Kuoppien kaivuuhaluihin varmaan osaltaan vaikuttaa myös se, että Ukrainan maaperä näyttää keskimäärin olevan paljon paremmin kaivuuhommiin soveltuvaa kuin Suomen maaperä. Noilla videoillahan näkyy metrien korkuisia pystysuoria seinämiä joita ei ole tuettu mitenkään, eikä kiviäkään vaikuta maan seassa juuri olevan.
Yleisesti ottaen kiinteiden asemien olemassaolo taitaa johtua toisaalta siitä, että dronejen aikakaudella liike paljastuu monesti helpommin kuin hyvin naamioitu kiinteä asema ja liikkuvaa kohdetta vastaan voi dronella iskeä, ja toisaalta siitä, että vastatykistötutkien käytölle on huonot olosuhteet.
omakotitalon Obuhivin alueelta, Kiovan alueelta;
Tilanne Velyka Novosilkassa
Tykkitulen ja FPV-droonien osalta olemme vihollisen kanssa suunnilleen tasoissa, mutta jalkaväen määrässä venäläisillä on suuri ylivoima. Kuitenkin olemme aiheuttaneet heille merkittäviä tappioita ja jatkamme taistelua. Alueilta, joissa piirityksen uhka oli lähellä, yksikkömme vetäytyivät taitavasti hyödyntäen sääolosuhteita. Tämä ei tarkoita, että olisimme täysin vetäytyneet kaupungista – taistelut Velyka Novosilkassa jatkuvat. Kaikki toimet tähtäävät omien tappioiden minimoimiseen ja vihollisen maksimiseen.
Vihollisen näkymät:
46. erillinen ilmarynnäkköprikaati tuhoaa 
torakoita
Torakoiden kohtalo on tulla lyödyksi luudalla tai isännän tohvelilla – ne eivät ansaitse muuta. Meidän tapauksessamme “punertavien miehittäjien” roolia näyttelevät todelliset miehittäjät – veriset ja armottomat hirviöt, jotka ovat tuoneet tuhoa maahamme. He saavat isänniltä ansaitsemansa kohtelun, kuten torakat ihmisten kodissa – säälimättömästi ja kovakouraisesti.
Ilmarynnäkköjoukot puhdistavat alueita, ja prikaatimme droonijärjestelmien yksiköt työskentelevät ympäri vuorokauden: ne jäljittävät miehittäjiä, seuraavat heitä, tuhoavat kohteita ja varustavat uusia lennokkeja. Tätä jatkuu loputtomasti, kunnes nämä haitalliset olennot lakkaavat häpäisemästä Ukrainan maata.