Muutamia synkähköjä mietteitä tulevaisuudesta.
Venäjä on osoittatunut valtioksi, joka ei millään tavaloa arvosta edes omien kansalaistensa henkiä - puhumattakaan hyvinvoinnista. Järjettömän näköiset hyökkäykset avoimien peltojen yli pystyy ymmärtämään vain venäläisellä logiikalla.
Tappioista huolimatta mikään signaali Venäjältä ei enteile sitä, että olisivat palaamassa omien rajojen taakse ja antamassa periksi. Nykyvenäjä ei tunnu hyväksyvän rauhaa, jossa eivät saavuta alueellisia voittoja. Sodan realiteetit ovat johtaneet siihen, että välirauha saattaisi olla mahdollinen alkuperäisiä suunnitelmia pienemmillä valloituksilla, mutta silloinkin Venäjä todennäköisesti vain jatkaa valmistelua uuteen hyökkäykseen.
Ukrainaan liittyvien tavotteiden lisäksi Venäjän sotilaalliset tavoitteet tuntuvat ulottuvan edelleen myös Ukrainan rajojen yli. Puolaa demonisoidaan vahvasti ja samoin myös Suomeen kohdistuva, vuosia sitten aloitettu demonisointi on kiihtymässä. Ukrainan kohdalla tämä ei jäänyt kylmään sotaan ja edelleen Venäjä tuntuu valmistautuvan ihan aidosti vielä nykyistä isompaan rähinään.
Länsimaiseen ajatteluun tuo suurudenhulluus ei silti sovi eikä käy järkeen. On nähty miten maan talous alkaa sakata, väestöpyramidi vaurioituu ja aktiivijoukoille varattu sotakalusto tuhoutuu. Teknologisesti otetaan taka-askelia.
Silti edelleen yläasteikäisiä lapsia aivopestään väärällä historialla ja luodaan mentaliteettia että on hienoa päästä uhrautumaan Venäjän eduksi. Putler-jugend hanke voimistuu koko ajan ja alkaa siirtymään jo perusopetuksen sisään. Nämä toimet eivät vaikuta 2023 offensiiviin, mutta 2027 alkaa näitä aivopestyjä lapsia olla jo uhrattavaksi myös rintamilla. Tämä ennakoi sitä, että Venäjällä on edelleen suunnitelmia ja haluja palauttaa Neuvostoliitosta kaikki se, minkä pystyvät.
Samaan aikaan lakeja on kiristetty mielivaltaisiksi ja kehityksen vastustajat laitetaan vankiloihin ja rintamalle. Aseteollisuuden ylösajo on jo alkanut ja talouden kärsiessä tätä kompleksia on alettu pyörittää jo nyt osittain vankityöllä. Jos rintamalla ollaan valmiita tapattamaan satoja tuhansia, niin sama määrä pakkkotyöläisiä saattaa päätyä myös asetehtaisiin. Vanhaa kalustoa saadaan koko ajan kiihtyvällä tahdilla käyttökuntoon sekä uuttakin kalustoa alkaa syntymään, vaikkakin vähän vanhalla tekniikalla. Sillä voidaan kuitenkin varustaa noita peltojen yli tapahtuvia massahyökkäyksiä nyt nähtyä paremmin.
Uskon, että Venäjän pysäyttää enää tässä vaiheessa aito sotilaallinen voima. Enää ei riitä tasavahvuinen vastavoima, koska se saa Venäjän vain nostamaan panoksia. Ajatus siitä, että hyökkäys menestyisi jos miehiä rintamalle olisi enemmän on liian houkutteleva.
Tarvitaan ylivoimaa samalla tavalla mitä länsiliittouma teki Irakissa. Venäjä on moninverroin vaikeampi lyötävä kuin mitä Irak oli, joten avun pitäisi olla isompaa kuin se voiman määrä mitä irakissa käytettiin. Lännellä on vielä aikaa, mutta pikkuhiljaa aletaan tarvia määrällisesti uudenkaltaista apua ja asetuotanto on nostettava uudelle tasolle.
Vähän pelkään, että länsimaat varovat liikaa Ukrainan tukemista ja joutuvat lopulta itse nujertamaan sotamoodiin päätyneen Venäjän.
yle.fi
migri.fi
