Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Mielenkiintoisia kommentteja eestiläiseltä "tiedustelu-upseerilta", mm. että se pelätty Venäjän suurhyökkäys on se, mikä on jo käynnissä, enempään he eivät pysty, ja täällä lännessä mielikuvina edelleen NL:n panssarilautat. Suolan kanssa


 
Jos katsoo Venäjän sodan aikana modernisoituja panssarivaunuja niin ERA-peitto on parempi ja kattavampi kuin ennen sotaa:


Muistan että kun vuoden 2011 lopussa nähtiin ensimmäiset T-72B3 vaunut, niiden Kontakt-5 peittoa moitittiin liian vajaaksi eli jäi liian paljon aukkoja. Myöhemmin tätä muutettiin hieman, mutta silti peitto oli melko aukokas. Samoin vaunujen katon osalta aukkoja oli paljon, tosin kaikkea ei tietysti voi peittää elementeillä.

Tässä kuva T-72B3 obr 2016 vaunun katon suojauksesta ennen sotaa. Toisaalta erään kommentoijan mukaan alla oleva kuva olisi T-72B3 obr 2014 eli Tank Biathlonia varten valmistettu muutaman vaunun erikoisversio: LÄHDE

Tämä on tietääkseni erikoisversio T72B3:sta vaunukisoja varten. Tunnetaan nimellä T72B3 Obr 2014

Toinen vahvistaa: LÄHDE

Kuvassa on T-72B3 mod 2014, jossa tornin keskellä näkyy komentajan lämppäri ja meterologinen anturi törröttämässä komentajan lämppärin vieressä. Komentajan lämppäriä ei löydy muista ryssien tankeista, kuin T-90M:stä. Tuo kuvassa oleva t-72B3 mod 2014 jäi vain protoasteelle halvemman ratkaisun eli T-72B3M mod 2016 tullessa valituksi laajempaan päivitysohjelmaan.

Joka tapauksessa tornin katolla on harva ERA-peitto, mihin tuli muutos Ukrainan sodan myötä 2022 ja 2023:

t-72b4_t-72b3m_main_battle_tank_mbt_russia_russian_army_military_equipment_defense_industry_de-jpg.73607


Venäläisten vaunujen osalta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sodan aikana modernisoitujen osalta ERA-elementit on asennettu rungon koko pituudelle eikä ainoastaan "30 astetta etusektorista" eli noin 1/3 rungon pituudesta. T-72B3 obr 2016 vaunuissa oli ne "pussi-ERA:t" jo aikaisemmin ehkä 2/3 rungon pituudesta, mutta niiden kestävyys on osoittautunut heikoksi (tippuvat kyydistä jo moottorimarssin ja maastoajon aikana). Joissakin venäläisissä vaunuissa on jopa nähty ERA-elementtejä tornin takaosassa, aikaisemmin näitä asennettiin vain T-90M ja olikohan T-80BVM myös?

Tässä yksi tuore kuva jossa väitetysti "T-72B3 obr 2022":


Tässä pari kuvaa lisää:


Muistan myös että kun Ukraina sai Puolalta T-72M1 vaunuja niin totesivat että näitä ei lähetetä rintamalle ennen kuin ovat asentaneet niihin Kontakt-1 elementtejä torniin ja runkoon. Heidän näkemys siis oli että tälle on kysyntää, arvatenkin sodan oppien perusteella (voineet oppia tuon jo 2014-2015 kovempien taistelujen aikaan, tosin ehkä myös 2016-2021 asemasotavaiheen aikaan).

Oli huvittavaa lukea puolalaista military-twitter kirjoittelua tämän jälkeen: moni haukkui omaa puolustusministeriötä pihtailusta, koska T-72M1R olisi kaivannut modernisoinnin osana Kontakt-1 tai ERAWA-elementtejä, mutta niitä ei asennettu. PT-91 vaunuissa on ERAWA-elementit ja ulospäin näyttää hyvin kattavalta peitolta. T-72M1 vaunuihin eivät ole asentaneet mitään vaikka monen mielestä eri sodat 2000-luvulla (ja aikaisemmin) ovat korostaneet näiden tarvetta. Jalkaväen HEAT-läpäisijän sisältävät raketit ja singot ovat niin yleisiä että reaktiivipanssarin pitäisi olla osa panssarivaunun suojaa.

Puolan osalta tämä on helppo nähdä osana heidän surullista hankintapolitiikkaansa, johon alkoi tulla muutoksia vasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2014. Ennen sitä T-72M1 ja PT-91 vaunut olivat sanoisin heitteillejätettyjä, mutta Leopard 2A4 ja 2A5 hankinnoista huolimatta heille tuli tarve "aktivoida" suurempi määrä vaunuja. Tämä johti myöhemmin T-72M1R modernisointiin mutta myös siihen että käytettiin oikeasti rahaa PT-91 ja T-72M1 remontointiin, jonka myötä saivat yllättävän suuren määrän vaunuja "käyttökelpoiseen kuntoon" yllättävän nopeasti. Tästäkin huolimatta eivät asentaneet Kontakt-1 tai ERAWA- tai muita reaktiivielementtejä T-72M1 tai T-72M1R vaunuihin, mikä oli yleinen kritiikin aihe. Sanoisin että tässä lienee ollut kyseessä hinta, mutta Ukrainan tuoreen sodan myötä sanoisin myös että kritiikki oli aiheellista.

Jenkeillä oli Abrams-vaunuille oma TUSK-projektinsa Irakin sodan aikana, Tank Urban Survival Kit jonka myötä vaunun rungon kylkiin asennettiin reaktiivipanssarit moduuleissa (teräslaatikoissa). Nimensä mukaisesti kokivat tämän tarpeelliseksi kaupunkitaistelujen osalta, tosin Irakin sotaa seurannut sissisota / urbaani kaaos oli tähän syyllinen. IED-räjähteiltä ja kylkimiinoilta haettiin myös lisäsuojaa.
 
Viimeksi muokattu:
Itselle on Ukrainan puolustustaistelua seuratessa mietityttänyt ainakin seuraavat asiat:

- Venäjän armeijan heikkoudet ovat isommat kuin luultiin. Itsekin pelkäsin Kiovan kaatuvan tyyliin kuukaudessa. Onneksi olin väärässä.

- Ylläolevasta huolimatta Venäjän kyky sietää tappioita on mm. väkiluvun takia niin iso, että ilman apua olisimme kusessa jos sota venyisi pidemmäksi. Vihollinen voi aina vetäytyä omien rajojen taakse ja yrittää uudelleen koottuaan voimiaan. Tämä koskee erityisesti Venäjän kanssa yhteistä rajaa omaavia valtioita. Siksi Natoon heti kun on siihen mahdollisuus. Vaikka ilman Ruotsia.

- Tiedustelutiedon merkitys. Tätä ei voi liikaa korostaa. Ukraina teki virheitä ennen sotaa kun ei aloitettu liikekannallepanoa ajoissa tai uskottu jenkkien varoituksia.

- Materiaalin ostaminen luotettavilta tahoilta, jotta huolto, täydennykset ja muu toimii jos on tosipaikka. Saksan, Israelin ja Sveitsin vatulointi on aiheuttanut itselleni allergisia oireita kun olen miettinyt meidät tuohon Ukrainan tilalle.

- Korkea ilmapuolustus ja sen tärkeys. Onneksi tähän on tulossa vahvistuksia.

- Kertausharjoitusten riittävä määrä ja laatu. Tähänkin on parannusta tulossa.

- Kaupunkien suojaaminen vihollisen tykistöltä. Mariupol ja monet muut kaupungit ovat esimerkkinä siitä mitä tapahtuu jos vihollinen pääsee liian lähelle asutuskeskuksia. Siviiliuhreista ei välitetä vaan kaikki ammutaan paskaksi.

Siinä nyt jotain asioita joita olen pyöritellyt.
 
- Kaupunkien suojaaminen vihollisen tykistöltä. Mariupol ja monet muut kaupungit ovat esimerkkinä siitä mitä tapahtuu jos vihollinen pääsee liian lähelle asutuskeskuksia. Siviiliuhreista ei välitetä vaan kaikki ammutaan paskaksi.

Tekivät tätä surutta Tsetseniassa ja Syyriassa. Se että täysin häikäilemättä lahtaavat siviilejä myös Euroopassa ei varmaan tullut yllärinä ammattisotilaille. Mutta Mariupol, Butsa ym. varmasti herättivät Suomessakin monen poliitikon miettimään suhdettaan Venäjään.
 
Mielenkiintoisia kommentteja eestiläiseltä "tiedustelu-upseerilta", mm. että se pelätty Venäjän suurhyökkäys on se, mikä on jo käynnissä, enempään he eivät pysty, ja täällä lännessä mielikuvina edelleen NL:n panssarilautat. Suolan kanssa


Tätä olen tykönäni miettinyt, mitä jos tässä onkin kaikki mihin ryssä kykenee.

Tykistö kulunut, huoltoa rassattu lujasti, panssareiden, hävittäjäjien ja helikoptereiden huollot rempallaan, jalkaväen motivaatio mudassa tai jäätynyt. Kaukovaikutteiset käytetään siviilikohteisiin ja paine ylhäältä kasvaa, yritetään toinen toistaan järjettömämpiä juttuja. Komentoketjut sekaisin, ja painopisteissä vallasta sekä resursseista taistelevat Wagner ja armeija.

Millä tuollainen saadaa ruotuun? En väitä etteikö sitä voisi saada, ja siihen varmasti varaudutaan. Voi tietysti olla, että uusia tuoreita ja koulutettuja joukko-osastoja kasataan asianmukaisella kalustolla varustettuna, mutta toisaalta linjaan syötetään jatkuvasti massaa, joka jauhetaan saman tien.

Oma veikkaukseni on, että vallattuja alueita - varsinkaan Krimiä - ei tarvitse vallata takaisin hyökkäämällä, vaan ryssän joukot sulavat jossakin vaiheessa. Kun maayhteys katkeaa, tuhotaan silta lopullisesti ja huollon puute romahduttaa halukkuuden taistella tosissaan.
 
Iranin tuoreiden drone-iskujen jälkeen tuli vastaan tällainen kirjoitus:


Moni muistaa sodan alusta (ja myöhemmin) Venäjän panssarivaunujen kattojen suojaksi taiteillut ns. cope caget jotka tulosten perusteella toimivat hyvin kyseenalaisesti. Kun sitten alkoi tulla kuvia ja videoita palavista vaunuista joissa oli cope cage -asennettuna, niin muistan että moni ryssän military-bloggari kirjoitti äkäisesti ettei näitä oltu tarkoitettu NLAW, Javelin yms. top-attack -aseita vastaan vaan "droneja vastaan". En voi olla miettimättä, onko tässä osaksi totuuden jyvää. Ehkä ovat testanneet näitä mm. omilla Lanceteilla ja ovat toimineet niitä vastaan? Tuossa on vahvasti omaa spekulaatiota mukana, muistan kuin näin ensimmäiset kuvat näistä, silloin oletukseni oli että näillä pyrittiin suojaamaan juuri top-attack -aseilta, erityisesti Javelinilta ja toimintaperiaate oli (ainakin teoriassa) sama kuin panssarivaunujen moottoriosaa suojaavalla anti-rpg-netting -virityksillä (joita usein näkee myös kevyiden ajoneuvojen suojana) eli vaakarivoitus ilmaraolla, toiminta perustuu todennäköisyyteen eli rpg osuu ripojen väliin ja rivoitus joko vaurioittaa kuparikartiota tai aiheuttaa sytyttimen oikosulun. Toisessa tapauksessa taistelukärki ei toimi ja toisessa se voi vaurioitua niin että läpäisyä syntyy vain murto-osa alkuperäisestä. Toki jos kranaatti osuu ripaan, silloin se toiminee kuten normaalistikin, tämän takia nämä tarjoavat tietyn todennäköisyyden tiettyjen kranaattien torjunnan osalta.

Toisaalta Ukrainasta on kuulunut viestiä että kaluston yläpuolelle viritetyt tiheät suojaverkot voisivat toimia ainakin venäläisiä Lancet-droneja vastaan. Ne ovat kohtuu kevyitä ja niissä on pienehkö taistelukärki, joten en ole välttämättä syytä epäillä.

Jaroslaw Wolski puolestaan kirjoitti että Vietnamin sodan aikana jenkkien FOB-tukikohtien (ehkä näille oli joku toinen nimi sen sodan aikaan?) ympärillä olevat normaalit teräsverkkoaidat toimivat mainiosti mm. RPG-7 kranaatteja vastaan. Hän kirjoitti tämän pian sen jälkeen kun kuultiin Lancetin onnistuneesta torjunnasta panssarihaupitsin ylle asennetun verkon avulla.

Toisaalta Ukrainan mukaan Lancet vaatii hyvin tarkan osuman toimiakseen, pienen taistelukärjen takia lähiosuma ei yleensä riitä tekemään paljon tuhoa (riippuu tietysti siitä mihin osutaan). En silti väheksy näitä, väitetysti näillä on tehty monia onnistuneita iskuja ainakin M777 haupitseja ja eri panssarihaupitseja vastaan (ainakin puolalaisia Krabeja on menetetty jokunen). Ilmeisesti Lancet ei riitä jos isketään panssarivaunua vastaan, tosin saattaa vaurioittaa jotain panssarikuoren ulkopuolisia elementtejä. Muistan jokun kirjoittaneen Lancetin pienestä toiminta-ajasta eli hyvin rajallisesta loitering-kyvystä (tämä riippuu tietysti siitä miten syvälle isketään, oletan että tykistöä ja haupitseja vastaan iskettäessä puhutaan 10 km ellei jopa useammasta kymmenestä) minkä takia Venäjä käyttäisi jotain suurempaa tiedustelu-dronea paikallistamaan kohteita ja Lancetit käytännössä lennätetään suoraan maaliinsa. Tämä seuraava voi olla väärin muistettu, mutta muisteluni mukaan näillä ei olisi kykyä laskeutua ehjänä takaisin (saattoi myös liittyä lyhyeen toimintasäteeseen) joten jos maalia ei löydy, drone menetetään. Itsemurhadronen tapauksessa se tietysti menetetään myös jos maali löytyy, osuttiinpa siihen tai ei.

Pistää miettimään, miten hyvin tällaiset toimisivat suomalaisessa yleensä peitteisessä metsämaastossa. Toisaalta kun vaunuilla liikutaan, liikutaan usein avomaastossa aukeiden yli. Samoin ilmatorjunta ja tutkat vaativat ympärilleen maaston jossa ei ole ns. näköesteitä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä että niitä kohti hyökkäävällä on avoin väylä myös (paitsi ehkä ne tutkat jotka nostetaan ns. jalustan varaan ehkä puiden latvojen yläpuolelle).

Muistan kun naperoina leikittiin naapurin pihalla "kymmenen tikkua laudalla". Erään kerran olin piilossa heidän viinimarjapuskien takana ja etsijä lähti eri suuntaan. Tie oli vapaa laudan tykö ja pinkaisin juoksuun. Juoksu päättyi rivakkaan pysähdykseen: marjapuskien ympärille oli pingoitettu havumetsänvihreää muoviverkkoa räkättirastaiden esteeksi. Värin takia sitä ei nähnyt ja juoksin suoraan päin. Muoviverkkoaita pysäytti minut ilman että siihen tuli jälkeäkään, ei revennyt yhtään aitatolppaa maasta. Taisin olla reilu 10 vuotias tuolloin joten ei mikään kevyt pikku vauva painon ja mittojen osalta.

Tuo muisto tuli mieleen kun mietin mitä suojaa voisi kokeilla tällaisia kevyitä Lancetin kaltaisia droneja vastaan. Tuota voi ostaa suoraan rautakaupan hyllyltä joten nopeaa ja helppoa kokeilla. Sama koskee jenkkien teräsverkkoaitaa, siinä on etuna kestävyys mutta toisaalta haittana paino. Ihan perinteinen naamioverkko on tietysti hyvä vaihtoehto sekin, ehkä paras näistä kolmesta mutta lienee hinnaltaan kallein. Mitä tahansa kokeilisikin, parasta olisi ostaa sellainen mitä löytyy jo valmiiksi kaupan hyllyltä - ei kannata lähteä keksimään pyörää uudestaan jos ei ole ihan pakko.
 
Viimeksi muokattu:
– Seuraavien kuukausien aikana Ukraina valmistelee edellytykset Krimin lopulliselle vapauttamiselle, hän lisäsi ja korosti, että Ukraina ”ei ole koskaan turvallinen tai kykenevä rakentamaan uudelleen talouttaan niin kauan kuin Venäjä pitää Krimiä hallussaan”. Lisää:

 
Ukrainan sodan seuranta -ketjuun linkitettiin tämä erinomainen github-sivu, jossa kerätään aktiivisesti Oryxin ja muiden lähteiden dataa ja piirretään kuvaajia.

Sotaa on nyt käyty yli 11 kuukauden ajan mutta en muista nähneeni tätä sivua aikaisemmin. Kiitokset käyttäjälle "myl" hyvästä linkistä.

https://github.com/leedrake5/Russia-Ukraine

-

Tämä seuraava ei ole suoraan Ukrainan sodan oppeja mutta Ukrainan sota sai minut muistelemaan aikaisemmin lukemaani. Ei voi olla pohtimatta, olisiko tässä Sveitsin tuoreehkossa yksinkertaisessa tyylissä opettaa kiväärimiehiä ampumaan nopeasti jotain mikä toimisi Ukrainassa?

Artikkeli on julkaistu 28.9.2018 ja otsikoitu pollevasti: LÄHDE

An Introduction to Sniping 4th Generation​


En ole selvittänyt, miten hyvin tämä kirjoitus pitää paikkansa mutta herätti silti ajatuksia tässä jalkaväen kiväärimiehessä.

Lainaan artikkelin tekstin alle kokonaisuudessaan, lihavoinnit ja muut lainaukset ovat artikkeli alkuperäisiä muotoiluita, eivät siis minun tekemiä korostuksia.

https://www.everydaymarksman.co/marksmanship/sniping-4th-generation/

An Introduction to Sniping 4th Generation​

Not all marksmen are snipers.

There is an element of romanticism around snipers and precision marksmanship. The reality isn’t as glamorous. A lot of a sniper’s job is actually observation and intelligence gathering.

The designated marksmanship program grew out of Soviet doctrine. There was a need for precision marksmanship embedded at the squad level that better supported fire and maneuver. The fieldcraft, observation skills, and other skills associated with snipers weren’t necessary for this role. They only needed to deliver effective fire at range.

The rifles were typically semi-automatic and capable of accurate fire up to 600 yards. The Soviets used the Dragunov SVD. At first, the US fielded modified M14s. Those were slowly replaced with modern 308 rifles. That said, nothing stops you from using a standard 5.56 rifle for the role.

Enter the Swiss Sniping 4th Generation Program​

The Swiss recognized the same need as everyone else but didn’t have the time or budget to do it the same way. Instead, they developed a system that mixed a point blank zero with designated holdover points and controlled rapid fire instead of single shots. They called this concept Sniping 4th Generation, or S4G.

This is a field expedient method designed to maximize what little time and exposure the shooter can take advantage of.

The quoted portions below come from a 2010 thread on M4Carbine.net. The text is one military member quoting another. I’ll bold the important parts as they come up.

The Concept​

“This is a description by “Bold,” a forum member from Germany, of a Swiss mil program, “Sniping 4th Generation” (S4G). It’s an interesting read; I hope you find it so.
The Swiss have a very interesting designated marksman concept called “sniping 4th generation” (abbr. S4G).
In a single day of training, S4G enables an ordinary shooter to hit a man-sized target at 600 meters with the Swiss service rifle and a decades-old fixed 4x-scope – not with every shot, but with a very short target exposure time required.
The Kern scope talked about during the discussion of sniping 4th generation
Notice the limitations that the Swiss developed this program under. The training course took place over the course of one day, not months. The rifle they work with is the standard service rifle, a Sig 550, with a fixed 4x scope.

The scope referenced is the Kern, which has a simple post reticle with no holdover markings. It’s closer to my TR24G than an ACOG.

The math behind S4G is centered around a practical accuracy of 1 per mill – “practical” meaning the combination of rifle, ammo, optics, shooter, and “per mill” meaning a deviation of not more than one meter at 1000 meters, **or 10 centimeters at 100 meters. That amounts to round about 3.4 MOA, which is not too difficult to achieve.
The bolded portion is equivalent to the vital zone of a point blank zero. The allowable deviation chosen for sniping 4th generation is 1 mil. That’s an angular measurement rather than a fixed length. Milradians are a topic for another day.

The Training​

For the designated marksman, the Swiss regard quick hits with a few more rounds expended as superior to a perfect single round hit that took the better part of a minute or more to set up or a shot – because the latter method might see a lot of shots that are never taken as the target has disappeared in the meantime.
I want to emphasize a particular point here. The Swiss thinking behind sniping 4th generation is that precision marksmanship is too slow. It takes too much time for the average rifleman to estimate range, dial sights, and take a perfect shot. The concept provides a simple way to pick an aiming point and place effective fire where it needs to go as quickly as possible.

Remember, real targets don’t wait for you to hit them. They are actively trying not to get shot.

The course starts in the KD-Box (“Kurzdistanz-Box”, i.e. short distance range) at 25 meters.
First, we are taught a simple and universal method of zeroing a scope with unreadable or no markings.
We fire a 3-shot group at 25 meters (prone with a daypack as a rifle rest) and adjust windage by 10 clicks. Then, we fire 3 more shots, measure the distance between the centers of the two groups and divide it by 10 (any number will do, but it needs to be large enough to compensate for small shooting errors and other deviation factors – so adjusting by a single click is out, but you could just as well use 20 clicks and divide by 20, for example). Now we know the adjustment one click will give us at 25 meters.
We repeat the process for elevation and now have the numbers to adjust our formerly unknown scope to point of aim = point of impact at 25 meters.
Depending on the rifle and scope, this will give us a zero of 25 / 300(ish) – the exact distance for the second intersection is not too important.
Notable here is that the Swiss end up with about the same point blank zero as the US military trains for. But, even more interesting, they don’t zero for the far distance at 300, only the near distance.

Range Estimation​

When we look at a target with our Mk1 eyeball and can see any kind of detail, that is a close target.

Details would be stuff like gender, hair color, hairstyle, the general type of clothing (e.g. wearing a jacket or not), other equipment (e.g. backpack, rifle) etc..
With a close target, we will aim at the hip, since generally the target will be within ~300 meters and our bullet will impact above the line of sight and thus somewhere on the torso.
When we cannot make out any of those details and are just able to see a person, we have a far target.

With a far target, we aim at the neck/head, since our bullet will impact below the line of sight – again, somewhere on the torso.
This portion here is the most interesting to me. Traditional PBZ means you pick an aiming point, such as center mass, and fire. The bullet stays within your desired vital zone for some distance.

The Swiss, on the other hand, are selecting different aiming points to accommodate both holding under and over. Since their chosen vital zone is so wide, they know that shooting over the top of the target is a risk. To account for that at closer ranges, they hold low.

With practice, it is easy to grasp the concept of aiming at the belt line as the target gets closer or at the neck as the target gets further.

The hazard here is what to do if you can’t actually see the whole target. In the case of a head peeking out from a wall, there is no neck or belt line to aim for.

Wind Correction​

For a close target, we do not correct for wind at all.
For a far target, we correct half the target’s width for weak wind. Weak wind is a wind that can be felt on exposed skin but will not significantly sway trees or make clothing flap about.
According to the definition of weak wind, we now know what strong wind would be – anything noticeably stronger than weak wind.
In a strong wind, we hold a full target’s width into the wind, i.e. we imagine a “virtual twin” right beside our target and hold at its neck/head area.
This is pretty standard windage advice these days. Rather than worry about the exact windage value, as a precision shooter would do, you simply judge if the wind is light or strong.

Taking The Shot​

The shooting itself consists of two parts:
The first shot is a carefully aimed single shot. If it hits and produces perceptible results, we can stop.
If it does not produce results, be it from a miss or a bad hit, we change to what the Swiss call “rasches Einzelfeuer” – rapid semi-auto.
Depending on our shooting position and distance, we shoot five shots at a steady rhythm of 1 to 2 rounds per second. We do not try to see the bullet impact, we do not change our point of aim.
The thinking behind that is this:
If we missed our first shot (or had a bad hit), something went wrong. We could have misjudged distance or wind. Maybe we jerked the trigger or maybe it was something else. We do not know and we do not have the time to find out.
This “volley fire” is very different from what most people think of in terms of sniping.

If you study small unit tactics, though, you’ll realize that this technique is not about landing that first hit. In conflict, any shot that causes the enemy to react and take cover is effective fire.

If the first shot did not connect, then the following volley could at least pin the target down and allow maneuvering.

Impact Deviation for Sniping 4th Generation​

What we try to achieve with our rapid follow-up is to increase our deviation just to the point where one of the shots we fire will cancel out our earlier mistake, but not so far as to miss the target completely…The Swiss army is taught to shoot this way (one aimed shot with eventual rapid-fire follow-up) at all distances.

Depending on target exposure time, distance or movement, we might skip the carefully aimed shot and start with rapid semi-auto fire – our call.
The follow-on volley fire is not designed to correct the initial mistake. Rather, the idea of sniping 4th generation is to use the natural variation in accuracy to rapidly place more shots in the vicinity of the first.

Statistical deviation does its thing and there is a good chance that one of the follow-on shots will connect with a target. At a minimum, in a real conflict, all of the shots would be considered effective fire.

Scenario Practice​

Putting it all together, let’s say we perceive a possible target.
As we establish our shooting position, we go through the very short checklist.
Do we see details? – No.
FAR target, neck/head hold.
Wind? – Just a touch on the face from the right side: WEAK, HALF a target’s width into the wind.
At the time we are content with our shooting position, we already know that we need to aim just above the right shoulder of the target – the process took us mere seconds (and can be practiced any time you go out for a walk…).
He goes on to explain the details of the rifle and scope used for the program. But he closes by saying that students of the course achieve an 80% hit rate out to 600 meters using this system.

One aimed shot followed by five rapid shots. This video depicts a Swiss military exercise. If you pay attention to the rifle fire, you’ll notice the cadence of one shot followed by a rapid string of follow on shots.


Final Thoughts​

It might be a uniquely American cultural desire to always hunt for that one-shot-one-kill concept.

But most people in a firefight don’t have the luxury of time and concealment that a true long-range precision professional might have. A system like sniping 4th generation would seem to obey the Clausewitzian principle of applying mass by applying “accurate enough” fire to a concentrated location and raising the probability of a hit.

The trade-off, of course, is a potentially higher expenditure of ammunition.

Something that stood out to me about post-type reticle of the Kern is its similarity to the triangle-post on my TR24G. Of course, the TR24 also has the advantage of being able to zoom down to 1x and effectively serve as a green dot sight.

As interesting as the sniping 4th generation concept is, I wouldn’t use it for general marksmanship. It’s definitely geared towards combat and small unit tactics, though.

The big takeaway for me is the underlying principle of choosing an appropriate battlesight zero (BZO) and using field-expedient methods to estimate range and wind.


Matt


Matt is the primary author and owner of The Everyday Marksman. He's a former military officer turned professional tech sector trainer. He's a lifelong learner, passionate outdoorsman, and steadfast supporter of firearms culture.

Jos haluat lukea sanasta sanaan mitä tästä kirjoitettiin viitatussa M4Carbine.net foorumin viestissä, niin tässä suora linkki: LINKKI

Viesti on julkaistu 27.12.2012 eli yli kymmenen vuotta sitten, joten tässä on tuskin mitään uutta "alan miehille" tai näitä foorumeita lukeville, mutta jäi minulle mieleen kun törmäsin tähän pari vuotta sitten.

Lainaan viestin tekstin spoilerin taakse kokonaisuudessaan:

The Swiss "4th Gen Sniper" training technique is excellent, and I have seen some very good videos of troops training on military, town, and canton ranges.

This is the exact concept -- training regular guys to shoot past the basic 300 Meter requirement with an issue Sturmgewehr with a simple and robust scope with quality glass. Swiss GP-90 5.56 is already of known, good quality, and standard 7.62 is not bad, either.

Not everyone can or SHOULD do it, but it is a very powerful capability if two, three, or more guys in a unit can do it with consistency, day, night, in forest, up and down hills, and across valleys.

This is a sample of what he means:





This is the concept (stolen from another site):

===== ===== =====

"This is a description by "Bold," a forum member from Germany, of a Swiss mil program, "Sniping 4th Generation" (S4G). It's an interesting read; I hope you find it so.

The Swiss have a very interesting designated marksman concept called "sniping 4th generation" (abbr. S4G).

In a single day of training, S4G enables an ordinary shooter to hit a man-sized target at 600 metres with the Swiss service rifle and a decades-old fixed 4x-scope - not with every shot, but with a very short target exposure time required.

The math behind S4G is centered around a practical accuracy of 1 per mill - "practical" meaning the combination of rifle, ammo, optics, shooter, and "per mill" meaning a deviation of not more than one metre at 1000 metres, or 10 centimetres at 100 metres. That amounts to round about 3.4 MOA, which is not too difficult to achieve.

(If anyone is interested, I can write a short overview of S4G).

Why am I even mentioning this?

In the S4G courses I personally took and in those friends of mine did, it was quite evident that any shooter who has the basics down can utilize the S4G concept almost from the very start to make hits. Many shooters in the courses had never shot past 100 meters before (!) and achieved first-try hits.

So, what I´m saying is that one may not be sacrificing the ability to hit at longer ranges when training at shorter ones at all, or at least not to the extent suspected.

As long as we are talking about distances where the relevant variables can be handled with a scientific wild-ass guess and not "real" spotter´s work, it is still all about the basics.

And those distances are, depending on the weapon system, the 500-700 meters you mentioned above.

Having said all that, I think in a civilian rifle work context there are only two ranges:

A) The range where an attacker can obviously and intuitively pose a threat almost regardless of his weapons, and his intent can be identified from things other than him shooting at you.

B) The range where you have either a rifle fight or no fight at all.

Training should be focussed on the first range for the simple reason that this is the variant one is much more likely to encounter (with clearly identifiable intent being the key factor) - let´s say 50 meters and in (and 50 meters is already pretty far in this context, isn´t it?).

As long as utmost accuracy is regularly trained for at shorter ranges, you are quite likely good to go at longer distances.

There are differences between an eyeball at 20 meters, a head at 150 and a man at 500, but they are not so great as to make regular and intensive training at long range a necessity.

As for the optics:
In a civilian context, the big bonus of magnification shifts from finding targets to deciding whether they need shooting (yet).

Magnified optics still make a lot of sense there IMO.

Now, about the S4G concept and course:

S4G is intended to enable a regular shooter to hit man-sized targets as fast as possible at distances of around 600 meters, depending on the weapon used.

The concept assumes that in many situations, it will take too long or be otherwise impossible or at least very difficult to get an accurate estimation of distance. Thus a shooter will not be able to adjust his scope accordingly (which would also take time) or use the correct holdover marking, if his reticle offers any.

The goal of the concept is therefore to provide the shooter with the means to hit a man-sized target in a short amount of time without the need to know the exact distance and without making any adjustments, freeing him of unnecessary choices and removing the need to fiddle with the weapon system under stress.

Naturally, this means that not every shot will be a hit. But every shot will have an acceptable chance to become a hit.

For the designated marksman, the Swiss regard quick hits with a few more rounds expended as superior to a perfect single round hit that took the better part of a minute or more to set up or a shot - because the latter method might see a lot of shots that are never taken as the target has disappeared in the meantime.

With the goal in mind, let´s take a look at the course:

The course starts in the KD-Box ("Kurzdistanz-Box", i.e. short distance range) at 25 meters.
First we are taught a simple and universal method of zeroing a scope with unreadable or no markings.

We fire a 3 shot group at 25 meters (prone with a daypack as a rifle rest) and adjust windage by 10 clicks. Then, we fire 3 more shots, measure the distance between the centers of the two groups and divide it by 10 (any number will do, but it needs to be large enough to compensate for small shooting errors and other deviation factors – so adjusting by a single click is out, but you could just as well use 20 clicks and divide by 20, for example). Now we know the adjustment one click will give us at 25 meters.

We repeat the process for elevation and now have the numbers to adjust our formerly unknown scope to point of aim = point of impact at 25 meters.

Depending on the rifle and scope, this will give us a zero of 25 / 300(ish) – the exact distance for the second intersection is not too important.


The next step is how to estimate distance.

When we look at a target with our Mk1 eyeball and can see any kind of detail, that is a close target.
Details would be stuff like gender, hair color, hair style, general type of clothing (e.g. wearing a jacket or not), other equipment (e.g. backpack, rifle) etc..

With a close target, we will aim at the hip, since generally the target will be within ~300 meters and our bullet will impact above the line of sight and thus somewhere on the torso.

When we cannot make out any of those details and are just able to see a person, we have a far target.
With a far target, we aim at the neck/head, since our bullet will impact below the line of sight – again, somewhere on the torso.

The beauty of this is that we do not have to worry about the grey area between close and far targets.
As we approach the end of close distance, our point of impact moves closer to our point of aim – we will still hit the hip or groin area.

If we go to the far target hold too early, the bullet will not hit below our line of sight, but rather high on the torso or in the shoulder/head area – no big loss, is it?

Basically, all we are doing is taking the Battlesight Zero concept and adding a single step of complexity: instead of always aiming at the center of a given target, we aim at the lower end of the target at close range and the higher end at long range.


Next comes correction for wind.

For a close target, we do not correct for wind at all.

For a far target, we correct half the target´s width for weak wind. Weak wind is wind that can be felt on exposed skin, but will not significantly sway trees or make clothing flap about.

According to the definition of weak wind, we now know what strong wind would be – anything noticeably stronger than weak wind.

In strong wind, we hold a full target´s width into the wind, i.e. we imagine a "virtual twin" right beside our target and hold at its neck/head area.


The shooting itself consists of two parts:

The first shot is a carefully aimed single shot. If it hits and produces perceptible results, we can stop.
If it does not produce results, be it from a miss or a bad hit, we change to what the Swiss call "rasches Einzelfeuer" – rapid semi-auto.

Depending on our shooting position and distance, we shoot five shots at a steady rhythm of 1 to 2 rounds per second.
We do not try to see bullet impact, we do not change our point of aim.

The thinking behind that is this:
If we missed our first shot (or had a bad hit), something went wrong. We could have misjudged distance or wind. Maybe we jerked the trigger or maybe it was something else. We do not know and we do not have the time to find out.

What we try to achieve with our rapid follow-up is to increase our deviation just to the point where one of the shots we fire will cancel out our earlier mistake, but not so far as to miss the target completely.

Once you have shot a few bouts of rapid semi-auto with tracer ammo, you get a pretty good feeling how fast you can go / need to go.

Again, the trick is to not be too accurate (!) - if the miss was a result of a misjudgement, we will just put more rounds off target if we shoot to accurately.

The Swiss army is taught to shoot this way (one aimed shot with eventual rapid-fire follow-up) at all distances.
Depending on target exposure time, distance or movement, we might skip the carefully aimed shot and start with rapid semi-auto fire – our call.

Putting it all together, let´s say we perceive a possible target.
As we establish our shooting position, we go through the very short check list.

Do we see details? - No. FAR target, neck/head hold.

Wind? - Just a touch on the face from the right side: WEAK, HALF a target´s width into the wind.

At the time we are content with our shooting position, we already know that we need to aim just above the right shoulder of the target – the process took us mere seconds (and can be practiced any time you go out for a walk...).

And that´s about it...with a combination of stuff we most likely knew already, we can now produce hits on targets at 500-600 meters with any type of reticle and without any adjustments on our scope.

Mind you, all of the shooting we did up to now was in the KD-Box at 25 meters...

After a short lunch break, we head off to the "real" range and start out at 600 meters.
If we shoot exactly like we did at 25 meters in the morning, the hits will be there.

After some time, when everybody has gotten the hang of it, we move closer to the targets and shoot from unconventional positions - just to give people a feeling for what they can get away with and still make hits.

After the 600 meter distance, targets at 200 and in feel like shooting at barnsides.
We get to walk our aiming point up and down the target until we miss low or high. This is to show us that at closer ranges, we still make hits if we forget about our low aiming point for whatever reason and just hold center mass.

Moving closer, we see that we can still hit despite the fixed x4 optic at closer ranges if we have to.

The shooting part of the day ends with reaching the targets and one of the instructors having us turn around and look at the house at 600 meters where we shot from after lunch.
"I made hits from there?" is written on the face of more than one student

Finally, some random observations and bits of info:

- Most student groups achieve hit rates of 80% and more for a "complete attack cycle" of one carefully aimed shot with rapid-fire follow-up.

- With the practical accuracy of 1 per mill I mentioned in my other post above, a shooter will hit a box of 60x60 centimeters (23,6 inches approx.) at 600 meters. Looking at those numbers, it suddenly seems not too hard to get one or a few hits on a man-sized target at that distance.

- The infantry in the German armed forces is currently experimenting with S4G adapted to the HK G36 rifle.
Although the G36´s integral scope was designed with holdover markings out to 800 meters, using only the "main" reticle and the S4G concept, results have been significantly better.
S4G will likely become a part of the new shooting curriculum that is being implemented lately.

- The Kern 4x24 scope the Swiss use on their rifles is a stroke of genius IMO.
It features a hollow aiming post that makes it very easy to observe through the scope while still providing a good reticle and the ability to spot rifle cant.
A tritium-based reticle illumination can be cut off with the turn of a knob.

While the mount is proprietary to the Swiss service rifles, it can be mounted in less than 5 seconds and taken off in 3 while retaining its zero (!). To build confidence in the scope, instructors had us zero our guns at 25 meters, then take off the scope and pass it to our right neighbour. For most people, mounting the scope they got from the shooter to ther left had no noticeable effect on their hits.

The mount is made of the same metal as the rifle itself to reduce tension when the gun gets hot.

Not too shabby for a scope designed in the 1960s..."

Tein pari hakua, etsin alkuperäistä lähdettä. Tässä toisen foorumin viestissä, jossa on lainattu sama teksti kirjoitetaan näin: LINKKI

Originally found on Lightfighter.net

Suora linkki, mutta tämä vaatii tunnukset enkä ala tekemään niitä:

http://lightfighter.net/eve/forums/a/tpc/f/7206084761/m/25720202963

Tämä voi siis olla alkuperäinen lähde. Tuo nimi on tuttu, olen tainnut vierailla siellä joskus Afganistanin ja Irakin sodan aikana mutta en hyvin pitkään aikaan.
 
Viimeksi muokattu:
Katsoin että tätä pari viikkoa vanhaa viestiä ei olisi laitettu tänne. Väitetysti tyyli jolla Wagnet ja sitä tukevat joukot hyökkäsivät Bakhmutin seudulla (Soledarin pohjoispuolella). Saavuttivat menestystä, tosin väitetysti kovin tappioin:




Hän on ottanut viestiinsä pari kuva alkuperäisen tekstin käännöksestä, tässä spoilerin takana koko tekstin käännös (lihavointi minun lukemisen helpottamiseksi):

https://t.me/Tsaplienko/24186

CAPLIENKO_UKRAINE FIGHTS


☝️ "Unpacking" the tactics of the Wagnerites north of Soledar through the eyes of a very competent Ukrainian officer, one of the participants in the defense.

Details of tactics:
🔺 At first, the first group, usually of 8 people, is put forward to the finish line. The whole group is maximally loaded with BC (Perpetuan mukaan BC = ammo mutta oletan että voisi tarkoittaa luotien ja lippaiden lisäksi käsikranaatteja yms. Kirjoitan silti jatkossa tämän jälkeen "BC = ammo"), each has a "Bumblebee" flamethrower. Their task is to get to the point and get a foothold. They are almost suicidal. Their BC (BC = ammo) in case of failure is intended for the following groups.

🔺 The group gets as close as possible to the Ukrainians and digs in as quickly as possible. A white cloth or other sign is left on the tree so that the next group can navigate in the event of the death of their predecessors and find where shelters have already been dug and where there are weapons from BC (BC = ammo).

🔺 During the fire contact, the "Wagners" detect Ukrainian firing positions and transfer them to their artillery. As a rule, 120-mm and 82-mm mortars work in them. Up to 10 mortars simultaneously begin to suppress the discovered Ukrainian position. Artillery training can last several hours in a row.

🔺 During this time, 500 meters from the first group, the second group concentrates. She has lighter equipment. And under the cover of artillery, this group begins an assault on the Ukrainian position. If the second group fails to take a position, it is followed by the third and even the fourth. That is, four waves of eight people for one Ukrainian position.

🔺 One of the groups has a UAV operator. He coordinates artillery fire directly from the battlefield.

🔺 If they manage to suppress the Ukrainian position, they "clear" it, using a drone, grenades, small arms.

How to fight effectively:

🔷 Have light "armor" at a distance of short jumps. As soon as the drone operators notice the movement of the occupiers towards the positions, they inform the "armor". But quickly suppresses the attack of the "Wagnerians" even with machine guns. If there is no "armor", then it is difficult to restrain such assault actions.

🔺 Fighters should be prepared for shooting battles at a short distance.

🔷 The main reason for the success of the Russians and the defeat of the Ukrainians in such small assault operations may be the lack of counter-battery combat. Artillery begins to shell the attackers instead of suppressing the enemy's artillery. Without the cover of the same mortars, the assaults of the "Wagnerians" simply suffocate.

🔷 And for effective counter-battery combat, a larger number of drones and their operators are needed in positions.

I hope these tips will be useful for our fighters.

I repeat, the conclusions are not mine, but those of one of the officers who is now holding the defense in Soledar. And I'm keeping my fingers crossed that our guys hold an important city.

t.me/Tsaplienko/24186

135.8K views

edited Jan 9 at 21:47

Suomennan alle osuuden jossa käsitellään "kuinka taistella tällaista vastaan" (kirjoittaja painottaa että nämä opit eivät ole hänen keksimiään vaan hän siteeraa alueella taistelevaa upseeria):

- pitäisi olla kevyitä panssarijoukkoja lyhyen etäisyyden päässä linjasta. Heti kun drone-operaattori havaitsee tällaisen hyökkäyksen, se antaa hälytyksen näille panssarijoukoille jotka ajavat torjumaan hyökkäyksen. Jopa konekiväärituli (oletan silti että tarkka ja runsas) riittää pysäyttämään (käyttää sanaa suppress joka ei suoraan tarkoita tappamista) hyökkäyksen MUTTA jos tällaisia panssarijoukkoja ei ole, tällaisen hyökkäyksen torjunta on vaikeaa (oletan että asemia puolustavan jalkaväen tulivoima ei riitä JA runsas, kohtuu tarkka kranaatinheitintuli on iso ongelma vaikka olisikin juoksuhaudassa tai poteroissa)

- taistelijoiden tulisi olla valmiit tulitaisteluihin lyhyillä etäisyyksillä

- yksi syy tällaisten taktiikoiden onnistumiseen voi olla Ukrainan rajallinen vastatykistötuli tällä alueella. Ukrainan tykistö iskee hyökkäävää joukkoa vastaan, kun pitäisi (kirjoituksen mukaan) iskeä omia puolustusasemia vastaan hyökkääviä heittimiä vastaan. Jos hyökkääjä ei saa heittimiltä tukea, wagnerilaisten hyökkäys tukehtuu.

- tehokasta vastatykistötoimintaa varten täytyy olla suuri määrä droneja ja niiden lennättäjiä (minun kommentit: tässäkin minun mielestä korostuvat lyhyet taisteluetäisyydet sekä heitinten käyttö: dronella tuskin nähdään 10-12 km tai kauempaa ampuvaa tykistöä mutta 82mm ja 120mm heittimet voidaan nähdä ja paikallistaa. Oletan että maasto ja koordinaatit ovat selvillä joten dronen lennättäjä kykenisi melko nopeasti ohjaamaan omien heittimien ja tykistön tulen vihollisen asemiin. Tässä tapauksessa siis kun puhutaan "vastatykistötulesta" niin ei tarkoiteta vastatykistötutkia yms. vaan yksinkertaisempia menetelmiä (tutkista varmasti olisi hyötyä, en kiistä sitä).

Tulee mieleen tuosta kirjoituksesta saksalaisten sturmtruppen taktiikat ensimmäisen maailmansodan aikaan, niissäkin kärsivät suuria tappioita.
Tuli heti mieleen, että joku on ilmeisesti lukenut PLA:n ohjekirjaa


Kohta Korean sodasta. Useiden peräkkäisten ryhmien käyttäminen peräkkäin on suoraan kiinalaisten oppikirjasta.
 
Tuli heti mieleen, että joku on ilmeisesti lukenut PLA:n ohjekirjaa


Kohta Korean sodasta. Useiden peräkkäisten ryhmien käyttäminen peräkkäin on suoraan kiinalaisten oppikirjasta.

Totta, tosin kun mietin asiaa niin sanoisin että saksalaisten ja kiinalaisten taktiikoiden kantava ajatus oli yllätykseen pääsy (hivuttaudutaan lähelle puolustusasemia, kranaatinheiton etäisyydellä - usein näistä puhuttiin ja puhutaan nimellä "infiltration tactics") ja sen jälkeen nopealla ja väkivaltaisella hyökkäyksellä vallataan ko. asema. Jos mahdollista, läpimurto olisi paras saavuttaa ns. salaisuudessa jotta puolustaja ei hoksaa sitä ennen kuin saadaan lisäjoukot puskettua tästä reiästä läpi ja selustaan.

Saksan sturmtruppen ja arvatenkin kiinalaiset myös kärsivät huomattavan kovat tappiot, joten kyseenalaista kuinka hyödyllisiä nämä olivat. Toisaalta jotenkin juoksuhautasota oli pakko murtaa, ensimmäisen maailmansodan osalta ei ollut mekanisoituja tai panssaroituja joukkoja joilla tunkeutua selustaan (panssaroituja oli toki, mutta ei siinä määrin kuin tämän sodan jälkeen).

Tuo kuvaus wagnerilaisten hyökkäyksistä kuulostaa mielestäni enemmän siltä että pyritään paikallistamaan ukrainalaisten asemat ja sen jälkeen hyökätään niitä vastaan yksi kerrallaan kranaatinheittimillä ja pienillä ryhmillä. Kantava idea ei siis olisi "infiltration" vaan puolustusasemian tuhoaminen / valtaaminen yksi kerrallaan. Nyanssiero ehkä, mutta näin minä tuota tulkitsen.

Tuo pistää miettimään: mikseivät hyökkää panssarikuorien suojassa? Kun puolustusasema löytyy ja kranaatinheittimet aloittavat sitä vastaan iskemisen niin miksei mennä "aukean yli" panssarikuorien suojassa ja jalkauduta hyvin lähelle puolustusasemaa? Muistan että tätä tyyliä koulutettiin minun varusmiesaikana, näin Venäjä kuulemma toimii eli BMP-vaunujen voimin miltei suoraan juoksuhautaan ja jalkautetaan miehet siinä. Vaunun oma konetykki sitten tarjoaa sen tulituen mihin kykenee.

Ehkä nämä hyökkäykset on tehty pääasiassa vankien voimalla joten näitä ei edes haluta aseistaa kunnolla? Ehkä Venäjän varsinainen armeija ei ole suostunut antamaan "wagnerilaisille" panssariajoneuvoja (ammattiylpeys, "joukkojen" välinen skisma)? Ehkä kokeiltiin aikaisemmin BMP-vaunuilla tai muilla ja todettiin että jalkaväellä päästään lähemmäs huomaamatta (tai hengissä, ehkä puolustajalla on liian vahva pst-aseistus)? Ehkä ei ole enää tarpeeksi vaunuja joita irroittaa tällaisiin "kokeiluihin"? Monta kysymystä, vähän vastauksia.

Tuoreimpien huhujen mukaan Wagnerilla alkaisivat loppumaan vangit ja uusien rekrytointi vankiloista olisi käynyt vaikeammaksi (viidakkorumpu vienyt viestiä sodan todellisuudesta). Väitetysti mm. pari ilmarynnäkköprikaatia / maahanlaskuprikaatia hyökkäisi parhaillaan Bakhmutin seudulla ja kuulemma kärsivät myös raskaita tappioita. Ehkä Wagner tapettiin loppuun ja nyt on muiden vuoro jatkaa samaa? Tai ehkä sodan vetovastuun vaihto sai aikaan sen että Wagner laitettiin syrjään ja "oikea armeija" näyttää miten homma hoidetaan.

Muistan että JR2-niminen twitter-tili juoruili viime vuonna siitä, miten VDV olisi kärsinyt kovasti mainehaitasta ja Venäjällä oltaisiin jopa lakkautettu pari näiden joukko-osastoa. Yritän löytää mitä hän tästä kirjoitti, mutta en ole varma oliko tuo vain huhu vai löytyykö sille oikeita todisteita. Nyt tuoreimpien juorujen mukaan on jopa spekuloitu että Venäjän armeijan sisällä olisi halua nokittaa "VDV mafiaa" ja siksi nämä olisi laitettu hyökkäämään ja kärsimään tappioita. Mahdollista, eri aselajien välillä on yleensä nokittelua maasta riippumatta, mutta ei selitystä välttämättä tarvitse hakea noin kaukaa: ehkä VDV-joukot ovat maineensa mukaisesti parasta jalkaväkeä mitä heiltä löytyy ja siksi tuloksia kun haetaan, nämä on laitettu vetovastuuseen (eri asia on tietysti se, kuinka ansaittu maine on kyseessä, tosin ainakin Khersonin seudulla puolustivat väitetysti ansiokkaasti).

-

Lainaan alle pari uutista eiliseltä jotka viestivät Bakhmutin seudun tilanteesta, perustin yllä olevan kirjoituksen näihin (tosin taisi muistakin lähteistä kuulua samanlaista viestiä). Alla olevassa lainauksessa alleviivaus on minun, lihavointi puolestaan käyttäjän "runtik".

Tämä ensimmäinen on käyttäjän "runtik" viesti Ukrainan sodan seuranta -ketjusta (toki nämä odottavat vahvistusta): LÄHDE

Nyt IS-päivittyvässä seurannassa on Ukrainalaiskomentajan haastattelu, jossa sama viesti. Kuperkeikkamiehet tekevät usein viimeisen kuperkeikkansa. Alla uutinen ja lihavointi oma.

Ukrainalaiskomentaja: Bahmut on "täyttä helvettiä" - Venäjä korvannut Wagner-sotilaita maahanlaskujoukoilla​

Ukrainalaiskomentaja kuvaili maanantaina Donetskin alueella sijaitsevan Bahmutin tilanteen olevan "täyttä helvettiä". Aluella on käyty jatkuvia taisteluja, kun Venäjän joukot yrittävät ottaa haltuunsa Bahmutin ja Kostjantynivkan välistä tieosuutta.

- Viiden tai kuuden kuukauden ajan Bahmutin lähellä oleminen on ollut täyttä helvettiä. Vihollinen hyökkää jatkuvasti, Svoboda-pataljoonan varakomentaja Volodymyr Nazarenko kertoi CNN:n mukaan Ukrainan television haastattelussa.

Nazarenkon mukaan ei voida varmaksi sanoa, toteuttavatko venäläiset täysimittaista hyökkäystä tai onko heidän taktiikkansa muuttunut. Hänen mukaansa vaikuttaa kuitenkin siltä, että Wagner-palkka-armeijan sotilaita on korvattu Venäjän armeijan maahanlaskujoukoilla.

Nazarenko kuvaili venäläisten viimeaikaisia tappioita "valtaviksi".

- Näyttää siltä, että Wagner on lähes kokonaan tuhottu. Heidät on nyt korvattu maahanlaskujoukoilla, jotka kärsivät myös tappioista lähes päivittäin, eivät ainoastaan miestappioista, vaan he menettävät myös panssariajoveuvojaan.

-


-

Tatarigami_UA -nimisen twitter-tilin tuore tilannekatsaus (alleviivaus minun): LÄHDE

Vuhledar, 31.01 - 07:00 AM update:

Vuhledar holds. All previous assaults have been repulsed so far. The enemy has failed to establish control near Vuhledar. Any information about russian forces in Vuhledar is a part of their PsyOps.

The enemy hasn't reduced the number of assaults, however, the quality of assaults has dropped significantly for two reasons:

- weather conditions
- high casualties

The most experienced and motivated forces were eliminated during the first days of assaults. The 155th brigade has sustained high casualties both in men and armor, and their importance on the battlefield is dwindling.

A large number of reserves in the Vuhledar area indicates that the enemy doesn't plan to give up on assaults or attempts to siege Vuhledar.

Information from fields confirms that the enemy's morale is on the low level, which forced the enemy to take repressive measures. Occupiers also keep their troops in an informational bubble and misinform troops about successes.

It's likely that the enemy will resume assault as soon as the weather conditions will allow, and losses will be replenished with mobilized and volunteers.

-

Bakhmutin alueen taisteluista hieman pidemmällä aikavälillä, twitter-ketjun käännös: LÄHDE

Battle for Bakhmut

We have prepared for you a detailed map of the battles in the Bakhmut area, which shows the changes in the front line from May 30, 2022 (when, after fierce battles for Popasna, the enemy had a significant advance towards Bakhmut) until today.

1675171718343.png

In 8 months, the Russian invaders were able to advance west from 11 to 28 kilometers. If we take the last 2 months, when the intensity in this section has increased many times, then the progress is from 2 to 10 km.

For the sake of clarity, the left part of the map shows that during the battles for Bakhmut, the Defense Forces of Ukraine were able to achieve significant success in other areas of the front - almost the entire Kharkiv region, the right-bank part of the Kherson region, was liberated from the invaders.

After that, from mid-November, stabilization of the front took place.

Glory to Ukraine! Glory to heroes!

https://t.me/censor_net/23989 (sama kirjoitus ja kuva Telegramissa)
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä nämä hyökkäykset on tehty pääasiassa vankien voimalla joten näitä ei edes haluta aseistaa kunnolla? Ehkä Venäjän varsinainen armeija ei ole suostunut antamaan "wagnerilaisille" panssariajoneuvoja (ammattiylpeys, "joukkojen" välinen skisma)? Ehkä kokeiltiin aikaisemmin BMP-vaunuilla tai muilla ja todettiin että jalkaväellä päästään lähemmäs huomaamatta (tai hengissä, ehkä puolustajalla on liian vahva pst-aseistus)? Ehkä ei ole enää tarpeeksi vaunuja joita irroittaa tällaisiin "kokeiluihin"? Monta kysymystä, vähän vastauksia.
Ehkä näitä säästetään jotain suurempaa varten? Tai päivittäiset tappiot ovat ylittäneet pajojen kyvyn kunnostaa uusia vaunuja? Johonkihan ne mobilisoidutkin joukot on viety. Nyt kai yritetään saada lähtöasemia tai pitää paine mitättömällä rintamalohkolla. Tiedä noita.
 
Ehkä näitä säästetään jotain suurempaa varten? Tai päivittäiset tappiot ovat ylittäneet pajojen kyvyn kunnostaa uusia vaunuja? Johonkihan ne mobilisoidutkin joukot on viety. Nyt kai yritetään saada lähtöasemia tai pitää paine mitättömällä rintamalohkolla. Tiedä noita.

Yhden ukrainalaisen arvion mukaan Putin olisi antanut mahtikäskyn että Donbass pitää vapauttaa "by March" eli maaliskuuhun mennessä. Tämä tarkoittaisi että heillä on helmikuu aikaa toteuttaa käsky. Tämä on julkaistu 16.1.2023 eli kaksi viikkoa sitten. LÄHDE

Intelligence: Putin orders new commander to seize Donbas by March​

by The Kyiv Independent news desk
January 16, 2023 10:50 pm

Russian President Vladimir Putin ordered the new commander of Russia’s war against Ukraine, Valeriy Gerasimov, to seize Donbas, comprised of Donetsk and Luhansk oblasts, reported the Ukrainian Defense Ministry’s Main Intelligence Directorate spokesperson Andriy Yusov.

Donbas is the priority for Russian forces, Yusov said.

On Jan. 11, Russian Defense Minister Sergey Shoigu appointed General Valeriy Gerasimov a commander of the country’s Joint Group of Forces in Ukraine, Russian state-controlled media outlet RBC reported on Jan. 11.

The decision by Russia’s Defense Ministry to replace General Sergei Surovikin with Chief of the General Staff Gerasimov as commander of Russia’s war against Ukraine indicates “systemic challenges” for Moscow, Pentagon Press Secretary Pat Ryder said during a briefing on Jan. 12.

After conducting its full-scale invasion in late February last year, Russian forces seized almost the entire Luhansk Oblast, north and south of Donetsk Oblast, including the port city of Mariupol.

On Oct. 1, Ukraine's military liberated the strategic town of Lyman, north of Donetsk Oblast.

Alongside the lightning liberation of the northeastern Kharkiv Oblast, it has created a platform for Ukraine's advancement into Luhansk Oblast.

Ehkä pitää paikkansa, ehkä ei. Olisi toki osuvaa että 24.2.2022 alkanut hyökkäys pitäisi saada "maaliinsa" noin vuosi sen alkamisen jälkeen.

Suurhyökkäyksestä on juoruilta aikaisemminkin, mutta tämä tuorein "tiedustelutieto" voi toki olla myös Ukrainan taitavaa mediapeliä.

Ukrainassa ei ole vielä nähty kaikki "ensimmäisellä mobilisaatiokierroksella" mobilisoituja, useiden väitteiden mukaan puhutaan jopa 150 000 miehestä. Olen olettanut että näitä on paitsi koulutettu niin myös säästetty "suurta suunnitelmaa" varten. Oletan myös että tarkoitus ei olisi hyökätä pelkän kevyen jalkaväen ja tykistön voimin, mikä tarkoittaisi että kunnostettuja, remontoituja ja modernisoituja vaunuja olisi säästetty tätä "yritystä" varten.

Toisaalta näiden siirtäminen hyökkäysasemien tuntumaan vie aikaa, varsinkin jos ne pitää tuoda junilla. Nykyaikana kun jokaisella on kännykkä taskussa JA satelliittitiedustelu on vahvaa, on vaikea nähdä että nämä pysyisivät salassa pitkään. En ole toistaiseksi nähnyt vahvoja merkkejä siitä että mekanisoitua ja panssaroitua kalustoa olisi kerätty jonnekin alueelle rintamalinjojen taakse, mutta toisaalta en ole ehtinyt seuraamaan sotaa samalla innolla kuin esim. viime kesänä. En näe kaikkea, joten oman tilannekuvan rajallisuus on ilmeistä. Toisaalta satelliittitiedustelu voi kertoa, mitä missäkin on, mutta se ei tarkoita etteikö ryssä voisi päästä läpimurtoihin jos kalustoa on riittävästi. Tarkoitan tällä sitä että Ukraina ei välttämättä ehtisi tuomaan ko. alueelle riittävästi vahvistuksia nopeasti torjumaan hyökkäystä. Toisaalta heidän taktiikkansa ei välttämättä olisikaan jäykkä torjunta vaan joustava torjunta, jolloin alustava pahalta näyttävä läpimurto voikin olla osa heidän taktiikkaansa.
 
Viimeksi muokattu:
Yhdysvaltalaisen tykkimiehen ajatuksia vedettävän tykistön käytöstä "modernissa sodassa". Ketjussa on paljon kuvia, videoita ja linkkejä toisiin viestiketjuihin. En jakanut näitä kaikkia, ei ole mahdollista joten katso tästä linkintä koko ketju jos jokin tietty puuttuva asia kiinnostaa (laitoin myös alle spoilerin taakse tekstin joukkoon suorat linkit niihin viesteihin joihin ketjussa on viitattu): LÄHDE

Can towed artillery still be an asset on the modern battlefield?

Let’s take a look at M777s, the most numerous 155mm system and NATO arty system in Ukraine today.

Ukraine has innovated in many ways to still make them relevant in the face of UAVs.

Here’s a recent video

(katso video linkin takaa) LINKKI

In the 1st month after their arrival, they were praised for their ease of use & accuracy despite their slow rate of fire.

@ratushnyi_r, a Ukrainian activist & soldier, reported that his recce team was constantly getting 1st round effects, the main objective of artillery.

(linkki eri viestiketjuun jossa kuvia M777 käytöstä Ukrainassa) LINKKI

During the summer, Russia was able to shoot 60k rounds/day, meaning Ukraine was being outshot 20:1

Survivability moves (not shoot & scoot as it’s sometimes called) were required. Ukrainian HARMS strikes had not yet degraded Russian radar capabilities fully.

Speed was key, & M777s did fine. (LINKKI viitattuun twitter-viestiin jonka kuva alla)

1675182609239.png

September brought two major Ukrainian counteroffensives, and Russian artillery was on the back foot.

M777 crews had more time to set up firing points (FP), safely store ammunition and propellant, and do more time-consuming missions like EXCAL.

LINKKI twitter-viestiin, siinä kirjoitetaan saatesanoina: Some very excited Ukrainian artillerymen load a M982 GPS-guided round into a M777A2 during the recent counteroffensives. Note the handwritten messages on the $120k round that can travel 40km with pinpoint accuracy.

More time at the FP between moves led some to believe that Ukraine was reckless. However, it was more likely to do with a reduced threat from Russian counterfire.

HARMS had probably destroyed many radars and Russia was only firing 20k rounds daily at this time (thanks to HIMARS)

(linkki Thomas Theinerin viestiin, jonka kuva on alla) LINKKI

1675182845338.png

Ukrainian M777 crews resembled American ones in a lot of ways at this point, but the lack of camo nets and ammunition/propellant improperly stored could pose a hazard if Russia changed tactics.

Which they soon did…

(linkki CasualArtyFan toiseen viestiin jossa video ja hänen kommentit siitä) LINKKI

Meet the Russian Lancet UCAV. At 3kg+ of HE and a range of 40km, it’s ideal against radars, but has mixed results against armor/vehicles.

In some cases resulting in a flat tire. With less arty ammo available, Russia began to use these more instead of arty.


However, it was soon discovered seemingly by accident that Lancets had difficulty penetrating camo nets used by Ukrainian tanks to shoot indirect fire.

(Again, not good against armor)

Ukraine quickly passed these lessons learned to their M777 crews which were more vulnerable.


Within a week, metal fences/screens were being incorporated into camouflaging nets to provide protection against Lancets.

While this meant M777s would be less mobile, it meant they would be protected from their current threat.

(linkki viestiin jonka kuva on alla) LINKKI
1675183056376.png

Using an Orlan-10 for observation and 1-3 Lancets for strikes, the costs of NOT putting up nets was/is high.

The more M777s displaced to new positions, the easier they were to find. Russian UAV constantly scan roads behind Ukrainian lines.

This is the paradox of survivability moves.


Unsurprisingly, more & more Ukrainian artillery units (in this case a Ukrainian Krab) decided to incorporate these into their FPs even if they were highly-mobile SPGs.

This could show that the threat from loitering munitions has outgrown the threat from Russian artillery, at least currently

(linkki viestiin jonka kuva on alla) LINKKI
1675183228209.png

However, staying static isn’t without risk.

Complacency, improper storage, and fuzing rounds before missions start can cause catastrophic results, as seen here.

Propellant (the tubes strewn across the FP) completely lost and fuzed projectiles burned/damaged.

(video jossa näkyy paljon tykistön kranaatteja miten sattuun) LINKKI

Lastly, what lessons should USA artillery take away? The start of answer is already in doctrine. All USA arty systems already have checklists with nets for use against detection/observation.

If reinforcing them with metal can help stop small drones, it should be considered.

(linkki viestiin josta kuva on otettu) LINKKI
1675183425656.png

Military innovation, leadership, and planning is all about understanding, analyzing, and mitigating risk. With every benefit comes a potential danger.

Ukraine has shown great skill when it comes to balancing risk. We should all dig deeper to better understand how.

Final Roll-Up:

-152+ M777 delivered

-35 damaged/destroyed

-9 months of use, 1 of the 1st NATO arty systems in Ukraine

-Barrels firing up to 7k rounds before replacement, 4k more than expected

-A key weapon system for Ukraine that’s made a huge difference on every front

(viestissä oli tekstin lisäksi kaksi kuvaa Oryxin sivuilta: toisessa heidän lista toimitetusta tykkikalustosta JA toisessa heidän lista tuhotuiksi / menetetyiksi tunnistetuista) LINKKI

-

Minulle tuli mieleen seuraava kun luin tätä ketjua: Lancetien käyttö "tarkkuustykistön" roolissa kertonee jotain paitsi Venäjän oikean vastatykistön toiminnasta niin myös sen kyvystä osua tarkasti. Toisaalta voi myös liittyä siihen, että Ukraina on kyennyt paikallistamaan tykistöä tehokkaasti ja iskemään takaisin omalla vastatykistöllä. Taivaalla lentävän Orlan-dronen ja sitä pian seuraavan Lancetin paikallistaminen voi olla vaikeampaa, minkä takia näillä on korvattu "oikeaa vastatykistöä".

Missä ovat Venäjän kuuluisat Krasnopol-kranaatit? Niitä on nähty jokunen tämän sodan aikana mutta sanoisin että vähemmän kuin odotin. Toki ehkä minä en ole nähnyt näitä videoita, mutta ehkä niitä on silti käytetty suurempi määrä kuin mitä olen nähnyt.

Usean kommentoijan perusteella näyttää siltä että monessa kohtaa rintamaa Ukrainan vedettävä tykistö on viettänyt pidemmän aikaa samassa paikassa. Ehkä kokevat että Venäjän tykistöstä ei ole ollut suurta vaaraa, kun uskaltavat toimia näin.

Toisaalta CJ kirjoittaa ketjussa että liike paljastaa, joten voi olla että paikallaan pysyminen on ollut turvallisempaa koska taivaalla lentää UAV/drone-laitteita välittämässä videokuvaa josta taas tutkitaan näkymiä ja tehdään havaintoja. Tykki pitää siirtää, mistä jää jäljet maahan (talven lumisena aikana ehkä jopa selvemmin kuin mitä kesällä, vaikka silloinkin jäänee selvät urat renkaiden takia). Toisaalta luulisi että tykki olisi havaittavissa, jos on keskellä peltoa kuten usein näkee kuvissa ja videoissa. Ehkä UAV-laitteita ei riitä joka paikkaan?

Olisipa mielenkiintoista kuulla vedettävän tykistön käytöstä tarkemmin, varsinkin niiden käyttäjiltä ja upseereilta.
 
Viimeksi muokattu:
Itse tätä sotaa katsellessani on tullut mieleen se että ehkä Venäjää vastaan perinteisemmät kiinteämmät linnoitteet valmisteltuine tykistön tuliasemineen yms. Vaalimaan ja Helsingin välillä voivat olla hyvä ratkaisu. Kattavan drone ilmatorjunnan kanssa, toki. Ryssät hidastetaan tykistöllä tuhottavaksi. Mannerheim-linja part 2?

Ryssän kyky käyttää ilmavoimiaan ja ilmasta laukaistavia täsmäaseita tuhoamaan linnoitteita ja tykistöä vaikuttaa heikolta. Varsinkin jos vastassa on meidän Hornetit/F-35:t ja ihan kohtalainen IT kyky.
 
Itse tätä sotaa katsellessani on tullut mieleen se että ehkä Venäjää vastaan perinteisemmät kiinteämmät linnoitteet valmisteltuine tykistön tuliasemineen yms. Vaalimaan ja Helsingin välillä voivat olla hyvä ratkaisu. Kattavan drone ilmatorjunnan kanssa, toki. Ryssät hidastetaan tykistöllä tuhottavaksi. Mannerheim-linja part 2?

Ryssän kyky käyttää ilmavoimiaan ja ilmasta laukaistavia täsmäaseita tuhoamaan linnoitteita ja tykistöä vaikuttaa heikolta. Varsinkin jos vastassa on meidän Hornetit/F-35:t ja ihan kohtalainen IT kyky.

Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia jo pidemmän aikaa, tosin pitää muistaa että ryssää ei voi päästää kovin syvälle koska se pitää ajaa ennemmin tai myöhemmin pois. Toki ehkä lasketaan että kun tämän aika tulee, niin siihen riittää kalustoa ja voimaa.

Ymmärrän että joustava puolustus on usein eduksi, jäykkä puolustus suorastaan kerjää kovia tappioita MUTTA ihmeesti Ukrainan rakentamat linnoitukset ja taisteluhaudat ovat kestäneet tämän sodan tiimellyksessä. Ryssä on iskenyt niitä kaikella mitä löytyy ja on toki päässyt etenemään siellä täällä, mutta ei niin vahvasti kuin mitä voisi kuvitella.

Jos katsoo etelä-Suomen karttaa niin siinä menee sellainen hieman yli 50 km leveä ränni Järvi-Suomen eteläreunan ja Suomenlahden välissä. Sitä pitkin ryssä hyökkäisi, sitten kun se hyökkää. Koukkaaminen on vaikeaa: pohjoisempana on Järvi-Suomen tilkkutäkki ja etelämpänä Suomenlahti. Päätä siinä sitten, koukataanko kumpaa puolta.

-

Mielenkiintoinen venäläinen kirjoitus Ukrainan käyttämästä taktiikasta, ilmeisesti tämä voi olla "uusi kokeilu" joka mahdollisesti tultaisiin laajentamaan yleisemmäksi (jos todetaan toimivaksi). Kuulostaa tosin sellaiselta, jollaista olen kuvitellut ukrainalaisten käyttävän aikaisemminkin. Droneilla vahva rooli, etsitään asemat, kulkureitit yms. Eristetään puolustusasemat toisistaan, isketään tykistöllä ja kranaatinheittimillä yms. Venäläisen mukaan eristäminen ja huollon katkeaminen aiheuttaa pelkoa.


Alkuperäisen lähteen tekstin käännös kokonaisuudessaan:

https://t.me/bayraktar1070/737

Witnesses Bayraktara

It's time to describe from the technical side of our last roast⚔️

Sitting in one damned village, we experienced first hand the advanced tactics of the Ukrainian troops. It's called the isolation of the war zone. The enemy constantly conducted reconnaissance using commercial UAVs. Sometimes up to 6 "birds" hung over the village. During the day they used ordinary ones, and at night with thermal imaging cameras. In a short time they managed to open the nodes of defense and the path of movement of personnel.

When the reconnaissance was completed, the Ukrainians shot at several trails and intersections. Then they began to suppress any movement. It looked like this: a group of our infantry reached the targeted place and immediately came under mortar fire. On the downed fighters, they worked out from the ACS and sometimes connected copters with a reset. After several such cases, movement between shelters was minimized. Sometimes water could not be delivered to the fighters for several days. Over time, armored vehicles stopped entering the village and there were problems with the evacuation of the wounded and the dead. We had to wait for the fog.

Leaving the village, we felt for ourselves all the developments of the Ukrainian military. For an hour and a half we were led by a copter with a teplyak and they hit us with a mortar. The feeling is not pleasant. I analyzed the situation for a long time and realized that the main damaging factor in this tactic is fear.

Movement is life. Especially in the war. As soon as you are deprived of the possibility of movement, and you experience difficulties with the transportation of the necessary and the evacuation of the wounded, the countdown timer immediately starts. It is important here not even to kill the enemy, but to scare him so that he is afraid to move. Therefore, even one person is often fired at. Looking at all this, the fighter gets the idea in his head that he was driven into a trap and the brain offers options on how to escape from it. Morale drops by an order of magnitude. And this leads to the fact that the position is left.

This tactic still has a weak point. A moving target is still hard to hit. But if a strike UAV of the Bayraktara type is hung over the battlefield, which easily destroys an armored target moving at a speed of 100 km/h, the concept takes on a finished form. In a couple of days, walkie-talkies will sit on the firing points and the water will run out. And even the most trained fighters will leave their positions.

Now this tactic is being tested by specialists in small sectors of the front. It proves its effectiveness and over time, with the help of NATO, the Ukrainians will try to close the kilometers of the front. And we must prepare for this now.

And what about our side, you ask? And we have already invented and tested everything in Syria. But I will tell you about this some other time. In the end, everything new is a well-forgotten old.

Alexander Kharchenko
t.me/bayraktar1070/737
582.0K views
edited Jan 31 at 13:25
 
Twiitin käännös:

How are commercial drones used by the military, what is the average life expectancy of a copter on the front line, and can they be replaced in the event of a critical shortage in the market?


Suora linkki viitattuun artikkeliin: LINKKI

"We would fight now for the Dnipro, not for Bakhmut." How "wedding drones" help the Defense Forces​

How are commercial drones used by the military, what is the average life expectancy of a quadcopter on the front line, and can they be replaced in the event of a critical shortage in the market?

THURSDAY, FEBRUARY 2, 2023, 1:30 P.M. -IHOR PYLYPOV

At the end of 2022, the Minister of Defense Oleksiy Reznikov stated that civilian drones are not adapted to work in combat conditions, and the command calls them "wedding", mocking their main pre-war purpose.

"I (in the Ministry of Defense - EP ) do not have "maviks" in the procurement, so you understand. The military does not accept them, our generals call them wedding drones.

The fact that our unique creative guys use them to conduct, let's say, a little trench warfare and destroy, including enemies, this - our creativity and ingenuity - is applauded," the minister said.

These words of Reznikov caused a sharp reaction in society. The military, volunteers, and citizens involved in aerial reconnaissance evaluated the minister's words with skepticism.

"Together with Starlink, drones provide a tandem that allows us not to lose when the enemy has a clear superiority in weapons. Without them, we would spend many times more ammunition to hit many times fewer targets and we would be fighting for the Dnipro, not for Bakhmut," says the founder Vitaly Deinega "Return Alive" Foundation .

Volunteers, together with society, are trying to independently cover the army's needs for such drones, but the demand for them is only increasing. What is the special feature of commercial drones, what is the duration of their use in war and is it possible to replace them with something in case of a critical shortage in the market?

What is the role of commercial drones in warfare

During the war, in conditions of shortage of military unmanned aerial vehicles (UAVs) for close reconnaissance, they are quite effectively replaced by commercial devices. Most often, we are talking about quadcopters from DJI and Autel.

On the frontline, commercial drones are the eyes of the military. They allow monitoring the situation at a distance of up to 10 km. Advancing enemy forces, adjusting their artillery, adjusting fire - all this is the work of "wedding" drones.

"The Matrice 300 or Matrice 30 (drone models of the DJI company - EP ) thanks to the camera with 200x zoom are ideal for correcting fire at a distance of five to ten kilometers. So far, the records I know are 26 kilometers for detection and correction," says the instructor Serhiy Ristenko UAV of Aerorozvidka NGO.

"Orlans" here are like bees, they are our main enemy." Yaroslav Honchar, co-founder of "Aero-reconnaissance" on the war of drones

The range of capabilities of commercial drones is expanding due to their modification. For example, the reset systems, which are attached to a regular quadcopter, turn it into an effective means of defeating manpower and Russian tanks .

Drones are usually converted by the military themselves. They manufacture explosive devices (30-40 mm fragmentation grenades) and think of ways to drop them on Russian positions. However, there are also private developments of reset systems.

1675423829447.png
The demand for drones and weapons for them has given rise to the offer of grenade-dropping systems by private individuals
PHOTO BY OLX.UA

In social networks, there are constant discussions about the feasibility of such use of drones, because the probability of their loss due to such conversions or damage to the operator from an explosive device is quite high.

However, Ristenko assures that in skillful hands the technology shows itself well: commercial drones are increasingly striking the enemy. The main thing is that the quadrocopter destroys equipment that is hundreds or even thousands of times more expensive than it.

During the year of the great war, the use of commercial drones as means of destruction in the Ukrainian army grew from an amateur to a professional direction. There are crews that destroyed enemy soldiers and equipment during operations using the Mavic 3.

1675423875831.png
Mavic 3 is most popular among the military
SOURCE: SECURE.UA

What is the duration of the "life" of the drone at the front

The Minister of Defense is sure that the time of use of drones at the front is minimal.

"Mavik" "lives" for a day or two at most, if it is used seriously. Let's have no illusions: this drone will not change the situation on the battlefield. We need a drone that carries a load of not 300 grams, but 30 kilograms. Well, at least three, you know? Which flies not 5 kilometers, but at least 50," said the minister.

The period of use of the drone in combat depends on the level of knowledge and skills of the crew and the enemy's resistance. The use of civilian UAVs requires special skills from the operator, which can even save his life.

"It is not enough to simply learn how to fly a drone, you also need, at a minimum, to understand the basic rules of flying when the enemy uses electronic warfare equipment," Ristenko explains.

Three rules of victory. How drone schools prepare operators for the front

Pilots are trained by volunteer organizations, because they provide military drones. When giving an expensive device, they should be sure that it will be managed by professionals. The only way to verify this is with a certificate.

"First, we are giving people access to the course "Using Technology in War Conditions". This is a unique educational product created as part of the Victory Drones volunteer project. Access to it is closed and is only available to military, rescuers, police and special services.

First, people go through theory online, take tests, and get a certificate. The course lasts four to five days. Next - practice at the training ground: work with walkie-talkies, drones, starlinks, software.

We teach how to use the entire ecosystem of technologies. 26,000 people are registered for the theory course. 7,000 military personnel went through the training," says Maria Berlinska, head of the Air Intelligence Support Center.

They "land" 99% of drones: the story of the creation of the Ukrainian anti-drone gun

Enemy radio-electronic warfare is one of the main reasons for the loss of copters, even by experienced pilots. The Russians are putting a lot of effort into preventing the use of drones along the entire front line.

Most often, they use jamming and GPS spoofing.

Jamming is aimed at the drone's loss of GPS navigation. Accordingly, the operator cannot track the location of the UAV on the map and is forced to fly manually. In this mode, the quadcopter is blown away by the wind, and the operator must constantly monitor that the device does not drift towards the enemy.

GPS spoofing is a more complex variant of electronic warfare. The drone begins to receive a simulated GPS signal that changes its geolocation. The device may think that it is too high, descend and hit the ground.

1675423915999.png
Ukrainian military monitors a quadcopter on a tablet in Bakhmut, January 27, 2023
GETTY IMAGES

Chinese DJI drones have the technical ability to receive the geolocation of the operator by third parties using AeroScope complexes . The Russians used them especially often at the beginning of the great war.

Special firmwares allow blocking the option, but they are not ideal.

Chinese drones at the service of the aggressor: how the manufacturer of quadcopters DJI can help the Russian Federation in the war

"There is also bad news: drones with new firmware are already being brought to the front, which cannot be hacked or changed normally. But we wouldn't be Ukrainians if we didn't figure out how to "fix" this problem.

People who transport and transfer drones to our military must check whether they are anonymized," Ristenko advises.

How many commercial drones are in the Armed Forces

Due to constant losses, it is impossible to determine the number of commercial drones in the Armed Forces of Ukraine. In addition, these devices do not formally exist for the Ministry of Defense. "I don't have Maviks in my purchase, so you understand," Reznikov noted.

Drones are delivered, repaired and maintained by volunteers. Only the three largest funds in 2022 handed over 10,000 copters to the Ukrainian army.

However, this is clearly not enough. "Now the front needs at least 10,000 drones. Also, at least 30 drones are lost every day, which should be replenished. The volunteers themselves cannot meet these needs," says Berlinska.

1675423964330.png
Kuvatekstin Google Lens -käännös:

1675424013213.png

Alimman rivin teksti menee hieman sumpuksi, joten tässä se tekstimuodossa, artikkelin teksti jatkuu lainauksen jälkeen:

Armament
Not available
Anti-tank missiles and
aerial bombs
A came:
| Explosive charge,
MAM intelligent munitions
(long-range high-explosive
and
thermobaric anti-tank
missiles /UMTAS;
Roketsan Cirit missiles,
laser-guided rockets,
bombs;
modular munitions
equivalent to a 40-mm
grenade, for
the destruction of
light armored
vehicles and personnel
|Anti-tank
warhead or
anti-tank missile |
FGM-148 Javelin
| Not available


-

Due to high demand, it is impossible to buy "maviks" in Ukraine or neighboring countries.

According to Berlinska, in the summer of 2022, the DJI company placed people in its European representative offices who create obstacles if they find out that drones are being bought for Ukraine. The expert calls the State Export Control Service the main obstacle on the part of Ukraine.

Although on January 4, the government simplified the rules for importing UAVs, canceling the requirement to provide end-user warranty letters, on January 17, the State Export Control Service announced the suspension of the conclusion regarding the classification of the DJI Mavic 3 as dual-use goods. That is, their import into the country is complicated by the need to obtain a permit from this service.

"The problem is that Ukraine does not produce high-precision technologies for the development of military unmanned technologies. Chips, optics, communication modules - we are dependent on everything. We only have UAV bodies. The same applies to land and water drones," he emphasizes Berlin

Are there alternatives to "maviks"

There is no direct alternative, competitor drones are inferior to DJI products. Both military and charitable foundations prefer the devices of this company. DJI Mavic 3 became the most popular in its class. The ratio of price and quality makes it irreplaceable for the Ukrainian army.

"Looking for drones around the world, we tried different options: American Skydio, French Parrot. They are an order of magnitude worse and more expensive. You pay five times more for an "American" or "French" and get a much worse drone in terms of technical characteristics." - explains Berlinska.

The Russians recognized the advantages of the Maviks. As one of the UAV pilots in the Armed Forces notes, the Russians are actively mastering these drones, constantly increasing their number. Ukrainian developers are starting to create drones to order, but it is impossible to compete in the niche of "maviks" without the appropriate resources and technologies.

FPV drones became one of the forms of adaptation to the demands of war. Their feature is that the operator does not use a tablet for control, but video glasses.

FPV drones are small, made mainly by artisanal methods. The price is about 500 dollars. Ukrainian engineers assemble them in military units. These drones are maneuverable, the speed reaches 200 km/h. They are suitable for chasing targets. They are difficult to detect and even more difficult to intercept. However, they are not suitable for observing and adjusting fire due to their short range and weak camera.


Commercial drones have become an integral part of warfare. They conduct reconnaissance, adjust artillery and destroy the enemy, so it is difficult to overestimate their effectiveness. If the state for certain reasons cannot purchase them on its own, then at least it can help volunteers.
 
Tähänkin löytyy varmasti lääkkeitä ystäviltämme. Ehkä nyt hetken vielä koetamme tulla toimeen, vastaiskun paikka on myöhemmin. Pietarin lentokentät ovat kuitenkin sen verran lähellä, että sinne asti varmasti voimme vaikuttaa. Ja Viron puolelta myös.
 
Back
Top