Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

@Samovarius @ctg @EXLT2 Aivan selvä ponttooni, ei mitään epäilystä. Yksi ponttoonijaksoista on edelleen kasassa, vieressä kaksi toisissaan kiinni olevaa ponttonia. Mahdollisesti edellä mainittu suomessakin käytössä oleva PMP (suomalaisittain Ponttoonikalusto 15).

Se mitä vittua tuossa on yritetty on taas sitä kuuluisaa ryssimistä. Voi olla että yksi ponttoonijaksoista ei ole levinnyt koska oja on aivan liian pieni/matala kyseiselle välineelle.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on artikkeli tehty pv:n oppien mukaan.
Koska sodassa kaikki jos mikään menee niin kuin on suunniteltu niin en lähtisi yliarviomaan omaa suorituskykyä ja aliarvioimaan vihollisen. Varsinkin kun nyt Ukrainasta kerään kouriintuntuvaa kokemusta siitä mikä ei toimi ja mikä toimii, mitä täytyy muuttaa ja uudistaa.
 
Eipä se ole helppo päätös. Jos 280k miestä ja naista parhaassa työiässä otetaan pois töistä, takavarikoidaan ajoneuvot yms, niin on oltava melko varma että hyökkäys tulee kohta.
Puolustusvoimat nostaa valmiutta vaiheittain uhkan mukaan, ei niin että kaikki 280 000 otetaan kerralla palvelukseen.
Tuolla tavalla varaudutaan pitkäkestoiseen uhkaan ja ei kuitenkaan pysäytetä yhteiskuntaa yhtään aikaisemmin kuin oikeasti pitää.
 
Eipä niin, mutta pitää olla kykyä tehdä niitä päätöksiä. Eikä odotella seuraavia puoluekokouksia.
Tokihan valmiutta voidaan nostaa myös asteittain . . .
Puolustusvoimat saavat omalla päätöksellä aloittaa VV-joukkojen käskyttämisen palvelukseen ja peresidentin päätöksellä vielä enemmän ja tähän ei tarvita edes eduskuntaa eli kyetään perustamaan sellainen kynnys ettei ihan housut kintuissa yllätetä.
 
Tuo sissien ja taktiikan lopetus lienee yksi suurimmista virheistä, mitä on voitu vaan tehdä. Kyllä taas näkee Ukrainan sodasta, ettei vastapuolella ole mitään ihmekalustoa sissejä löytämään ja vaikka löytäisi, ei tuhoamaan. Paikallisjoukot tuolla Ukrainassa pitävät pintansa, usein linnoitetuissa asemissa, estävät etenemästä ja tekevät tihutöitään, mutta nekin on nyt ajettu Suomessa alas (anteeksi, korjaan, sulautettu/kehitetty pois alkuperäisestä roolistaan). Koko touhu tuntuu pyörivän sen ajatuksen ympärillä Suomessa, että pitkin maata vahditaan kaikkea huussista liikenneympyrään, mutta varsinainen taistelu on jätetty kolme vajavaisen prikaatin niskoille. Kun ne harvat panssareita hieman omaavat joukkomme on pyyhitty pois kartalta, jäljellä ei sitten jää enää oikein mitään, mikä kykenee kunnolla vastarintaan.

Vanha ajattelu, jossa paikallisjoukot linnoittavat kaupungit ja kulkuväylät, hidastavat, kuluttavat ja tiedustelevat vihollista, olisi estänyt ryssien ryntäyksen, jota nähtiin ensimmäisen viikon aikana. Sissit olisivat koko ajan tuottaneet sen tiedustelutiedon, mitä Ukraina sai mitä sai satelliiteista ja ryssän ryssimisen vuoksi paikallisiltakin. Tämän jälkeenkin olisi jäänyt ryssien saavutukset heikoiksi, kun ei olisi voitu kaupunkeja ottaa haltuun ja paikallisjoukot olisivat miinoitelleet teitä selustassa 24/7 ja tehneet ylläköitä vihollisen huoltokolonniin. Se 60km pituinen kolonna olisi sissien ja tykistön toimesta pilkottu ja jauhottu palasiksi vanhan kaavan mukaan. Nykyiselläänkin ehkä saisi tykistöltä kutittelua, mutta siinä se sitten olisikin, kun ei olisi sissejä iskemään sen sivustaan ja edes seuraamaan sitä aktiivisesti. Sitten meidän vanhassa mallissa paltteerallaan nyt oltaisiin siinä kohtaa, kun vihollisen huolto on kärsinyt, kärki jäänyt paikoilleen, että paikallisjoukot ja erillisjoukot ryhtyisivät massiiviseen vastahyökkäykseen ja motittaisivat nuo kärjen joukot 50-100km niiden selustassa, katkaisten niiden kaiken huollon. Tiukimmissa kohdin yleisjoukkojen joku prikaati tungettaisiin vielä sinne väliin estämään vastaiskut. Sitten kun ryssä siinä ihmettelee mitä tapahtuu ja koettaa hajauttaa joukkojaan joka suuntaan ja kärki olisi kulunut ja uuvahtanut, iskisi pääjoukkojen prikaatit sen niskaan ja antaisi sellaisen selkäsaunan, että sota olisikin sitten siinä.

Ukraina on tekemässäkin ilmeisesti/toivottavasti näin, koska siellä ON NIITÄ PRIKAATEJA tehdä se. Suomella ei ole. Ukrainalla tosin ei ole tykistöä eikä sissejä tehdä, mitä tuossa mainitsin, Suomella olisi tykistöä ehkä, mutta ei sissejä. Pointtini on, että Suomelta kun puuttuu ne sissit, runsaat oikeasti taistelukykyiset paikallisjoukot ja etenkin ne prikaatit, niin tulos jäisi paljon laihemmaksi mitä Ukrainalla on. Sitä sopii miettiä.
 
Tuo sissien ja taktiikan lopetus lienee yksi suurimmista virheistä, mitä on voitu vaan tehdä. Kyllä taas näkee Ukrainan sodasta, ettei vastapuolella ole mitään ihmekalustoa sissejä löytämään ja vaikka löytäisi, ei tuhoamaan. Paikallisjoukot tuolla Ukrainassa pitävät pintansa, usein linnoitetuissa asemissa, estävät etenemästä ja tekevät tihutöitään, mutta nekin on nyt ajettu Suomessa alas (anteeksi, korjaan, sulautettu/kehitetty pois alkuperäisestä roolistaan). Koko touhu tuntuu pyörivän sen ajatuksen ympärillä Suomessa, että pitkin maata vahditaan kaikkea huussista liikenneympyrään, mutta varsinainen taistelu on jätetty kolme vajavaisen prikaatin niskoille. Kun ne harvat panssareita hieman omaavat joukkomme on pyyhitty pois kartalta, jäljellä ei sitten jää enää oikein mitään, mikä kykenee kunnolla vastarintaan.

Vanha ajattelu, jossa paikallisjoukot linnoittavat kaupungit ja kulkuväylät, hidastavat, kuluttavat ja tiedustelevat vihollista, olisi estänyt ryssien ryntäyksen, jota nähtiin ensimmäisen viikon aikana. Sissit olisivat koko ajan tuottaneet sen tiedustelutiedon, mitä Ukraina sai mitä sai satelliiteista ja ryssän ryssimisen vuoksi paikallisiltakin. Tämän jälkeenkin olisi jäänyt ryssien saavutukset heikoiksi, kun ei olisi voitu kaupunkeja ottaa haltuun ja paikallisjoukot olisivat miinoitelleet teitä selustassa 24/7 ja tehneet ylläköitä vihollisen huoltokolonniin. Se 60km pituinen kolonna olisi sissien ja tykistön toimesta pilkottu ja jauhottu palasiksi vanhan kaavan mukaan. Nykyiselläänkin ehkä saisi tykistöltä kutittelua, mutta siinä se sitten olisikin, kun ei olisi sissejä iskemään sen sivustaan ja edes seuraamaan sitä aktiivisesti. Sitten meidän vanhassa mallissa paltteerallaan nyt oltaisiin siinä kohtaa, kun vihollisen huolto on kärsinyt, kärki jäänyt paikoilleen, että paikallisjoukot ja erillisjoukot ryhtyisivät massiiviseen vastahyökkäykseen ja motittaisivat nuo kärjen joukot 50-100km niiden selustassa, katkaisten niiden kaiken huollon. Tiukimmissa kohdin yleisjoukkojen joku prikaati tungettaisiin vielä sinne väliin estämään vastaiskut. Sitten kun ryssä siinä ihmettelee mitä tapahtuu ja koettaa hajauttaa joukkojaan joka suuntaan ja kärki olisi kulunut ja uuvahtanut, iskisi pääjoukkojen prikaatit sen niskaan ja antaisi sellaisen selkäsaunan, että sota olisikin sitten siinä.

Ukraina on tekemässäkin ilmeisesti/toivottavasti näin, koska siellä ON NIITÄ PRIKAATEJA tehdä se. Suomella ei ole. Ukrainalla tosin ei ole tykistöä eikä sissejä tehdä, mitä tuossa mainitsin, Suomella olisi tykistöä ehkä, mutta ei sissejä. Pointtini on, että Suomelta kun puuttuu ne sissit, runsaat oikeasti taistelukykyiset paikallisjoukot ja etenkin ne prikaatit, niin tulos jäisi paljon laihemmaksi mitä Ukrainalla on. Sitä sopii miettiä.

Viholliselle pyritään tuottamaan tappioita siellä missä se on meidän kannalta edullista. Työkalupakissa on on vähän enemmän muskelia kuin mitä perus sissiporukalla. Ukrainassakin on nähty että Venäjä painaa kohti tavoitetta ja jos matkan varrella on kaupunkeja, ne saarretaan jos jaksetaan.
 

Viholliselle pyritään tuottamaan tappioita siellä missä se on meidän kannalta edullista. Työkalupakissa on on vähän enemmän muskelia kuin mitä perus sissiporukalla. Ukrainassakin on nähty että Venäjä painaa kohti tavoitetta ja jos matkan varrella on kaupunkeja, ne saarretaan jos jaksetaan.
Onneksi Ukrainalaiset tekevät asioita paremmin kuin venäläiset. Nyt ratkaisee myös oppiminen eli kumpi pystyy oppimaan nopeammin ja siirtämään opit käytäntöön on vahvoilla.
 
Viholliselle pyritään tuottamaan tappioita siellä missä se on meidän kannalta edullista. Työkalupakissa on on vähän enemmän muskelia kuin mitä perus sissiporukalla. Ukrainassakin on nähty että Venäjä painaa kohti tavoitetta ja jos matkan varrella on kaupunkeja, ne saarretaan jos jaksetaan.
1) Tappioita siellä mihin meillä riittää joukot sen tekemiseen. Ei riitä kaikkialle. Paikallisjoukoilla riittäisi, mutta niitä on liian vähän.
2) Työkalupakissa on enemmän muskeleita niillä kolmella prikaatilla, ei muilla. Eivät riitä kaikkialle.
3) Sitä suuremmalla syyllä tarvitaan enemmän joukkoja, jotka jäävät sinne sivustoille ja selustaan pitämään linnoitettuja asemia ja alueita, sekä uhkaamaan selustaa. Kolme prikaatia ei siihen riitä.
 
Tuo sissien ja taktiikan lopetus lienee yksi suurimmista virheistä, mitä on voitu vaan tehdä.
Sissitoiminta oli vuosituhannen lopussa tienhaarassa. Ei maanpuolustusta voida perustaa sille oletukselle että vihollinen on aina läpeensä korruptoitunut ja epäpätevä. Jos hajautettu sissitoiminta olisi haluttu pitää jotensakin kuranttina niitä resursseja vastaan jotka Venäjä kykenee hyvänä päivänä keskittämään Suomea vastaan, olisi pitänyt investoida rajusti sissien viestikalustoon, pimeätoimintaan ja lähi-ilmatorjuntaan. Tämä tilanteessa jossa operatiiviset joukotkin oli heikossa hapessa näiden suhteen ja se yksi perkeleen kekkula oli rakentamassa Heko-rynnäkköpataljoonaa sopimussotilaista.
 
Tärkein opetus:
Tämä sota on viimeistään tuonut esille drone/lennokkien tärkeyden arsenaalissa.
Eri maiden armeijoissa nämä ovat ennen nähty lähinnä tiedustelutehtäviin soveltuvina (vrt. lentokoneet 1914).
Nyt ollaan todistettu, että ne voivat olla keskeisessä asemassa myös taistelun ratkaisijoina (vrt. ilma-ase 1939).

Tähän mennessä Puolustusvoimissa ne on kai nähty leluina.
 
Tärkein opetus:
Tämä sota on viimeistään tuonut esille drone/lennokkien tärkeyden arsenaalissa.
Eri maiden armeijoissa nämä ovat ennen nähty lähinnä tiedustelutehtäviin soveltuvina (vrt. lentokoneet 1914).
Nyt ollaan todistettu, että ne voivat olla keskeisessä asemassa myös taistelun ratkaisijoina (vrt. ilma-ase 1939).

Tähän mennessä Puolustusvoimissa ne on kai nähty leluina.
Taistelukykyisiä lennokkeja on alkanut tulla käyttöön vasta viime vuosina, ja ilmeisesti ne edelleen myös laajasti maalaavat maaleja muille aseille. Tämä on luonnollinen osa aseen ja vasta-aseen kehityssykliä (kestihän ilma-aseenkin kehitys pari vuosikymmentä), seuraava vaihe on todennäköisesti lennokkien torjuntakalusto. Molemmissa kehitysvaiheissa on syytä pysyä mukana.
 
Tärkein opetus:
Tämä sota on viimeistään tuonut esille drone/lennokkien tärkeyden arsenaalissa.
Eri maiden armeijoissa nämä ovat ennen nähty lähinnä tiedustelutehtäviin soveltuvina (vrt. lentokoneet 1914).
Nyt ollaan todistettu, että ne voivat olla keskeisessä asemassa myös taistelun ratkaisijoina (vrt. ilma-ase 1939).

Tähän mennessä Puolustusvoimissa ne on kai nähty leluina.
Eikös Puolustusvoimat juuri tutustunut viime kesänä tarjontaan Lapissa yhdessä Saksan kanssa? Siis isoihinkin lennokkeihin. Eli kyllä silläkin rintamalla jotain on jo ollut liikkeellä.
 
Back
Top