Tässä yksi esimerkki millaista hintaa Ukraina maksaa vapaudestaan, taistelussa hullua diktaattoria vastaan. Sitten samalla meillä on jotain poliitikkoja EU:saa kuten Orban niin kyllä raivostuttaa.
Ukrainalaisten tappioista. 78%:lla on sukulaisia tai ystäviä jotka kuollu tai haavoittunut sodassa
Tämä.
Välillä, ja tänään meni ihon alle nähdä näitä kuvia. Tämäkin noheva nuorimies on todnäk romuttanut monet tulevaisuuden unelmansa maansa puolesta. Ainoastaan ryssän ylimielisen ja paskan hyökkäyspäätöksen vuoksi. Hänen ja tuhansien muiden sekä heidän läheistensä henkilökohtainen tulevaisuus on peruuttamattomasti saanut uudet reunaehdot. Moni ukrainalainen antaa ainoan elämänsä suuremman hyvän vuoksi.
Se on rakkautta isänmaatansa ja läheisiään kohtaan puhtaimmillaan. Tai ainakin samanmoista velvollisuudentuntoa. Ukrainan sodan myötä, kun muistaa Suomen sotia, ymmärrän paremmin joitain mahtipontisia runosäkeitä, vaikka: 'Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä urhona kaadut'. Oikeutetussa sodassa kuoleminen tai vammautuminen on ylevää. Mutta ryssän niin typerän sodan vuoksi, niin typerä ihmiskohtalo.
Minulla on jälkikasvua kaksi parikymppistä. Tytärkin kävi intin, halusi. Heidän elämänunelmiaan tieten tuntuu helvetin pahalta ajatella heistä jompaa kumpaa tuossa kuvassa. Elämä on epäreilu. 20-30v ovat parhaita sotilaita, mutta me viisikymppiset joutaisivat sinne paremmin.
Miten veteraani säilyttää positiivisen elämänasenteen ilman katkeruutta - enkä tarkoita vain fyysistä vammaa. Miten veteraanin tai urhona kaatuneen lapset, vaimo, omaiset. Kun ajattelen itseäni mahdollisesti parikymppisenä Suomen puolustussotaan joutuneena ja siellä vammautuneena, en ole varma olisinko osannut säilyttää positiivisuuden esim sokeana, halvaantuneena, suvunjatkamiskyvyttömänä. Ehkä sisältä kalvava viha ja katkeruus ryssää kohtaan olisi noussut tuhatpotenssiin. Ehkä olisin selvinnyt ajatusteni kanssa paremmin.
Toivottavasti äidit ja morsiamet turvattujen liesien ääreltä arvostavat, rakastavat näitä miehiä vielä jos/kun he palaavat vammautuneina. Heillä on oma vastuuvelvollisuus siinä miten kohtelevat veteraanejaan. He joutuvat yhtälailla luopumaan omista unelmistaan ja mukavuuksistaan. Kaikki morsiamet eivät sitä tee, sikäli kun naisia tunnen. Meille näkyviin twiitteihin on valittu vain ne parit, jotka mahdollisesti pysyvät yhdessä myös vastamäessä.
Ainakin pk-seudulla 70-luvulla varttuneet muistavat 'pultsarit'. Puiston penkkien alkoholisoituneet aikamiehet. Heistä pääosa oli sodassa henkisesti, ehkä myös fyysisesti, vammautuneita. Heistä nuoremmat ehkä sotaorpoja tai muuten hylättyjä. Eikä heistä pidetty huolta vaan hyljeksittiin. Perkele! Toki suurin osa Suomen sodankäyneestä sukupolvesta jatkoi ja rakensi elämäänsä. Silti paljon sodan traumasta siirtyi suurille ikäluokille heidän sodassa rikkoutuneiden vanhempien välittämänä. Seurauksena mm alkon käyttö, perheväkivalta, tunteettomuus tai tunteista puhumisen vaikeus. Sotatrauman liukeneminen sukupolvien ketjussa vaatii useita polvia. Ukrainassa traumaa vasta ryssän toimesta rakennetaan.
Tässä on yksi helvetin tärkeä 'jälleenrakennuskohde'sodan jälkeen, ja aikanakin: veteraanien fyysinen ja henkinen kuntoutus ja heistä huolenpito. Kuin myös heidän läheisten, lapsien huomioiminen. Toivottavasti tämän tärkeys ymmärretään Ukrainassa ja Ukrainan rahoituksessa.
Героям слава!, Herojam slava!
