Tuo Leopard-1 oli itseasiassa ihan hyvä veto tähän, jos jatkan tätä pohdintaa, niin nyt ollaan vaunujen kehityksen kanssa vähän samanlaisessa suvantovaiheessa. Onteloammuksien huima kehitysloikka aiheutti sen, että panssariteräksestä oli yksinään vaikea tehdä riittävää suojaa. Kun suojausta ei saatu tehtyä riittäväksi, niin unohdettiin se lähes kokonaan. Tai oikeastaan suojaa haettiin liikkeestä, vaikeasta havaittavuudesta ja nopeasta tulenavauksesta, muistetaan se suojasipuli. Muutamaa vuotta myöhemmin suojaus taas kehittyi komposiittien myötä, ja Leopard 1 suunnittelufilosofian kulmakivi vanhentui. Eli perinteinen ase -> vasta-ase kierre. Nyt ollaan taas siinä kohtaa, että panssarintorjunta on kehittynyt huimasti, mutta panssarivaunut taas eivät. Kaikki laajamittaisessa käytössä olevat panssarivaunut on kehitetty 80-luvulla tai perustuu 80-lukulaiseen teknologiaan ja visioon, jolloin PST-ohjuksista suurin uhka oli TOW-1 ja Konkurs, ja eniten taidettiin pelätä vastapuolen vaunujen nuoliammuksia. Tuon jälkeen on tapahtunut kaksi tai kolmekin sukupolven vaihdosta PST-ohjuksissa. Eli varmastikaan ei olla vielä nähty panssarivaunun auringonlaskua, ja mielenkiinnolla odotankin onko esim. materiaaliteknologian saralla vielä sana sanottavanaan (NERA?) nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksiin.
Droneista: ei varmasti ole ihmelaite sinällään - kysehän on loppupeleissä miniatyyri-kokoisesta potkurikoneesta, jolle löytyy kyllä vastakeinot. Miksi niiden torjunta sitten on tuottanut Nagorno-Karabakhissa ja Ukrainassakin ongelmia, on varmasti mielenkiintoinen kysymys. Onko ongelma ollut osaamisessa, kalustossa, vai missä? Jossain oli spekulaatiota, että venäläisten tutkissa on suodatettu hitaammat oliot pois, ja sitä myötä myös Bayraktar käyttäisi hyväksi tätä suodatusta. Tämän tiedon todenperäisyydestä en osaa sanoa kun en ole IT- tai tutkamiehiä. Joka tapauksessa noiden torjuntaan varmasti panostetaan rutkasti lähivuosina, joko ELSO:n tai IT:n muodossa, koska ne selkeästi aiheuttavat merkittävän uhkan omalle toiminnalle.