Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

[Ohjus-tiedustelija]

En vastusta vahvuuden nostoa mutta kertausmäärä ja varustus pitää olla tehtävän vaatimuksien mukainen. Jos siihen löytyy rahaa niin mikäs siinä.

No eihän ne kertausmäärät ole ikinä olleet "riittäviä", isoin osa porukasta ei kertaa koskaan.
Boldasin tuon olennaisimman: Katso millaisella osaamisella ja varustuksella ryssä nyt(tai alussakin) painaa päälle ja millaisilla vastaavilla se pysäytetään!

Olisi nimenomaa kaikista suurinta typeryyttä määritellä edelleen omien joukkojen ns. minimi vaatimukset sen mukaan miten tekniikka/osaaminen on maailmalla kehittynyt, kun ryssä menikin liki kaikessa muussa paitsi droneissa useita vuosikymmeniä ajassa taaksepäin.

Eli jättää joukot perustamatta koska jenkkien 100% ilmaherruus + täsmäaseet osuu ja ne jyrää Irakilaiset lämpökameroilla aavikolla (siitähän tämä supistaminen 90-luvulla sai alkunsa) Ryssän suorituskyky osoittautui tämän tyyppiseen sodankäyntiin täydeksi kuplaksi(jopa ammattimaisissa joukoissa) ja nyt siellä palattiin vanhaan tuttuun tuli- ja miesmassa jyrään (kaikkien yllätykseksi vielä aivan luokattoman heikolla osaamisen ja yhteistoiminnan tasolla paikoitellen -> vangit, pikakoulutetut mobikit jne.). Iso osa meidän joukoista oli vielä 2000-luvun taitteessa varustettu juuri tuollaista massamaista uhkaa vastaan ja nyt olisi aika säätää joukkojen määrää ja tehtäviä takaisin päin tuohon suuntaan.

Enkä puhu nyt mistään koko SA-vahvuuden poteroihin kaivautumisesta, silloinkin meillä oli hyökkäykseen suunnitellut PsPr ja viivyttämiseen& koukkaamiseen suunnitellut Jpr90 -> hyökkääjää kulutti & piti rintamaa paikoillaan tarvittavilta/soveltuvilta osin runsas määrä JvPr ja erillisiä Tor.Pataljoonia. Tätä massaa kaivattaisiin erityisesti muualle kuin etelän oletettuun painopisteeseen jossa puolustusta voivat toki hoitaa myös liikkuvammin varustetut 1-portaan joukot.

Mitä ongelmia sitten näet tulevissa paikallisjoukoissa jotka korvaavat alueelliset joukot?

En yhtään mitään, se on pelkkää nimikkeillä kikkailua. Mutta jos SA-vahvuus ei nousen, niin mistä ne otetaan siinä mittakaavassa mitä sodankäynti meille nyt Ukrainassa ihan livenä näyttää.

Jotain ongelman ratkaisua lienee tulevaisuudessa tulossa mikäli reservin kunto hyytyy liian nopeasti.

Ukraina toimii oivana esimerkkinä miten puolustus pitää vaikka ikäjakauma on aivan eri laidassa mitä meillä. Luonnollisesti puolustustehtäviin keskittyviin joukkoihin laitetaan vanhempaa ikäluokkaa ja joukkojen sisällä on vielä huimasti säätövaraa etuportaan ja takaportaan kesken.

Linjat taitavat pysyä lähinnä sen takia että molemmilla hommat vastustaa syystä taikka toisesta.

Sodassa hommat monesti vastustaa ja mitä vaikeampiin manöövereihin mennään (hyökkäys), niin sitä enemmän ongelmia on tod.näk.luvassa (kuten Ukrainassa olemme moneen kertaan nähneet molemmin puolin). Onneksi meillä on sanan mukaisesti puolustusvoimat, jotka keskittyvät pääasiassa puolustamiseen eikä mihinkään toisen maan alueelle hyökkäämiseen -> puolustaminen nyt vaan on monta kertaa helpompaa suhteessa hyökkäämiseen, erityisesti jos siihen on ollut aikaa valmistautua (siksi toin Salpalinjankin tähän keskusteluun). Puolustaminen antaa monta asiaa anteeksi koulutukseen ja jopa kalustoonkin liittyen, Ukraina sen on tosiaan nyt meille ihan käytännössä näyttänyt.


Kaikki tässä ketjussa sanomani tähtää siihen että ihmettelen jos PV:ssa ei asiaa reagoida muuten kuin ns. drone näkökulmasta Tekniikka hyppy eteenpäin siinä kategoriassa oli mullistava, mutta liki kaikessa muussa hypättiin reilusti ajassa taaksepäin(oletuksiin nähden), siihenkin olisi syytä reagoida koska nyky kokoonpanot/taktiikat ei sovellu siihen parhaalla mahdollisella tavalla, erityisesti määrällisesti.
Iso laiva kääntyy tietysti hitaasti, eihän NL romahdukseen ja -91 hi-tech/täsmäase sotaan käytännössä reagoitu kuin vasta 2003 kun alkoi isommat supistuksen PV:ssa. Jollain tapaa asian esille tuomista kyllä odotan jo nyt

 

[Ohjus-tiedustelija]

Mäenpää ei halua tunnustaa, että teknologian kehittyminen tekee jotkut asetyypit vääjäämättä vanhentuneiksi. Tässä tulee mieleen panssarilaivat ja Suomenkin satsaus niihin 1930 luvulla.

Tällainen täysin pässinpäinen jumiutuminen omiin käsityksiinsä ja kieltäytyminen uuden oppimisesta
PV:ssä pitäisi lailla kieltää.

Panssarivoimat on tietynlaisessa murroksessa. En vielä julista niiden kuolemaa, mutta muutoksia niiden käytössä ja käytettävien laitteen rakenteissa tulee taatusti tapahtumaan. On vain yksinkertaisesti tyhmää aliarvioida drone-uhkaa joka kohdistuu tuohonkin aselajiin jo nyt.

Häirinnän purevuus on tosiaan se iso kysymysmerkki, en ymmärrä asiasta tuon taivaallista, niin mahdoton sanoa mihinkään suuntaan asiasta yhtään mitään.

Kyllähän tuossa jutussa mainitaan että ajoneuvokohtaiset häirintälähettimet lienevät tulossa vakiovarusteeksi tulevaisuudessa. Näiden toimivuus varmaan sitten ratkaisee miten tässä kilpajuoksussa käy koska tuo on se ainut riittävän yksinkertainen ja toimiva ratkaisu jos vaan toimii käytännössä.

Sitten siellä puhuttiin myös vaunujen aktiivisista torjuntamenetelmistä, mutta kyllähän asia on niin että esim. rynnäkkövaunujen konetykit vaativat tutkan tuollaisia maaleja vastaan (tuskin edes riittää pieniin variksen kokoisiin droneihin?) ja sitten kehitettäneen Arena tyylisiä järjestelmiä, mutta molemmat maksaa niin paljon ettei niitä ikinä kyetä saamaan kuin kouralliseen vaunuja.

 

[Raveni]

Puolustaminen on sanan syvimmässä merkityksessä sietämistä ja passiivista toimintaa. Ei toimi. Täytyy olla kyky ja tahto myös hyökätä ja tarpeen vaatiessa jos tulee tilaisuus niin viedä taistelut vihollisen omalle alueelle. Hyökkääjä valitsee aina taistelun paikan ja hyökkääjä pystyy tuohon paikkaan keskittämään voiman jolla linjasta mennään läpi. Puolustaja ei lähtökohtaisesti tiedä tuota paikkaa ja siksi puolustajan tulee olla vahva ja varautunut kaikkialla. Tarkoitan siis, että hyökkääjä luo painopisteen johon puolustajan on pystyttävä vastaamaan.

Onko meillä varaa siihen, että vihollista päästetään kovinkin syvälle syvyyteen? Sen sieltä pois saaminen voi ihan Ukrainaakin esimerkkinä käyttäen olla hivenen vaikeaa. Suomi ei voi siis lähteä puolustuksessaan siitä, että passiivisena odotellaan kun vihollinen ilmestyy asemien eteen ja jos ylivoima on liian suuri tai asemat läpäistään siirrytään varmistus asemiin ja varmistusasemien varmistusasemiin.

Kyllä meillä täytyy olla armeija koulutettu ja varusteltu siihen, että voimme ja kykenemme myös hyökkäämään ja lyömään vihollisen. Ottamaan vihollisen hallussa olevat alueet takaisin ja mahdollisuuksien mukaan viemään taistelun jopa vihollisen omalle alueelle. Kaikki parantaa lopulta sitä neuvotteluasemaa joka meillä on.

Suomen maasto on erilainen mitä Ukrainassa ja myös taistelutapa täällä on erilainen. Ei se siitä huolimatta tee ryssästä yhtään vaarattomampaa. 140 miljoonaisesta kansasta löytyy paljon enemmän porukkaa rintamalle kuin 5 miljoonan kansasta jolloin fakta on että meillä ei ole varaa 1:1 tappiosuhteeseen eikä edes 5:1 tappiosuhteeseen. Niitä on tuotettava aivan helvetisti enemmän jokaiselta metriltä on vihollisen liike eteen tai taakse. Hemmetin hyvä, että ollaan liittouduttu mutta kyllä meidän oma puolustuksemme kaipaa lähitulevaisuudessa aika paljon enemmän huomiota mitä se on viimeiseen 80 vuoteen saanut.

 

[Raveni]

Häirinnän purevuus on tosiaan se iso kysymysmerkki, en ymmärrä asiasta tuon taivaallista, niin mahdoton sanoa mihinkään suuntaan asiasta yhtään mitään.

Kyllähän tuossa jutussa mainitaan että ajoneuvokohtaiset häirintälähettimet lienevät tulossa vakiovarusteeksi tulevaisuudessa. Näiden toimivuus varmaan sitten ratkaisee miten tässä kilpajuoksussa käy koska tuo on se ainut riittävän yksinkertainen ja toimiva ratkaisu jos vaan toimii käytännössä.

Sitten siellä puhuttiin myös vaunujen aktiivisista torjuntamenetelmistä, mutta kyllähän asia on niin että esim. rynnäkkövaunujen konetykit vaativat tutkan tuollaisia maaleja vastaan (tuskin edes riittää pieniin variksen kokoisiin droneihin?) ja sitten kehitettäneen Arena tyylisiä järjestelmiä, mutta molemmat maksaa niin paljon ettei niitä ikinä kyetä saamaan kuin kouralliseen vaunuja.

Häirinnällä varmaan voidaan vaikuttaa droneihin mutta tekoälyn parantuessa niin dronet väistävät häirintää entistä tehokkaammin. Kehitystä tapahtuu molemmissa toki. Kisa ei lopu koskaan.

 

[hillhead]

No eihän ne kertausmäärät ole ikinä olleet "riittäviä", isoin osa porukasta ei kertaa koskaan.
Boldasin tuon olennaismimman: Katso millaisella osaamisella ja varustuksella ryssä nyt(tai alussakin) painaa päälle ja millaisilla vastaavilla se pysäytetään!

Olisi nimenomaa kaikista suurinta typeryyttä määritellä edelleen omien joukkojen ns. minimi vaatimukset sen mukaan miten tekniikka/osaaminen on maailmalla kehittynyt, kun ryssä menikin liki kaikessa muussa paitsi droneissa useita vuosikymmeniä ajassa taaksepäin.

Eli jättää joukot perustamatta koska jenkkien 100% ilmaherruus + täsmäaseet osuu ja ne jyrää Irakilaiset lämpökameroilla aavikolla (siitähän tämä supistaminen 90-luvulla sai alkunsa) Ryssän suorituskyky osoittautui tämän tyyppiseen sodankäyntiin täydeksi kuplaksi(jopa ammattimaisissa joukoissa) ja nyt siellä palattiin vanhaan tuttuun tuli- ja miesmassa jyrään (kaikkien yllätykseksi vielä aivan luokattoman heikolla osaamisen ja yhteistoiminnan tasolla paikoitellen -> vangit, pikakoulutetut mobikit jne.). Iso osa meidän joukoista oli vielä 2000-luvun taitteessa varustettu juuri tuollaista massamaista uhkaa vastaan ja nyt olisi aika säätää joukkojen määrää ja tehtäviä takaisin päin tuohon suuntaan.

Enkä puhu nyt mistään koko SA-vahvuuden poteroihin kaivautumisesta, silloinkin meillä oli hyökkäykseen suunnitellut PsPr ja viivyttämiseen& koukkaamiseen suunnitellut Jpr90 -> hyökkääjää kulutti & piti rintamaa paikoillaa tarvittavilta/soveltuvilta osin runsas määrä JvPr ja erillisiä Tor.Pataljoonia. Tätä massaa kaivattaisiin erityisesti muualle kuin etelän oletettuun painopisteeseen jossa puolustusta voivat toki hoitaa myös liikkuvammin varustetut 1-portaan joukot.



En yhtään mitään, se on pelkkää nimikkeillä kikkailua. Mutta jos SA-vahvuus ei nousen, niin mistä ne otetaan siinä mittakaavassa mitä sodankäynti meille nyt Ukrainassa ihan livenä näyttää.



Ukraina toimii oivana esimerkkinä miten puolustus pitää vaikka ikäjakauma on aivan eri laidassa mitä meillä. Luonnollisesti puolustustehtäviin keskittyviin joukkoihin laitetaan vanhempaa ikäluokkaa ja joukkojen sisällä on vielä huimasti säätövaraa etuportaan ja takaportaan kesken.



Sodassa hommat monesti vastustaa ja mitä vaikeampiin manöövereihin mennään (hyökkäys), niin sitä enemmän ongelmia on tod.näk.luvassa (kuten Ukrainassa olemme moneen kertaan nähneet molemmin puolin). Onneksi meillä on sanan mukaisesti puolustusvoimat, jotka keskittyvät pääasiassa puolustamiseen eikä mihinkään toisen maan alueelle hyökkäämiseen -> puolustaminen nyt vaan on monta kertaa helpompaa suhteessä hyökkäämiseen, erityisesti jos siihen on ollut aikaa valmistautua. Puolustaminen antaa monta asiaa anteeksi koulutukseen ja jopa kalustoonkin liittyen, Ukraina sen on tosiaan nyt meille ihan käytännössä näyttänyt.


Kaikki tässä ketjussa sanomani tähtää siihen että ihmettelen jos PV:ssa ei asiaa reagoida muuten kuin ns. drone näkökulmasta Tekniikka hyppy eteenpäin siinä kategoriassa oli mullistava, mutta liki kaikessa muussa hypättiin reilusti ajassa taaksepäin(oletuksiin nähden), siihenkin olisi syytä reagoida koska nyky kokoonpanot/taktiikat ei sovellu siihen parhaalla mahdollisella tavalla, erityisesti määrällisesti.
Iso laiva kääntyy tietysti hitaasti, eihän NL romahdukseen ja -91 hi-tech/täsmäase sotaan käytännössä reagoitu kuin vasta 2003 kun alkoi isommat supistuksen PV:ssa. Jollain tapaa asian esille tuomista kyllä odotan jo nyt

Operatiivista liikkuvaa hyökkäyskykyä pitää olla. Alueet kun pitää vallata takaisin. Pitää olla myös kykyä mennä rajan yli niin että heilahtaa. Muuten sieltä tehdään jäynää rajan yli.
Kulutus kilpailuun ei kannata lähteä yksin isompaa vastaan. Pitää olla muita keinoja. Esim operatiivinen kyky selustaan.
Ei siinä isompi sa vahvuus on aina isompi vahvuus. Odotan jotain naton yhteistä ase ja varustus sopimusta.

Mikä lienee tulevien paikallisjoukkojen vahvuus.
Joskus luin että maavoimista operatiiviset olisivat 20 prosenttia, paikalliset 20 prosenttia ja alueelliset 60 prosenttia. Tällöin taisi olla maavoimien vahvuus kyllä isompi.
Nyt maavoimat ilmoittaa 180k.

 

[Heikkiv]

Häirinnän purevuus on tosiaan se iso kysymysmerkki, en ymmärrä asiasta tuon taivaallista, niin mahdoton sanoa mihinkään suuntaan asiasta yhtään mitään.

Kyllähän tuossa jutussa mainitaan että ajoneuvokohtaiset häirintälähettimet lienevät tulossa vakiovarusteeksi tulevaisuudessa. Näiden toimivuus varmaan sitten ratkaisee miten tässä kilpajuoksussa käy koska tuo on se ainut riittävän yksinkertainen ja toimiva ratkaisu jos vaan toimii käytännössä.

Sitten siellä puhuttiin myös vaunujen aktiivisista torjuntamenetelmistä, mutta kyllähän asia on niin että esim. rynnäkkövaunujen konetykit vaativat tutkan tuollaisia maaleja vastaan (tuskin edes riittää pieniin variksen kokoisiin droneihin?) ja sitten kehitettäneen Arena tyylisiä järjestelmiä, mutta molemmat maksaa niin paljon ettei niitä ikinä kyetä saamaan kuin kouralliseen vaunuja.

Toivoton kilpajuoksu. Dronen AI ominaisuudet sulkevat häirinnän tehokkuuden pois. Ei tarvita mitään yhteyksiä mitä voisi häiritä.

Dronen kehittyvät valtavaa vauhtia. Kantama,nopeus,koko yms. Parvi varpusen kokoisia droneja ensin rikkomaan omasuojajärjestelmiä ja sen perään isompi mörssäri mikä läpäisee miltei mitä tahansa. Suomen ei kannattaisi ostaa yhtään uutta panssarivaunua, ennenkuin nämä asiat selviää miten tässä kaksintaistelussa käy.

 

[hillhead]

Toivoton kilpajuoksu. Dronen AI ominaisuudet sulkevat häirinnän tehokkuuden pois. Ei tarvita mitään yhteyksiä mitä voisi häiritä.

Dronen kehittyvät valtavaa vauhtia. Kantama,nopeus,koko yms. Parvi varpusen kokoisia droneja ensin rikkomaan omasuojajärjestelmiä ja sen perään isompi mörssäri mikä läpäisee miltei mitä tahansa. Suomen ei kannattaisi ostaa yhtään uutta panssarivaunua, ennenkuin nämä asiat selviää miten tässä kaksintaistelussa käy.

Onko tämän tyylisestä drone sta laittaa linkkiä?

 

[Ohjus-tiedustelija]

Operatiivista liikkuvaa hyökkäyskykyä pitää olla. Alueet kun pitää vallata takaisin. Pitää olla myös kykyä mennä rajan yli niin että heilahtaa. Muuten sieltä tehdään jäynää rajan yli.

Operatiiviseen suuntaanhan joukkoja on kokoajan supistettu, ongelma tulee siitä kun loppuu kulutuskestävyys ja käsiparien määrä koko rajan pituudelle.
Ukrainan opetus on nimenomaan se ettei tilaa voi juurikaan antaa ja ryssää vastaan puree jäykkä torjunta aivan oleellisesti paremmin mitä ennen sotaa missään uskottiin(vai kiistääkö joku tämän?). Kun kaikkea toimintaa lienee verrattu -91 Gulf War, niin en kyllä ihmettele, mutta jenkit on jenkit ja ryssä on ryssä. Tämä ryssien oikea suorituskyky oli vähintään yhtä iso mullistus kuin dronien esiin marssi.

Kulutus kilpailuun ei kannata lähteä yksin isompaa vastaan. Pitää olla muita keinoja. Esim operatiivinen kyky selustaan.
Ei siinä isompi sa vahvuus on aina isompi vahvuus. Odotan jotain naton yhteistä ase ja varustus sopimusta.

Ryssän puolelle meillä on ja kokojan tulee lisää todella hyvin kyntensä näyttänyttä kaukovaikutuskykyä En näe lainkaan realistisena hyökätä maajoukoilla sinne mitään missään mittakaavassa riskeihin nähden järkevää saavuttaaksemme. Taisit mainita aijemmin että jäykkä torjunta aiheuttaa puolustajalle liikaa tappiota, mitäpä luulet paljon niitä tappiota on hyökkäämisessä luvassa Kuten todettua, jenkit on jenkit, mikäs siinä jos B-52:set ensin möyhentää puoli Karjalaa, mutta pidetään keskustelu realismin rajoissa...

Mikä lienee tulevien paikallisjoukkojen vahvuus.
Joskus luin että maavoimista operatiiviset olisivat 20 prosenttia, paikalliset 20 prosenttia ja alueelliset 60 prosenttia. Tällöin taisi olla maavoimien vahvuus kyllä isompi.
Nyt maavoimat ilmoittaa 180k.

Aivan liian vähän -> vertaa Ukraina. Meillä on rajan pituus karkeasti samaa luokkaa, toki meillä paljon korpea seassa, mutta silti.

 

[Raveni]

Operatiiviseen suuntaanhan joukkoja on kokoajan supistettu, ongelma tulee siitä kun loppuu kulutuskestävyys ja käsiparien määrä koko rajan pituudelle.
Ukrainan opetus on nimenomaan se ettei tilaa voi juurikaan antaa ja ryssää vastaan puree jäykkä torjunta aivan oleellisesti paremmin mitä ennen sotaa missään uskottiin(vai kiistääkö joku tämän?). Kun kaikkea toimintaa lienee verrattu -91 Gulf War, niin en kyllä ihmettele, mutta jenkit on jenkit ja ryssä on ryssä. Tämä ryssien oikea suorituskyky oli vähintään yhtä iso mullistus kuin dronien esiin marssi.



Ryssän puolelle meillä on ja kokojan tulee lisää todella hyvin kyntensä näyttänyttä kaukovaikutuskykyä En näe lainkaan realistisena hyökätä maajoukoilla sinne mitään missään mittakaavassa riskeihin nähden järkevää saavuttaaksemme. Taisit mainita aijemmin että jäykkä torjunta aiheuttaa puolustajalle liikaa tappiota, mitäpä luulet paljon niitä tappiota on hyökkäämisessä luvassa Kuten todettua, jenkit on jenkit, mikäs siinä jos B-52:set ensin möyhentää puoli Karjalaa, mutta pidetään keskustelu realismin rajoissa...


Aivan liian vähän -> vertaa Ukraina. Meillä on rajan pituus karkeasti samaa luokkaa, toki meillä paljon korpea seassa, mutta silti.

Ukraina ei välttämättä ole paras esimerkki liikesodankäynnin tuomista eduista. Siellä soditaan sillä mitä on ja sillä koulutuksella joka on annettu. Jäykkätorjunta voi oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan olla ihan varteenotettava keino mutta jos se vie aloitteen itseltä niin viholliselle riittää, että jauhetaan niin kauan, että puolustaja antaa periksi. Raja siinäkin tulee vastaan miten kauan kranaattisadetta kestää on se bunkkeri millainen hyvänsä. Jonkun täytyy olla siellä pinnallakin.

Toivon, että suomalainen sotilaskoulutus antaa paremmat eväät liikkeeseen ja liikkeessä johtamiseen. Ukrainalla ongelmana on ollut niin aselajien yhteistyö kuten ryssilläkin mutta myös se, että kovinkaan suurien kokoonpanojen yhteistoimintaa ei oikein osata johtaa. Prikaatin taistelun johtaminen tuntuu olevan vaikeaa saati jos pitää useamman prikaatin toiminta synkronoida. Liikesodassa johtaminen korostuu sekä kyky siihen. Mutta kuten kirjoitin niin oma näkemys on sellainen, että Ukrainassa valittu taistelutapa on pakonsanelemaa koska kykyä ei oikein muuhun ole. Ollaan vähän kuin ensimmäisessä isossa ja asemia jauhetaan tykistöllä järjettömällä ammuskulutuksella.

Kaukovaikutuskyky paranee mutta kuten nähdään ei se ole saanut Ukrainaa polvilleen eikä ryssää polvilleen. Maalien löytäminen on selkeästi hankalaa syvemmällä syvyydellä molemmille. Minä näen, että jopa Ukraina voisi tietyissä kohdissa hyötyä siitä, että se veisi taisteluja selkeämmin ryssän puolelle ja näin pakottaisi vihollisen reagoimaan liikkeeseen. Sama Suomella. Jos tulisi paikka sodassa viedä taistelu ryssän puolelle niin sinne se kannattaa viedä. Sillä saadaan myös syvyyttä omaa toimintaa varten. Tappioita tulee joka tapauksessa mutta mitäpä luulet että seurauksena on jos istutaan potoroissa ja bunkkereissa odottamassa passiivisesti omaa kohtaloa sen sijaan että siihen aktiivisesti vaikutetaan?

Sanon vielä, että Ukraina ei voi voittaa puolustautumalla. Se on mahdotonta. Vähintääkin silloin menetetään se 10% pinta-alasta joka nyt ryssän hallussa on mutta todennäköisesti sillä saadaan aikaiseksi läpimurtoja kun tarpeeksi murkulaa kaadetaan niskaan. Eli kyllä Ukrainalta on löydyttävä kykyä hyökkäyksiin enevissä määrin jos mielii aloitteen napata.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Puolustaminen on sanan syvimmässä merkityksessä sietämistä ja passiivista toimintaa. Ei toimi. Täytyy olla kyky ja tahto myös hyökätä ja tarpeen vaatiessa jos tulee tilaisuus niin viedä taistelut vihollisen omalle alueelle. Hyökkääjä valitsee aina taistelun paikan ja hyökkääjä pystyy tuohon paikkaan keskittämään voiman jolla linjasta mennään läpi. Puolustaja ei lähtökohtaisesti tiedä tuota paikkaa ja siksi puolustajan tulee olla vahva ja varautunut kaikkialla. Tarkoitan siis, että hyökkääjä luo painopisteen johon puolustajan on pystyttävä vastaamaan.

Vielä 90-luvulla (ymmärtääkseni edelleen) meillä puolustaja "valitsi" sen kohdan missä viimeistään ryhdyttiin jäykkään torjuntaan ja käytiin raivokkaimmat taistelut. Sehän tehtiin maaston ja miinoitteiden avulla kanavoimalla hyökkääjän liike maastollisesti puolustukselle otolliseen paikkaan*. Tässä ketjussa käsitellyn Saimaan etäpuolen kohdalla puhutaan 6- ja 7-teiden suuntaisesta maastosta ja kuten todettua asiaa on aika pitkälle mietitty jo silloin. Minä en siis edelleenkään ehdota linnoitusketjun rakentamista rajalle tai aloittamasta puolustautumista vasta esim. Salpalinjan pääasemassa, mutta siinä olisi kyllä jo aika jäykkä perälauta mistä ei anneta periksi. Salpalinjan pääasema alkaa 7-tiellä n.15km päässä rajasta ja 6-tiellä vajaa 50km rajasta (pääteitä pitkin raja-asemilta). Salpalinja sisälsi jo tuolloin aktiivisia viivytys tasoja ennen pääasemaa ja vastahyökkäys kykyyn liittyviä takalinjojakin, eli ilman mutta sitä taistelua käytäisiin aktiivisesti jo ennen "viimeistä" jäykkää torjuntaa. Kesällä -44 ryssän suurhyökkäyshän pysäytettiin jo reilusti ennen Salpalinjaa vaikka oltiin paikoin aika helisemässä ilman mitään vastaavasti valmisteltuja asemia. Eli tottakai puolustautuminen olisi aktiivista.

*ryssä tuntuu jumiutuvan Ukrainassakin tiestöön ja tavoittelevan aina seuraavaa kylää/kaupunkia suoraviivaisesti vaikka siellä piti olla se avoin biljardipöytä ps-joukkojen liikkeelle valtavilla peltoaukeilla. Jos se meillä suuntaa pikkuteille ja umpimetsiköihin, niin puoli voittoa on jo saavutettu, eli en näe ettemmekö kykisi aika hyvin valitsemaan paikkaa missä taistelut käydään.

Onko meillä varaa siihen, että vihollista päästetään kovinkin syvälle syvyyteen? Sen sieltä pois saaminen voi ihan Ukrainaakin esimerkkinä käyttäen olla hivenen vaikeaa. Suomi ei voi siis lähteä puolustuksessaan siitä, että passiivisena odotellaan kun vihollinen ilmestyy asemien eteen ja jos ylivoima on liian suuri tai asemat läpäistään siirrytään varmistus asemiin ja varmistusasemien varmistusasemiin.

Ei nimenomaan ole varaa päästää syvyyteen, mutta hyökkäyksen pysäyttäminen täysin rajalinjalle ei liene myöskään realismia. Jotain syvyyttä täytyy olla, mutta minulla on pelko persauksissa että nykyiset SA-vahvuudet ja erityisesti liiaksi liikkuvaksi/keveäksi suunniteltu puolustus vaativat ihan liikaa sitä periksi antamista. Ei ryssän massaa kyetä kuluttamaan keskeytyskuntoon jonkun 10km matkalla ellei sitä tehdä kaikista kovimmilla ps-joukoilla, meidän uudessa liikkuvassa tst-tavassa sitä maahan tunkeutujaa oli tarkoitus kuluttaa matkan varrella sivustoilta ketterien tst-osastojen iskuilla jotka ovat ihan puhtaita jv-joukkoja -> minä käsitän asian niin että silloin puhutaan aivan eriluokan matkoista jotta se hyökkääjä kuluu keskeytyskuntoon edetessään. Eli aivan kuten Kiovan valtaus yrityksessä, matka oli niin pitkä että huolto sakkasi ja joukko nuijittiin siellä puolustajan syvyydessä sitten vetäytymys kuntoon. Mutta tässä tapauksessa olisi oltu jo Helsingin länsi puolella!

Kyllä meillä täytyy olla armeija koulutettu ja varusteltu siihen, että voimme ja kykenemme myös hyökkäämään ja lyömään vihollisen. Ottamaan vihollisen hallussa olevat alueet takaisin ja mahdollisuuksien mukaan viemään taistelun jopa vihollisen omalle alueelle. Kaikki parantaa lopulta sitä neuvotteluasemaa joka meillä on.

Sitä varten oli vielä 2000-luvun taitteessa 2PsPr, nykyään niiden perilliset (Mek.tst-osastot ja KarPr Jpr05). Mitäpä luulet kuinka paljon noilla hyökkäillään mihinkään maahan tai ylipäätään tuhotaan tuhat määrin ps-kalustoa? Se hyökkääjä pitää pystyä kuluttamaan jo muilla joukoilla siihen kuntoon että meidän "ps-prikaati" pystyy ne lyömään vaikka niitä olisi vaikka parikin "prikaatia" peräjälkeen. Kaikkien muiden joukkojen varsinainen hyökkäyskyky on huomattavasti maltillisempi näin kauniisti sanottuna.

Suomen maasto on erilainen mitä Ukrainassa ja myös taistelutapa täällä on erilainen. Ei se siitä huolimatta tee ryssästä yhtään vaarattomampaa. 140 miljoonaisesta kansasta löytyy paljon enemmän porukkaa rintamalle kuin 5 miljoonan kansasta jolloin fakta on että meillä ei ole varaa 1:1 tappiosuhteeseen eikä edes 5:1 tappiosuhteeseen. Niitä on tuotettava aivan helvetisti enemmän jokaiselta metriltä on vihollisen liike eteen tai taakse. Hemmetin hyvä, että ollaan liittouduttu mutta kyllä meidän oma puolustuksemme kaipaa lähitulevaisuudessa aika paljon enemmän huomiota mitä se on viimeiseen 80 vuoteen saanut.

Juuri näin ja hyökkääminen on juuri sitä kaikista vaikeinta ja eniten tappioita itsellekkin tuottavaa. Ei meillä ole varaa perustaa sodankäyntiämme hyökkäämiseen vaan nimen omaan puolustuspainotteiseksi. Eikä se tarkoita sitä että koko kenttäarmeija laitetaan yhteen linjaan odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minä nyt vaan siis peräänkuulutan sitä että uuden tst-tavan puolus taitaa olla liian kevyttä/liikkuvaa, tarvittavia tappiota ei saada aikaan kuin useempien kymmenien km matkalla ja esimerkit Ukrainasta eivät tue sitä että noin paljon pystyy/kannattaa antaa periksi. Puolustusta täytyisi säätää takaisin päin 90-luvulle raskaammaksi/jäykemmäksi tarvittavilta osin (ei siis missään nimessä kokonaan).

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ukraina ei välttämättä ole paras esimerkki liikesodankäynnin tuomista eduista. Siellä soditaan sillä mitä on ja sillä koulutuksella joka on annettu. Jäykkätorjunta voi oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan olla ihan varteenotettava keino mutta jos se vie aloitteen itseltä niin viholliselle riittää, että jauhetaan niin kauan, että puolustaja antaa periksi. Raja siinäkin tulee vastaan miten kauan kranaattisadetta kestää on se bunkkeri millainen hyvänsä. Jonkun täytyy olla siellä pinnallakin.

Toivon, että suomalainen sotilaskoulutus antaa paremmat eväät liikkeeseen ja liikkeessä johtamiseen. Ukrainalla ongelmana on ollut niin aselajien yhteistyö kuten ryssilläkin mutta myös se, että kovinkaan suurien kokoonpanojen yhteistoimintaa ei oikein osata johtaa. Prikaatin taistelun johtaminen tuntuu olevan vaikeaa saati jos pitää useamman prikaatin toiminta synkronoida. Liikesodassa johtaminen korostuu sekä kyky siihen. Mutta kuten kirjoitin niin oma näkemys on sellainen, että Ukrainassa valittu taistelutapa on pakonsanelemaa koska kykyä ei oikein muuhun ole. Ollaan vähän kuin ensimmäisessä isossa ja asemia jauhetaan tykistöllä järjettömällä ammuskulutuksella.

Kaukovaikutuskyky paranee mutta kuten nähdään ei se ole saanut Ukrainaa polvilleen eikä ryssää polvilleen. Maalien löytäminen on selkeästi hankalaa syvemmällä syvyydellä molemmille. Minä näen, että jopa Ukraina voisi tietyissä kohdissa hyötyä siitä, että se veisi taisteluja selkeämmin ryssän puolelle ja näin pakottaisi vihollisen reagoimaan liikkeeseen. Sama Suomella. Jos tulisi paikka sodassa viedä taistelu ryssän puolelle niin sinne se kannattaa viedä. Sillä saadaan myös syvyyttä omaa toimintaa varten. Tappioita tulee joka tapauksessa mutta mitäpä luulet että seurauksena on jos istutaan potoroissa ja bunkkereissa odottamassa passiivisesti omaa kohtaloa sen sijaan että siihen aktiivisesti vaikutetaan?

Sanon vielä, että Ukraina ei voi voittaa puolustautumalla. Se on mahdotonta. Vähintääkin silloin menetetään se 10% pinta-alasta joka nyt ryssän hallussa on mutta todennäköisesti sillä saadaan aikaiseksi läpimurtoja kun tarpeeksi murkulaa kaadetaan niskaan. Eli kyllä Ukrainalta on löydyttävä kykyä hyökkäyksiin enevissä määrin jos mielii aloitteen napata.

Lyhyesti ja ytimekkääst boldattuna: Jos tämä linja(sen laadussa ei ole edes kummoisesti juhlimista), mikä Ukrainalla on juuri nyt, olisi ollut heti sodan alussa about rajan pinnassa, niin ryssän eteneminen olisi jäänyt minimaaliseksi (eihän se tullut sieltäkään mihin linjat kapinallis alueilla oli jämähtäneet). Jos jostain olisi paikallisesti päästy läpi, niin silloin vielä voimissaan olleet Ukrainan ammattilaisilla miehitetyt ps-joukot reservistä olisi tuollaiset läpimurrot kyllä torpanneet (torppasivat täysin vapaasti rajasti yli tulleetkin ps-etenemiset, mutta sillä oli hintansa koska hyökkääjää ei oltu kulutettu).

Ryssä olisi hakannut aikansa päätään seinään ja luovuttanut, ei jollain vaikkapa 5km about tyhjää raja-aluetta tee yhtään mitään, se ei ole edes ryssälle syy paskoa maan taloutta ja jatkaa sotaa aktiivisesti vuosikaupalla.

Mutta kun Ukraina ei ollut valmistautunut oikeen mitenkään muualla maassa, niin tämä ei tietenkään toteutunut. Kapinallisalueiden rajoilla oltiin ja eihän ne linjat käytännössä mihinkään liikkuneet.

Mieti jos Ukrainalla oli ollut käytössä Suomen rikkonainen järvimaisema metsineen ja niissä paikoissa missä päätiet (mahdolisuus moottoroidusti edetä) Salpalinja tyyliset asemat tai edes tuoreet kenttälinnoitteet Suomalaisilla standardeilla, niin ei olisi antanut periksi tuumaakaan ilman aivan päätöntä tulen keskittämistä mihin taas nykytekniikka antaa aika mukavia vastavaikutus kykyjä.

Siis itselle ainakin ylivoimaisesti suurin yllätys on ollut ihan perinteisten massiivisten telamiinoitteiden teho joka torppasi mekanisoidun liikkeen täysin kummaltakin puolelta. Meillä olisi vielä huomattavasti helpompi totetuttaa koska pellot olemattomia Ukrainaan verrattuna ja metsä estää moottoroidun vapaan kulun rajottaen liikkeen pitkälti teille.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ukraina ei välttämättä ole paras esimerkki liikesodankäynnin tuomista eduista. Siellä soditaan sillä mitä on ja sillä koulutuksella joka on annettu. Jäykkätorjunta voi oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan olla ihan varteenotettava keino mutta jos se vie aloitteen itseltä niin viholliselle riittää, että jauhetaan niin kauan, että puolustaja antaa periksi. Raja siinäkin tulee vastaan miten kauan kranaattisadetta kestää on se bunkkeri millainen hyvänsä. Jonkun täytyy olla siellä pinnallakin.

Jatkan vielä sen verran että aika onnettomienkin linjojen pitäminen (molemmin puolin) hyökkääjän sadattaessa maiseman täysin kraatereille on ollut vielä kolmas suurin yllätys (telamiinoitteiden tehon ja dronien lisäksi) tässä sodassa. En epäile hetkeäkään etteikö linjoja saada tuhottua paikallisesti kun tulivoimaa kasataan tarpeeksi pienelle alueelle mallia Kannas -44, mutta kuten todettua silloin ampuvien putkien määrä oli jotain liki käsittämätöntä, kuten myös pienelle alueelle kasattujen hyökkäysjoukkojen määrä. Jo silloin noihin keskittymiin saatiin todella mehukkaita osumia Stukilla ja omalla epäsuoralla. Kuten totesin, mitä kaikkea saataisiin aikaan tänä päivä, kun repertuaari on täydentynyt tiedustelun lennokeilla+droneilla sekä ohjautuvilla tykistön A-tarvikkeilla, MLRS-kalustolla ja moderneilla Stukilla, eli liitopommeilla. Aivan uskomattomia teurastajaisia saataisiin aikaiseksi jos yhtä röyhkeästi voimaa keskitettäisiin.

Ja näistä bunkkerikompleksien kestävyydestä on nimenomaa saatu hyvää näyttöä tässä sodassa, ovat pettäneet vasta saarrettuna tai saarrostuksen uhan alla, kuten viimeksi Avdiivkassa se Zenit. Salpalinjan bunkkerit ovat tietysti yksittäisiä pisteitä vaikkakin lähellä toisiaan eikä mikään maanalainen kokonaisuus, mutta siellä on juuri tätä niskaan satavaa epäsuoraa varten tähystys kupu jokaisen katolla ja ulos mennään vasta tarvittaessa jos vihollisen liikettä alkaa olla liian lähellä (kk:lla oli tarkoitus piiskata suurin liike estekivien/piikkilankaesteiden luona pois -> miinoite suunnitelmat vielä erikseen). On täysin epäloogista olettaa että noita pystyttäisiin rauhassa sadattamaan epäsuoralla tuntikausia ilman että puolustajan vastatykistö ym. kyvyt puutuisivat peliin.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Toivon, että suomalainen sotilaskoulutus antaa paremmat eväät liikkeeseen ja liikkeessä johtamiseen.

+ droonit ovat tuonneet aivan uuden uhan tätä liikesodankäyntiä vastaan. Enää ei riitä että vaihdan paikkaa hyvinkin aktiivisesti koska valvova silmä voi pahimmillaan seurata liikettä livenä. Eikä edes ps-kuori tarjoa välttämättä suojaa (asiallinen kaivautuminen taas tarjoaa). Häirinnän toimivuus tätä vastaan kysymysmerkki

Kaiken jauhanan pointti Ukrainan oppien mukaan: Liikesodankäynti on hankaloitunut ja valmisteltu jäykkä puolustus näytti todistetusti kyntensä = säätäisin toimintaa takaisin päin jäykempää suuntaan, ei tienkään mihinkään toiseen ääripäähän, mutta jos nyt oltaisiin vaikka 80% liikkuvassa ja 20% jäykässä, niin jonnekkin 50/50% hujakoille mikä pitäisi näkyä paluussa takaisinpäin jonnekkin 90-luvun loppuun silloisten operatiivisten ja alueellisten joukkojen suhdeluvussa ja SA-vahvuudessa

 

[Antares]

Jatkan vielä sen verran että aika onnettomienkin linjojen pitäminen (molemmin puolin) hyökkääjän sadattaessa maiseman täysin kraatereille on ollut vielä kolmas suurin yllätys (telamiinoitteiden tehon ja dronien lisäksi) tässä sodassa. En epäile hetkeäkään etteikö linjoja saada tuhottua paikallisesti kun tulivoimaa kasataan tarpeeksi pienelle alueelle mallia Kannas -44, mutta kuten todettua silloin ampuvien putkien määrä oli jotain liki käsittämätöntä, kuten myös pienelle alueelle kasattujen hyökkäysjoukkojen määrä. Jo silloin noihin keskittymiin saatiin todella mehukkaita osumia Stukilla ja omalla epäsuoralla. Kuten totesin, mitä kaikkea saataisiin aikaan tänä päivä, kun repertuaari on täydentynyt tiedustelun lennokeilla+droneilla sekä ohjautuvilla tykistön A-tarvikkeilla, MLRS-kalustolla ja moderneilla Stukilla, eli liitopommeilla. Aivan uskomattomia teurastajaisia saataisiin aikaiseksi jos yhtä röyhkeästi voimaa keskitettäisiin.

Ja näistä bunkkerikompleksien kestävyydestä on nimenomaa saatu hyvää näyttöä tässä sodassa, ovat pettäneet vasta saarrettuna tai saarrostuksen uhan alla, kuten viimeksi Avdiivkassa se Zenit. Salpalinjan bunkkerit ovat tietysti yksittäisiä pisteitä vaikkakin lähellä toisiaan eikä mikään maanalainen kokonaisuus, mutta siellä on juuri tätä niskaan satavaa epäsuoraa varten tähystys kupu jokaisen katolla ja ulos mennään vasta tarvittaessa jos vihollisen liikettä alkaa olla liian lähellä (kk:lla oli tarkoitus piiskata suurin liike estekivien/piikkilankaesteiden luona pois -> miinoite suunitelmat vielä erikseen). On täysin epäloogista olettaa että noita pystyttäisiin rauhassa sadattamaan epäsuoralla tuntikausia ilman että puolustajan vastatykistö ym. kyvyt puutuisivat peliin.

Samaa mieltä siitä mitä olet kirjoittanut tähän ketjuun tänään.

Lisäisin vielä tämän verran: jos vihollisen tykistö ja heittimet saavat vapaasti nuijia sitä juoksuhautaa / valmisteltua asemaa, niin se tarkoittaisi että oma tykistö tai vastatykistöön varattu osuus siitä on menetetty.

Mikä tarkoittaisi että ryssän tykistö olisi meikäläisten tykistöä osaavampi, mihin en usko hetkeäkään.

ELI jos tykistömme hoitaa tonttinsa sillä tyylillä kuten uskon sen hoitavan, ryssän tykistö ei pääsisi takomaan niitä valmisteltuja asemia niin kauan että siellä on jokainen kiväärimies tapettu ja jokainen teräsbetoniasema murskana.

Suurimpana ongelmana näkisin oman tykistön ja heittimien määrän, niiden ammusvarastojen tilanteen (+uustuotanto, mutta se kasvaa kokoajan) sekä valmistautumisen pitkään jatkuvaan suursotaan, jossa tykistö kuluu ja tarvitsee varaosia sekä korvaavaa kalustoa.

Ukrainan sodan ensimmäiseltä kuukaudelta löytyy esimerkkejä, joissa "liikkuva puolustus" torjui ja karkoitti vihollisen. Parhaat mieleen tulevat esimerkin ovat Chernihiv jossa yksi Ukrainan panssariprikaati pysäytti Valko-Venäjältä hyökkäävät kärjet, jotka olivat menossa Kiovaan Dnipron itärantaa. Harmillisesti toki muilla seuduilla ei oltu yhtä menestyksekkäitä ja ryssä pääsi tunkeutumaan Kiovan porteille (missä se lyötiin). Toinen esimerkki on Kharkovan seutu, jossa eteneminen pysäytettiin heti alkuun - tosin Kharkovan kaupunki on lähellä rajaa joten sielläkin voi sanoa että "porteille pysäytettiin".

MUTTA monella muulla suunnalla ryssä tuli rajan yli ja eteni hyvin nopeasti hyvin syvälle, paras esimerkki on Krimiltä tuleva hyökkäys: olivat ensimmäisen päivän iltana Khersonin kaupungissa ja Nova Kakhovkan padon yli! Lisäksi tältä suunnalta oli kätevä edetä kohti itää ja vallata koko rannikkoseutu. Vastarintaa toki oli, Melitopol, Berdyansk ja viimeisenä Mariupol, mutta nämä kaikki joutuivat piiritetyiksi ja niiden huolto katkaistuksi.

Siellä missä oli jykeväksi rakennettu jäykkä puolustus eli käytännössä Donetskin aluetta vastassa ryssä ei päässyt läpi ollenkaan. Avdiivka, yksi "linnoituskaupungeista" vallattiin sodan kaksivuotispäivänä eli kesti yli 700 päivää!

En sano että "jäykkä puolustus aina ja kaikkialla" mutta kyllä se on osoittanut merkittävän vahvuutensa tässä sodassa ja uskon että Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi osoittaisi saman vahvuuden myös meillä. Totta kai vihollinen yrittäisi kiertää sitä tai saarrostaa sitä, mutta tämähän me tiedetään ja tähän varaudutaan? Ei sen pitäisi tulla yllätyksenä. Aselajien yhteistyö nostetaan usein esiin kun kirjoitetaan hyökkäämisestä mutta ihan samalla tavalla sitä tehdään myös jäykän puolustuksen kanssa ja väittäisin että moderni teknologia tekee jäykän puolustuksen murtamisesta moninkertaisesti vaikeampaa - olettaen että suunnittelussa ja toteutuksessa on käytetty järkeä.

JOS minun työnäni olisi näiden asioiden tuumailu, kääntäisin kelloa taaksepäin ja lukisin, miten asiat oli tarkoitus hoitaa 1980-luvulla kun vastassa oli se suuri Saatana itse sekä 1990-luvulla kun suuren Saatanan jäämistöistä oli ostettu kaikenlaista soivaa patarautaa halvalla.

Miettisin, miten nykyteknologia ja uudet temput tukevat tuollaista taistelua. Miten siitä taistelutavasta voi tehdä paremman. Saattaisin jopa jututtaa muutamaa aikoinaan asioita hoitanutta, sikäli kun ovat vielä hengissä.

Kenties joku sanoo että nykyinen taistelutapa on juuri näiden vanhempien looginen huipentuma tai ainakin tuorein versio niistä, mutta en olisi tästä niin varma.

 

[Antares]

Tämä paljon kehuttu artikkeli on maksumuurin takana mutta tässä siitä lainauksia. Ovat kuvien muodossa joten laitan spoilerin taakse (twitter-ketju ja siinä lainattu artikkeli on julkaistu 25.2.2024):

Best thing you'll read all weekend, on CIA-HUR cooperation. I'll highlight the key bits below:

https://www.nytimes.com/2024/02/25/...e-cia-secretly-helps-ukraine-fight-putin.html

The Spy War: How the C.I.A. Secretly Helps Ukraine Fight Putin​

For more than a decade, the United States has nurtured a secret intelligence partnership with Ukraine that is now critical for both countries in countering Russia.


By Adam Entous and Michael Schwirtz
Adam Entous and Michael Schwirtz conducted more than 200 interviews in Ukraine, several other European countries and the United States to report this story.

• Feb. 25, 2024
• Updated 8:39 a.m. ET

Nestled in a dense forest, the Ukrainian military base appears abandoned and destroyed, its command center a burned-out husk, a casualty of a Russian missile barrage early in the war.

(loput maksumuurin takana)

Spoiler: Twitter-ketju ketju - osa 1/2

CIA "put in the plumbing" for a massive partnership with HUR, Ukrainian military intelligence, around 2015, after Poroshenko's election and the appoint of Gen. Valeriy Kondratyuk, formerly the head of CI at SBU, as HUR chief.



-

One instant payoff was that Ukrainians were more adept at recruiting Russians than Americans were:



-

Though the tradecraft had to be acquired, as the Ukrainian services were still at a nascent stage of conducting foreign operations. This is great (and hilarious) anecdote about Operation Goldfish:



-

One constant throughout this war -- and remember, it's a war that began a decade ago -- is that Ukrainians are quick studies. A full relationship solidified in six months because HUR was a treasure trove of actionable intel on Russia.



-

People have marveled at HUR's capability to penetrate deep inside of Russia. But the capability was always there. What wasn't, until recently, was Washington's enthusiasm for such operations. I've heard Kondratyuk tell this story before -- and how Brennan apologized later.



(jatkuu seuraavassa viestissä - LINKKI)

https://twitter.com/x/status/1761783035849052529

 

[Antares]

Edellisen viestin twitter-ketjun lainaus jatkuu (twitter-ketju ja siinä lainattu artikkeli on julkaistu 25.2.2024)

Spoiler: Twitter-ketjun lainaus - osa 2/2

CIA says "no," so you do it and don't tell them beforehand. Guess who took part in this mission into occupied Crimea? It went sideways, but the Unit 2245 team made it out alive; one operative even killed the son of an FSB Vympel general. The operative's name: Kyrylo Budanov.



-

The op cost Kondratyuk his job as head of HUR. But it elevated Budanov's career. And HUR didn't slow down. Here we have attribution that they killed "Motorola" and "Givi," two pro-Russian heavies from the 2014/2015 era in Donbas.



-

More hiccups with the Obama White House, but never mind. Joint CIA-HUR ops continued. They even led to this beaut, in which HUR tricked a GRU officer into giving up intel about Fancy Bear, the GRU hacking unit that leaked DNC, DCCC and Podesta emails to WikiLeaks.

https://twitter.com/x/status/1761787112234340538

 

[Antares]

Lupaavalta kuulostava kirja, lisätty omalle lukulistalle, laitan lainauksen spoilerin taakse:

I've started reading Our Enemies Will Vanish, a masterful book on the Ukraine War by @yarotrof. Highly recommend it. It contains heaps of tidbits and insights that even someone who followed the invasion closely (i'll count myself) had no idea of.

I'll share some threaded here.

Spoiler: Twitter-ketjun lainaus - osa 1/2

(get your hands on the book if you possible can, the tidbits here are just the tip of the iceberg, truly recommend reading the whole thing).

Firstly, this account of a meeting between Bill Burns and Putin months before the invasion where Putin cited US' impotence post Afghanistan



-

And that Ukraine's military preparations on the heel of US intel warnings were so secret that even Washington had no idea about them (to prevent info going from GUR > DC > Kyiv > Russian Fifth Column)



-

There's this trope that advisors to presidents present 3 options, one obviously too weak, one obviously completely overboard and the 3rd which was the only serious one.

In this case, Putin went for the obviously completely overboard one (with isolation-fuelled radicalisation)



-

Also the scale of the Russian numerical advantage on the Kyiv front in the first days of the war. 12-to-1. Jeez.



(twitter-ketjun lainaus jatkuu seuraavassa viestissä)

https://twitter.com/x/status/1761724340729729155

 

[Antares]

Edellisessä viestissä alkanut twitter-ketjun lainaus jatkuu:

Spoiler: Twitter-ketjun lainaus - osa 2/2

The issue that Sudanese people with passports in foreign embassies faced when foreign embassies shut up shop following the outbreak of fighting in in Khatoum was also seen in Kyiv following the invasion



-

Seriously, what the hell is wrong with Germany (a general question evidenced here)?


Tähän viimeiseen viestiin on tullut lukuisia vastauksia, niitä voi käydä lukemassa twitteristä:

https://twitter.com/x/status/1761731227080655297

 

[GaryG]

No eihän ne kertausmäärät ole ikinä olleet "riittäviä", isoin osa porukasta ei kertaa koskaan.
Boldasin tuon olennaisimman: Katso millaisella osaamisella ja varustuksella ryssä nyt(tai alussakin) painaa päälle ja millaisilla vastaavilla se pysäytetään!

Olisi nimenomaa kaikista suurinta typeryyttä määritellä edelleen omien joukkojen ns. minimi vaatimukset sen mukaan miten tekniikka/osaaminen on maailmalla kehittynyt, kun ryssä menikin liki kaikessa muussa paitsi droneissa useita vuosikymmeniä ajassa taaksepäin.

Eli jättää joukot perustamatta koska jenkkien 100% ilmaherruus + täsmäaseet osuu ja ne jyrää Irakilaiset lämpökameroilla aavikolla (siitähän tämä supistaminen 90-luvulla sai alkunsa) Ryssän suorituskyky osoittautui tämän tyyppiseen sodankäyntiin täydeksi kuplaksi(jopa ammattimaisissa joukoissa) ja nyt siellä palattiin vanhaan tuttuun tuli- ja miesmassa jyrään (kaikkien yllätykseksi vielä aivan luokattoman heikolla osaamisen ja yhteistoiminnan tasolla paikoitellen -> vangit, pikakoulutetut mobikit jne.). Iso osa meidän joukoista oli vielä 2000-luvun taitteessa varustettu juuri tuollaista massamaista uhkaa vastaan ja nyt olisi aika säätää joukkojen määrää ja tehtäviä takaisin päin tuohon suuntaan.

Enkä puhu nyt mistään koko SA-vahvuuden poteroihin kaivautumisesta, silloinkin meillä oli hyökkäykseen suunnitellut PsPr ja viivyttämiseen& koukkaamiseen suunnitellut Jpr90 -> hyökkääjää kulutti & piti rintamaa paikoillaan tarvittavilta/soveltuvilta osin runsas määrä JvPr ja erillisiä Tor.Pataljoonia. Tätä massaa kaivattaisiin erityisesti muualle kuin etelän oletettuun painopisteeseen jossa puolustusta voivat toki hoitaa myös liikkuvammin varustetut 1-portaan joukot.



En yhtään mitään, se on pelkkää nimikkeillä kikkailua. Mutta jos SA-vahvuus ei nousen, niin mistä ne otetaan siinä mittakaavassa mitä sodankäynti meille nyt Ukrainassa ihan livenä näyttää.



Ukraina toimii oivana esimerkkinä miten puolustus pitää vaikka ikäjakauma on aivan eri laidassa mitä meillä. Luonnollisesti puolustustehtäviin keskittyviin joukkoihin laitetaan vanhempaa ikäluokkaa ja joukkojen sisällä on vielä huimasti säätövaraa etuportaan ja takaportaan kesken.



Sodassa hommat monesti vastustaa ja mitä vaikeampiin manöövereihin mennään (hyökkäys), niin sitä enemmän ongelmia on tod.näk.luvassa (kuten Ukrainassa olemme moneen kertaan nähneet molemmin puolin). Onneksi meillä on sanan mukaisesti puolustusvoimat, jotka keskittyvät pääasiassa puolustamiseen eikä mihinkään toisen maan alueelle hyökkäämiseen -> puolustaminen nyt vaan on monta kertaa helpompaa suhteessa hyökkäämiseen, erityisesti jos siihen on ollut aikaa valmistautua (siksi toin Salpalinjankin tähän keskusteluun). Puolustaminen antaa monta asiaa anteeksi koulutukseen ja jopa kalustoonkin liittyen, Ukraina sen on tosiaan nyt meille ihan käytännössä näyttänyt.


Kaikki tässä ketjussa sanomani tähtää siihen että ihmettelen jos PV:ssa ei asiaa reagoida muuten kuin ns. drone näkökulmasta Tekniikka hyppy eteenpäin siinä kategoriassa oli mullistava, mutta liki kaikessa muussa hypättiin reilusti ajassa taaksepäin(oletuksiin nähden), siihenkin olisi syytä reagoida koska nyky kokoonpanot/taktiikat ei sovellu siihen parhaalla mahdollisella tavalla, erityisesti määrällisesti.
Iso laiva kääntyy tietysti hitaasti, eihän NL romahdukseen ja -91 hi-tech/täsmäase sotaan käytännössä reagoitu kuin vasta 2003 kun alkoi isommat supistuksen PV:ssa. Jollain tapaa asian esille tuomista kyllä odotan jo nyt

Saisit kirjoittaa adressin Häkkäselle tästä. Ainakin täältä tulisi allekirjoitus.

-22 juttelin pikaisesti erään tutun skapparin kanssa tästä, että tääläkin alun jälkeen rintama vakiintuisi, eikä sellainen sissimäinen hajauttetu sotiminen pidemmän päälle vaan onnistu joka paikassa. Hän ei oikein tuolloin ollut samaa mieltä, tosin on tehnyt uransa aivan muissa kuin taistelevissa joukoissa. Mutta pistää kyllä mietityttämään miten avoimesti näitä asioita kyetään PV:ssä sisäisesti "haastamaan".

 

[Heikkiv]

Onko tämän tyylisestä drone sta laittaa linkkiä?

Mites ne panssarivaunut on kehittyneet viimeisen 30 vuoden aikana ja miten dronet 6 kuukauden aikana ?

Tuossa esimerkki hyvin pienestä dronesta. Mutta tuo on tiedusteluun toki, ei tankkien tuhoamiseen. Siihen varsinaiseen tuhoamiseen nyt riittää jesarilla tehty fpv+ontelokr jo nyt. Miten kaukana on aika ettei noita tarvitse erikseen ohjata kenenkään. Mitä yhteyttä sitten häiritset ?

Norjalaiset kehittivät yhden maailman pienimmistä drooneista – nyt ukrainalaiset käyttävät sitä taisteluissa

Black Hornet -minidrooni lentää huomaamatta sisään rakennuksiin ja bunkkereihin.

yle.fi