Museo kirjoitti:Yleisesti ottaen asioita ei voi juuri tajuta ymmärtämättä edes jonkin verran niitä perinteitä ja toimintaympäristöä missä tietyt asiat on omaksuttu. Jos nyt pelkistetään niin esimerkkisi osa Preussin sotilasperinteitä taisi muodostua ihan paniikkireaktioina Napoleonin armeijaa vastaan sotimiseen. Tämän kehityskulun taustalla taas olivat Ranskan vallankumouksen käynnistämät muutokset sodan luonteessa. Ruotsin vallan ajan rykmenttien perinteistä osa taas juontuu kolmekymmenvuotisen sodan käynnistämiin muutoksiin. Ja tätä rataa.
Juu näinhän se meni. Äärimmäisen ammattimaistunut ja siviiliyhteiskunnasta "vieraantunut" armeija muokkautui varsin nopeasti ja lyhyessä ajassa asevelvollisuus armeijaksi ja muistaakseni vielä ihan menestyksellisesti. Samaan aikaan sitten taas Napoleonin armeijat ryhytyivät muokkautumaan ammattimaisemmiksi pois massojen armejoista. Näin se pyörä oyörii.
En tiedä kuinka syvällisesti sitten preussilaisen (aatelis)upseeriston ideologia muokkautui vai pysyikö sen perusihanteet muuttumattomina. Esim 2 ms edeltävänä aikana väitetään tapahtuneen niin että etenkin korkeamman upseeriston piirissä juuri preussilainen kuuliaisuus muokkautui sokeaksi kuuliaisuudeksi samalla kun vaatimus oman järjen käytöstä suhteessa kuuliasuuteen heikkeni, joka siis oli yksi omaisuus Preussilaisuuden syvimmässä olemuksessa. Tätä kehitystä on osaltaan syytetty siitä että miksi Saksan armeijan sotarikokset olivat niinkin karmeita ja laaja-alaisia kuin ne loppujen lopuksi olivat ja miksi upseeristo oli niinkin (moraalisesti) selkärangatonta kuin se oli.
Tämän takia pitäisi tajuta mihin tarpeeseen niin omat kuin muidenkin toimintatavat on kehitetty. Kuinka moni suomalainen aktiivisesti seurasi tai edes pystyi seuraamaan maailmanpolitiikan ja sodankäyntitapojen kehitystä toisen maailmansodan aikana? Nykyäänhän myöskin imetään vaikutteita ulkomailta mutta kuinka syvällisesti vieraita toimintatapoja oikeastaan ymmärretään?
Tuossa jonkin aikaa sitten lueskelin kirjaa jossa oli koostettu erään 2 divisioonan alaisen tyksitöyksikön rintamalehteä ja siinä ainakin oli selvästi havaittavissa se mitä Väinö Linnakin kritisoi, eli uutisointi oli hyvin yksipuolista ja saksalaisten sotaonnea sievistelevää. En muista yhtään uutista jossa olisi kerrottu saksan saaneen ns turpiinsa (tuona aikana tapahtui niin Stalingrad kuin Kursk). Stalingradista suht sktiivinen uutisointi loppui siinä vaiheessa kun NL sen ottelun voitti. Kurskin kohdalla kävi sama juttu.
Sitten esim Brittien ja Yhdysvaltojen uutisiointi ei koskenut kuin kauko itää. Pohjoisafrikan sotatoimista ei manittu kuin silloin kun Saksa pärjäsi... Ja taisipa sama linjaus koskea kaukoitää, britit näyttäytyi Intiaa sortavina herroina. Itseasiassa Yhdysvalloista uutisointi tuntui olevan aika hiljainen.
Ryssä oli kainostelematta Ryssä. Itseasiassa yllätyin miten vihamielinen ja pilkallinen rintamalehti oli itäisen naapurimaamme kansalaisia kohtaan... Kuvittelin että Ryssäviha eläisi kuitenkin paremmin siviilissä, ja että rintamalla ryssä nähdään enemmänkin ihmisenä, jopa tasa-arvoisena sellaisena.
Luulisin kuitenkin että johtavat sotilaat ovat saaneet käsiinsä huomattavasti objektiivisempia uutisia. Tai no pirustako sitäkään tietää!?
EDIT: mm Suomen Sotilas lehti on muistaakseni myöntänyt omassa historiikissaan että kirjoitukset sota-aikaan olivat aika selvää propagandaa. Ja se ei luullakseni ollut missään suorassa kytköksessä Armeijaan, vaan oli silloinkin riippumaton julkaisu. Ja jos nykypäivämme ylikriittisellä "haukkuvalla rakkikoiralla" oli tuolloin linja edellä kuvattu niin kuinkahan sitten vähemmän tiedostava julkinen sana joka yleensä on taipuvaisempi menemään virallisen linjan mukaisesti ja toistelemaan virallista lirtugiaa???