Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Miksi ollaan hiljaa mitä aseita Suomi on sinne antanut, vieläkö kumarrellaan itänaapuria kohden jotta emme provosoi?
Ensimmäisen tavaraerän sisältöhän julkaistiin. Tolleen yksinkertaistettuna, Suomi ei mitään siillä saavuta, että tavaraerien sisältö julkaistaisiin, mutta haittoja ajantasaisen inventaarion antamiseta Venäjän käsiin voisi hyvinkin olla. Korvaavan materiaalin hankintaan voi mennä vuosia.
 
Ensimmäisen tavaraerän sisältöhän julkaistiin. Tolleen yksinkertaistettuna, Suomi ei mitään siillä saavuta, että tavaraerien sisältö julkaistaisiin, mutta haittoja ajantasaisen inventaarion antamiseta Venäjän käsiin voisi hyvinkin olla. Korvaavan materiaalin hankintaan voi mennä vuosia.
Hankintojen julkaisulla voisimme kollektiivisesti paukutella henkseleitä, myöskin korvaavan kaluston hankinnalle olisi selkeä syy millä voi perustella uusia aseostoja kansalle.

Venäjä varmaan tietää PV:n kalustoluettelon, mitään mikä ratkaisevasti vaikuttaisi puolustuskykyyn tuskin on lahjoitettu Suomesta Ukrainaan.

Taitaa Suomi ensimmäistä kertaa julkisesti lahjoittaa aseita sotaan käyvään maahan, onhan tuo ollut kielletty vuosikymmeniä ja siihen vedoten torpattu monet kaupat maailmalle.
 
Rochan Consultingin asiantuntijoiden mukaan Ukraina lähti vastahyökkäykseen, vaikka se ei vielä ollut siihen valmis.

– Ymmärrämme kuitenkin hyökkäykseen lähtemisen poliittisen tarpeellisuuden yhdistettynä Venäjän pyrkimyksiin vahvistaa asemia etelässä. Edistyminen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana olisi kuitenkin vaatinut enemmän valmisteluja, analyysissä todetaan.

Verkkouutisille on kerrottu ukrainalaislähteistä vastaavaa kesän aikana. Liian varhain aloitettua hyökkäystä on kuvailtu poliittiseksi pakoksi.

 
Hankintojen julkaisulla voisimme kollektiivisesti paukutella henkseleitä, myöskin korvaavan kaluston hankinnalle olisi selkeä syy millä voi perustella uusia aseostoja kansalle.

Venäjä varmaan tietää PV:n kalustoluettelon, mitään mikä ratkaisevasti vaikuttaisi puolustuskykyyn tuskin on lahjoitettu Suomesta Ukrainaan.

Taitaa Suomi ensimmäistä kertaa julkisesti lahjoittaa aseita sotaan käyvään maahan, onhan tuo ollut kielletty vuosikymmeniä ja siihen vedoten torpattu monet kaupat maailmalle.
PV:n ei tarvitse perustella hankintojaan jossain huutoäänestyksessä torilla, vaan Eduskunnalle, vaikka toki olen kyllä avoimuuden linjalla. Esmes HX-hankkeessa PV pelasi hyvin. Tarkkaan ottaen suljettu linja Ukrainan tukemisessa voi olla tätä taustaa varten jopa parempi kuin avoin, sillä vähintään poliitikot jollei PV itse voi perustella Ukrainan tukemisella sellaisiakin hankintoja, mitkä eivät korvaa lahjoitusmateriaalia 1:1 -periaatteella. Pelkkä henkseleiden paukuttelu ei meikästä riitä perusteeksi ottaa operatiivista riskiä, vaikka riski kieltämättä onkin sangen vähäinen. Turha se on silti. Esmes tieto APILAS-varantojen hupenemisesta tässä tilanteessa ehkä on sellainen, mitä en omatoimisesti Venäjälle jakaisi.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
Läntisten maiden asevoimien aiempi mentaliteetti, jossa sodankäyntiä suoritettiin kaukana ja tukikohtiin tultiin lepäämään ja toipumaan, ei enää päde, linjaa puolustusliitto Naton ilmaesikunnan apulaiskomentaja Johnny Stringer. Stringerin sotilasarvo air marshal vastaa kenraaliluutnanttia.

Stringer kävi läpi Ukrainan sodan opetuksia sekä ilma- ja avaruussodan tulevaisuutta brittiläisen RUSI:n (Royal United Services Institute) podcastissa

.https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/257ffdcb-29bb-4ed3-8bcd-cc59a350fea7?ref=newsletter:c80e&utm_source=Postiviidakko&utm_medium=email&utm_campaign=Teta_Aamukirje
 
– Nykyaikainen taistelukenttä on kuin valtameren pinta – minnekään ei voi piiloutua, varoittaa Center for European Policy Analysis (CEPA) -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Jan Kallberg tuoreessa artikkelissaan Nato-maita ja niiden joukkojen komentajia.

Kallbergin mukaan liian vähälle huomiolle jäänyt Ukrainan sodan oppi numero yksi on se, että ensimmäistä kertaa sotahistoriassa liian pikkutarkasti joukkojaan johtavat komentajat ovat nopeasti kuolleita komentajia.



Monet Nato-maiden joukkojen komentajat ovat vielä äskettäin taistelleet teknisesti kehittymättömiä maita vastaan esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa, jolloin säteilystä tai elektronisista herätteistä ei ole tarvinnut välittää. Nyt tilanne on Kallbergin mukaan muuttunut ja jatkossa se on pakko ottaa huomioon.

Ratkaisu ei ole tutkijan mukaan komentopaikan koon pienentäminen, sillä se luo vain lisäkohteita. Sen sijaan komentajien tulee kommunikoida vähemmän ja minimoida komentopaikkojen luoma sähköinen säteily.

– Tämä edellyttää kulttuurista muutosta. Komentajien on kerrottava alaisilleen, miten joukkojen tulisi taistella, mitkä ovat joukon tavoitteet, mikä on haluttu lopputilanne ja miten siihen päästään ja antaa sitten alaisten toimia puuttumatta liiaksi taistelun kulkuun.
 
Jalkaväen kerrotaan etenevän tällä hetkellä huomattavasti aiempaa pienemmissä ryhmissä. Liikkeissä on mukana kaksi tai kolme sotilasta, kun aiemmin osastojen koko oli 5–15 sotilasta.

– Sekä me että ukrainalaiset tarkkailemme toistemme jokaista liikettä. Tämän vuoksi muutokset rintamassa ovat minimaalisia, eräällä Telegram-kanavalla kirjoitetaan.

 
– Nykyaikainen taistelukenttä on kuin valtameren pinta – minnekään ei voi piiloutua, varoittaa Center for European Policy Analysis (CEPA) -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Jan Kallberg tuoreessa artikkelissaan Nato-maita ja niiden joukkojen komentajia.

Kallbergin mukaan liian vähälle huomiolle jäänyt Ukrainan sodan oppi numero yksi on se, että ensimmäistä kertaa sotahistoriassa liian pikkutarkasti joukkojaan johtavat komentajat ovat nopeasti kuolleita komentajia.



Sinänsä mielenkiintoista, että samaan aikaan on myös ensi kertaa tullut tekniset edellytykset sille, että joukkoja voitaisiin haluttaessa johtaa todella yksityiskohtaisesti tarkkailemalla lennokin välittämää kuvaa ja antamalla sen perusteella reaaliaikaisia ohjeita yksittäisille sotilaille.
 
Sinänsä mielenkiintoista, että samaan aikaan on myös ensi kertaa tullut tekniset edellytykset sille, että joukkoja voitaisiin haluttaessa johtaa todella yksityiskohtaisesti tarkkailemalla lennokin välittämää kuvaa ja antamalla sen perusteella reaaliaikaisia ohjeita yksittäisille sotilaille.
Ideaalitilanteessa jokaisella sotilaalla olisi oma lennokki ja sen käyttäjä, joka samalla ohjeistaa sotilasta siitä, missä hän on, missä vihollinen on ja mitä kannattaisi tehdä. Vaatii hyvät viestiyhteydet, mutta toimiessaan olisi pirullisen tehokasta:"Vihollinen kuopassa 15m päässä klo 11 suunnassa, tuhoa käsikranaatilla. Ohi. Heitä uusi. Tuhottu. Edessä 3m päässä klo 3:ssa katettu taisteluhauta, odota, tähystän (lennättää dronen taisteluhautaan vaikka toisesta päästä tms.). Taisteluhauta tyhjä, lämpökamerassa näkyy mahdollinen miinoite siellä, ohita. Vihollisen panssarivaunuja lähestyy klo 2 suunnasta 4 kappaletta, suojaudu, tuhoan ohjatulla tykistöammuksella. 4 SMART ammuttu ja kohteet tuhottu. Jatka etenemistä suuntaan klo 11, tavoite metsäsaareke, ympäristö suojattu, ei vihollishavaintoja." jne. Pirullisen tehokasta ja tappioita vähentävää.
 
Ideaalitilanteessa jokaisella sotilaalla olisi oma lennokki ja sen käyttäjä, joka samalla ohjeistaa sotilasta siitä, missä hän on, missä vihollinen on ja mitä kannattaisi tehdä. Vaatii hyvät viestiyhteydet, mutta toimiessaan olisi pirullisen tehokasta:"Vihollinen kuopassa 15m päässä klo 11 suunnassa, tuhoa käsikranaatilla. Ohi. Heitä uusi. Tuhottu. Edessä 3m päässä klo 3:ssa katettu taisteluhauta, odota, tähystän (lennättää dronen taisteluhautaan vaikka toisesta päästä tms.). Taisteluhauta tyhjä, lämpökamerassa näkyy mahdollinen miinoite siellä, ohita. Vihollisen panssarivaunuja lähestyy klo 2 suunnasta 4 kappaletta, suojaudu, tuhoan ohjatulla tykistöammuksella. 4 SMART ammuttu ja kohteet tuhottu. Jatka etenemistä suuntaan klo 11, tavoite metsäsaareke, ympäristö suojattu, ei vihollishavaintoja." jne. Pirullisen tehokasta ja tappioita vähentävää.
Ukrainassa on jo menty tuon ideaalitilanteesi ohi. Drone hoitaa tuon käsikranaatin heittelemisen ja kaverit vaan kävelee putsattua hautaa pitkin venäläisten suolenpätkien roikkuessa vähemmän juostujen hautojen seinillä.
 
Kenraalin mukaan tämä on kova taistelu, ja Ukraina etenee hitaasti, mutta tasaisesti joka päivä kohti Ukrainan presidentin määrittelemää ja kaikkien kansainvälisten kumppanien tukemaa lopputulosta.

Milley totesi, että talven lähestyessä maaperä muuttuu mudaksi ja jäätyy, mutta Ukrainan joukot eivät aio lopettaa taistelua.

– Ukrainalaisilla ei ole minkäänlaista aikomusta lopettaa taistelua talvella. Heillä on strateginen aloite juuri nyt, ja he aikovat jatkaa sitä, Milley painotti.

Hän arvioi, että Ukrainan väliaikaisesti miehitetyillä alueilla on jäljellä noin 200 000 venäläistä sotilasta.

 
Henkilökohtaisten EA -välineiden joukkoon pitäisi kiristyssiteiden lisäksi saada hemostaatteja. Kallista, mutta saattaisi vähentää tarpeettomia amputaatioita.
 
– Nykyaikainen taistelukenttä on kuin valtameren pinta – minnekään ei voi piiloutua, varoittaa Center for European Policy Analysis (CEPA) -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Jan Kallberg tuoreessa artikkelissaan Nato-maita ja niiden joukkojen komentajia.

Kallbergin mukaan liian vähälle huomiolle jäänyt Ukrainan sodan oppi numero yksi on se, että ensimmäistä kertaa sotahistoriassa liian pikkutarkasti joukkojaan johtavat komentajat ovat nopeasti kuolleita komentajia.



Monet Nato-maiden joukkojen komentajat ovat vielä äskettäin taistelleet teknisesti kehittymättömiä maita vastaan esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa, jolloin säteilystä tai elektronisista herätteistä ei ole tarvinnut välittää. Nyt tilanne on Kallbergin mukaan muuttunut ja jatkossa se on pakko ottaa huomioon.

Ratkaisu ei ole tutkijan mukaan komentopaikan koon pienentäminen, sillä se luo vain lisäkohteita. Sen sijaan komentajien tulee kommunikoida vähemmän ja minimoida komentopaikkojen luoma sähköinen säteily.

– Tämä edellyttää kulttuurista muutosta. Komentajien on kerrottava alaisilleen, miten joukkojen tulisi taistella, mitkä ovat joukon tavoitteet, mikä on haluttu lopputilanne ja miten siihen päästään ja antaa sitten alaisten toimia puuttumatta liiaksi taistelun kulkuun.
Siis kuvataanko tässä nyt tehtävätaktista johtamistapaa? Sitä jota meillä, saksalaisilla ainakin joskus ja jenkeilläkin piti (Mission Command) opettaa?

Oliko se jossain vaiheessa kadoksissa?

Pikemminkin muutaman pätkän perusteella näyttää siltä, että jojot käskevät yksittäisiä miehiä drone-kuvan perusteella. Tietysti tähän vaikuttaa se, ettei au:ta ole tarpeeksi ja peruina on neukkujen upseeripainotteinen johtamistapa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Henkilökohtaisten EA -välineiden joukkoon pitäisi kiristyssiteiden lisäksi saada hemostaatteja. Kallista, mutta saattaisi vähentää tarpeettomia amputaatioita.
Siinä on jo israelilaismallinen paineside, johon on tarkoitus tehdä konversio tilanteen salliessa/taistelun tauottua, mikäli ei ole sellaista valtimoverenvuotoa, joka edellyttää kiristyssidettä. Eli siis asennetaan iipposide ja vapautetaan alkuperäinen kiristysside, seurataan alkaako vuotaa iippositeen alta. Tarvittaessa voidaan käyttää toista kiristyssidettä varmistuksena, joka asennetaan kiristysvalmiiksi ennen ensimmäisen kiristyssiteen vapauttamista, jotta mahdollisesti alkava valtimoverenvuoto iippositeen alta saadaan mahdollisimman nopeasti tyrehdytettyä.

Hemostaatti raajaan, jonka haavassa on raajan päävaltimon vamma, aiheuttaa kuitenkin ongelmia, sillä hemostaattisiteen poistaminen on tehtävä leikkaamalla, ja siten kelvollisen suonen pituus vain vähenee, eli siirrännäisen/proteesin on oltava ehkä pidempi. Tällöin myös kuitenkin seuraa todennäköisesti raajan haavan perifeerisen puolen hapenpuute (ainakin reisivaltimovammassa), ihan kuin kiristyssiteen kanssa, kun valtimo ei kuitenkaan etenkään hemostaatti sinne tungettuna vedä.

Hemostaatin parhaat käyttökohteet ovat niissä ruumiinosissa, joissa kiristyssidettä ei voi käyttää. Ja taistelupelastajan laukussahan se onkin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top