Jos Ruotsi hakisi Natoon, kansanäänestys olisi Suomelle valtava riski
http://www.lapinkansa.fi/kotimaa/jo...-kansanaanestys-olisi-suomelle-valtava-riski/
François Heisbourg kuvaili perjantaina, mikä oli suurin yllätys ja ihmeellisin ahaa-elämys neljälle asiantuntijalle, kun he laativat arviota Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
”Miten lähellä Suomi on jäsenyyttä”, Heisbourg kiteytti yllätyksen.
Heisbourgin kokeman ”yllätyksen” ei pitäisi olla yllätys yhdellekään poliitikolle. Suomi on järjestelmällisesti lähentynyt Natoa myös vuosina 2011–2014, jolloin sekä Sdp että Vasemmistoliitto istuivat hallituksessa. Suomen kannalta keskeisiin Nato-tukikohtiin on sijoitettu suomalaiset upseerit. Erikoisjoukkomme myös harjoittelevat aitojen aseveljien tapaan Nato-maiden sotilaiden kanssa.
Kirjoittajat arvioivat, että ”kumppanuusyhteistyön kautta Suomi ja Ruotsi ovat käytännöllisesti katsoen jo liittokunnan jäseniä ja sellaisina ulkopuolinen maailma ne näkee”.
Raportin perussanoma on, että Suomen olisi parasta liittyä Natoon yhdessä Ruotsin kanssa, jos jäsenyyttä päätämme hakea. Raportissa arvioidaan, että Suomelle olisi vaarallista jäädä Naton ulkopuolelle, jos Ruotsi liittyisi puolustusliittoon. Kirjoittajat pitävät kansanäänestystä luonnollisena osana ruotsalaista liittymisprosessia. Rivien välistä on luettavissa, että kansanäänestyksen järjestäminen Suomessa ei välttämättä olisi järkevää.
”Suomen osalta on epävarmaa, miten asia etenisi. Kansan mielipiteellä on tärkeä osa liittymisprosessissa. Kansanäänestysprosesseissa tulee aina vastaan ongelma, miten kysymys muotoillaan, koska se vaikuttaa väistämättä lopputulokseen”, raportissa sanotaan.
Oheista muotoilua kannattaa peilata raportin loppuyhteenvedon viimeisiin riveihin: ”Nato-jäsenyyden vaikutukset olisivat Suomen kannalta huomattavasti suotuisammat, jos Suomi ja Ruotsi tekisivät kyseisen päätöksen koordinoidusti yhdessä kuin, jos Suomi liittyisi yksin. Vastaavasti Ruotsin päätös liittyä Natoon ja Suomen päätös olla liittymättä jättäisivät Suomen eristyksiin ja suojattomaksi.”
Sanoilla ”eristyksiin” ja ”suojattomaksi” tarkoitetaan sitä, että Suomi luettaisiin niin läntisissä pääkaupungeissa kuin Moskovassakin kuuluvaksi Venäjän etupiiriin, jos jäisimme Pohjolassa yksin Naton 5. artiklan turvatakuiden ulkopuolelle. Tällöin Suomi olisi vaarassa joutua eräänlaiseen 2000-luvun yya-kurimukseen, jossa venäläiset pystyisivät vaikuttamaan Suomen hallituksen päätöksiin, vaikka vuosien 1948–1992 yya-sopimuksen kaltaista pakkopaitaa ei virallisesti olisi Suomen päällä.
Lukuisissa korkean tason taustakeskusteluissa nousee esille pelko, että Ruotsi hakisi lähivuosina Nato-jäsenyyttä, eikä Suomessa olisi henkistä ja poliittista valmiutta astua samaan laivaan.
Kysyin Suomi–Ruotsi–Nato-kolmiyhteydestä perjantaina kolmelta valtioneuvoston jäseneltä.
”Jos johtopäätös on se, että on parempi mennä yhdessä kuin päästää Ruotsi menemään yksin, niin silloin siitä seuraa automaattisesti, että Suomenkin tulisi yhtäaikaa hakea Nato-jäsenyyttä”, valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) sanoi.
”Jos minun mielipidettäni kysytään, niin päätösvalta on aina pidettävä Suomen omissa käsissä, eikä sitä saa sitoa Ruotsin ratkaisuun. Suomi on suvereeni maa. Mutta totta kai täytyy ymmärtää, mikä on tilanne Itämeren alueella ja mikä on geopoliittinen asemamme. Eli kyllä tässä on syytä seurata tarkkaan, mitä Ruotsi tekee”, puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) totesi.
Ja minnepä muualle kuin Tukholmaan oli torstaina kilauttanut pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
”Illalla vaihdoin viimeksi viestejä Ruotsin pääministerin (Stefan Löfven) kanssa raporttiin liittyen ja varmistin, että hän oli sen saanut ja myöskin lukenut. Meillä on kättä puristettu päälle, että toisiamme emme näissä asioissa yllätä”, Sipilä vastasi Lännen Median kysymykseen, saako Suomen valtiojohto varmasti Tukholmasta ajoissa tiedon, jos ruotsalaiset alkavat valmistella jäsenyyden hakemista.
Raportin tärkeimpänä tehtävänä useat lähteet mainitsevat avoimen kansalaiskeskustelun vauhdittamisen. Keskustelua tarvitaan, jotta suomalaisten enemmistö on saatavissa Nato-jäsenyyden taakse tilanteessa, jossa valtiojohto päätyy jäsenyyden kannalle. Ruotsissa kahdeksasta valtiopäiväpuolueesta neljä on tehnyt puolue-elimissään myönteisen Nato-päätöksen. Todennäköisesti Suomen valtiojohto päätyy jäsenyyden kannalle, jos Ruotsi hakee Natoon.
Nato-raporttia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että Tukholmassa ja Helsingissä on alettu luopua ajatuksesta solmia Ruotsin ja Suomen kahdenvälinen puolustusliitto. Kirjoittajat toteavat alueellisesta yhteistyöstä, että se ”on ehdottoman välttämätöntä, mutta myös selvästi riittämätöntä tämänhetkisiin turvallisuushaasteisiin”.
Kahdenvälinen valtiosopimus olisi riittämätön, koska kaikessa varautumisessa on kyse ydinasevalta Venäjän muodostamasta uhasta.
Kreml ei pysty luomaan kylmän sodan kaltaista globaalia vastakkainasettelua. Naton itäiset jäsenmaat pitävät Putinin Kremliä kuitenkin jopa vaarallisempana kuin Neuvostoliiton Kremliä, jossa kommunistisen puolueen pääsihteerin valtaa rajoitti politbyroo. Venäjän hallintomallia pidetään Nato-huoneissa kleptokratiana, jossa Putinin ympärillä olevat yksilöt ovat riippuvaisia hänen diktatorisesta hahmostaan haaliessaan valtiolle kuuluvia omaisuuksia.
”Venäjän poliittiset instituutiot ovat edelleen heikkoja. Toisin kuin Kiinalla tai Neuvostoliitolla aikanaan, sillä ei ole vallanperimysjärjestelmää tai menettelytapaa maan johdon uudistamiseksi”, Nato-raportissa kirjoitetaan.
Onko Venäjän valmiudesta käyttää sotilaallista voimaa saatu vasta esimakua? Kukaan ei lännessä tiedä vastausta, minkä takia Nato-jäsenyyden hakeminen on Suomelle sisäpoliittisesti realistisempi vaihtoehto kuin koskaan aiemmin maamme historiassa. Sipilä korostaa, että hallituksella on oltava Nato-asiassa ”liikkumatilaa”. Keskustalaiset suhtautuvat jäsenyyteen varauksellisesti, joten Sipilän täytyy viitata Ruotsiin.
Ruotsin parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Allan Widman (folkpartiet) kommentoi raporttia Lännen Medialle.
”On hyvä, jos Ruotsi ja Suomi voivat samanaikaisesti liittyä Natoon. Mutta oman turvallisuuspolitiikan sitominen toisten maiden kannanmuodostukseen on vähemmän viisasta”, Suomen ja Naton ystävänä tunnettu Widman sanoo.
Sekin vaihtoehto on säilytettävä, että Suomi on aloitteellinen, ei Ruotsi.
Ruotsin ja Venäjän välissä ovat aina Itämeri ja Suomi.