Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Franz-Stefan Gady, Konrad Muzyka, Rob Lee ja Michael Kofman ovat käyneet jälleen vierailulla Ukrainassa. On siis odotettavissa että lähipäivinä ja lähiviikkoina tulevat kirjoittamaan ja juttelemaan näkemästään.

Franz-Stefan Gady kirjoitti alustavasti reissun herättämistä ajatuksistaan:

#New (short) thread:

@konrad_muzyka, @RALee85, @KofmanMichael & I just returned from another research trip in Ukraine. We gained lots of new insights into the current state of war some of which we will share publicly. Here are a few quick thoughts.

1. Morale remains high, but exhaustion among troops and impact on attrition on materiel is visible.

2. The importance of the FPV drone adaption battle and ability to scale FPV production for current & future military operations by both sides cannot be overstated.

3. Along with the growing deployment of FPV drones the importance of electronic warfare is also increasing. Controlling or denying the electromagnetic spectrum is slated to grow in importance in 2024.

5. This is & will remain an artillery-centric war. There is no compensation for the availability of concentrated & sustained tube & rocket artillery fire. Having said that ammunition constraints/rationing for most types of ammo are a reality.

6. Armor & protected mobility remains key for any sort of ground operation. No ground assault can happen without mechanized support. This is a lesson we have seen time and again during our past research trips.

7. Importance of Starlink for closing of kill-chains & pervasive ISR (ISR = Intelligence, Surveillance and Reconnaissance) remains very high.

There is lots of more info to share in the coming days & months.

We also gained a better understanding into what is required for Ukraine to sustain this fight and what some of the more likelier scenarios for 2024 could be. But I will leave that discussion to my colleagues.

Apologies for typos & other mistakes. I am very tired.


 
Tässä lyhyt ketju Puolan kokemuksista sodan alkupuolella. Zbigniew Parafianowicz on julkaissut aiheesta kirjan "Polska na wojnie" (eng. Poland at war), josta tämä Filip Dąb-Mirowski lainaa palasia / yksityiskohtia (HUOM: lainasin spoilerin taakse pari kuvaa, loput löytyvät ketjusta - ne ovat suoria lainauksia kirjasta eli puolan kielistä tekstiä joten katso ne twitteristä jos haluat):

I imagine this may go unnoticed outside Poland, so I`d like to give heads up to all of you interested in the rather never officially undisclosed/confirmed circumstances around the beginning of the full scale Russian invasion of Ukraine from Polish perspective (mainly).

Just recently a book came out titled "Polska na wojnie" (eng. Poland at war) which is a mash up of interviews that the author (journalist Zbigniew Parafianowicz) made with several high ranking members of Polish government and presidential office, as well as army/special service officers, with some additional comments from their Ukrainian counterparts. They all remain anonymous, from obvious reasons, but the story checks out with what we`ve learned in the past.

Anyway, it surely made a splash here (Poland), because it's full of spicy details (for a Polish and possibly Ukrainian readers) but there are some, that may be interesting for everybody else.

The talk is about the onset of coming war and the following months and gives some very interesting insight into the backstage, and especially - Polish-Ukrainian relations and cooperation. Below a couple of quotes from the book as reference (throw it into google translator), but I`ll give you some of the interesting snippets:

1. Polish government was seriously concerned that Lukashenka will join the war, and was preparing a scenario in which anti-regime diversion groups would be sent to the Belarussian army rear to wreck havoc. In the end, Lukashenka was so afraid himself, that through various channels made inquires to Warsaw, if they`d let him pass the border and then to fly away from the closest airport. He knew if things went south for him, Russians would not let him lift into his own airspace.

2. Polish special forces were securing Ukrainian delegates that were attending negotiations in Belarus (March 2022). They were escorting them in helicopters that landed on Belarusian soil and took them out when they were done. Also, by a coincidence (they were training Ukrainian specials), Polish commando forces were present at the facility in Brovary (Kiyv suburbs), when the war erupted. They stayed on longer, gathering intel. A British unit is also reported of doing the same.

3. Despite Russian propaganda, while Poland never even thought about using the opportunity to reclaim Lviv (Lwów), it remained a concern for Ukrainians. Warsaw told their partners - we will be with you till the end, as long as you keep on fighting. Together with the unconditional help that was immediately provided on many levels, it convinced Ukrainians about the sincerity of Polish intentions. As a side note: Dmytro Kuleba with his whole family (and dog) was received by his Polish counterpart - Zbigniew Rau at his private home, where they could wait out the critical time period. Similar proposals were made to Ukrainian Danilov and Sybiha.

4. On the 25th of March brand new Polish Boeing 737-800 NG had an emergency landing while on the way to Jasionka (Rzeszów) to a meeting with president Biden. President Duda and gen. Andrzejczak were on board. The cause of near-death experience (how passengers described it) was a faulty trimmer which malfunctioned forcing the pilots to fight with the steering handles. Luckily the plane landed safely and the delegation quickly changed their plane to another one, continuing the trip. Nevertheless, at the time possible sabotage or assassination attempt was one of the probable causes that were being investigated.

5. Americans were convinced that Kyiv will fall within 3 days and prepared to evacuate 40k people, presumably apart from own USA citizens, also whole Ukrainian political elite and establishment. Jake Sullivan was the most skeptical about Ukraine's chances, and argued about that with Jakub Kumoch (presidential secretary) who was convinced UA will prevail. Later on, from the same reasons US remained reluctant to provide additional help in the form of heavy equipment. Washington agreed for providing tanks after Biden-Duda meeting, which Warsaw insisted on doing asap (a batch of T-72's followed soon afterwards paving the way), but they were still sending mixed signals about transfer of fighter jets. Warsaw wanted US on board, as it need it to be an allied effort in order to shield Poland from possible Russian retaliation.

In the end, Warsaw got tired of US indecision and reluctance, and acted independently. Dismantled around 10 Polish MIG-29 fighter jets and left them in parts, in a forest belt near the border. Kyiv was notified about "ownerless" parts, which were then picked up and quickly assembled on the Ukrainian side of the border. That happened months(!) before the official transfer of jets in a larger international coalition.

**

There is more. A trip of Roman Abramovich through Poland and then to Turkey, that was supposed to be an attempt of reaching out to Russians through unofficial channels, or how Poland used specially created private companies to bypass bureaucracy when transferring military goods. It also has a significant chapter about why Polish-Ukrainian relations on the governmental level blossomed for a year, but then started to wither due to European power-politics, personal ego-trips and internal affairs in both countries. Particulary, chancellor Scholz and president Zelensky receive a bit of a whipping for their behavior.

Edit: Ah yes, I forgot the topic of rocket that fell on polish village of Przewodow, killing 2. All the gathered material (the rocket parts itself) indicate that it was indeed of Ukrainian origin. The stubborness with which Kiyv insisted it was Russia, despite no evidence was provided became one of the reasons why the relations cooled down.

But I will leave that and the rest of the book for you to find out.

-

I`ve messed up the screenshots and didn't add the one about Lviv, it's actually funny, as both sides were afraid that the other will get cold feet and press for negotiations, which at that point (March) was unacceptable. It got cleared up, in a pretty straight forward fashion :)

1700156401094.png

-

Elaborating on the incident at Polish Przewodów. One of the 1st serious differences in Polish and Ukrainian relations.

There was an official Polish investigation to which Ukrainian side had full access, that established the rocket was of Ukrainian origin. Poland didn't demand compensation for families of 2 civilians killed by the explosion, although due to Kyiv attitude it was considered, and in the end just tried to tone down the emotions for the sake of greater cause.

Yet, president Zelensky insisted on Russian responsibility and called for NATO article 4 implementation while failing to provide any evidence. Polands stance was backed by the US and other alliance members and was unwilling to be pulled into direct war on questionable basis.

Quotes (see below) from the book state, that while Polish authorities understood why Ukraine tries to pull them into the war (a country fighting for its survival), they couldn't grasp the ongoing stubborness of president Zelensky. Which antagonized president Duda and the cabinet. From Ukrainian point of view, it was perceived as a sign of Warsaw's weakness under US gaslighting.

Interestingly, gen. Zaluzhny supposedly acted differently, and called his Polish counterpart gen. Andrzejczak to apologize for the incident. But that gesture was kept on the military level, and never made it to political relations.

Btw. this book has a significant part about why the relations deteriorated further, leading in the end to the conflict about grain export, Zelensky's disastrous speech at the UN, and then similarly fatal PM Morawiecki's comment (which in addition was untrue) about Poland suspending arms export to Ukraine. In my opinion, author successfully balances the responsibility between both sides, remaining critical where it's due. It's not a hagiography, rather recollection of accounts of people involved in the events, with critical comment.

1700156561145.png

-

Since you keep asking me in the comments about MiG-29's jets, I will add a couple of quotes to give you a better understanding about this particular event.

In the beginning of March, Ukraine was in dire need of additional fighter jets. Poland was willing to provide them, but there was a catch.

At that time Russia officially warned against using Western airbases by Ukrainian aviation, threatening that it "may be regarded as the involvement of these states in an armed conflict."

Therefore, if planes were to be flown from Poland directly to Ukraine, in best case scenario they could be targeted by the enemy, in worst case - retaliation could struck Polish air bases.

Fully aware of that risk, Warsaw tried to convince US to put its weight behind the idea and therefore insure it against what ever Russia comes up with. But Washington was reluctant, sending mixed messages depending who have been asked. US didn't want to back Poland in this act, neither did it send additional air cover of Polish air bases. There was no clear answer and the time was running.

More over, Washington told Zelensky that's it's Poland that is holding up the transfer of planes, which made Ukrainian president call president Duda asking - WTF? Unwilling to take the blame, Poland decided to force US hand, openly proposing that jets will fly over to Germany's Ramstein air base, where they will be abandoned. Polish pilots will go back home by bus or train and Warsaw won't care who picks them up and where they are going to fly. If Polish air bases could risk taking the Russian heat, why not German/American Ramstein?

That got Washington angry. Book quotes one of the ministers saying that Americans called asking "what kind of game are you playing with us?" to what they got bounced back with "how about you?". Blinked said to the press that "there are difficulties" with this idea adding that each country can provide whatever help it wants. But that was Blinken, while NSA (en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan: tuskin tarkoitetaan tiedusteluviranomainen NSA vaan lienee lyhennetty esim. national secutiry advicer) was staunchly against. Hardly a unified and strong message for Russia.

Therefore, Warsaw decided to look for a way to directly transfer the planes without giving Kremlin any reasonable anchor for reaction.

One of the Polish ministers (Jakub Kumoch) from presidential office called his Ukrainian counterparts, and because he was respected and also on a very friendly level, asked them jokingly if they knew that in Polish language the name 'Ukraina' derives from 'ukraść', a Polish word for stealing? And if they still remember how to run a scheme. Nobody got offended (at least author doesn't mention that), and the message was clear. Later on, Ukraine was notified of certain parts being left on a specific location near the border. Completely unattended.

Next day parts were gone. Americans supposedly asked if Ukrainians managed to assemble them back into one piece, and if so, then where? The reply was "Yes, in the forest". In fact, Ukrainians were doing exactly that in the beginning of war, operating from field airstrips in forested areas. Changing location after each 24 hours. With their skills, assembling a plane they were perfectly familiar with did not present any challenge.

While exact date was not provided, it seems that this whole operation was carried out around March/April 2022.

---

My private side note (book doesn't mention any of that):

It's a common knowledge among Polish domestic military experts, that Poland provided Ukraine with immensely more than what was officially reported thus seriously degrading it's own military capabilities.


Details? We don't know all the numbers, but the talk is about as much as (!) ~350 T-72/PT-91 tanks, ~300 BMP-1, 72 Krab SPH, ~126 2S1 SPH, ~60 Grad MLRS, two dozens of S-125 and S-200 AD systems, and a lot of other stuff. Much of it came straight from Polish field units. This is probably one of the main reasons to why it's being kept as a secret, and also an explanation to why Poland went on a buying spree kicking the spending to 4% of its GDP.


-

Lainaan ketjun ensimmäiseen viestiin tulleet puolalaisen historian tohtorin Marek Kozubel kommentit ja sen mitä Filip Dąb-Mirowski vastasi niihin:

Marek Kozubel kommentti: I will be happy to read this book, although as a historian I am afraid of one thing - twisting, embellishing facts, manipulation, and playing political geniuses smarter than the rest of the world. You can already see glimpses of this in these shared pages.

Filip Dąb-Mirowskin vastaus: Contrary to fears, this is not hagiography. Yes, relationships are subjective, but they cannot be otherwise. There are a lot of flavors. He grows into a positive hero @michaldworczyk , but his legend as a fixer, a pragmatic pro-state advocate, is older than this war and does not surprise me in this book.

Marek Kozubel kommentti: I'm very curious about the rest of the content. On the other hand, one thread was interestingly drawn out - the narrative concept of Dębski and PISM to present the Russo-Ukrainian war as an "uprising of Polish against Russia ". Sometimes it went in a very bad direction.

Filip Dąb-Mirowskin vastaus: It's about that too. The last chapters are an analysis of the decline of the relationship and there the assessment of both sides, and perhaps even more of the Polish side, is harsh.

Marek Kozubel kommentti: Suffice it to say that before invasion, even in Poland it was quite common to believe that Ukraine would fall quickly, although not as quickly as Sullivan described. Now everyone pretends to be confident, when Ukraine fought and won, everyone "fought", now everyone "washes their hands off". Back to time.

Filip Dąb-Mirowskin vastaus: there is a lot about it, who thought it wouldn't work - let me tell you, not those from whom you could expect it ;)
 
Viimeksi muokattu:
Franz-Stefan Gady, Konrad Muzyka, Rob Lee ja Michael Kofman ovat käyneet jälleen vierailulla Ukrainassa. On siis odotettavissa että lähipäivinä ja lähiviikkoina tulevat kirjoittamaan ja juttelemaan näkemästään.

Franz-Stefan Gady kirjoitti alustavasti reissun herättämistä ajatuksistaan:

#New (short) thread:

@konrad_muzyka, @RALee85, @KofmanMichael & I just returned from another research trip in Ukraine. We gained lots of new insights into the current state of war some of which we will share publicly. Here are a few quick thoughts.

1. Morale remains high, but exhaustion among troops and impact on attrition on materiel is visible.

2. The importance of the FPV drone adaption battle and ability to scale FPV production for current & future military operations by both sides cannot be overstated.

3. Along with the growing deployment of FPV drones the importance of electronic warfare is also increasing. Controlling or denying the electromagnetic spectrum is slated to grow in importance in 2024.

5. This is & will remain an artillery-centric war. There is no compensation for the availability of concentrated & sustained tube & rocket artillery fire. Having said that ammunition constraints/rationing for most types of ammo are a reality.

6. Armor & protected mobility remains key for any sort of ground operation. No ground assault can happen without mechanized support. This is a lesson we have seen time and again during our past research trips.

7. Importance of Starlink for closing of kill-chains & pervasive ISR (ISR = Intelligence, Surveillance and Reconnaissance) remains very high.

There is lots of more info to share in the coming days & months.

We also gained a better understanding into what is required for Ukraine to sustain this fight and what some of the more likelier scenarios for 2024 could be. But I will leave that discussion to my colleagues.

Apologies for typos & other mistakes. I am very tired.



Samalla reissulla käynyt Konrad Muzyka on kirjoittanut alustavia ajatuksiaan maksumuurin taakse, kiitokset käyttäjä @fade joka lainasi ne "Ukrainan sodan seuranta-ketjuun" (linkki alkuperäiseen viestiin: LINKKI)

Lainaan samat ajatukset tänne spoilerin taakse, koska sisältävät paitsi tilannekatsauksen niin myös havaintoja ja kommentteja eri piirteistä:

1700500432647.png

1700500448022.png

1700500459893.png

1700500472443.png

1700500487112.png

-

Nämä ovat toki yhden miehen näkemyksiä ja havaintoja yhdeltä reissulta, mutta vaikea näitä on sivuuttaa koska perustuvat paikanpäällä käyntiin ja Ukrainassa tehtyihin haastatteluihin.

Yleisesti ottaen selittävät myös sitä, miksi sodan tilanne tällä hetkellä on se mitä se on.

Samoin, sanoisin että näiden havaintojen perusteella kannattaa asettaa hyvin tarkkaan rajatut toiveet koko vuoden 2024 osalta: Ukraina tuskin kykenee merkittäviin temppuihin ja voi hyvinkin olla puolustavana osapuolena valtaosan vuodesta. Varsinkin jos ryssä toteuttaa edes osittain väitetyn "toisen mobilisaatiokierroksen" jossain vaiheessa presidentinvaalien jälkeen (eli tarkoittaisi kevättä 2024, arvatenkin tähtäimessä olisi hyökkäyksen aloittaminen rospuuttokauden jälkeen).
 
Väitetysti ryssän MoD ohjeistusta siitä miten panssarivaunut ja pyöräajoneuvot tulisi varustella, jotta ne olisivat paremmin suojattuja droneja vastaan (mukaanlukien FPV-dronet):

From the "Methodology of the Main Directorate of the Tank and Automobile Service of the Ministry of Defense of Russia". Applies to protection against drones (including FPV).

1700672935335.png

1700672955724.png

1700672975127.png

1700672993194.png

 
Kaksi pitkähköä ketjua panssarivaunujen ja kumipyörillä liikkuvien suora-ammuntatykkien (mikä näiden suomenkielinen nimi lieneekään?) käytöstä.

Nicholas Drummondin ketjussa tuumaillaan että ovat osoittaneet paikkansa tällaisessa ns. kovassa sodassa ja kumipyörien etu strategisen liikkuvuuden kannalta on peruste niiden olemassaololle ja käytölle.

Rob Lee vastaa omalla ketjullaan, jossa hän puolustaa perinteisten panssarivaunujen roolia ja paikkaa osana tällaista sotaa. Tappioista huolimatta niiden aika ei ole ohi.

En ala lainaamaan ketjujen tekstiä, ehkä myöhemmin paremmalla ajalla. Yleisesti ottaen näissä ei ole paljoa uutta koska oppi lienee se iät ja ajat tunnettu "jokaiselle aseelle on paikkansa, mutta sitä pitää käyttää oikein". Väärä ase väärässä paikassa johtaa vain omiin tappioihin.

 
Venäjän tykistö on mitä ilmeisimmin hyvin heikossa tilassa. Vaikka Ukrainan täysimittaisen sodan alkaessa helmikuussa 2022 venäläisten tykistö oli maailman kärkeä niin kooltaan kuin tuhovoimaltaankin, on tilanne nyt täysin toinen. Asiantuntijan mukaan Venäjän tykistö on ”täysin loppuunkulutettu. Asiasta kertoo Newsweek.
 
Kuuntelusuositus koko 3-osaiselle sarjalle, varsinkin viimeinen osa kehityksestä on aika huima..

Kuuntele Yle Areenassa:


Kuuntele Yle Areenassa:


Kuuntele Yle Areenassa:

 
Mielenkiintoinen väite: tämän mukaan eilen nähdyn Shahed-136/131 suurhyökkäyksen droneista 53% olisi torjuttu "mobiilien ilmatorjuntajoukkojen" toimesta.

Tämä tarkoittanee valtaosaksi niitä pick up -autoilla liikkuvia raskaita konekivääreitä sekä infrapunaolkapääohjuksilla varustettuja ryhmiä.

It is notable that per LTG Naev, 53% (~40 of 75) of the Shaheds were destroyed by mobile AD groups armed with HMGs, AAGs, and MANPADS. While we don't have a breakdown of MANPADS vs mostly optically directed HMG/AAGs, it's a reminder that cheap threats have cheap counters.

https://t.me/SerhiyNaiev/156

This night, the terrorist state carried out one of the largest launches of the Shahed-type UAV on the territory of our country.

During the battle, which lasted almost ten hours, the fighters of the mobile air defense fire groups in the Northern operational area demonstrated their professionalism and skill in destroying enemy targets. More than half of enemy drones, namely 53%, were destroyed by fighters of mobile groups.

I express my gratitude to every soldier who defends our state.
Together we are a force!

Together we will win!
@SerhiyNaiev
t.me/SerhiyNaiev/156
319.2Kviews
Nov 25 at 17:40

 
En ole ehtinyt vielä lukemaan näitä, mutta otetaan linkit talteen (kaksi merkittäväksi väitetty raporttia ryssän sota-ajan logistiikasta ja sen suoriutumisen arviot):

Reminder that two major reports on the Russian military logistics system and its wartime performance have come out from the Center for Naval Analyses (my org) and the RAND Corporation. If you're tracking the war, you should read both! Here's ours:

RUSSIAN MILITARY LOGISTICS IN THE UKRAINE WAR: RECENT REFORMS AND WARTIME OPERATIONS

Paul Schwartz
Michael Kofman
Julian Waller
Anya Fink

https://www.cna.org/reports/2023/10/russian-military-logistics-in-the-ukraine-war

-

And here's RAND's:

Logistics and Sustainment in the Russian Armed Forces​

by Marta Kepe

https://www.rand.org/pubs/research_reports/RRA2523-1.html

 
Puolan puolustusministeri Mariusz Błaszczak kirjoittaa twitterissä Puolan Ukrainan sodasta vetämistä johtopäätöksistä:

We draw conclusions from the war in Ukraine.

We are modernizing missile troops and artillery. According to the recommendation of SGWP and DGRSZ, the Polish Army should have over 1,000 155 mm gun howitzers.

Therefore, today another executive contract was concluded for the acquisition of 6 K9A1 and 146 K9PL self-propelled howitzers, along with a training, logistics package and ammunition supplies.

The agreement also provides for the transfer of technology to the Polish industry that will service this modern equipment.

Operating costs constitute a significant part of the life cycle costs of weapons.

Poland will also gain the ability to produce modular cargo. We are achieving independence in the production of ammunition for gun howitzers.

Today, the Armament Agency invited HSW for talks on increasing the supply of KRAB weapons.



-

Tiivistetysti se mitä tuossa sanotaan:

- Puola tarvitsee 1 000 kpl 155mm haupitseja (oletan että tarkoitetaan panssarihaupitseja eli Krabeja)

- Etelä-Korean kanssa aikaisemmin solmittu sopimus sisältää teknologian siirron, jotta Puolan oma teollisuus kykenee varmistamaan ajoneuvojen huollon

- tunnustetaan että käyttökustannukset tulevat muodostamaan merkittävän osan elinkaaren aikaisista kustannuksista (oletan että tästäkin syystä ajoneuvojen valmistus ja huolto halutaan omiin käsiin)

- Puola tulee varmistamaan oman ammustuotannon muista riippumattomuuden eli itsenäisyyden

-

MUOKKAUS: lisättäköön tämän verran: Puolassa on parhaillaan käynnissä kova vääntö siitä, miten kaikki julki kerrotut tilaukset tullaan toteuttamaan eli mitä tilataan ulkomailta ja mitä tehdään kotimaassa.

Asia ei ole niin selvä ja sovittu kuin miltä se kenties ulospäin näyttää.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä sopii tänne parhaiten.

Kun oon seurannut Ukrainan sotaa ja pohtinut maailman menoa suomen rajoilla, niin minusta suomi tarvitsee jonkin sortin "kodinturvajoukot" jotka toimisivat siviiliviranomaisten apuna/tukena "laukunkantajina".
Venäjä on uloittanut sotilaaliset isku koko Ukrainan alueelle ja erityisesti siviili infrastruktuuriin, ja hybridisodan vaikutukset nähdään suomen rajoilla sekä sosiaalisessa mediassa.
Nämä henkilöt eivät olisi poissa puolustusvoimien sodanajan vahvuudesta.

Noihin joukkoihin sijoitetaan:
  1. Miehet jotka haluavat suorittaa aseettoman varusmiespalveluksen.
  2. Miehet joiden fyysinen ja henkinen kunto ei kestä normaalia varusmiespalvelusta.
  3. Vapaaehtoiset naiset.
  4. Aktiivireserviläiset jotka ovat pudonneet pois muista sodanajanjoukoista.
Joukoille annettaisiin samantyylinen koulutus kuin annetaan vartiointiliikkeen vartioille, lisätään lääkintämieskoulutus ja liikenteen ohjaus sekä järjestyksenvalvojan koulutus. Hyödynnetään henkilön siviilistä hankkimia taitoja.

Joukon tehtäviin poikkeus oloissa kuuluisi:
  • Yleisen järjestyksen ylläpitämista poliisin kanssa.
  • Suojella siviilien ja yritysten omaisuutta.
  • Liikenteen ohjausta, suuren massa evakuoinnin aikana.
  • Lääkintähenkilökunnan apuna.
  • Pakolaiskeskuksen vartioinna, jos sellaiseen on tarvetta.
  • Yms.
Näille joukoille ei tarvitse kovin suurta varustusta, normaalit siviilivarusteet käy, ajoneuvotkin löytyy siviilistä.

Koulutus voisi olla sen 165 päivää, nahevimmat valittas ryhmänjohtajiksi.
Taitoja pidettäisi yllä nettikursseilla ja viikonlopun pituisilla harjoituksilla

Nää joukot voisivat olla helpommin kutsuttavissa palvelukseenn kuin puolustusvoimien yksiköt.

Kouluttajina olisivat normaalit oppilaitokset ja MPK

Miltäs tuo kuulostaa? Onko järkee vai ei?
 
Miten Venäjän käymä informaatiosota ilmenee Ukrainan sodan nykyvaiheessa? En löytänyt nasakkaa suomenkielistä johdatusta aiheeseen, joten tekaisin sellaisen itse. Suoraan enkku-wikistä, refleksiivisen kontrollin sovellus S. A. Komovin tapaan. Tieteellisempiäkin lähteitä löytyy, mutta jostain pitää aloittaa.

Aineettomat informaatiosodankäyntikeinot (S.A. Komov)

1. Harhauttaminen todellisen tai kuvitellun uhan avulla. Kohdistuu johonkin vihollisen avainkohteeseen (sivustoilla, selustassa tms.) sotilaallisen toiminnan valmistelun aikana.

2. Ylikuormittaminen toimittamalla viholliselle suuria määriä keskenään ristiriitaista tietoa.

3. Halvaannuttaminen luomalla illuusio välittömästä uhasta elintärkeille prioriteeteille ja tavoitteille, tai haavoittuvimmille kohteille

4. Uuvuttaminen pakottamalla vastustaja kuluttamaan resursseja tulosta tuottamattomien toimintojen ylläpitämiseen

5. Väijyttäminen provosoimalla vihollinen siirtämään joukkonsa vaaralliselle alueelle osana omien sotatoimien valmisteluja

6. Hajottaminen pakottamalla vihollinen toimimaan vastoin liittolaistensa etuja

7. Tuudittaminen alentamalla valppautta ja luomalla illuusio siitä, että käynnissä on rutiiniharjoittelu pikemminkin kuin valmistautuminen hyökkäykseen

8. Pelottelu luomalla vaikutelma ylivoimasta ja voittamattomuudesta

9. Provosointi pakottamalla vihollinen itsensä kannalta epäsuotuisan toimintamallin valintaan

10. Vihjailu levittämällä tietoaineistoa, joka vaikuttaa juridisesti, moraalisesti, ideologisesti tai muissa keskustelun ulottuvuuksissa

11. Painostus levittämällä tietoaineistoa, joka häpäisee vastapuolen hallitusta sen väestön silmissä

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Reflexive_control

Tuntuu melkein tarpeettomalta edes kommentoida tätä listaa mitenkään. Kun selasin päivän uutiset, hieman X:ää ja Telegramia, ja täältä vähän Ukrainan sodan seurantaketjua, ja sitten kävin suomentamaan tuota listaa, niin... Tuli mieleen yhtä sun toista. Ja kolmatta ja neljättä.
 
Viimeksi muokattu:
Washington Post -lehden mukaan Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin tapasi upseereiden kanssa Ukrainan johtoa Brysselissä ja etäyhteyksien välityksellä 15. kesäkuuta.

Austin ihmetteli, mikseivät ukrainalaisjoukot käyttäneet länsimaiden toimittamaa miinanraivauskalustoa laajemman mekanisoidun hyökkäyksen toteuttamiseksi. Ministeri kysyi, miksi eteneviä joukkoja ei suojattu savuverhoilla. Laajoista puolustusasemista huolimatta Venäjän asevoimien tilanne oli osin haavoittuvainen.

Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov painotti Ukrainan sotilasjohdon tekevän lopulta tärkeimmät päätökset. Hän myönsi, että hyökkäyskolonnat olivat kärsineet tappioita Venäjän taisteluhelikopterien ja tykistön tulituksessa. Taivas oli täynnä räjähdelennokkeja.

Ilman ilmatukea ainoa vaihtoehto oli tulittaa venäläisjoukkojen asemia tykistöllä ja toteuttaa rynnäköt jalkaväellä, joka tuotiin lähelle kohdetta panssariajoneuvoilla. Tiheät miinakentät tekivät liikkeistä vaikeita.

 
Strategian professori Phillips O’Brien arvostelee voimakkaasti viime aikoina länsimedioissa esitettyjä arvioita Ukrainan sodan tilasta.

Hän toteaa ennakoineensa jo lokakuun alussa, että osa asiantuntijoista alkaa vyöryttää Ukrainaa syyllistävää narratiivia kesäkuussa aloitetun vastahyökkäyksen epäonnistumisesta. Professorin mukaan arvioita on kuultu erityisesti niiltä henkilöiltä, jotka yliarvioivat Venäjän sotilaallisen kyvykkyyden ennen 24. helmikuuta 2022 aloitettua sotaa.

Viimeaikaisissa arvioissa on väitetty Ukrainan aloittaneen hyökkäyksen huolimattomasti, pelästyneen tappioita ja hylänneen tämän jälkeen länsimaiden suositteleman lähestymistavan. Laajojen hyökkäysten sijasta Ukrainan sanotaan siirtyneen pienten jalkaväkiryhmien käyttöön, jotka etenivät vain raskaan tykistötulen tukemina.

Phillips O’Brien kuvailee nimettömiin lähteisiin perustuvaa Washington Post -lehden artikkelia vastahyökkäyksestä vastenmieliseksi.

– Artikkeli on häpeällinen. Se paljastaa, kuinka vähän ihmiset ovat oppineet tästä sodasta, ja kuinka matalalle Yhdysvallat on vajonnut ystävänä ja liittolaisena, ainakin näiden lähteiden perusteella, O’Brien toteaa blogissaan.

 
Ukrainan sota ketjussa on ollut paljon keskustelua tykistön ammuksien tuotannosta, toimituksista ja tarpeesta Ukrainassa.
Ampumatarviketarve on valtava ja länsimaat eivät kykene ukrainalaisten tarvetta tyydyttämään massatuotannon / varikoilta tomituksien suhteen.
Ukrainan tykistön "oma" kalusto on alunperin kaliiperiltaan venäläisperäinen (122, 152, (130)) mm, mutta heillä ei ole ollut omaa ampumatarviketuotantoa käyttämilleen aseille.

Oheinen artikkeli (4.12.2023) avaa hieman syitä tilanteeseen sekä kritisoi ukrainalaisten omia toimia oman ampumatarviketuotantonsa ja siihen liittyvien toimien suhteen.
Olankohautuksella kuitenkin lopulta mennään...


Ukrainan olisi pitänyt tehdä "ammusten vuoria", Ben Hodges sanoo, mutta oliko se fyysisesti mahdollista?

Antaaksemme lopullisen vastauksen siihen, voisiko Ukraina todella tuottaa "tykistöammuksia vuoria", meidän on muistettava, mitä maan puolustusteollisuudessa on tapahtunut vuodesta 2014 lähtien.

Entinen Yhdysvaltain armeijan Euroopan komentajan kenraali Ben Hodges tukee aktiivisesti Ukrainaa ja arvostelee armottomasti länttä sen riittämättömästä Venäjä-vastaisesta asemasta ja vähäisestä avusta Ukrainan joukoille. Mutta viimeisessä Voice of America -haastattelussa hän kosketti melko tuskallista aihetta: ammusten toimittamista. Aluksi hän moitti Yhdysvaltoja, että vaikka tykistön ammusten tuotanto nelinkertaistui, se ei silti riittänyt, ja Valkoisen talon pitäisi osoittaa poliittista tahtoa nostaa vauhtia entisestään. Ja sitten toisaalta hän huomautti:
"Olkaamme rehellisiä, mitä Ukraina on tehnyt vuoden 2014 jälkeen? Tykistön ampumatarvikkeita olisi jo pitänyt olla vuorilla [tähän mennessä]. Kyllä, voit olla pettynyt siihen, että länsi ei tarjoa enempää. Mutta mitä Ukraina on tehnyt vuoden 2014 jälkeen lisätäkseen omaa ammusten tuotantoa?" Ben Hodges sanoi.

Tätä silmällä pitäen voimme itse asiassa yrittää selvittää, onko Ukrainalla todella ollut kykyä tuottaa "ammusvuoria" vuodesta 2014 lähtien. Ensin kerrotaan lähtötiedot.

On vuosi 2014, Ukrainan puolustusteollisuus on objektiivisesti katsottuna koomassa, joka johtuu vuosikymmenien tahallisesta laiminlyönnistä. Ammuksia/laukauksia ei tuotettu Ukrainassa lainkaan, koska Shostkan ruutitehdas meni konkurssiin ja lakkasi toimimasta. Samassa kaupungissa yksi harvoista sotatarvikkeiden tutkimukseen erikoistuneista tutkimuslaitoksista on "enemmän kuollut kuin elossa" -tilassa. Ammusten kuoria ei valmisteta eikä ammusten lopullista kokoonpanoa ole. Koko alan elinkelpoinen osa on toinen Shostkan tehdas, joka valmistaa räjäyttimiä (vai nalleja? / ”detonators”).

Muutama askel eteenpäin tulevaisuuteen, näemme: terrorismin vastainen operaatio (ATO) ja yhteisvoimien operaatio (OOS) ovat käynnissä Donbasissa. Minskin sopimusten vuoksi yli 100 mm:n kaliiperin tykistöä on rajoitettu vuodesta 2016 lähtien. Siksi tykistöammusten tarve ei ollut niin merkittävä. Tuolloin sodankäynti perustui täysin neuvostoajan asevarastoihin. Vaikka varastot kirjaimellisesti räjäytettiin, kukaan ei voinut kuvailla tilannetta "ammuksien näläksi".

[Kuvateksti: Balakliian ammusvarastossa vuonna 2017 tapahtunut räjähdys aiheutti miljoonien dollarien tappiot. Yksi tutkittavana olevista versioista on, että kyseessä oli sabotaasi / Arkiston valokuvat: Ukrainan puolustusministeriö, Wikimedia Commons]

Vaikka tämä lause/termi ("ammusien nälkä/puute") alkoi kuulua yhä useammin ammatti- ja mediaympäristössä. Se oli kuitenkin huonompi (vähemmän tärkeä?) kuin hype "patruunoiden nälkä", jossa keskusteltiin laajasti yrityksistä aloittaa ainakin pienaseiden ampumatarvikkeiden valmistus (Ukrainassa).

Tätä taustaa vasten käytännön askeleet oman tykistöammusten tuotannon luomisessa alkoivat jossain vuosina 2015–2016. Jo alkuvuodesta 2018, kun ensimmäiset erät 152 mm:n kuoria Giatsint-haupitseille tulivat tuotantolinjoilta, jota seurasi virallinen ilmoitus saavutuksesta.
Miksi juuri tälle aseelle? Tämä johtuu siitä, että sen tarvitsemia kuoria ei valmistettu muualla Itä-Euroopassa. Tämän alueen mailla oli vielä joitain tykistöjärjestelmiä, jotka perittiin suhteista Neuvostoliittoon, ja ne olivat valmiita ostamaan rajoitetun määrän niihin liittyviä ammuksia. Nämä sopimukset kattoivat osittain Ukrainan armeijan tarpeet ATO/OOS:n aikana. Samaan aikaan yksi Ukrainan yksityisistä yrityksistä työskenteli samantyyppisten ammusten valmistuksessa.

Nyt se saattaa tuntua hienolta (löydöltä), mutta vain itse ammuskuoria tehtiin. Panosruudin tuotantoa (tai panoksien tuotantoa) ei ratkaistu.

[Arkistovideo: suurikaliiperisten ammusten tuotanto Artem State Joint-Stock Holding Companyssa, 2018, (Video kannattaa katsoa, niin näkee ko tuotannon vaikeudet. 3-osainen kuori puutteellisen puristimen vuoksi)]

Lisäksi kuorien valmistustekniikka ei voinut ylpeillä merkittävällä automaatioasteella. Tässä on esimerkkinä vertailuvideo, joka näyttää kuorikotelon tuotannon Isossa-Britanniassa.

[Video BAE:n kuorituotannosta].

Joka tapauksessa jotkut 122 mm:n ja 155 mm:n ammusten testierät valmistettiin tällä, vaikkakin (ei-?) edistyneellä teknisellä pohjalla. Prototyypit olivat esillä useissa yleisötilaisuuksissa.

[Kuvassa esillä ammustyypit jossakin näyttelyssä]

Lopputulos on, että sudenkuopista huolimatta alkuperäinen tykistön ampumatarvikkeiden tuotannon alku Ukrainassa eteni tasaisesti. Valmistajat saattoivat kuitenkin luottaa vain itseensä, koska länsimaisten yritysten ja niiden omaisuuden osallistumista tähän prosessiin ei edes harkittu minkään puolustusyhteistyön hiljaisen vientikiellon vuoksi. On reilua huomata, että jokainen Ukrainan hallitus, joka on koskaan noussut valtaan vuodesta 1991 lähtien, on linjassa tämän suuntauksen kanssa ja kantaa osansa sen syystä/seurauksista.

Muistutuksena todettakoon, että ensimmäinen länsimaisten aseiden – nimittäin amerikkalaisten Javelin ATGM:ien – toimitus tapahtui vasta vuonna 2018. Tämä tapahtuma rikkoi lopulta kansainvälisen yhteistyön esteiden sinetin ja merkitsi aikaa, jolloin pioneerityönä toteutetut ulkomaisen kumppanuuden suunnitelmat vasta alkoivat muodostua.

Nyt voimme vain pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos tuolloin (2018) kaikki ponnistelut olisi panostettu ulkomaisen ammusten tuotannon luomiseen Ukrainassa. Puolan kokemus osoittaa hyvin, kuinka paljon se olisi antanut Ukrainan puolustusteollisuudelle.

Vuonna 2010 puolalaiset ZM DEZAMET ja Bumar Sp. z o.o. sai lisenssin Slovakian ZVS Holding a.s. 155 mm:n kuorien valmistukseen.
Heinäkuussa 2014 ZM DEZAMET sai sopimuksen 2 000 kuoren toimittamisesta 30. marraskuuta 2015 mennessä. Edellytyksenä oli, että kaikki komponentit on valmistettava Puolassa.

Jos yritämme soveltaa näitä määräaikoja Ukrainaan, joka allekirjoitti pohjimmiltaan samanlaisen sopimuksen vuonna 2018, ensimmäisen 2 000 ammuksen erän ehdollinen toimituspäivä olisi tietysti vuonna 2023, jos tehdas selviäisi Venäjän pommituksesta. Vaikka tuotannon käynnistämisen nopeuttamiseen sijoitettaisiinkin ajoissa paljon rahaa, valmistajat eivät silti pystyisi valmistamaan"kuorivuoria" tähän mennessä. Siitä puhumattakaan, että kaliiperin on oltava oikea, koska Ukraina luopuu tasaisesti 152 mm:n järjestelmistä 155 mm:n standardin hyväksi.

Siten vastausta siihen, miksi Ukraina ei ole valmistanut "ammusvuoria" itse vuoden 2014 jälkeen, voidaan kuvata kattavasti suositulla ukrainalaisella sananlaskulla "sääli ja olkapäitä". Varmasti Ukrainan olisi pitänyt alkaa valmistautua täysimittaiseen sotaan Venäjää vastaan jo vuonna 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja sen valloitushimo tuli selväksi. Harmi, että emme tehneet, siitä vain olkapäiden kohautus, miksi emme niin tehneet.
 
Kommenteissa arvaillaan että olisiko todennäköisemmin 122mm HE kuin 152mm koska vauriot ovat vähäisiä. Ei sillä että 152mm HE suora osuma rungon etupeltiin tarkoittaisi läpäisyä tai edes välttämättä merkittävää jälkeä, mutta kenties Kontakt-1 peite olisi kärsinyt enemmän? Tiedäpä näistä.

HE (122 or 152 mm) in the frontal area of a T-64BV (RF Armed Forces), contusion without loss of crew.

1702221953564.png

1702221976959.png

1702221999559.png

 
Ehkä sopii tänne parhaiten.

Kun oon seurannut Ukrainan sotaa ja pohtinut maailman menoa suomen rajoilla, niin minusta suomi tarvitsee jonkin sortin "kodinturvajoukot" jotka toimisivat siviiliviranomaisten apuna/tukena "laukunkantajina".
Venäjä on uloittanut sotilaaliset isku koko Ukrainan alueelle ja erityisesti siviili infrastruktuuriin, ja hybridisodan vaikutukset nähdään suomen rajoilla sekä sosiaalisessa mediassa.
Nämä henkilöt eivät olisi poissa puolustusvoimien sodanajan vahvuudesta.

Noihin joukkoihin sijoitetaan:
  1. Miehet jotka haluavat suorittaa aseettoman varusmiespalveluksen.
  2. Miehet joiden fyysinen ja henkinen kunto ei kestä normaalia varusmiespalvelusta.
  3. Vapaaehtoiset naiset.
  4. Aktiivireserviläiset jotka ovat pudonneet pois muista sodanajanjoukoista.
Joukoille annettaisiin samantyylinen koulutus kuin annetaan vartiointiliikkeen vartioille, lisätään lääkintämieskoulutus ja liikenteen ohjaus sekä järjestyksenvalvojan koulutus. Hyödynnetään henkilön siviilistä hankkimia taitoja.

Joukon tehtäviin poikkeus oloissa kuuluisi:
  • Yleisen järjestyksen ylläpitämista poliisin kanssa.
  • Suojella siviilien ja yritysten omaisuutta.
  • Liikenteen ohjausta, suuren massa evakuoinnin aikana.
  • Lääkintähenkilökunnan apuna.
  • Pakolaiskeskuksen vartioinna, jos sellaiseen on tarvetta.
  • Yms.
Näille joukoille ei tarvitse kovin suurta varustusta, normaalit siviilivarusteet käy, ajoneuvotkin löytyy siviilistä.

Koulutus voisi olla sen 165 päivää, nahevimmat valittas ryhmänjohtajiksi.
Taitoja pidettäisi yllä nettikursseilla ja viikonlopun pituisilla harjoituksilla

Nää joukot voisivat olla helpommin kutsuttavissa palvelukseenn kuin puolustusvoimien yksiköt.

Kouluttajina olisivat normaalit oppilaitokset ja MPK

Miltäs tuo kuulostaa? Onko järkee vai ei?
Järkevyydestä en tiedä mutta muutama seikka heräsi mieleen. Toiminta tuntuisi menevän pv nykyisten tehtävien päälle.

Sijoitettavat
1. Aseettoman palveluksen suorittaa alle 50 henkilöä vuodessa. Eli aika vähän pelkästään näistä kerääntyy väkeä.

2.Mikäli fysiikka taikka psyyke ei ole asevelvollisuus kuntoinen niin herää kysymys onko se riittävä noihin ns. vartijan hommiin.
3. Vapaaehtoiset naiset. Vapaaehtoiset luultavasti suorittavat asevelvollisuuden.
Mikäli eivät ja koulutuksen voisi suorittaa myöhemmin niin se voisi olla mahdollisuus. Tosin tällöin en jaksa uskoa koulutus olisi esim 165päivää. Harvemmalla luultavasti on mahdollisuus vanhemmalla iällä mennä kyseiseen koulutukseen niin pitkäksi aikaa.
Kilpailevaa järjestötoimintaakin on esim täydennys poliisi joka tosin taisi kuivua kokoon.

4.
Aktiivi reserviläiset
Sijoitukset alkavat vähenemään aika myöhäisellä iällä ja siitä huolimatta on edelleen reservissä. Reservin jälkeen alkaa olemaan jo eläke tavaraa.


Sitten luettelemasi tehtävät.
Ne on jo paikallisjoukoilla. Sieltä löytyy sijoitettua sekä vapaaehtoisia aktiivi ressuja.
Eiköhän ne hoida ne ihan mallikkaasti.
 
Viimeksi muokattu:
Venäläinen pst-miina. Näistä oli havaintoja sodan alkuajoilta. Tässä lyhyellä videolla selostetaan toimintaperiaate. Iskee ylhäältä vähän kuten tykistön erikoisammus Bonus, mutta tämä päätyy taivaalle maanpinnalta miinasta käsin.

 
Back
Top