti.
N. Joskus piti kommentoida maltillisesti suosittuja blogeja vain siksi, että oma tilisi tulisi näkyville ja siinne tulisi kävijöitä.
Mitkä olivat nostamanne pääaiheet?
N. Pääaiheet olivat esimerkiksi sellaisia: ”Porošenko on mulkku, ja Putin tosiasiassa hallitsee Ukrainaa”, ”Obama on mulkku, Putin on tosimies”, ”Puolustusministeriö on tehnyt hyvän työn, katsokaa näitä panssarivaunuja”, ”Putinin kannatus” ja tietysti ”Krim on meidän”.
M. Syyria, USA, Putin (ei väliä, mitä Putin teki, mutta jos hän kerran ryhtyi hommiin, niin taatusti teki kuten piti), Puolustusministeriö, Ukraina, joskus Venäjän oppositio - toki, harvoin. Navalnysta emme kirjoittaneet mitään. Lokaa heitettiin vain Obaman päälle. Obaman vastainen väite oli, että Obama lähettää aseita Syyriaan, mutta Putin urheasti estää sitä.
”Pupusemme Šoigu”
Aivopestäänkö työntekijöitä, ja missä määrin?
M. Jotain sellaista toki tehtiin, mutta pääasiassa se kohdistui tiimiliidereihin, eli ryhmänjohtajiin. Erän tutun Aljona -nimisen tytön aivopesu onnistui täydellisesti. Hän ripusti seinälleen puolustusministeri Šoigun suuren muotokuvan ja sanoi, että vaikka Šoigu on näin pupunen hän valvoo meitä kaikkia.
N. Tuntui siltä että aivopesujen tarkoitus oli aiheuttaa kaikille kuvotusta. Muttei voi sulkea silmiä ja korvia sillä pitää myös kirjoittaa.
Meillä oli luennotkin. Tuli jokin politologi, jonka sukunimi oli minulle täysin tuntematon. Hän kertoi paljon omasta vaalimenestyksestään ja sitten Putinin nerokkaasta politiikasta - eli jos ei Putin niin kuka? ja näin pois päin. “Mutta paikallistasolla menee huonosti?” Älkää välittäkö, Putin on paras. Hän hakkasi tätä johdonmukaisesti päihimme. Jonkun ajan päästä lakkasin väittelemästä ja kuuntelemasta tätä. Piti vain tappaa aikaa luennoilla.
Ylipäätänsä ihmiset eivät tulleet sinne rakkaudesta Putiniin, vaan siksi että on työttömyyttä. Meidän työhuoneemme työntekijöistä kaksi oli eläkeläisiä. Heille ei muuta työpaikka herunut. Onpas mahtavasti Putinin Venäjä onnistunut: eläke on pieni ja työtä ei saa, paitsi rakastamalla Putinia palkkaa vastaan. Sinänsä, rakkaudesta Putiniin maksettiin hyvin: 40 000 ruplan palkkaa ei ihan joka paikasta saa.
Olitteko virallisesti palkkalistoilla?
M. Työsopimuksista huhuttiin, mutta kohtalo ei suonut sitä meille.
N. Puhuttiin, että neljäsosa työntekijöitä työskenteli virallisella työsopimuksella.
Mistä organisaatio sai rahat? Mistä summista suunnilleen on kyse?
N. Minä en tiedä yksityiskohdista, mutta ainakin meille maksettiin käteisellä. Ehkä raha siirrettiin Venäjän Postin avulla, sillä palkanmaksu välillä viivästyi.
M. No, katso, jos otetaan rivipalkka 40 000 ruplaa, ja johtajilla se oli varmaan vielä isompi, niin sitten ainoastaan palkkakulut olivat kuukaudessa 10 miljoonaa. Ja päälle vielä uuden neljäkerroksisen toimiston vuokra, sähköt ja palvelut.
Alansa ammattilaiset
Olitte koskaan udelleet ketkä pomonne ovat? Olivatko ne mukana poliittisessa toiminnassa?
M. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Mutta meidän esimiehemme eivät ainakaan olleet mukana politiikassa. Oli sellainan hassu heppu nimeltä Oleg. Kuvitelkaa äijää, jolla on kaljamahu, farkkupaita, kädessään autonsa avaimet ikään kuin hän olisi taksikuski, ja hän toistaa koko ajan, että jos ihminen kerran osaa kirjoittaa, hän voi kirjoittaa mistä tahansa. Lafkan toimitusjohtajan allekirjoituksen näin itse vain irtisanoutumisilmoituksessani. Hänen nimensä Bystrova M. I. on mainittu yrityksen perustamisasiakirjoissa, mutta hänen etunimeään minä en edes tiedä
N. Tiimiliiderimme oli 20-vuotias likka, jolla ei ollut lainkaan mediakokemusta. Ennen hän työskenteli kahvilan tarjoilijana: siis keitti kahvia ja tarjoili sitä asiakkaille. Korkeakoulun tutkintoa hän ei ollut suorittanut loppuun asti. Mutta nyt hänestä tuli pomo. En muista kenenkään jatkaneen yrityksestä politiikkaan. Yrityksen sisällä on toki uramahdollisuudet. Oli eräs heppu, joka naputteli päivässä 20 postausta. Nyt se komistelee siellä kravatti kaulassa ja kirjoittaa ohjeita siitä, miten naputellaan 20 postausta päivässä.
Miltä vaikutti yleisilmapiiri?
N. Alussa vaikutelma oli tosi kiva. Oli taukohuone jossa sohva ja pöytäfutis.
M. Taukohuone alkoi vähitelleen tyhjentymään: ensin katosi futiksen pallo, sitten tuli sohvien vuoro.
N. Vähän aikaa sitten aloitettiin säästökuuri: ensin pyydettiin käyttämään vessojen käsipyyhkeitä säästäväisesti, sitten ne otettiin pois ja laitettiin kuivatin. Myöhästymisestä sakotettiin ja postauksia alettiin pisteyttää laadun mukaan. Laatukriteereistä kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa mitään, joten siitä seurasi työntekijöiden pako.
M. Yksi vessanpönttö oli tukossa, joten koko koppi suljettiin jeesusteipillä ja jätettiin sikseen pariksi viikoksi. Irtisanouduimme silloin, joten en osaa sanoa, tehtiinko korjaustyöt. Eli tällaista.
N. Oli vielä yksi sääntö: syöminen työpaikalla oli kielletty.
M. Ei kun se oli hyvin tarkkaan muotoiltu: työpöydässä ei saanut olla mitään ruokaa tai juomaa. Joten pistin ne lattialle.
N. Yleisvaikutelma? Kuvottava! Palkka oli kyllä makea, sille ei voi mitään. Tässä mielessä emme ole mikään poikkeus. Kuvotuksen kanssa voi painiskella pitkään. Moni elää näin vuosia: haukkuu inhottavaa työtä, mutta tallustaa sinne joka aamu. Mutta me saimme siitä tarpeeksi.
Lisätietoa: Venäläisen yritystietokanta SPARK:in mukaan ”OOO Internet issledovanija” -yritys on Mihail Bystrovin omistuksessa. Hän toimii myös yrityksen toimitusjohtajana. Aiemmin hän johti ”OOO Agentstvo internet Issledovanii” -nimistä yritystä, jonka toimitusjohtajana toimii nyt Vladimir Kuhtin ja perustajaksi on kirjattu Mihail Kurkin, joka omistaa muutaman ravintola -ja palvelualan yrityksen.
Yritysten tilinpäätöksiä sekä tietoja osallistumisesta valtion järjestämiin kilpailutuksiin SPARK:ista ei löydy.
Mihail Bystrov oli aiemmin Pietarin Moskovskiin kaupunginosan poliisin hallinnon johtaja.
Anton Butsenko, DP
Neljä kerrosta täynnä trolleja: Olginon nettitrollaustehdas muutti Pietariin
Kuva: Sergei Vdovin, DP
30 Lokakuu 2014
Heitä on noin 250 - ihmisiä, joiden tehtävä on palavasti rakastaa valtiota palkkaa vastaan. Palkkakulut kuukaudessa nousevat 10 miljoonaan ruplaan. Keitä ja mitä Kremlinin palkkaamat bloggarit kehuvat? Kaikesta tästä kertoivat pietarilaisen ”OOO Internet rassledovanija” (Nettitutkinta Oy) -nimisen yrityksen entiset työntekijät.
Olin nuori ja rahan tarpeessa - näin entiset nettitrollaajat vitsailevat kun heiltä kysytään, miksi he suostuivat tällaiseen duuniin. Nettitrollaustehtaan nimi on informaatiosodan veteraaneille tuttu. Palkkatrollit, joiden pesä sijaitsi vielä vähän aikaa sitten pietarilaisessa Olginon taajaamassa, ovat muuttaneet neljäkerroksiseen toimistoon Staraja derevnja -metron viereen. Virallinen osoite on nyt Savuškinin katu 55.
Noin 250 ihmistä ahertaa vuorotyönä vuorokauden ympäri. Heidän tuotantonsa päätyy pääasiassa LiveJournaliin ja VKontakteen. Tehdas tarjoaa kokonaisratkaisun: toiset kirjoittavat, toiset kommentoivat, ja enimmäkseen niiden toisten kirjoituksia. Tavoite on kannatuksen nostaminen. Päälinjauksena on Putinin ylistys ja Obaman väheksyminen. Nyt saamme mahdollisuuden kurkistaa trollaustehtaan tuotantoprosessiin - entisten työntekijöiden ohjaamina.
DP -lehti (toimii osana Fontankan mediataloa) tapasi heidät asunnossaan joka vaikutti aivan tavalliselta. Ei Putinin muotokuvaa seinällä tuijottamassa. Keittiössä leijuu keiton haju ja jaloissa pyörii kissa. Kaksi entistä työntekijää, nuori mies ja nuori nainen, ovat tutustuneet trollaustehtaassa ja muuttaneet asumaan yhteen. He irtisanoutuivatkin työstään samana päivänä.
Kiitos Putinille piirakoista
Tuskin heräsitte ajatukseen, että ”olisipa hyvä työllistyä palkkabloggarina”. Miten jouduitte näihin puuhiin?
Mies: Ystävät suostuttelivat minua pitkään, mutta vaihdoin työpaikan vasta kun edellisessä alkoi mennä kurjasti. Täytin lomakkeen ja tulin työpaikkaan jo seuraavana päivänä. En oikein käsittänyt, mitä tulin tekemään. Ystävät sanoivat vain, että kirjoitetaan postauksia ja sillä sipuli. En koskaan ollut mediatyössä aikaisemmin. Mutta jostain syystä he tykkäsivät kirjoituksistani.
Nainen: Niin, viimeiseen asti he eivät kerro mitä on tarkoitus tehdä. Sanotaan, että pitää kirjoittaa Livejournaliin kuin mikä tahansa kotirouva, mutta toimistossa. Juu-juu, kotirouva siis herää ja alkaa heti kirjoitella Ukrainasta. Meillä oli koetehtävä, mutta siinäkään ei ollut oikeastaan mitään varsinaista tehtävää. Piti kirjoittaa niin sanotusti ”jotain elämästä”. Haastatteluja oli muutama. Minua ei heti otettu mukaan. Uskollisuustesteja meillä ei ollut. Aiemmin olin työtön muutaman kuukauden aikana. Olin rahan tarpeessa ja siitä maksettiin hyvin.
M. Minulta kysyttiin ainoastaan suhtautumisestani hallitukseen. Sanoin, etten hallituksen asioista välitä.
Miten tavallinen työpäivänne meni? Mitä saitte tehtäviksi?
N. Työskentelimme 12 tuntia kahden päivän aikana ja sitten oli kahden päivän tauko. Bloggarin tehtävänä oli 10 postausta päivässä vähintään 750 merkkiä per postaus. Kommentoijan normi oli 126 kommentia ja 2 postausta. Jokainen bloggari hallitsee kolmea tiliä joten 10 postausta jaetaan tilien kesken. Tehtävä bloggaus koostuu väitteestä, yleensä se on uutinen, ja johtopäätöksestä johon kirjoittajan on tarkoitus päätyä. Eli pohdinta muokataan johtopäätöstä tukevaksi. Eli alku voi olla vaikka että ”teen tänään maukkaat piirakat”, mutta loppu että ”onpa elämä Venäjällä hyvää!”. Käykää vaikka RussiaToday sivustoilla - siellä ne kaikki meidän tehtävämme ovat.
M. Parhaassa tapauksessa uutiset olivat eilisiä. Mitään strategista suunnittelua ei siinä mielessä ollut. Mitä päähän tulee, sitä paiskataan nettiin. Tehtävä voi olla hyvinkin absurdi. Yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli kirjoittaa erään jenkin tekemästä Krim -dokkarista. Tarinana oli, että Californiassa elokuvakoulua käynyt tyyppi meni Krimiin etsimään matskua sodasta ja miehityksestä, muttei löytänyt sitä. Johtopäätös oli, että ”hallitukseni kusetti minua”. Sen tyypin nimi ja naama olivat ihan tuttuja-Miguel Fransis. Hän teki Moskovassa videon, jossa talonmies jahtaa häntä palauttakseen hänen unohtamansa kännykän. Koko video näytti lavastetulta. Eli tarkoitan sitä, että se jenkkiläinen on meikäläisiä, sillä hän asuu ja työskentelee Moskovassa. Tein oman johtopäätökseni: jos valehdellaan päivänselvistä asioista, niin valehtelua tapahtuu kaikessa.
Ensimmäisenä päivänäni en saanut perehdyttämistä eikä työtäni valvottu. Piti kommentoida postausta joka kertoi avaruustutkimusten menestyksestä. Koko kirjoitus oli ihan puuta heinää. Kirjoitin sitten jotain sellaista, että herranen aika, teille annettiin taas ylpeyden aihe, jota rukoilette vuosikausia vaikka hukkuisitte p…skaan. Tiimiliideri ryntäsi heti paikalle minua torumaan.
”Äksäni näyttää Porošenkolta”
N. Ihmiset eivät yhtään tajua, mitä he kirjoittavat. Heille on annettu tietyt tägit käyttöön, ja he laittavat niitä teksteihin täysin ajattelematta. Kerran kehitettiin ”Suhteeni poikaystävään on kuin välit Ukrainaan” -otsikoidun aiheen, tai ”Tiedättekö että äksäni näyttää ihan Porošenkolta”. Siihen vastaat, että voi jeesus, mistä sä tän akan kaivoit? Kommentointi on ylipäätänsä hauskempaa. Voi tarttua kirjoittajan vitsiin. Mutta loppusuoralla pitää aina varata päättäjille kehut.
Se oli ainoa tapa pitää työssämme hauskaa. Kommentojan tavoite on luoda postauksen ympärille kohua, sillä muuten se postaus ei kiinnosta yhtikäs ketään. Meitä ei kuitenkaan usutettu suosikkibloggareita vastaan.
Mutta jos jonkun kollegan postauksessa oli epäkohtia - kieliasu kömpelöä tai vaikka kirjoitusvirheitä, se antoi meille perustan haukkumiselle. Suurin osa kirjoittajistamme eivät oikein osanneet kirjoittaa, mutta totuus on että Putinia äänestävät korkeasti koulutetut.
M. Kerran tuli uutinen, että Putinia kannattaa enemmistö korkeasti koulutetuista. meidän lafkassa siitä kirjoitettiin ja tehtiin niin saatanasti virheitä - että voi-voi. Siitä otimme kaikki ilon irti.
N. Joskus piti kommentoida maltillisesti suosittuja blogeja vain siksi, että oma tilisi tulisi näkyville ja siinne tulisi kävijöitä.
Mitkä olivat nostamanne pääaiheet?
N. Pääaiheet olivat esimerkiksi sellaisia: ”Porošenko on mulkku, ja Putin tosiasiassa hallitsee Ukrainaa”, ”Obama on mulkku, Putin on tosimies”, ”Puolustusministeriö on tehnyt hyvän työn, katsokaa näitä panssarivaunuja”, ”Putinin kannatus” ja tietysti ”Krim on meidän”.
M. Syyria, USA, Putin (ei väliä, mitä Putin teki, mutta jos hän kerran ryhtyi hommiin, niin taatusti teki kuten piti), Puolustusministeriö, Ukraina, joskus Venäjän oppositio - toki, harvoin. Navalnysta emme kirjoittaneet mitään. Lokaa heitettiin vain Obaman päälle. Obaman vastainen väite oli, että Obama lähettää aseita Syyriaan, mutta Putin urheasti estää sitä.
”Pupusemme Šoigu”
Aivopestäänkö työntekijöitä, ja missä määrin?
M. Jotain sellaista toki tehtiin, mutta pääasiassa se kohdistui tiimiliidereihin, eli ryhmänjohtajiin. Erän tutun Aljona -nimisen tytön aivopesu onnistui täydellisesti. Hän ripusti seinälleen puolustusministeri Šoigun suuren muotokuvan ja sanoi, että vaikka Šoigu on näin pupunen hän valvoo meitä kaikkia.
N. Tuntui siltä että aivopesujen tarkoitus oli aiheuttaa kaikille kuvotusta. Muttei voi sulkea silmiä ja korvia sillä pitää myös kirjoittaa.
Meillä oli luennotkin. Tuli jokin politologi, jonka sukunimi oli minulle täysin tuntematon. Hän kertoi paljon omasta vaalimenestyksestään ja sitten Putinin nerokkaasta politiikasta - eli jos ei Putin niin kuka? ja näin pois päin. “Mutta paikallistasolla menee huonosti?” Älkää välittäkö, Putin on paras. Hän hakkasi tätä johdonmukaisesti päihimme. Jonkun ajan päästä lakkasin väittelemästä ja kuuntelemasta tätä. Piti vain tappaa aikaa luennoilla.
Ylipäätänsä ihmiset eivät tulleet sinne rakkaudesta Putiniin, vaan siksi että on työttömyyttä. Meidän työhuoneemme työntekijöistä kaksi oli eläkeläisiä. Heille ei muuta työpaikka herunut. Onpas mahtavasti Putinin Venäjä onnistunut: eläke on pieni ja työtä ei saa, paitsi rakastamalla Putinia palkkaa vastaan. Sinänsä, rakkaudesta Putiniin maksettiin hyvin: 40 000 ruplan palkkaa ei ihan joka paikasta saa.
Olitteko virallisesti palkkalistoilla?
M. Työsopimuksista huhuttiin, mutta kohtalo ei suonut sitä meille.
N. Puhuttiin, että neljäsosa työntekijöitä työskenteli virallisella työsopimuksella.
Mistä organisaatio sai rahat? Mistä summista suunnilleen on kyse?
N. Minä en tiedä yksityiskohdista, mutta ainakin meille maksettiin käteisellä. Ehkä raha siirrettiin Venäjän Postin avulla, sillä palkanmaksu välillä viivästyi.
M. No, katso, jos otetaan rivipalkka 40 000 ruplaa, ja johtajilla se oli varmaan vielä isompi, niin sitten ainoastaan palkkakulut olivat kuukaudessa 10 miljoonaa. Ja päälle vielä uuden neljäkerroksisen toimiston vuokra, sähköt ja palvelut.
Alansa ammattilaiset
Olitte koskaan udelleet ketkä pomonne ovat? Olivatko ne mukana poliittisessa toiminnassa?
M. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Mutta meidän esimiehemme eivät ainakaan olleet mukana politiikassa. Oli sellainan hassu heppu nimeltä Oleg. Kuvitelkaa äijää, jolla on kaljamahu, farkkupaita, kädessään autonsa avaimet ikään kuin hän olisi taksikuski, ja hän toistaa koko ajan, että jos ihminen kerran osaa kirjoittaa, hän voi kirjoittaa mistä tahansa. Lafkan toimitusjohtajan allekirjoituksen näin itse vain irtisanoutumisilmoituksessani. Hänen nimensä Bystrova M. I. on mainittu yrityksen perustamisasiakirjoissa, mutta hänen etunimeään minä en edes tiedä
N. Tiimiliiderimme oli 20-vuotias likka, jolla ei ollut lainkaan mediakokemusta. Ennen hän työskenteli kahvilan tarjoilijana: siis keitti kahvia ja tarjoili sitä asiakkaille. Korkeakoulun tutkintoa hän ei ollut suorittanut loppuun asti. Mutta nyt hänestä tuli pomo. En muista kenenkään jatkaneen yrityksestä politiikkaan. Yrityksen sisällä on toki uramahdollisuudet. Oli eräs heppu, joka naputteli päivässä 20 postausta. Nyt se komistelee siellä kravatti kaulassa ja kirjoittaa ohjeita siitä, miten naputellaan 20 postausta päivässä.
Miltä vaikutti yleisilmapiiri?
N. Alussa vaikutelma oli tosi kiva. Oli taukohuone jossa sohva ja pöytäfutis.
M. Taukohuone alkoi vähitelleen tyhjentymään: ensin katosi futiksen pallo, sitten tuli sohvien vuoro.
N. Vähän aikaa sitten aloitettiin säästökuuri: ensin pyydettiin käyttämään vessojen käsipyyhkeitä säästäväisesti, sitten ne otettiin pois ja laitettiin kuivatin. Myöhästymisestä sakotettiin ja postauksia alettiin pisteyttää laadun mukaan. Laatukriteereistä kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa mitään, joten siitä seurasi työntekijöiden pako.
M. Yksi vessanpönttö oli tukossa, joten koko koppi suljettiin jeesusteipillä ja jätettiin sikseen pariksi viikoksi. Irtisanouduimme silloin, joten en osaa sanoa, tehtiinko korjaustyöt. Eli tällaista.
N. Oli vielä yksi sääntö: syöminen työpaikalla oli kielletty.
M. Ei kun se oli hyvin tarkkaan muotoiltu: työpöydässä ei saanut olla mitään ruokaa tai juomaa. Joten pistin ne lattialle.
N. Yleisvaikutelma? Kuvottava! Palkka oli kyllä makea, sille ei voi mitään. Tässä mielessä emme ole mikään poikkeus. Kuvotuksen kanssa voi painiskella pitkään. Moni elää näin vuosia: haukkuu inhottavaa työtä, mutta tallustaa sinne joka aamu. Mutta me saimme siitä tarpeeksi.
Lisätietoa: Venäläisen yritystietokanta SPARK:in mukaan ”OOO Internet issledovanija” -yritys on Mihail Bystrovin omistuksessa. Hän toimii myös yrityksen toimitusjohtajana. Aiemmin hän johti ”OOO Agentstvo internet Issledovanii” -nimistä yritystä, jonka toimitusjohtajana toimii nyt Vladimir Kuhtin ja perustajaksi on kirjattu Mihail Kurkin, joka omistaa muutaman ravintola -ja palvelualan yrityksen.
Yritysten tilinpäätöksiä sekä tietoja osallistumisesta valtion järjestämiin kilpailutuksiin SPARK:ista ei löydy.
Mihail Bystrov oli aiemmin Pietarin Moskovskiin kaupunginosan poliisin hallinnon johtaja.
Anton Butsenko, DP
