Ukrainan konflikti/sota

Päivän luvut:
509439362_1072277101752034_4304061436428692124_n.jpg
 
Vaikea olla näiden lausuntojen kanssa eri mieltä mitä tässä. Asia on juurikin noin, suurin osa kansasta Venäjällä kannattaa sotaa ja kaikki on kollektiivisesti vastuussa. Ja että lännen lähes olematon reaktio Krimin valtaukseen vaan kannusti Putinia jatkamaan valloituksiaan.


Moshesin mukaan venäläiset ovat vastuussa sodasta kahdella tavalla. Ensinnäkin, vaikka kukaan ei vie kaikkia Venäjän kansalaisia oikeuteen, vastuu on silti kollektiivinen ja he ovat vastuussa sodasta olemalla Venäjän kansalaisia.

Moshes on itse Venäjän ja Suomen kaksoiskansalainen ja myöntää osaltaan olevansa syyllinen Ukrainan sotaan. Hän ilmaisi tämän näkökannan heti Ukrainan sodan ensipäivistä lähtien.
Toinen tapa liittyy siihen miten venäläiset kannattaa alueluovutuksia:

Vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana Putinin kannatus ei ollut kovin korkealla. Yli puolet venäläisistä kannatti häntä, mutta Putinin mielestä luvut olivat surkeat.

Sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin laittomasti itseensä maaliskuussa 2014, Putinin kannatus nousi räjähdysmäisesti.
 
Ei se ihan noin mene. Pakotteiden myötä putleri joutuu keksimään uudelleen tavan pyörittää ryssälää. Tähän mennessä homma on toiminut korruptiopyramidillä ja se on voideltu maksukykyisellä ruplalla.

Uusia menetelmiä on keksittykin ja tavallaan väistämättömänä seurauksena sodasta. Vatnikki hyväksyy, että sotiminen maksaa ja on valmis tinkimään elintasostaan. Jos ei saa Boschin pesukonetta, saa kuitenkin halvemman kiinalaisen ja jos ei saa sitäkään, maatusta pärjää ilmankin. Sotaan kulutettua voi kompensoida säästöillä ja onkin tehokkaasti kompensoitu leikkaamalla lahjuspyramidin häviöitä ja julkistaouden muita kuluja. Varojen siirtymistä ulkomaille on estetty kovalla kädellä eikä vähiten juuri itse pakotteiden aiheuttamana. Yhä edelleen energian vienti tuottaa enemmän kuin sota kuluttaa. Länsimaista vain Norjalla on mahdollisuus näiden energiatuotteiden vientiin mutta monet muutkin valitut maat saavat merkittävän osan tarpeestaan omasta maaperästä. Ryssän ei tarvitse ostaa lämpöpumppua lämmittämään taloaan eikä valtion tarvitse tukea näitä hankintoja, koska asian voi hoitaa laittamalla liekkkiä suuremmalle. Suomen talous ei ole kasvanut 20 vuoteen, netto ostovoima ei ole kasvanut, veroja on korotettu. Valtion budjetti on kroonisesti alijäämäinen. Onko Suomessa tapahtunut talousromahdus vai onko sellainen tulossa?

Sotakin on käyty ns. kotimaisella kalustolla. Siellä ne niitä aseita omilla pienillä käsillään rakentelevat oman maansa antimista. Tuotantoa voi nostaa yksinkertaisesti lisäämällä tekijöiden määrää, pidentämällä päivää ja priorisoimalla. Vanja voi maksaa vanjalle palkkaa sen verran kuin on rahaa ja välillä jättää maksamatta kokonaan, kun ei ole rahaa. Vanja ei kuole nälkään helpolla eikä maataloustuonto ole ylipäätänstä minkään tason ongelmissa.

Lueppa tämä:


"Venäjän valtio on kaatanut talouteen rahaa viime vuosien aikana yli 10 prosenttia bruttokansantuotteesta vastaavan summan, Simola kertoo.

Tynkkynen painottaa, että Venäjän talous on raaka-ainetalous, mikä pitkälti selittää sen, miksi Venäjä on ollut taloudellisesti niin resilientti lännen koville pakotteille. Venäjä on pakotteista huolimatta löytänyt kanavia viedä maailmalle öljyä, vaikkakin se on joutunut myymään sitä alennushintaan."
 
Ehkä sama pätee Eurooppaankin..?

Sehän se olisikin kun Ukrainalla olisi tuollaisia käytettävissään mielin määrin.

Koko ajan ollaan sinne päin menossa....

Spotifyn perustaja sijoittaa 640 miljoonaa dollaria Ukrainaan toimittavaan tekoälydronien valmistajaan.

Spotify-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja David Ek on sijoittanut yli 600 miljoonaa euroa (noin 640 miljoonaa dollaria) Helsingiin, saksalaiseen puolustusteknologiayritykseen, joka tuottaa ja toimittaa tekoälyllä toimivia droneja, joista tuhansia on jo toimitettu Ukrainaan.

 
Uusia menetelmiä on keksittykin ja tavallaan väistämättömänä seurauksena sodasta. Vatnikki hyväksyy, että sotiminen maksaa ja on valmis tinkimään elintasostaan. Jos ei saa Boschin pesukonetta, saa kuitenkin halvemman kiinalaisen ja jos ei saa sitäkään, maatusta pärjää ilmankin. Sotaan kulutettua voi kompensoida säästöillä ja onkin tehokkaasti kompensoitu leikkaamalla lahjuspyramidin häviöitä ja julkistaouden muita kuluja. Varojen siirtymistä ulkomaille on estetty kovalla kädellä eikä vähiten juuri itse pakotteiden aiheuttamana. Yhä edelleen energian vienti tuottaa enemmän kuin sota kuluttaa. Länsimaista vain Norjalla on mahdollisuus näiden energiatuotteiden vientiin mutta monet muutkin valitut maat saavat merkittävän osan tarpeestaan omasta maaperästä. Ryssän ei tarvitse ostaa lämpöpumppua lämmittämään taloaan eikä valtion tarvitse tukea näitä hankintoja, koska asian voi hoitaa laittamalla liekkkiä suuremmalle. Suomen talous ei ole kasvanut 20 vuoteen, netto ostovoima ei ole kasvanut, veroja on korotettu. Valtion budjetti on kroonisesti alijäämäinen. Onko Suomessa tapahtunut talousromahdus vai onko sellainen tulossa?

Sotakin on käyty ns. kotimaisella kalustolla. Siellä ne niitä aseita omilla pienillä käsillään rakentelevat oman maansa antimista. Tuotantoa voi nostaa yksinkertaisesti lisäämällä tekijöiden määrää, pidentämällä päivää ja priorisoimalla. Vanja voi maksaa vanjalle palkkaa sen verran kuin on rahaa ja välillä jättää maksamatta kokonaan, kun ei ole rahaa. Vanja ei kuole nälkään helpolla eikä maataloustuonto ole ylipäätänstä minkään tason ongelmissa.

Lueppa tämä:


"Venäjän valtio on kaatanut talouteen rahaa viime vuosien aikana yli 10 prosenttia bruttokansantuotteesta vastaavan summan, Simola kertoo.

Tynkkynen painottaa, että Venäjän talous on raaka-ainetalous, mikä pitkälti selittää sen, miksi Venäjä on ollut taloudellisesti niin resilientti lännen koville pakotteille. Venäjä on pakotteista huolimatta löytänyt kanavia viedä maailmalle öljyä, vaikkakin se on joutunut myymään sitä alennushintaan."

Totta tuokin, tosin Pietarin tuoreella talousfoorumilla on myös juteltu ääneen Venäjän talouden ongelmista ja haasteista:

The Russian economy has faced a wide range of problems that, together, formed a "perfect storm," said Russian Sberbank CEO German Gref.

According to him, this primarily concerns high key rates in real terms, which are forcing businesses to postpone investments.

"This unfortunately poses a clear threat to economic growth not only this year but, more importantly, over the next two to three years," Gref said during the SPIEF forum in St. Petersburg.

He also noted that the ruble's exchange rate against the dollar is "far from equilibrium," which is strongly felt by all export industries and the budget, which faces an increased deficit.

Gref recalled that the productivity of Russia's economy lags behind that of developed countries "by a margin of at least 40%, at most four times" in various industries, calling on to "tap into the reserves that each of us obviously has."

-

The resources that had enabled the Russian economy to grow for two years under conditions of war and sanctions have been exhausted, – Governor of the Bank of Russia Elvira Nabiullina.

"We have experienced relatively high growth over the past two years because we were able to tap into unused resources and labor. The reserves have largely been used up, and many companies are now facing a labor shortage... Additionally, we had financial resources accumulated in the National Wealth Fund, which have been directed toward investment. We had capital reserves in the banking system, which served as a foundation for accelerated lending. But many of these resources have indeed been depleted," Nabiullina said at the St. Petersburg International Economic Forum.

Capacity utilization at enterprises has exceeded 80%, according to Rosstat — setting a record in modern history. The National Wealth Fund’s liquid assets have decreased threefold since the start of the war, down to 2.8 trillion rubles (~$35.6 billion). Experts at RANEPA have warned that this reserve could be fully depleted by 2026.

-

The International Economic Forum in Russian St Petersburg is discussing that Russia is on the verge of a recession:

Russian Minister of Economic Development Maxim Reshetnikov: "According to the figures, we’re seeing a cooling. But all our figures are like a rearview mirror. Based on current business sentiment and leading indicators, I think we’re on the verge of slipping into a recession."

Chairman of the State Duma Committee on Budget and Taxes Andrey Makarov: "Are we going to fall in? You’re the Minister of the Economy — say something optimistic, otherwise the whole Internet will be saying Reshetnikov predicted a recession."

Reshetnikov: "I didn’t predict anything. I said we’re standing on the edge. What happens next depends on the decisions we make."

Makarov: "Well… I don’t even know how to continue from here."



-

Toki voidaan aina kuitata nämä huolet ja murheet toteamalla, että ryssä kiristää vyötä ja syö lisää kaalia. Tinkii oman talouden menoistaan ja jos jupisee jotain, niin oman kotinsa turvassa.

Valtio puolestaan ohjaa tarvittavat rahamäärät sodan tarpeisiin, ottaen ne muista "pakollisista menoista" kuten eläkkeet, erilaiset rakennusprojektit, huolto- ja ylläpitokustannukset jne jne. Kaikki mitkä eivät ole ehdottoman pakollisia juuri nyt, siirretään tulevaisuuteen jotta "säästetyt" rahat saadaan sotateollisuuden käyttöön.

Silti näyttää vahvasti siltä että suuret ongelmat muhivat ihan pinnan alla, ei heidän taloustilanteensa ole alkuunkaan niin vahva kuin mitä tietyissä puheissa väitetään.
 
Näitä kannattaisi suhteuttaa vaikkapa Saksan autoteollisuuteen Saksan omien rajojen sisällä.

Tottakai perustavat montakin tehdasta. Saattaa tuommoisessa shahedin kloonissa olla jotain uniikkejakin osia, mutta kokonaisuudessaan yksinkertiasempi kuin Volkkari. On kyllä teollisuuden taso surkeassa jamassa jos ~150 M rysykansa ei kykene tuottamaan noita miljoonia vuodessa.

Olen samaa mieltä, ei tuo kerro Venäjän vahvuudesta ja teollisuuden tasosta hyvää että kapasiteetin nostaminen on ollut näin hidasta ja vaivalloista. Eikä sekään että tähän tarvitaan 25 000 pohjoiskorealaista avuksi.

Ukrainan näkökulmasta tilanne on kuitenkin hankala ja menee hitaasti vaikeammaksi. Heillä on useita hahmotelmia halvemmista Shahed-136 torjuntakeinoista mm. erilaiset torjuntadronet, joten kenties he ehtivät edelle tässä kilpajuoksussa?

Euroopan teollisuudessa olisi myös paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, erityisesti modernissa autoteollisuudessa, jonka voisi valjastaa tällaisen sodan tarpeisiin. Oikea massatuotanto olisi se mitä kaivataan juuri tällaisten dronejen valmistuksessa. Mutta suuri laiva kääntyy hitaasti, näin se on pakko todeta: hyökkäyksen alkamisesta on yli 1200 päivää ja edelleen ollaan odottavalla kannalla. Euroopassa on otettu paljon hyviä ja merkittäviä askeleita oikeaan suuntaan, mutta ei olla vielä perillä. Rahasta ja päätöksistä tämä on tietysti kiinni, kuten aina.
 

Venäjä hyökkää Shahed-lennokeilla ukrainalaisia asuinkerrostaloja vastaan joukkomurhaten ukrainalaissiviilejä.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump päätti siirtää 20 000 APKWS-laserohjausjärjestelmällä varustettua ilmatorjuntaohjusta Lähi-itään. Edellinen hallinto oli tarkoittanut ohjukset Ukrainalle. Juuri näitä ohjuksia oltaisiin käytetty ukrainalaissiviilejä terrorisoivia Shahed-lennokkeja vastaan.

St. Andrewsin yliopiston strategian professori, sotahistorioitsija Phillips O’Brien nostsaa esille Yhdysvaltojen osuuden.

– Lähes joka yö ukrainalaissiviilejä tappavat venäläisten ilmahyökkäykset, joita yllyttävät Yhdysvaltojen päätös kieltäytyä tarjoamasta enempää ilmatorjuntaa Ukrainalle.
 
Varmastikin Suomi tarvitsee pari sataa risteilyohjusta joilla tuhotaan paljastuneet tutkat ja ammusvarastot. Mutta en pidä järkevänä sitä, että niitä olisi tuhansia, koska kertakäyttöinen suihkumoottori ei vaan kuulosta kustannustehokkaalta aseelta.

Vaihtoehtoja on. Hävittäjällä tehty pommitus (Israel), pitkän kantaman droonit (Ukraina), keskittyminen lähitaisteluun (Talebanit) tai raketti-avusteinen liitopommitus (Ranskan Hammer).
 
Saksalta merkittäviä investointeja Ukrainan pitkän kantaman asejärjestelmien kotimaiseen tuotantoon, mukaan lukien uuden ballistisen ohjuksen kehittäminen ja tuotanto. Tämä apu mahdollisti ukrainalaisille paitsi ohjuksen kehittämisen myös Hrim-2:n sarjatuotannon aloittamisen välittömästi sen kehittämisen jälkeen.

Viiden miljardin euron puolustuspaketti varmisti myös rahoituksen Ukrainan pitkän kantaman iskulennokeille, FPV-lennokeille ja lennokkien torjuntadroneille. Tämä antaa Ukrainalle myös mahdollisuuden lisätä merkittävästi Liyuti-nimisten pitkän kantaman iskulennokkien (kantama 2 000 kilometriä), Bars-ohjuslennokkien (kantama 800 kilometriä) ja Flamingo-suurnopeuksisten lennokkien torjuntahävittäjien tuotantoa, jotka ovat erittäin kustannustehokas tapa torjua Shahed-lennokkeja.

 
Viimeksi muokattu:
Back
Top