Haastattelemamme Ukrainan poliittista hallintoa tuntevan tahon mukaan on erittäin todennäköistä, että Venäjä käyttää taktista ydinasetta Ukrainassa. Käytöstä on luultavasti jo päätetty, ja nyt vain odotetaan oikeaa hetkeä, lähde arvioi.
Taktinen ydinase on ydinase, joka on tarkoitettu käytettäväksi taistelukentällä. Jos Venäjä sellaisen laukaisee, on peruste kuitenkin täysin strateginen. Tarkoitusta varten sopivin kohde voisi olla esimerkiksi Mustallamerellä sijaitseva Käärmesaari, jolla on suuri symbolinen merkitys Ukrainan puolustussodassa. Kysymykseen voisi tulla myös jokin muu vähemmän keskeinen sotilaskohde tai pelkkä erämaa-alue.
Teko rikkoisi keskeisen tabun ja pakottaisi etenkin Yhdysvallat ja Naton paljastamaan reaktiovalmiutensa sekä sitoutumisensa Ukrainan tukemiseen. Jos lännen vastaus olisi lepsu ja epävarma, seuraukset olisivat vakavat. Venäjän reaalinen pidäke ydinaseiden käyttöön Ukrainassa kirpoaisi, mikä toisi sille huomattavan psykologisen etulyöntiaseman sodassa.
Lännen kovan vallan ytimissä on epäilemättä valmiit mallit oikeasuhtaisiin reaktioihin, mutta niiden poliittinen ja käytännön toteutuminen on toinen kysymys. Moskovan haaste tulisi nokittaa, jos Ukrainan voitto todella halutaan taata.
On aiheellista pohtia, missä määrin länsi pystyisi lisäämään tilanteessa aseapuaan Ukrainalle – tai olisiko Nato-joukkojen lähettäminen maahan realistista siinä vaiheessa, kun ydinaseet on kaivettu esille.
Ukrainan läpimurto voi lyödä kipinän
Venäjän mahdollista näytösluontoista ydinaseiskua on spekuloitu pitkään. Moskova voi kääntää kortin vain kerran. Jos siihen on tahtoa, voi Ukrainan vastahyökkäyksen onnistuminen luoda sytykkeen ratkaisulle.
Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi siinä tapauksessa, että Ukraina onnistuu murtautumaan Venäjän puolustuslinjojen läpi kaakkoisrintamalla ja pääsee operoimaan miehitetyn alueen syvyydessä siten, että Venäjä uhkaa menettää maayhteytensä Krimille. Sen luokan tappiota
Vladimir Putin ja Venäjän sotajohto eivät välttämättä kestä, joten sen estäminen voi käynnistää uhkapelin.
Myös historiallisessa perspektiivissä ydinasetabun rikkominen voi näyttää Venäjällä otolliselta. Ukraina on lännen suojeluksessa ja pyrkii Naton jäseneksi, mutta ei sitä vielä ole. Näin ollen radikaali loukkaus kohdistuisi epäsuorasti Natoon, mutta se ei laukaisisi puolustusliiton 5. artiklan mukaista yhteispuolustuksen velvoitetta.
Kun täten vaakakupissa on myös mahdollisuus paljastaa Yhdysvaltain ja Naton heikkoja kohtia, voi houkutus kasvaa Moskovassa ratkaisevan suureksi.
Venäjälle merkittävin diplomaattinen huolenaihe on Kiinan reaktio. Kiina on toppuutellut Venäjää ydinaseuhkauksista, mutta se ei tarkoita, että uhkauksen toteutus katkaisisi kummallekin osapuolelle tärkeät kauppasuhteet. Jos Kiina ei panisi kauppaa jäihin, niin tuskin tekisi moni muukaan Venäjän tukija.
Olisiko lännellä muskeleita laajentaa talouspakotteitaan näihin maihin? Sekin tulisi testattua.