Ulkomaisissa sotajoukoissa palvelleiden suomalaisten perinteiden merkitys

Museo kirjoitti:
Yleisesti ottaen asioita ei voi juuri tajuta ymmärtämättä edes jonkin verran niitä perinteitä ja toimintaympäristöä missä tietyt asiat on omaksuttu. Jos nyt pelkistetään niin esimerkkisi osa Preussin sotilasperinteitä taisi muodostua ihan paniikkireaktioina Napoleonin armeijaa vastaan sotimiseen. Tämän kehityskulun taustalla taas olivat Ranskan vallankumouksen käynnistämät muutokset sodan luonteessa. Ruotsin vallan ajan rykmenttien perinteistä osa taas juontuu kolmekymmenvuotisen sodan käynnistämiin muutoksiin. Ja tätä rataa.

Juu näinhän se meni. Äärimmäisen ammattimaistunut ja siviiliyhteiskunnasta "vieraantunut" armeija muokkautui varsin nopeasti ja lyhyessä ajassa asevelvollisuus armeijaksi ja muistaakseni vielä ihan menestyksellisesti. Samaan aikaan sitten taas Napoleonin armeijat ryhytyivät muokkautumaan ammattimaisemmiksi pois massojen armejoista. Näin se pyörä oyörii.

En tiedä kuinka syvällisesti sitten preussilaisen (aatelis)upseeriston ideologia muokkautui vai pysyikö sen perusihanteet muuttumattomina. Esim 2 ms edeltävänä aikana väitetään tapahtuneen niin että etenkin korkeamman upseeriston piirissä juuri preussilainen kuuliaisuus muokkautui sokeaksi kuuliaisuudeksi samalla kun vaatimus oman järjen käytöstä suhteessa kuuliasuuteen heikkeni, joka siis oli yksi omaisuus Preussilaisuuden syvimmässä olemuksessa. Tätä kehitystä on osaltaan syytetty siitä että miksi Saksan armeijan sotarikokset olivat niinkin karmeita ja laaja-alaisia kuin ne loppujen lopuksi olivat ja miksi upseeristo oli niinkin (moraalisesti) selkärangatonta kuin se oli.

Tämän takia pitäisi tajuta mihin tarpeeseen niin omat kuin muidenkin toimintatavat on kehitetty. Kuinka moni suomalainen aktiivisesti seurasi tai edes pystyi seuraamaan maailmanpolitiikan ja sodankäyntitapojen kehitystä toisen maailmansodan aikana? Nykyäänhän myöskin imetään vaikutteita ulkomailta mutta kuinka syvällisesti vieraita toimintatapoja oikeastaan ymmärretään?

Tuossa jonkin aikaa sitten lueskelin kirjaa jossa oli koostettu erään 2 divisioonan alaisen tyksitöyksikön rintamalehteä ja siinä ainakin oli selvästi havaittavissa se mitä Väinö Linnakin kritisoi, eli uutisointi oli hyvin yksipuolista ja saksalaisten sotaonnea sievistelevää. En muista yhtään uutista jossa olisi kerrottu saksan saaneen ns turpiinsa (tuona aikana tapahtui niin Stalingrad kuin Kursk). Stalingradista suht sktiivinen uutisointi loppui siinä vaiheessa kun NL sen ottelun voitti. Kurskin kohdalla kävi sama juttu.

Sitten esim Brittien ja Yhdysvaltojen uutisiointi ei koskenut kuin kauko itää. Pohjoisafrikan sotatoimista ei manittu kuin silloin kun Saksa pärjäsi... Ja taisipa sama linjaus koskea kaukoitää, britit näyttäytyi Intiaa sortavina herroina. Itseasiassa Yhdysvalloista uutisointi tuntui olevan aika hiljainen.

Ryssä oli kainostelematta Ryssä. Itseasiassa yllätyin miten vihamielinen ja pilkallinen rintamalehti oli itäisen naapurimaamme kansalaisia kohtaan... Kuvittelin että Ryssäviha eläisi kuitenkin paremmin siviilissä, ja että rintamalla ryssä nähdään enemmänkin ihmisenä, jopa tasa-arvoisena sellaisena.

Luulisin kuitenkin että johtavat sotilaat ovat saaneet käsiinsä huomattavasti objektiivisempia uutisia. Tai no pirustako sitäkään tietää!?

EDIT: mm Suomen Sotilas lehti on muistaakseni myöntänyt omassa historiikissaan että kirjoitukset sota-aikaan olivat aika selvää propagandaa. Ja se ei luullakseni ollut missään suorassa kytköksessä Armeijaan, vaan oli silloinkin riippumaton julkaisu. Ja jos nykypäivämme ylikriittisellä "haukkuvalla rakkikoiralla" oli tuolloin linja edellä kuvattu niin kuinkahan sitten vähemmän tiedostava julkinen sana joka yleensä on taipuvaisempi menemään virallisen linjan mukaisesti ja toistelemaan virallista lirtugiaa???
 
Second tuossa ottikin esille tykistön perinteet tsaarin armeijasta. Tykistöllä on kuitenkin myös jääkäriperinteensä. Itse haluaisin nostaa esiin ilmavoimat (jotka ei kai nykyisellään kovin paljoa JP27:n perinteitä elättele), koska sillähän ei ole mitään suoraa kytköstä jääkäreihin, ja ilmatorjunnan, jolla myöskään ei suoranaisia kytköksiä ole. Oikeastaan It:lla pikemminkin löytyisi askohtaisia perinteitä idän suunnalta. Kummankin historiaan vaikuttaa melko vahvasti Ruotsi. Merivoimilla ei löydy suoranaista kytköstä jääkärien Saksan oppeihin. Kytkökset Saksaan tulevat lähinnä sukellusveneyhteistyöstä. Toki jääkäreitä palveli ilmeisesti näistä kaikiassa kolmessa, mutta he eivät saaneet kyseisen aselajin/ puolustushaaran oppia juurikaan Saksassa. Siltä pohjalta en näe JP27 perinneyksiköiden (jos niitä on) tai muiden JP27:n perinteiden korostamista niissä oikeana. Maavoimista löytyy lukuisia aselajeja, joille suoranaista kytköstä ei ole, vaikka joissakin lähteissä mainitaan pataljoonasta muodostuneen kaikki aselajit käsittävä joukko. Muutamat aseljit vaan ovat selvästi nuorempia kaikkialla maailmassa. Suoranaista kytköstä ei taida olla myöskään nyttemmin merivoimiin kytketyllä rannikkotykistöllä.
Suorin kytkös ja hyväksyttävin perinne taitaa löytyä pioneereilla Schmardenin päivän myötä. Pataljoonaan kuului jalkaväkeä (4 komppaniaa), konekiväärikomppania, pioneerikomppania ja kenttähaupitsijaos ja vaikka useimmat lähteet ievät niitä mainitse niin todennäköisesti myös esikunta, huolto ja viesti pitivät sisällään suomalaisa ja kuuluivat pataljoonaan. Viesti melko varmasti tuohon aikaan oli melko vaatimaton osasto ja käytössä oli lähinnä lähetit, kyyhkyt, viestikoirat ja hyvin vähän kenttäpuhelimia. Huoltoon saattoi kuulua jonkinmoinen kuljetusosa eli tuolloin hevosmiehiä. Autoja ei tietääkseni pataljoonalla ollut. Muistini mukaan tuohon aikaan miinanheittimet kuuluivat pioneerikomppanian kalustoon eli krh ei ollut vielä oma aselajina. Käsitykseni mukaan ei pataljoonalla ollut kuitenkaan omia sotilaspoliiseja, ratsuväkeä, tiedusteluosastoa jne.
Jostain muistan lukeneeni, että Napoleonin joukoissa oli edustettuna 11 aselajia, toisessa maailmansodassa 20 ja nykyään aseljaeja on yli 30. Viimeisin kaululattojen jako tuntee 20 erilaista kauluslaattaa (osa niistä on selväst pois suljettavisa) ja 6 erikoismerkkiä. Täten suurin piirtein puolet aselajeista eivät voisi mitenkään olla edustettuina ensimmäisen maailmansodan aikana JP27:ssa. Panssarijoukot ilmestyivät vasta tuolloin. Suomalaisia ei niissä palvellut. Erillinen pst kehittyi vasta myöhemmin. Lääkintä ja eläinlääkintä olivat tuolloin jo olemassa, mutta suomalaisten osallistumisesta nihin en löytänyt viitteitä. En myöskään muista nykyisin erikoismerkein merkityistä aselajeista. Joskus olen kuullut jotain mainintaa hengellisen/uskonnollisen puolen edusteajista tuolloin, mutten nyt viitteitä löytänyt. En toki käynyt yksittäisten jääkärien tietoja läpi. NIistä saattaisi hyvinkin löytyä tarkennuksia heidän tehtäviinsä.
Ja tämän vuodatuksen tarkoitus. Mielestäni sellaisissa aselajeissa, joita ei edustettuna JP27:ssä ollut, ei pitäisi JP27:n perinteitä suuremmin korostaa. Siitäkin huolimatta, että tuon pataljoonan miehet muodostivat itsenäisen Suomen puolustusvoimien rungon. Olisin jopa valmis menemään niin pitkälle, että vain niistä aselajeista, jotka olivat edustettuina, voitaisiin taistelija nimetä jääkäriksi. Toki esimerkiksi pioneerit varmastikaan eivät tuota nimityksen mutosta halua, kuin myöskään tykkimiehet, mutta tarkoitukseni olisikin, että sellaisessa aselajissa, missä ei JP27:ssä palvelulta ei olisi lainkaan jääkäreitä.
 
Tuo oli hyvä tuo Secondin viittaus sodanaikaisiin rintamalehtiin ja niiden uutisointiin.
Tyypillisiä piirteitähän nuo taitavat olla kaikkien armeijoiden rintamalehtiin ja niiden uutisointiin liittyen.
Nykypäivän näkökulmasta ne ovat joskus jopa hiukan hämmentävää luettavaa. Propaganda on sen verran rajua ja suorasukaista ja toisaalta nykypäivän ihmisen silmiin aika alkeellistakin joskus.
Mielenkiintoisia nuo vanhat rintamalehdet kuitenkin ovat..riippumatta siitä minkä armeijan rintamalehdistä on kyse.
 
Back
Top