Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

..
Siis joo tällä hetkellä NATO ehdottomasti pyyhkii Venäjällä lattioita. Ja se silloin kun NATO-maat ovat viimeiset ~30 vuotta kilpaa heikentäneet asevoimiaan!
Mutta mitä tuommoinen ajattelu auttaa valmistautumaan oikeisiin uhkiin?
Pitäisi pyrkiä olemaan realistinen, helposti lipsahtaa positiivisen tai negatiivisen puolelle.
Totta että länsimaissa on heikennetty armeijoita pitkän aikaa jo. Positiivista että nyt on meneillään muutos missä sodan/Venäjän uhka taas tajutaan. Mikä on tilanne vuosikymmenten kuluttua? Sitä on paha mennä sanomaan.
 
RUSIlta huippijulkaisu taktiikasta ja sen muutoksista. Laitan tänne.
**********************************************************************


Russian tactics are changing as lessons are learned from military failures in the war in Ukraine.

Tuota jv-osuutta lukiessa tulee mieleen olikohan Tuntemattomass aollut lausahdus, kun lähdettiin ottamaan takaisin menetettyjä asemia: "ryssä on varmasti jo kaulaa myöten kaivautunut". Muistan myös suomalaisilta ja saksalaisilta kommentteja siitä, että heti kun neukkujen liike loppui, kaivautuminen alkoi.

Jotkut asiat eivät muutu.
 
Tämä sopinee paremmin tänne: saksalaisvalmisteinen DM22 miina ampuu ohi ryssän MT-LB vaunusta. Mitä monimutkaisempi laite, sitä enemmän virhelähteitä. Toisaalta näiden käytöstä on nähty myös onnistumisia eli ei kannata lukea liikaa yhdestä ohilaukauksesta.

Failed Ukrainian DM22 Directional Anti-Tank Mine operation on Russian MT-LB.

German made DM22 mine is more of a remotely triggered anti-tank rocket which is activated thanks to a stretched fiber optic cable through which the target passes.


 
Länsi on paljastanut myös osin liikaa kykyjään/toimintatapojaan.

Toisaalta omia kykyjä ja asejärjestelmiä ei voi kokeilla käytännössä ilman että vastapuoli oppisi niistä jotain. Mielestäni on parempi kokeilla kuin jättää kokeilematta: hyvin harvoin on tällaista oikeaa, aitoa suursotaa missä päästään kokeilemaan. Voidaan tehdä erilaisia simulointeja ja testejä, mutta mikään ei ole niin hyvä kuin testaaminen oikean sodan aikana. Vastapuoli tekee kuitenkin kaikkensa pysyäkseen hengissä ja vaikeuttaakseen aseiden ja asejärjestelmien toimintaa. Ehkä jopa keksivät temppuja, joilla kyetään vaikuttamaan selvästi. Nämä on hyvää ja arvokasta oppimateriaalia, jos joudutaan itse sotimaan tätä samaa vihollista vastaan.

On eletty pitkään melkoista syvän rauhan aikaa ilman suursotia, joten on ollut tilaisuuksia tuudittautua monenlaisiin uskomuksiin. Jos ei ole päästy testaamaan jotain oikeassa sodassa, silloin on voitu luottaa liiaksi markkinamiesten puheisiin (vaikka olisikin tehty erilaisia simuloituja testejä) eikä jokin järjestelmä välttämättä toimikaan siten kuin on toivottu. Nyt nämä on hyvä koeponnistaa jotta erotellaan jyvät akanoista. Toki vihollinen oppii siinä samalla, ainakin sen mitä kykenee havainnoimaan, mutta tämä ei aina tarkoita sitä että kykenisivät rakentamaan oppimansa tai näkemänsä päälle.
 
Pidän Lancet-dronea ja sen kaltaisia droneja yhtenä tärkeimmistä "uusista asejärjestelmistä" joita on nähty tämän sodan aikana. Vaikea toki sanoa, ovatko tulleet jäädäkseen koska vasta-aseita kehitetään tietysti kokoajan.

Lainaan puolalaisen kirjoituksen aiheesta, siinä on venäläisestä lähteestä poimittu taulukko väitetysti iskujen määristä per kuukausi. Taulukossa esitettyjen numeroiden summa on 374 kpl aikavälillä heinäkuu 2022 - heinäkuu 2023, tosin nyt eletään 7.7.2023 eli heinäkuuta on vasta viikko takana ja reilut kolme viikkoa edessä. Ei siis kata ihan täyttä vuotta, mutta melkein.

En ota kantaa, onko hänen analyysinsä mm. kasvaneesta tuotantokapasiteetista oikea ja toisaalta jos kuvaajan data on kerätty julkisista lähteistä, voidaan pohtia, montako yritystä (epäonnistuneet ainakin?) jätetään julkaisematta. Mahdotonta sanoa, mutta jos julkaistujen videoiden määrä korreloi todellisten laukaisujen määrän kanssa, se kertonee siitä että iskuja tehdään selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Johtuuko kasvaneesta tuotantokapasiteetista, lennättäjien suuremmasta määrästä vai mistä lie, mutta määrät ovat joka tapauksessa aikaisempaa suurempia.

Voi toki kertoa myös siitä että julkaistaa videoita aikaisempaa useammin, mutta hieman epäilen tätä: ryssä tarvitsee kaiken "positiivisen" materiaalin propagandansa käyttöön, joten uskon että julkaisevat kaikki vähänkin onnistuneelta näyttävät iskut.

The Russians have no problems with the production and use of increasing amounts of loitering ammunition at the front.

Comparison of monthly Lancet usage and some footage from recent attacks. The data on the amount of Lancets used reflects the videos published by units using this combat agent.

The fewest drones of this type were used in the months from December 2022 to February 2023, where the average was about 20 strikes per month.

In the following months, there was a significant increase in the number of registered attacks.

In March and April, the number doubled compared to the three previous months, while in May and June it almost tripled compared to the December-February period.

May and June were record months for Lancet camera feeds, with an average of 58 attacks per month.

This month, there were 26 uses in less than a week (more than, for example, throughout December) and this is a quantitative record so far in terms of time elapsed.

The constantly growing number of operations using this type of loitering ammunition confirms what I have said many times. The Russians have no problems with the production of Lancets and are constantly increasing production volumes. Last year, a new production line was created, and in March this year another one was created (due to protests from local residents) located in a shopping center / thermal baths in Izhevsk.

So far, the biggest systemic problem limiting the number of attacks has been the lack of an appropriate number of operators. Abrupt increases in the number of recorded uses clearly show that new personnel have been trained and are able to function in front-line conditions.

When it comes to technical issues, there are still noticeable attempts to modify the Lancet as a result of battlefield experience. There are speculations that perhaps the Russians have introduced another type of warhead, because in recent weeks the number of effectively paralyzed tanks and infantry fighting vehicles has increased significantly. So far, this type of equipment (mainly tanks) has been attacked less often due to the awareness of the warhead's capabilities against well-armored targets. Attempts were made to hunt mainly for more "soft" targets, such as towed artillery, self-propelled artillery, light vehicles and elements of OPL and EW.


Taulukon otsikon konekäännös: Impact Intensity (by publication date)
Katso liite: 80589



Venäläisen sotabloggerin Aleksandr Khodakovsky mukaan Venäjän vastatykistön suorituskyky on hyvin huono. Suuri määrä tappioista ei tule luodeista vaan sirpaleista (minun kommentti: kuten aina suuremmissa sodissa, tykistö ja heittimet ovat suuressa roolissa). Ukrainan tykistön sanotaan pysyvän samoissa asemissa tuntikausia ja iskevän Venäjän asemia vastaan ilman että Venäjän vastatykistö tekee mitään. Hän näkee suurimmaksi syyksi heidän tykistön pienen ulottuman / kantaman.

Toisaalta sanoo että Lancet itsemurhadroneilla on riittävän pitkä kantama ja ne ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi. Niiden ongelma on että niitä ei ole tarpeeksi ja ne ovat kohtuuttoman kalliita. Hän sanoo myös että näiden iskuista nähdään julkisuudessa ainoastaan ne onnistuneet, ei epäonnistuneita. Hän sanoo myös että todellisuudessa epäonnistuneita iskuja tapahtuu enemmän kuin onnistuneita (minun kommentti: eli vähintään 50% yrityksistä epäonnistuu).

Aleksandr Khodakovsky says Ukrainians are beating Russian positions into mud with longer-range guns which Russians don't have and there is nothing they can do about it.

Katso liite: 80883


-

Lainaamassani viestissä on julkisista lähteistä kerätty taulukko jossa on Lancet-dronejen iskuja per kuukausi.

Taulukossa esitettyjen numeroiden summa on 374 kpl aikavälillä heinäkuu 2022 - heinäkuu 2023, tosin nyt eletään 7.7.2023 eli heinäkuuta on vasta viikko takana ja reilut kolme viikkoa edessä. Ei siis kata ihan täyttä vuotta, mutta melkein.

Tätä voi suhteuttaa tähän venäläisen sotabloggarin kirjoitukseen. JOS hän oikeassa edes suuntaa-antavasti ja yli puolet Lancet-iskuista epäonnistuisi, se tarkoittaisi että viimeisen vuoden aikana on voitu käyttää:

2 x 374 = 748 kpl Lancet-droneja

Tämä olettaa että jokainen onnistunut isku on julkaistu videon muodossa JA että jokaista onnistunutta iskua kohtaan on yksi epäonnistunut eli 50% yrityksistä onnistuu.

Pari ajatusta: en usko että jokainen julkaistu video sisältää onnistuneen iskun, koska video usein katkeaa nopeasti osuman jälkeen. Ei tiedetä millaisia tuhoja isku aiheutti, jos mitään. Toisaalta uskon myös että epäonnistuneita yrityksiä olisi selvästi enemmän kuin 50%, koska laitteisiin tulee toimintahäiriöitä, tuotannon laatu ei takaa 100% toimintaa, elektroninen häirintä voi tehota, droneja voidaan ampua alas ohjuksilla ja muilla keinoilla, tuuli tai vesi- tai lumisade voi pudottaa dronen kesken lennon yms. yms.

En olisi yllättynyt jos ryssä olisi käyttänyt viimeisen vuoden aikana yli 1 000 kpl Lancet-droneja.
 
Toisaalta omia kykyjä ja asejärjestelmiä ei voi kokeilla käytännössä ilman että vastapuoli oppisi niistä jotain. Mielestäni on parempi kokeilla kuin jättää kokeilematta: hyvin harvoin on tällaista oikeaa, aitoa suursotaa missä päästään kokeilemaan. Voidaan tehdä erilaisia simulointeja ja testejä, mutta mikään ei ole niin hyvä kuin testaaminen oikean sodan aikana. Vastapuoli tekee kuitenkin kaikkensa pysyäkseen hengissä ja vaikeuttaakseen aseiden ja asejärjestelmien toimintaa. Ehkä jopa keksivät temppuja, joilla kyetään vaikuttamaan selvästi. Nämä on hyvää ja arvokasta oppimateriaalia, jos joudutaan itse sotimaan tätä samaa vihollista vastaan.

On eletty pitkään melkoista syvän rauhan aikaa ilman suursotia, joten on ollut tilaisuuksia tuudittautua monenlaisiin uskomuksiin. Jos ei ole päästy testaamaan jotain oikeassa sodassa, silloin on voitu luottaa liiaksi markkinamiesten puheisiin (vaikka olisikin tehty erilaisia simuloituja testejä) eikä jokin järjestelmä välttämättä toimikaan siten kuin on toivottu. Nyt nämä on hyvä koeponnistaa jotta erotellaan jyvät akanoista. Toki vihollinen oppii siinä samalla, ainakin sen mitä kykenee havainnoimaan, mutta tämä ei aina tarkoita sitä että kykenisivät rakentamaan oppimansa tai näkemänsä päälle.
Drachinifel teki sarjan USN:n ennen toista maailmansotaa tekemistä sotaharjoituksista ("Navy Problems"). Huomattava osa niissä harjoituksissa havaituista ongelmista tuli kummittelemaan myöhemmin (esim Pearl Harbor). Monesti ongelmia voidaan harjoituksissakin havaita, mutta eri asia on kuinka hyvin ne korjataan.
 
Venäläisen sotabloggerin Aleksandr Khodakovsky mukaan Venäjän vastatykistön suorituskyky on hyvin huono. Suuri määrä tappioista ei tule luodeista vaan sirpaleista (minun kommentti: kuten aina suuremmissa sodissa, tykistö ja heittimet ovat suuressa roolissa). Ukrainan tykistön sanotaan pysyvän samoissa asemissa tuntikausia ja iskevän Venäjän asemia vastaan ilman että Venäjän vastatykistö tekee mitään. Hän näkee suurimmaksi syyksi heidän tykistön pienen ulottuman / kantaman.

Toisaalta sanoo että Lancet itsemurhadroneilla on riittävän pitkä kantama ja ne ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi. Niiden ongelma on että niitä ei ole tarpeeksi ja ne ovat kohtuuttoman kalliita. Hän sanoo myös että näiden iskuista nähdään julkisuudessa ainoastaan ne onnistuneet, ei epäonnistuneita. Hän sanoo myös että todellisuudessa epäonnistuneita iskuja tapahtuu enemmän kuin onnistuneita (minun kommentti: eli vähintään 50% yrityksistä epäonnistuu).

Aleksandr Khodakovsky says Ukrainians are beating Russian positions into mud with longer-range guns which Russians don't have and there is nothing they can do about it.

Katso liite: 80883


-

Lainaamassani viestissä on julkisista lähteistä kerätty taulukko jossa on Lancet-dronejen iskuja per kuukausi.



Tätä voi suhteuttaa tähän venäläisen sotabloggarin kirjoitukseen. JOS hän oikeassa edes suuntaa-antavasti ja yli puolet Lancet-iskuista epäonnistuisi, se tarkoittaisi että viimeisen vuoden aikana on voitu käyttää:

2 x 374 = 748 kpl Lancet-droneja

Tämä olettaa että jokainen onnistunut isku on julkaistu videon muodossa JA että jokaista onnistunutta iskua kohtaan on yksi epäonnistunut eli 50% yrityksistä onnistuu.

Pari ajatusta: en usko että jokainen julkaistu video sisältää onnistuneen iskun, koska video usein katkeaa nopeasti osuman jälkeen. Ei tiedetä millaisia tuhoja isku aiheutti, jos mitään. Toisaalta uskon myös että epäonnistuneita yrityksiä olisi selvästi enemmän kuin 50%, koska laitteisiin tulee toimintahäiriöitä, tuotannon laatu ei takaa 100% toimintaa, elektroninen häirintä voi tehota, droneja voidaan ampua alas ohjuksilla ja muilla keinoilla, tuuli tai vesi- tai lumisade voi pudottaa dronen kesken lennon yms. yms.

En olisi yllättynyt jos ryssä olisi käyttänyt viimeisen vuoden aikana yli 1 000 kpl Lancet-droneja.
Onko Lancetissa ontelokärki? Vai pelkkä räjähde? Eikä voida varustaa sirpalematolla?

Näkisin, että itsemurhadronessa pitäisi olla ontelosirpale (jos ontelo ei läpäise, sirpale tappaa / hajottaa ympäriltä tavaraa). Tai jos ei onteloa, niin sirpalekärki.
 
Onko Lancetissa ontelokärki? Vai pelkkä räjähde? Eikä voida varustaa sirpalematolla?

Näkisin, että itsemurhadronessa pitäisi olla ontelosirpale (jos ontelo ei läpäise, sirpale tappaa / hajottaa ympäriltä tavaraa). Tai jos ei onteloa, niin sirpalekärki.

Muistan lukeneeni että Lanceteissa on erilaisia kärkiä, oletan että vaihdettavia. HE, HE-fragmentation ja HEAT on mainittu.

Valitaanko kärki kohteen perusteella vai onko tuo edes mahdollista eli onko rajallinen saatavuus eri rintamalohkoilla ongelma. Silloin voi joutua käyttämään sitä mitä on saatavilla, mikä voi tarkoittaa "vääränlaisen kärjen" käyttöä liian vahvasti panssaroitua kohdetta vastaan. Ehkä se rikkoo jotain, ehkä ei.

Venäläisen sotabloggarin mukaan näitä olisi liian vähän ja hinta liian kallis. Toisaalta videoiden perusteella näillä on saatu vaikutusta, varsinkin panssarihaupitseja ja ilmatorjunnan kalustoa (tutkat, ohjusvaunut) vastaan, joten oletan että nämä ovat tulleet jäädäkseen.
 
Muistan lukeneeni että Lanceteissa on erilaisia kärkiä, oletan että vaihdettavia. HE, HE-fragmentation ja HEAT on mainittu.

Valitaanko kärki kohteen perusteella vai onko tuo edes mahdollista eli onko rajallinen saatavuus eri rintamalohkoilla ongelma. Silloin voi joutua käyttämään sitä mitä on saatavilla, mikä voi tarkoittaa "vääränlaisen kärjen" käyttöä liian vahvasti panssaroitua kohdetta vastaan. Ehkä se rikkoo jotain, ehkä ei.

Venäläisen sotabloggarin mukaan näitä olisi liian vähän ja hinta liian kallis. Toisaalta videoiden perusteella näillä on saatu vaikutusta, varsinkin panssarihaupitseja ja ilmatorjunnan kalustoa (tutkat, ohjusvaunut) vastaan, joten oletan että nämä ovat tulleet jäädäkseen.
Valinnanvapaus on hienoa, mutta tuo määrä on vähän niin ja näin.

Pelkkä HE on vähän outo valinta, HE-FRAG ja HEAT olisivat ehkä parhaimmat. Tai HEAT-FRAG. Se ei edes kauheasti laske ontelon läpäisyä, koska käytetään hyväksi jo muutoinkin ulospäin suuntautuvaa paineaaltoa?
 
Tämä sopinee paremmin tänne: saksalaisvalmisteinen DM22 miina ampuu ohi ryssän MT-LB vaunusta. Mitä monimutkaisempi laite, sitä enemmän virhelähteitä. Toisaalta näiden käytöstä on nähty myös onnistumisia eli ei kannata lukea liikaa yhdestä ohilaukauksesta.
Miksei Suomella ole muuten näitä? Tuo valokuituohjaus tekee tuosta aikalailla tehokkaamman ja kätevämmän kuin "vedä lanka tien poikki" tyyppiset kylkimiinat, mitä meillä on. Hinta? Alkuperäkysymys?
 
Onko Lancetissa ontelokärki? Vai pelkkä räjähde? Eikä voida varustaa sirpalematolla?

Näkisin, että itsemurhadronessa pitäisi olla ontelosirpale (jos ontelo ei läpäise, sirpale tappaa / hajottaa ympäriltä tavaraa). Tai jos ei onteloa, niin sirpalekärki.
Samaan mieltä: HEDP (high-explosive dual-purpose) -paukku olisi paras. Dronella ei yleensä tarvitse puskea etupellin paksuimmasta kohtaa läpi vaan voi iskeä heikommin panssaroituun kanteen, kylkeen tai perään, jolloin vaatimattomampikin läpäisy riittää.

Mielestäni kiinnostavinta ZALA Lancet-3:ssa on se, että sitä käytetään (aina?) yhdessä ZALA 421-16E2 -tiedusteludronen kanssa:
Description of BVA Zala 421-16E2 (lähde)

As of March 2020, according to a statement by Zala Aero, the Zala 421-16E2 tactical BVS is optimally suited for aerial reconnaissance. Extended flight time, the possibility of launching from unprepared sites, a wide range of interchangeable target loads, intelligent software, optimized power consumption make this system flexible and multifunctional.
zala421-16e2.jpg

Features of the model noted by the manufacturer:
  • Quick Start
  • Extended flight time
  • Easy to Start
  • Target load protection during landing
  • Advanced interchangeable target loads.
Characteristics:
  • Take-off weight - 7.5 kg
  • Maximum weight of target load - 1.5 kg
  • Wing span - 2800 mm
  • Motor type - electric
  • Flight duration - 4+ h
  • Communication range by video channel - 30/60 + km
  • Effective application height - 100-5000 m
  • Maximum flight altitude - 5000 m
  • Speed range - 65-110 km/h
  • Start-up - elastic catapult
  • Landing - parachute, air shock absorber
  • Operating temperature range:
    • Standard -40 ° С... + 50 ° С
    • Arctic -55 ° С... + 40 ° С
    • Tropical -30 ° С... + 55 ° С
  • Permissible wind speed - 15 m/s
  • Navigation - INS with SNS correction, two independent radio range finders.
Tehtaan mainosvideo parin vuoden takaa:

Tämä näkyy ehkä parhaiten ryssän itse julkaisemista Lancet-videoista, jotka on selvästi kuvattu kohteen yläpuolella pörräävästä tiedusteludronesta. Näistä varmaan on muitakin versioita, joten Zala 421-16E2 on vain yksi mahdollinen "taistelijapari" Lancetille. Erillisellä tiedusteludronella saavutetaan useita etuja: 4 tunnin toiminta-aika on huikean pitkä moneen muuhun aparaattiin verrattuna, 5000 metrin korkeudessa se on turvassa olkapääohjuksilta ja vastaavilta ilmatorjuntajärjestelmiltä, sekä siihen voidaan laittaa parempaa ja kalliimpaa optiikkaa, mikä ei tuhoudu hyökkäävän dronen mukana.

Lisäksi on ainakin spekuloitu, että tiedusteludrone toimisi Lancetin "tukiasemana". Koska sillä on jatkuvasti suora näköyhteys sekä hyökkäävään droneen että maa-asemaan, niin se voi toimia datalinkkinä näiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa parempaa kantamaa, kuin mitä suoralla yhteydellä voidaan saavuttaa. Toki tiedusteludronen tuottamasta tilannekuvasta on paljon muutakin hyötyä kuin pelkästään etsiä Lancetille maaleja. Jossakin ukrainalaisten dronevideossa oli juttua, että myös Ukraina on kehittänyt tukiasemadronen mikä helpottaa muiden dronejen käyttöä, koska niillä voidaan lentää matalammalla ja kauemmaksi eli sellaisille aluille, jotka muuten jäisivät signaalikatveeseen.
 
Hyökätessä kalusto altistuu joko tuhottavaksi tai vaurioitettavaksi (ei sillä että puolustaminen olisi turvallista - sodasta kuitenkin puhutaan). Tämä on tietysti selvää kaikille, mutta tässä yhden lähteen näkemys numeroista:

“In the first two weeks of Ukraine’s grueling counteroffensive, as much as 20 percent of the weaponry it sent to the battlefield was damaged or destroyed, according to American and European officials.”

Rate later dropped to 10% as they adapted tactics.


https://www.nytimes.com/2023/07/15/us/politics/ukraine-leopards-bradleys-counteroffensive.html

 
Tässä ei tietysti ole mitään uutta sotaa seuranneille, mutta hyvä saada vahvistus suoraan hevosen suusta: Ukrainan pitkän kantaman iskut ovat pakottaneet Venäjän siirtämään logistiikkakeskuksia ja junien purkupaikkoja kauemmas etulinjasta (ensin 30-50km ja myöhemmin 100km). Tämä puolestaan on aiheuttanut suuria ongelmia heidän logistiikalleen. Viitatussa kirjoituksessa valitetaan että logistiikka ei voi toimia Venäjälle tyypillisellä tavalla (NATO specialists have deprived us of our usual rear). Tyypillinen tapa on tietysti se että tuodaan kaikki tarvittava junilla niin lähelle etulinjaa kuin mahdollista ja puretaan tavara junista suurempiin logistiikkakeskuksiin. Nämä sijaitsevat mahdollisimman lähellä junan purkupaikkaa, ehkä jopa suoraan radan vieressä jotta ei tarvitse kuljettaa kauemmas. Näistä sitten jaetaan tavara kuorma-autoilla etulinjaan ja heti sen takana oleville joukoille. Venäläinen logistiikka nojaa hyvin vahvasti manuaaliseen työhön eli junat ja kuorma-autot puretaan ja lastataan käsipelillä. Täysin sama tyyli kuin Afganistanin sodan aikana 1979-1989 ja kaikissa sodissa ennen sitä:

Deep strikes have greatly complicated Russian logistics and they have no solution at the moment

1689488339307.png

 
Faktaa vai fiktiota? Yhden porukan kokemus, ei sovi yleistää?

Minulla ei ole mitään kokemusta yhteistyöstä saksalaisten sotilaiden kanssa, mutta tästä tulee mieleen: jos varaudutaan pieniin sotiin, silloin miinakentätkin ovat pieniä ja kierrettävissä. Suursodassa miinakentät ovat suuria ja jatkuvat rintaman laidasta laitaan (toki tuskin tasalaatuisina, mutta ainakin ilmiselvimmissä paikoissa).

Hieman kuten ensimmäinen maailmansota: juoksuhautoja ei pystynyt kiertämään, koska ne ulottuivat etelästä pohjoiseen koko rintaman mitalta. Ei ollut paikkaa, jossa olisi voinut kiertää tai ohittaa. Oli pakko mennä läpi, mutta yhden juoksuhaudan takana odotti toinen, ja kolmas ja niin edespäin. Ei tietysti rajatonta määrä, mutta useita.

Vaikeaa ongelmaa kuten tiiviin miinakentän läpäisy tai vahvasti linnoitetun aseman ottaminen ei voi ohittaa sanomalla "kiertäkää se" - jos ei ole mistä kiertää.

"The Germans suggest simply driving around minefields, instead of demining", - Ukrainian tankers in German channel

The military noted that NATO instructors have minefields 100 by 200 meters in size on their maps, "and we have hectares of these minefields, do you understand?".


 
Viimeksi muokattu:
Switchblade 300 käyttökokemuksia, käyttäjien itsensä kertomina (Security Service of Ukraine, Special Operations Forces and Main Directorate of Intelligence of the Ministry of Defence of Ukraine.):

Switchblade 300 came out in the early 2010's as a way to meet low collateral-precision strike needs of US SOF operators in CENTCOM. While great or those needs, the low collateral effects might not be best suited for the current battlefield use.

It is a good read.

-

Had a bit of chat with Switchblade 300's user about his experience with it.

In short: not that bad.


Link: https://teletype.in/@tysknip/Switchblade300EN

Artikkelin teksti spoilerin takana, huom: siellä on myös paljon kuvia ja videoita mutta en ala kopioimaan niitä:

Today

About Switchblade 300

Interview with Switchblade 300's user was conducted for "Tysk" by Serhii Haraluzhniy. Translation by Illia Morozenko.


— Which services and units work with Switchblade 300's?

Security Service of Ukraine, Special Operations Forces and Main Directorate of Intelligence of the Ministry of Defence of Ukraine.

— How long does it take to train an operator and what does this process include?

Operator training takes 2 weeks. This is generally too long for most people: in fact, you can almost half this period. Flying the Switchblade simulator take the most of said period.

— How difficult is it to fly the drone? What is the hit-to-miss ratio? Is it easier to aim than an FPV drone?

It is easy to operate. The drone can do a lot of things on its own, it gains altitude, calculates an approximate trajectory during approach, tries to adjust its direction of movement in the wind, and when it comes to the target, it starts to descend and accelerate — you just need to fine-tune it. If it misses the target, it automatically goes for a second circle, makes an automatic approach, during which you can monitor the target with the side camera. The drone makes a circle, flies back in from the side of the first approach, and tries to hit the target again. It can repeat this a significant number of times as long as the battery lasts.

For the reasons mentioned above, it is much easier to aim it at a target than an FPV drone. It flies in a straight line, is more stable, does not need to be corrected in many planes, and does a lot of things automatically.

The percentage of successful hits is quite high, I would estimate it at 70-80% if the drone has successfully taken off and found the target.

— What is the drone's real destructive capacity? How is the mode of fragmentation selected and what does it depend on?

The hitting capability is slightly greater than that of the 40-mm automatic grenade launcher munition. The target is selected based on its specifics, and you need to understand what it is used for and where it is flying to. Even before the launch, it is clear which mode to choose. It does have several options for detonation, at different distances from the target — that determines the beam of projectiles that hits the target.

— How noisy is the drone? At what distance does the enemy notice it?

The drone sounds a lot like a DJI Mavic. When it hovers above you, you can tell that something is clearly flying. If there was a Mavic at that altitude, you would hear it too. The enemy notices it earlier for the simple reason that when it approaches the target, it changes its mode of operation, dives and switches on the engine to full power, which means it starts to work louder.

— Did you manage to use the drone at its maximum range? Did you have to exceed these limits?

Yes, the drone was used at its maximum technical capacity, even beyond it — but these were individual cases. Is it possible to generalise and say that the drone operates at longer ranges? I wouldn't say so. These one-off cases were rather extraordinary events. Based on the nature of the drone, it never targets anything outside its combat radius, because it's just stupid and unprofessional.

— Were there any attempts to upgrade drones on the Ukrainian side?

No, there were no attempts to upgrade it. There was an attempt to make it work in a non-conventional way: this concerns charging systems and triggers, which do not always work. Roughly speaking, these are complaints about the launch station, not the drone itself.

— How often do failures and malfunctions occur? What are their causes?

They do from time to time, but it's more of a hardware problem, and mostly happens to the launch station. It's hard to say that the drone has caused any problems in flight and behaved abnormally. Taking into account active means of radioelectronic warfare, drone operates in a stable manner.

— When does it make sense to choose Switchblade 300 rather than any other weaponry?

We don't have many other munitions that can confidently fly into a window of a building 8 km away, and it's important to emphasise that we don't just have the ability to fly into a window, but to be able to fly into a window with a 70-80% chance. There are certain types of targets the location of which is determined by different reconnaissance means. Determining their location is very temporary and situational, and they need to be hit in a single shot. If this target is not hit now, it will move and you will never find it again. The maximum value and effectiveness of Switchblade is manifested in such cases, so they are usually used in this way.

— What are the preferred targets of the Switchblade 300?

As it logically follows from the previous point, these targets are poorly protected, very valuable, and their location is known in advance. Finding targets on Switchblade, even if you know in which area the target should be, is very difficult for a number of reasons, the most important of which is the poor quality of the camera and, say, the nature of this drone: The design of UAV is made with the assumption that you know exactly where it is going to fly. It's not good as a reconnaissance drone, and it's not why it has the ability to barrage.

— What does a typical Switchblade 300 mission look like? How many drones can be used simultaneously in a single combat mission?

A typical mission of this drone is like any other combat mission. This includes reconnaissance, follow-up reconnaissance, planning based on the drone's specifications, and failure scenarios. As a rule, 2 rounds are fired in one mission. As I said, reconnaissance is very important. It is crucial to understand where the target is located.

— Is the Switchblade 300 used against non-armoured vehicles?

Yes, they do. I know of such cases and it seems to have worked out well. But these vehicles are not supposed to be moving fast, as Switchblade has limited steering capabilities.

— How often is the Switchblade 300 launched from behind enemy lines?

I know about cases of its use from the frontline, the grey zone, but I don't know about cases of its use behind the line of contact. I assume that this will be a difficult task due to certain peculiarities of launching the drone and its orientation in space.

— What was the most significant target that this drone was able to engage? What was the result?

I probably shouldn't go into details, but it concerns the enemy's command staff. As far as I know, it was successful.

— Last year, we saw the destruction of the Grenadier autonomous technical surveillance post in the Russian border area using the Switchblade 300. What other non-infantry targets is it used against?

These targets must be unprotected, static or with a known location, and must be of some value. As a general rule, these are surveillance units, electronic intelligence, electronic warfare stations, various air monitoring systems, and so on. This is some kind of expensive equipment or valuable personnel. This is the optimal use of Switchblade.

— Has it ever been used to engage another drone?

No, I don't know of any such cases. Again, Switchblade needs to know where the target is. All of its software is designed around this. Operator can try to redirect the drone, but it's difficult. The camera resolution is also quite low. If it is a small aerial target that is constantly moving, it is difficult to find it. In addition, the UAV itself flies slowly and its time in the air is very limited. In short, fighting drones will be of very little probable effectiveness and a high cost to attempt.

— Can you compare Switchblade 300 and FPV drones? What are the non-obvious advantages of the SB300?

The most important thing is that Switchblade is a finished product. It is a complete device that behaves more or less predictably.

FPV drones are always a complicated matter with many unknown factors. The non-obvious advantages are a very simple interface that is fully tailored for a person to control the flying object, aim it correctly and hit the target. It's actually more complicated than it sounds, and that's why Switchblade helps with wind correction, trajectory, target search, and if you see that you're not hitting the target, it comes in for a second lap, turns on full throttle, flies up, starts circling the target, comes in again, re-targets, and tries to help you hit it again. It possibly can, say, do everything almost independently.

The operator only needs to adjust its course, to correct it a little bit.

Again, there are a lot of difficulties with this, because adjusting the route at a certain speed and altitude is one thing, and then adjusting the route at the final stage is quite another, with different camera zooms and so on. There are a lot of problems, but Switchblade does everything it can to help you.

Unfortunately, there are no such things with an FPV drone. There's no zoom, no help, no stabilisation, no possibility of a 2nd, 3rd, 4th, 5th chance from the exact same angle. Everything is in your hands. This greatly increases the requirements for the pilot's qualifications and severely limits the choice of tasks, as there are objective factors that make it impossible for a person to hit a target confidently the first time.

With Switchblade, this is more likely to happen than not.

— Have the tasks and scope of the Switchblade 300 usage changed with the emergence of cheap FPV drones?

I won't say that the proliferation of FPV drones has affected Switchblade's tasks specifically. Rather, there are much fewer Switchblades, at least from what I can see, and tasks for FPV drones have appeared. That is, the tasks are not disappearing, but the means for them are now in short supply. We had to adapt. On the upside, these are still very specific, precise tasks, and FPV drones are simply seen as an alternative. The scale of use has not changed.

— What could explain the appearance of videos using the rather scarce and expensive Switchblade 300 against enemy infantry in the trenches?

I think this is because different units have different access to Switchblade. Unfortunately, this happens. The distribution is not always fair, in my opinion. Certain units have a surplus of something, while others have to literally claw and scrape for at least a few shots, although in general I rate those units' tasks equally in terms of their value. I also assess that training is also at the same level, but the access to ammunition is completely different. Some people have a surplus of ammunition, so they do bullshit. Of course, hitting ordinary infantrymen in the trenches with Switchblade is wasteful, stupid and unprofessional.

— We've encountered claims, that there were very few videos published with the Switchblade 300 because of the hardware difficulties in recording footage. And yet, why is it that videos from it are actually quite rare?

I think that videos are rare because there are few Switchblades. There was a period when they were used more, then a period when they were used less simply because there were physically fewer of them. Plus, the picture quality itself is quite low and not very impressive. And then there's the fact that the screen recording shows some information and not everyone blurs it. In general, the objectives for Switchblade are quite specialised and not all of them should be disclosed, it is not always worth saying what was used so that the enemy does not use it to their advantage and to our detriment.

— Do you know of any cases of launching the Switchblade 300 from a Jump 20 UAV?

Only rumours. In reality, I have never encountered it, and I have never met people who use it.

Reference: Jump 20 is a tactical-level aircraft-type drone with vertical take-off that can be used to launch the Switchblade 300 UAV. This drone was transferred to the Ukrainian Armed Forces by the United States as part of a military aid package in February 2023. The manufacturer claims the following specifications:

range: 185 km
operating time: 14 hours
payload: 13.6 kg
length: 2.9 m
wingspan: 5.7 m
weight: 97.5 kg

— Have foreign partners drawn any conclusions based on the Ukrainian experience of operating the Switchblade 300?

Yes, they drew conclusions. I'm not sure if it's called the second generation, but they made a number of changes and improvements. I won't say that this has fundamentally changed or expanded the capabilities of Switchblade, but they have brought it up to date. These innovations make our work easier.

— Overall, how would you assess the effectiveness of the Switchblade 300?

Overall, I rate the effectiveness as high. Switchblade is generally enjoyable to use. If you know its capabilities, its strengths and weaknesses, and understand what it can do, it will most likely do it. Do not demand from it something more than what it is designed for (unfortunately, this happens all the time in our army). We have to explain, argue, and inform people that this weapon is specific and is used for specific tasks. If it is used professionally, correctly, based on professional capabilities, it is a great addition to your firepower.

-

Today, 11:00
2.4K
views

 
Otan talteen pari lukusuositusta, tosin en ole lukenut niitä vielä, joten jos lukiessa selviää ettei ollutkaan juuri sisältöä, otan nämä pois:

Worth a read. The UAF are trying to get through miles of minefields and other traps as Russian forces—dysfunctional and stretched as they are in key ways— still bring artillery fire on them and remotely re-mine some areas.

https://www.washingtonpost.com/world/2023/07/15/ukraine-war-russia-mines-counteroffensive/

Continued UAF strikes on Russian logistics and command posts, and internal dysfunction post- rebellion will likely negatively impact RS forces’ effectiveness, but with lag time. This article from @WarintheFuture is helpful.

https://mickryan.substack.com/p/the-ukrainian-campaign-so-far

 
Faktaa vai fiktiota? Yhden porukan kokemus, ei sovi yleistää?

Minulla ei ole mitään kokemusta yhteistyöstä saksalaisten sotilaiden kanssa, mutta tästä tulee mieleen: jos varaudutaan pieniin sotiin, silloin miinakentätkin ovat pieniä ja kierrettävissä. Suursodassa miinakentät ovat suuria ja jatkuvat rintaman laidasta laitaan (toki tuskin tasalaatuisina, mutta ainakin ilmiselvimmissä paikoissa).

Hieman kuten ensimmäinen maailmansota: juoksuhautoja ei pystynyt kiertämään, koska ne ulottuivat etelästä pohjoiseen koko rintaman mitalta. Ei ollut paikkaa, jossa olisi voinut kiertää tai ohittaa. Oli pakko mennä läpi, mutta yhden juoksuhaudan takana odotti toinen, ja kolmas ja niiden edespäin. Ei tietysti rajatonta määrä, mutta useita.

Vaikeaa ongelmaa kuten tiiviin miinakentän läpäisy tai vahvasti linnoitetun aseman ottaminen ei voi ohittaa sanomalla "kiertäkää se" - jos ei ole mistä kiertää.

"The Germans suggest simply driving around minefields, instead of demining", - Ukrainian tankers in German channel

The military noted that NATO instructors have minefields 100 by 200 meters in size on their maps, "and we have hectares of these minefields, do you understand?".


Saksalaisten BW:n alasajo ja sen suuntaaminen kriisinhallintaan näkyvät. Lisäksi koska palkat ovat pienet, hommiin ei hakeudu mitään terävimpiä kyniä.
 
Tuorein isku Kerchin siltaa vastaan on saanut "venäläisen sotakirjeenvaihtajan" (military correspondent) pohtimaan Venäjän asevoimien kykyä tunnistaa ja estää näitä uhkia.

Lainaan alle koko kirjoituksen käännöksen. Jättäisin alun höpötykset omaan arvoonsa, siinä vedetään yhtäläisyydet viljasopimuksen ja siltaiskun välille. Sanoisin että tuossa vain tarjotaan selitystä, miksi viljasopimus oli huono ja sitä ei kannata jatkaa.

Tuon höpötyksen jälkeen seuraa se kiinnostavampi osuus, toki kyseessä vain yhden miehen mielipide. Hänen mukaansa kyky tunnistaa sukellusveneitä tai "semi-sukellusveneitä" on käytännössä olematon ja pitkälti Neuvostoliiton ajoilta. Meri-ilmavoimien (naval aviation) kalusto on vanhaa ja sitä on vähän (ja se on hajautettu Venäjän eri kulmiin). Ei ole näköpiirissä kaluston modernisointia tai uusien ostamista. Kaluston uusimisen ongelma on se että viimeisen 30 vuoden aikana moni teknologian ala on kuollut pois, liekö heillä edes kykyjä valmistaa uutta, vanhaa parempaa kalustoa. Hän kirjoittaa että heidän naval aviotion on "more dead than alive".

Avaruusjoukkoja ja satelliittitiedustelua voisi käyttää avuksi kaukotorjuntaan / tunnistukseen, mutta Venäjän kyvyt ovat vähäiset ja pienet. Eivät kykene täyttämään tätä tarvetta.

AWACS-koneista voisi olla apua ainakin pinta-alusten havaitsemiseen, mutta tässäkin heillä on suuri ongelma: heidän yhdeksän A-50 / A-50U konettaan ovat kyvyiltään vanhentuneita (obsolete) ja valmistettu 80-luvulla. Hänen mukaansa nämä eivät kykene täyttämään ilmavoimien tarpeita vähäisen määränsä takia JA heillä ei ole tuotantolinjaa uusien valmistamiseksi.

Koska heillä ei ole kykyjä tunnistaa uhkia kaukaa, hän näkee ainoaksi vaihtoehdoksi "lähitorjunnan" jonka yksi vaihtoehto ovat erilaiset kelluvat puomit. Toisaalta tämäkin on vaikeaa koska sillan alta kulkee laivaliikenne väyliä pitkin Azovinmereltä Mustallemerelle ja toisinpäin. Hän kysyy, pitääkö tällainen liikenne sallia sota-aikana ja eikö sitä voi estää.

Russian "military correspondent" writes on his Telegram channel:

"Another successful attack by the Ukrainian armed forces on the Crimean bridge was inevitable due to two factors.

The first is political, related to the policy of "deal-making" with Ukraine and its allies, which the Kremlin and President Putin personally are actively trying to pursue. "Grain deal" allowed Ukraine to launch semi-submersible kamikaze drones from the sea coast near Odesa, as well as from sea cargo ships supporting this deal from the waters of the Black Sea. This is also facilitated by the de facto ban on strikes on Ukrainian transportation communications, as well as on production facilities involved in the production of Ukrainian Mikola-3 marine drones, as well as on energy facilities that provide these enterprises with energy.

The second factor is military-technical. The Russian army has no weapons systems capable of successfully combating semi-submersible kamikaze drones. In the course of the largest deindustrialization in world history over the past 30 years, hundreds of defense enterprises and research institutes were deliberately destroyed. As a result, thousands of technologies have been lost and in this respect our lagging behind the advanced countries is already dozens of years.

To successfully combat semi-submersible kamikaze drones, it is necessary to detect them in time by means of space and aviation technical reconnaissance.
But our space grouping is extremely small and is unable to fulfill this task.

Our naval aviation is more dead than alive. In order to timely detect these drones and target them, it is necessary to ensure round-the-clock patrolling of the airspace over the Black Sea by anti-submarine patrol aircraft equipped with modern radar means of detecting surface and underwater objects. But, according to the open press, we have only 22 outdated anti-submarine aircraft IL-38 and about 20 Tu-142 in the Northern and Pacific fleets. All of them by their tactical and technical characteristics do not meet the requirements of today and are significantly inferior to modern American anti-submarine aircraft Boeing P-8 Poseidon, of which only the U.S. has 128 and dozens of their allies. In addition, it is unknown whether the outdated radar equipment of our IL-38 and Tu-142 will be able to effectively detect small semi-submersible kamikaze drones. The delivery of new anti-submarine aircraft to the Russian army is not even planned.

Another effective means of detecting semi-submersible kamikaze drones are long-range radar detection and control aircraft (AEW&C), which can easily detect surface sea targets. But we have huge problems with these as well. Our nine obsolete A-50 (A-50U) aircraft produced in the eighties are not able to meet all the needs of the Armed Forces because of their small number, and we have no production of new AEW&C.

And without long-range detection of semi-submersible kamikaze drones by technical means with subsequent targeting of strike aircraft, it is impossible to effectively combat them "on the far frontiers".

Only passive means of struggle remain - blocking the Kerch Strait with booms, which proved their effectiveness back in the First World War to combat submarines. Judging by today's attack, they are absent in the Kerch Strait. Why? Is there a large sea traffic from the Black Sea to the Sea of Azov and vice versa in the conditions of war in connection with the withdrawal of the Russian group on the coast of the Sea of Azov and its transformation into the internal sea of the Russian Federation? Is it not possible to temporarily stop this traffic completely and thereby secure the Crimean bridge at least from strikes by semi-submersible kamikaze drones.

I am sure that now there will be many among my readers who will start asking the question: "What does Putin have to do with this?".

I hope that the majority will not ask such a question."

 
Saksalaisten BW:n alasajo ja sen suuntaaminen kriisinhallintaan näkyvät. Lisäksi koska palkat ovat pienet, hommiin ei hakeudu mitään terävimpiä kyniä.
Voi myös olla ihan besserwisseröintiä. Sakut on insinöörikansaa, ja insinöörithän tykkää kertoa aina muille miten asiat pitäisi tehdä. Ja joitain muitakin samansuuntaisia ulostuloja näkynyt sodan aikana lähinnä materiaaliapuun liittyen. Mutta toisaalta on helppo kuvitella miten ei Länsi-Euroopassa välttämättä mielikuvitus riitä hahmottamaan Ukrainan kohtaamia haasteita kun ei meidän eliniän aikana ole vastaavaa koettu, ja samalla Ukrainan armeijan koulutustaso saattaa Länsi-Euroopassa herättää "pitääkö itte tulla näyttään"-osaston reaktioita.
 
Back
Top