Ukrainassa tulee joka vuosi noin 150000 ukkoa asevelvollisuusikään. Vaikka näistä raakattaisiin pois epäkelvot ja epäluotettavat, jäisi 100000 jäljelle. Kyllä Ukrainassa tappionsietokykyä on aikamoisessa mittakaavassa, jos vaan halutaan. Suomessa jatkosodassa kuoli 60000 ja haavoittui 160000 sotilasta, eli 1/20 koko väestöstä. Se oli paljon. Ukrainassa vastaavat luvut olisivat tänä päivänä 500000 kuollutta ja reilusti yli miljoona haavoittunutta, se olisi paljon. Mutta jos Ukrainassa on kokonaistappiot nyt jotain 350000 (100000 kuollutta ja 250000 haavoittunutta) niin se on vasta 1/100 koko väestöstä, vaikka lasketaan pois ryssät ja miehitetyt alueet. Jos Suomi joutuisi tänä päivänä sotaan ja meiltä kuolisi vastaavasti suhteutettuna 20000 ukkoa ja haavoittuisi 40000 puolentoista vuoden rähinässä, niin veikkaanpa, että ei tuo sotimista edes hidastaisi millään muotoa, lähinnä lisäisi vitutusta ja taistelutahtoa. Toki aina voi sanoa, että ajat ovat muutuneet. Ehkä Ukrainassa ja länsimaissakin on vaan vallalla ajatus, että sodassa ei pitäisi tappioita tulla ja "Jonkun Muun" aina hoitaa sotiminen, kun sota on ollut lähinnä tv:stä katsottua hyperteknistä sotaa jossa omat tappiota ovat olemattomat.
Tämä on aika mielenkiintoinen aihe, johon ajankohdan lisäksi vaikuttaa kulttuuri.
Viime vuosisadan suursodat olivat ainutlaatuisia uhrimäärältään sodan teollistumisen, kansalaisarmeijoiden ja rintamien laajuuden vuoksi.
Tämä kehitys alkoi Ranskan vallankumoussodista, joissa oli jo kansalaisarmeijat käytössä (vrt.
La Grande Armée ).
Mutta edeltävinä vuosisatoina sotilaita ei varsinaisesti kuollut taisteluissa kovinkaan paljon.
Palkkasotilaista koostuvat armeijat 1500-1700 -luvuilla arvostivat omaa elämäänsä aika korkealle arvattavista syistä.
Siviileitä kyllä teurastettiin monin tavoin ja taudit hoiteli loput.
Antiikin ajan Roomassa oli eri meininki. Rooman kansalaisista koostuvia armeijoita tuhoutui pelkästään puunilaissodissa n. 10 kpl.
Laivastoja joissa oli yli 300 alusta meni meren pohjaan useita (kerralla jopa 100 000 miestä),
Huom. palkkasotilaita Rooma ei käyttänyt kuin tiedustelijoina ja kevyenä ratsuväkenä.
1. puunilaissodassa kaatui 400 000 roomalaista ja toisessa yli 500 000, mutta valtio ( ja kansa) oli aina valmis jatkamaan voittoon asti uhrauksista välittämättä,
koska roomalaiset olivat vakuuttuneita voitostaan. Ja taas koottiin vapaista kansalaisista uudet legioonat ja laivastot.
Kovasti meni miehiä myös Caesarin Gallian sodassa, melkein 500 000 roomalaista. Gallialaisia osallistui taisteluihin n. 3 miljoonaa, joista 1 miljoonaa kuoli ja 1 miljoona otettiin orjiksi.
Tämä siis tasavallan aikana ennen Mariuksen ym uudistuksia. Rooman kansalaisia oli vain n. 11-12 miljoonaa.
Mainittu kulttuuri siis vaikutti suuresti roomalaisten uhrivalmiuteen ja siihen tietoon, että miehiä kuolee miekkaan -rauhan aikana myös.
Esimerkiksi arkeologien löytämien amfiteatterien lukumäärän, festivaalien jne. tiheyden perusteella Keith Hopkins ja Mary Beard (The Colosseum, s. 92-94) arvioivat,
että areenoilla kuoli vuosittain 8 000 ihmistä eri puolilla valtakuntaa, mukaan lukien harjoitusonnettomuudet.
Tämä moninkertaistuisi enintään
5,6 miljoonaan kuolemaan kaikkien 700 vuoden aikana kirjattujen gladiaattoritaistelujen aikana.
