USA:n ongelma Afganistanissa: Tehottomat pyssyt

Teräsmies

Respected Leader
BAN
US rifles not suited to warfare in Afghan hills

KABUL, Afghanistan – The U.S. military's workhorse rifle — used in battle for the last 40 years — is proving less effective in Afghanistan against the Taliban's more primitive but longer range weapons.

As a result, the U.S. is reevaluating the performance of its standard M-4 rifle and considering a switch to weapons that fire a larger round largely discarded in the 1960s.

The M-4 is an updated version of the M-16, which was designed for close quarters combat in Vietnam. It worked well in Iraq, where much of the fighting was in cities such as Baghdad, Ramadi and Fallujah.

But a U.S. Army study found that the 5.56 mm bullets fired from M-4s don't retain enough velocity at distances greater than 1,000 feet (300 meters) to kill an adversary. In hilly regions of Afghanistan, NATO and insurgent forces are often 2,000 to 2,500 feet (600-800 meters) apart.

Afghans have a tradition of long-range ambushes against foreign forces. During the 1832-1842 British-Afghan war, the British found that their Brown Bess muskets could not reach insurgent sharpshooters firing higher-caliber Jezzail flintlocks.

Soviet soldiers in the 1980s found that their AK-47 rifles could not match the World War II-era bolt-action Lee-Enfield and Mauser rifles used by mujahedeen rebels.

"These are important considerations in Afghanistan, where NATO forces are frequently attacked by insurgents using ... sharpshooter's rifles, which are all chambered for a full-powered cartridge which dates back to the 1890s," said Paul Cornish, curator of firearms at the Imperial War Museum in London.

The heavier bullets enable Taliban militants to shoot at U.S. and NATO soldiers from positions well beyond the effective range of the coalition's rifles.

To counter these tactics, the U.S. military is designating nine soldiers in each infantry company to serve as sharpshooters, according to Maj. Thomas Ehrhart, who wrote the Army study. They are equipped with the new M-110 sniper rifle, which fires a larger 7.62 mm round and is accurate to at least 2,500 feet (800 meters).

At the heart of the debate is whether a soldier is better off with the more-rapid firepower of the 5.56mm bullets or with the longer range of the 7.62 mm bullets.

"The reason we employ the M-4 is because it's a close-in weapon, since we anticipate house-to-house fighting in many situations," said Lt. Col. Denis J. Riel, a NATO spokesman.

He added that each squad also has light machine guns and automatic grenade launchers for the long-range engagements common in Afghanistan.

In the early years of the Vietnam War, the Army's standard rifle was the M-14, which fired a 7.62 mm bullet. The gun had too much recoil to be controllable during automatic firing and was considered too unwieldily for close-quarter jungle warfare. The M-16 replaced it in the mid-1960s.

Lighter bullets also meant soldiers could carry more ammunition on lengthy jungle patrols.

The M-16 started a general trend toward smaller cartridges. Other weapons such as the French FAMAS and the British L85A1 adopted them, and the round became standardized as the "5.56mm NATO."

The Soviet Union, whose AK-47 already used a shorter 7.62 mm bullet that was less powerful but more controllable, created a smaller 5.45mm round for its replacement AK-74s.

"The 5.56 mm caliber is more lethal since it can put more rounds on target," said Col. Douglas Tamilio, program manager for U.S. Army firearms at the Picatinny Arsenal in New Jersey. "But at 500-600 meters (1,600-2,000 feet), the round doesn't have stopping power, since the weapon system was never designed for that."

The arsenal, which is the Army's center for small-arms development, is trying to find a solution.

A possible compromise would be an interim-caliber round combining the best characteristics of the 5.56mm and 7.62mm cartridges, Tamilio said.

The challenge is compounded by the fact that in flat areas of Afghanistan, most firefights take place at shorter ranges of up to 1,000 feet (300 meters), where the M-4 performs well.

U.S. soldiers in militant-infested Zhari district in southern Afghanistan's Kandahar province said they haven't experienced problems with the range of their M-4 rifles.

Lt. Scott Doyle, a platoon commander in Zhari, said his troops are usually facing Taliban AK-47s.

"When the Taliban get past 300 meters (1,000 feet) with an AK-47, they are just spraying and praying," he said.

Martin Fackler, a ballistics expert, also defended the 5.56 mm round, blaming the M-4s inadequate performance on its short barrel, which makes it easier for soldiers to scramble out of modern armored vehicles.

"Unfortunately weapon engineers shortened the M-16's barrel to irrational lengths," Fackler said. "It was meant for a 20-inch barrel. What they've done by cutting the barrel to 14.5 inches is that they've lost a lot of velocity."
http://news.yahoo.com/s/ap/20100521/ap_on_re_as/as_afghanistan_bullet_wars
 
Yhdysvaltain armeija on joutunut perimmäisen ongelman eteen Afganistanin sodassa: sotilaiden käyttämät kiväärit eivät ole tarpeeksi tehokkaita.

Perus GI:n työkalu Afganistanin vuoristossa on M-4 -rynnäkkökivääri, joka on lyhytpiippuinen paranneltu versio klassisesta M-16:sta.

M-4 kuitenkin ampuu 5,56 mm patruunoita, joiden tappokantavuus on 300 metriä. Tämä riitti hyvin tappohommien hoitamiseksi Irakin sodassa, jota käytiin lähietäisyydeltä kaupungeissa.

Sen sijaan Afganistanissa on todettu, että viholliskosketus tapahtuu keskimäärin 600-800 metrin etäisyydeltä.

- Nato-joukkoja vastaan hyökätään jatkuvasti sala-ampujien käyttämillä aseilla, jotka saattavat olla peräisin jopa 1890-luvulta, kertoo Lontoon Imperial War Museumin kuraattori Paul Cornish.

Talebanien käyttämien isompikaliberisten aseiden raskaammat luodit kantavat pidemmälle kuin USA:n ja Nato-joukkojen aseet.

Vastaiskuksi US-armeija kaavailee jokaiseen jalkaväkikomppaniaan liitettäväksi yhdeksän tarkka-ampujan ryhmä, joiden aseina ovat uudet M-110 -tarkkuuskiväärit, joilla on pidempi kantavuus.
 
Miettikääs: maailman rötväkin sotavaltio, jolla on kaikki ihmeet ja ihmeellisyydet, ei saa haalittua muutamalle kymmenelle tuhannelle miehelle käyttökelpoista ja tehokasta käsiaseistusta? 7 vuotta asia on tiedetty, juuri mitään ei ole tehty vielä asian eteen. Kustannuskysymyksenä tämä olisi luokkaa verraten: "partahöylät varusmiehille Suomessa", kun panette budjetit rinnakkain.

Ennenkuin teilaatte kirjoitukseni, lukaiskaa malliksi, mitä amerikkalaiset iha ite omilla foorumeillaan asioista kirjoittavat.
 
baikal kirjoitti:
Miettikääs: maailman rötväkin sotavaltio, jolla on kaikki ihmeet ja ihmeellisyydet, ei saa haalittua muutamalle kymmenelle tuhannelle miehelle käyttökelpoista ja tehokasta käsiaseistusta? 7 vuotta asia on tiedetty, juuri mitään ei ole tehty vielä asian eteen. Kustannuskysymyksenä tämä olisi luokkaa verraten: "partahöylät varusmiehille Suomessa", kun panette budjetit rinnakkain.

Ennenkuin teilaatte kirjoitukseni, lukaiskaa malliksi, mitä amerikkalaiset iha ite omilla foorumeillaan asioista kirjoittavat.

Eiköhän tuossa ilmene vain se, että miten iso ongelma tuo lopulta on, heillä kuitenkin on tuota raskasta KK:ta ja KRKK:ta saatavilla aika paljon.
 
baikal kirjoitti:
Miettikääs: maailman rötväkin sotavaltio, jolla on kaikki ihmeet ja ihmeellisyydet, ei saa haalittua muutamalle kymmenelle tuhannelle miehelle käyttökelpoista ja tehokasta käsiaseistusta? 7 vuotta asia on tiedetty, juuri mitään ei ole tehty vielä asian eteen. Kustannuskysymyksenä tämä olisi luokkaa verraten: "partahöylät varusmiehille Suomessa", kun panette budjetit rinnakkain.

Ennenkuin teilaatte kirjoitukseni, lukaiskaa malliksi, mitä amerikkalaiset iha ite omilla foorumeillaan asioista kirjoittavat.

Ongelmahan ei ole siinä, etteikö järeämpiä kivääreitä olisi jo saatu hankittua. Ongelma muodostuu siitä, ettei ne järeät kiväärit sopisi lyhyemmän matkan taisteluihin yhtä hyvin, kuin nykyiset aseet.

Nykyinen tilanne on jenkeille lähinnä harmillinen. Ei kyetä listimään talebaneja vajaan kilometrin päästä kiväärillä, joten joudutaan hetki vartoilemaan ilmarynnäkköä tai tykistökeskitystä.

Jenkit voisivat toki vaihtaa nykyiset konepyssynsä Mosin-Naganteihin, jolloin talebanit putoilisivat kilometristä. Talebanit vastaisivat siihen lähempää aloitetuilla väijytyksillä, jolloin jenkit olisivat helisemässä. Joten parempi jatkaa nykyisellä tavalla. Muutama kiikarikivääri lisää, niin pahimmat murheet asettuu.
 
No oikeastaan olisi syytä yrittää kehittää jokin uusi kaliiperi tohon 5.56 ja 7.62x51 väliin. 6.8mm yritettiin mutta ilmeisesti se on lähinnä hyvä siellä missä 5.56. Sitten olisi se 6.5mm Grendel, mutta sitä ei ainakaan vielä ole missään sarjavalmisteisessä sotilas kiväärissä. Ja toi 6.5 mm on ilmeisesti kohtuu hyvä niin lyhyillä kuin pitkilläkin etäisyyksillä.

Mutta näitähän vatvotaan vähän väliä, mutta mitään muutosta ei oikeastaan ole ainakaan vielä tapahtunut. Ja tulisihan se melko kalliiksi jos asevoimat rupeais rynkkyjään oikeen kunnolla vaihtamaan.
 
JOKO kirjoitti:
Nykyinen tilanne on jenkeille lähinnä harmillinen. Ei kyetä listimään talebaneja vajaan kilometrin päästä kiväärillä, joten joudutaan hetki vartoilemaan ilmarynnäkköä tai tykistökeskitystä.

Eikä perussotilaille juuri edes kouluteta pitemmälle matkalle ampumista. Tästä oli juuri hyvä lehtijuttu, yritän etsiä sen.
 
Anti-Panzer kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Nykyinen tilanne on jenkeille lähinnä harmillinen. Ei kyetä listimään talebaneja vajaan kilometrin päästä kiväärillä, joten joudutaan hetki vartoilemaan ilmarynnäkköä tai tykistökeskitystä.

Eikä perussotilaille juuri edes kouluteta pitemmälle matkalle ampumista. Tästä oli juuri hyvä lehtijuttu, yritän etsiä sen.

Niinpä. Merijalkaväki ylpeilee sillä että alokkaat reittää taulua jonnekin 500 metriin. Käsitääkseni Armeija (josta artikkelissa on kyse) ampuu pääsääntöisesti tuonne 300 metriin. Juttuja olen kuullut että varsinaiset kiväärimiehet reittää pahvia kyllä pidemmillekin matkoille.

Toisaalta tuo M4 ei vain taida edes soveltua esim 500 metriin ammuntaan. Mikä lienee on edes luodin lentorata noilla matkoilla? M16 kai on vielä aika suora. Onko jopa niin että jos rintaan tähtää 200 metrin kohdistuksella niin osuu napaan tai jotakin. En sano varmaksi, en lähellekään.

Baikal: Yksi mieletä kutkuttava kysymys tässä voisi olla se että onko USA:n Armyllä xx xxx vai xxx xxx määrä M14:sia jonottamassa stenaamista. Mutta kun ne on stenausjonossa niin materiaalikenraali nostaa kädet ilmaan ja käskee hommata uusia. :D

Veikkaan samaa kuin JOKO ja SJ. Ei käytännön merkitystä. Voidaan jopa kysyä että kuinka paljon sotilasta rajoittaa joku liki 5 kiloinen metrinen torrakko jonka amitsooni-tuliannos painaa vaikkapa 3 kiloa ja kun näitä on kaksi mukana niin 6 kiloa on brutto eli netto. 11 kiloa kivääriaseistusta kun nyt taidetaan päästä puolella tuosta painosta.
 
Afganistanin sota on jauhanut lähes kymmenen vuotta. Alueella palvelleiden muistelmia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että aikaisemmista Afganistanin sodista ei ole opittu mitään.

Huomattava osa joukoista on sidottu asutuskeskusten, tukikohtien ja linnakkeiden vartiojoukoiksi. Kevyen jalkaväen toiminnasta, sisseilystä ja paikallisten olosuhteiden hyväksikäytöstä ei näy jälkeäkään (poikeuksia kyllä löytyy lähinnä noista lyhennejoukoista SAS, Seal jne.)

Laaksossa on pieni provinssikaupunki ja sen valleja vartioidaan ja puolustetaan. Suurena saavutuksena voidaan mainita, että para pataljoonan yksi komppania on toiminut parin kilometrin päästä linnoituksesta...

Joukkojen varustus on vain yksi osa tätä ongelmaa. Niin kauan kuin toimintatapana on laaksoissa junnaaminen ajoneuvoilla ei alueita voida hallita. Sissit tulevat myös aina pääsemään pakoon mikäli niitä jahtaavat joukot lyllertävät kymmenien kilojen varustuksessa.

Periaatteessa liittoutuneilla olisi mahdollisuuksia kyllästää maaseutu pienillä partioilla joilla olisi kevyt varustus ja tulenjohtokyky. Taktiikkaa ei voida käyttää koska se johtaisi tappiohin. Kevyt jalkaväki ei myöskään partio vuorilla joukkueen tai komppanian kokoisina yksikköinä (olisi mahdollisuus jopa haastaa vihollisen "taisteluosastot"). Helikoptereiden ja lentokoneiden määrät kyllä riittäisivät osastojen siirtelyyn ja ennen kaikkea huoltamiseen. Tarkoituksena olisi siis väijyttää vihollisen joukot eikä odottaa että ne hyökkävät Isafin karavaanien tai lännenlinnoituksien kimppuun.

Ongelmana on tietysti se, etteivät länsimaisten armeijoiden tavallinen jalkaväki pysty tuollaisiin operaatioihin. Neuvostoliittolaisethan totesivat, että todellista kykyä toimia Afganistanin maastossa osoittivat lähinnä Spetsnaz ja ilmarynnäkköjoukot. Spetsnatsit etsivät ja väijyttivät vihollista ja ilmarynnäkköjoukoilla oli mahdollisuudet ja taito pussittaa löydetyt viholliset. Luonnollisesti sissien ilmatorjunnan paraneminen haittasi suuresti kyseisen taktiikan käyttöä ja pudonneissa koptereissa tuhoutuneet "erikoisjoukot" olivat vaikeasti korvattavissa.

Erikoisjoukoilla länsimaat eivät tule koskaan sotaa voittamaan koska niiden määrät jäävät liian pieniksi. Todellinen kohtalonkysymys on tavallisen jalkaväen käyttö ja osaaminen. Siirrytäänkö "force protectionistista" vihdoinkin taistelemaan vihollisen kanssa ja tulppaamaan huoltoreittejä? Nykyisin ei voi välttyä ajatukselta, että varsinkin amerikkalaiset käyvät Vietnamin sotaa uudelleen paremmilla aseilla ja varusteilla. (Varsinkin kun tarkastelee kukkuloille rakennettuja linnoituksia niin mielleyhtymiltä on vaikea välttyä.)

Sotaa yritetään myöskin johtaa keskitetysti komentokeskuksista jotka olisivat sopineet ehkä NATO vs. VL skaban komentopaikoiksi. Monimutkainen paikallinen kyläkuntien todellisuus pelkistyy komppanian symboliksi ja siihen tilataan asevaikutus...
 
Mosurilla rautainen analyysi tilanteesta. Tätähän se on.

Se mikä minulla aiheuttaa pientä päänvaivaa on se että miksi esim yhdysvallat eivät käytä runsasta kopterikalustoaan. Tukikohdassa olisi valmiusosasto, joka on lähtövalmiina ja kun jossakin havaitaan jotakin niin pojat lähetetään matkaan tarkoituksena sulkea vihollisosaston vetäytymisreitit. No varmaan ongelmana on se että juurikaan ei voida ennakoida vetäytymisreittejä ja joukkoja ei ole tarpeeksi, eikä kopterikalustoa ole tarpeeksi. Afganistan on kuitenkin valtava maa ja joukkojen määrä on vain pisara valtameressä.

Omasta mielstäni mielenkiintoista on se että neukku-sotilas sentään selvisi jollakin 20 kilon kantamuksella. Koalition sotilas marssivarustuksessa on järjestäin yli 40 kiloa. Painoa tekee suoja, vesi ja muut nykyajan vouhotukset. tst-varustus yksitään painaa sen 30 kiloa. Kovakuntoinen laskuvarjojoukkojen sotilas kykenee hankalassa maastossa siirtymään päivän aikana jopa kaksi kilometriä taistelu- ja marssivarustuksessa.

Ja lopuksi: Itselläni tuli silloin mieleen kun Suomalais-Ruotsalaiset joukot joutuivat taajaan tuliylläköiden kohteeksi erän kuvaava lause: "Tuliylläköiden kohonnut määrä johtuu pitkälle siitä että joukot ovat ulottaneet partiointiaan koskemattomille alueille". Olettaisin että näitä on Suomi-ruotsinkin vastuualueella PALJON! Eli samat ongelmat toistuvat läpi kv-toimijoiden kentän. No eipä muut voi odottaakkaan.
 
Kattokaa nämä linkit ja tutkikaa asioita, niin selviää miksi Afganistaniin mentiin ja miksi länsimaat ryynää siellä vielä 9 v. päästä.
Syy on yksinkertaisesti sotabisnes, öljybisnes (ase- ja öljyyhtiöiden myynti kannattaa mitä pidenpään sota jatkuu ja osake-omistajat=eliitti hyötyy tästä) = RAHA.
Bilderberg / Trilateral Groupille (Bushin ja kaikkien USA:n pressojen taustavoimat) on ihan sama kuinka monta ihmistä kuolee, ne on vaan muurahaisia.

EI SODAN YKSINKERTAISESTI HALUTA PÄÄTTYVÄN!

http://911review.org/Sept11Wiki/CaspianOilPipeline.shtml

"A few days before September 11, the U.S. Energy Information Administration documented Afghanistan's strategic "geographical position as a potential transit route for oil and natural and gas exports from Central Asia to the Arabian Sea," including the construction of pipelines through Afghanistan.

Prior to September 11, United States policy toward the Taliban was largely influenced by oil. In a new book published in Paris, "Bin Laden, la verite interdite" ("Bin Laden, the forbidden truth"), former French intelligence officer Jean-Charles Brisard and journalist Guillaume Dasquie document a cozy relationship between George W. Bush and the Taliban. The book quotes John O'Neill, former director of anti-terrorism for the FBI, who thought the U.S. State Department, acting on behalf of United States and Saudi oil interests, interfered with FBI efforts to track down Osama bin Laden.

Before he was tapped as Bush's running mate, Dick Cheney was CEO of Halliburton, the biggest oil services company in the world. In a 1998 speech to the "Collateral Damage Conference" of the Cato Institute, Cheney said, "the good Lord didn't see fit to put oil and gas only where there are democratically elected regimes friendly to the United States. Occasionally we have to operate in places where, all things considered, one would not normally choose to go. But, we go where the business is." "

http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4577497.stm

Pakistanilaiset tuntee hyvin Osaman....


Jos jotkut luulee vieläkin että sota terrorismia vastaan on "aito ja pyhä", niin ottakaa selvää asioista taustalla niin ymmärrätte että asiat ei ole aina niin kuin meille valtamediassa kerrotaan..

Lopuksi silta mielenkiintoiseen dokumenttiin "ZERO- investigation into 911", mistä koko roska alkoi:


Suosittelen lämpimästi, kysymyksiä ainakin pitäisi herätä....
 
Last edited by a moderator:
Minusta näyttää, että tuossa mennään pahasti äärimmäisyydestä toiseen.

Yksi äärimmäisyys on se, että ritari tahrattomassa haarniskassa käy taistelua pahaa lohikäärmettä (terrorismia) vastaan. Ei se niin ole. Toinen äärimmäisyys on sitten se, että kaikki on salaliittoa, peiteltyjä motiiveja, salailua ja valhetta. Eihän se niinkään ole.

Anteeksi vaan, mutta kyllä viimeisenä kymmenenä vuotena on perusteltu monia väitteitä linkittämällä jonkun joskus jostain asiasta kirjoittamia asioita ja sanomalla, että sieltä se totuus selviää ja ottakaa asioista selvää. Ja sitten siellä on jotain uskomatonta salaliittopotaskaa siitä, miten CIA räjäytti WTC-tornit jne.

Asiat eivät varmasti ole koskaan pelkästään sitä, miltä päältä näyttää, mutta siinä siirtyy herkästi elämään mielikuvitusmaailmassa, jos vakuuttautuu siitä, että ne eivät koskaan ole lainkaan sitä miltä päältä näyttää.
 
Jos nämä bildenbergit sun muut veljeskunnat ovat niin taitavia, että pystyvät kiskomaan maailman naruja aivan mielensä mukaan niin KUINKA JUURI milloin kukakin siviili on päässyt heidän jäljilleen ja oivaltanut miten paketti kulkee? Onhan ihan selvää, että presidentin taustavoimat heiluttavat tahtipuikkoa, mutta aloittavatko he sotaa? Monesti historian opetukset ovat sellaisia, että sisäpoliittisista syistä on aloitettu sotia, eli ihan se tavon kansa mölyturpineen ja kita avoinna on ollut ajamassa päättäjät aloittamaan sodan tai jatkamaan sitä jne.

Eihän Suomenkaan päättäjät voineet irroittautua edellisestä sodasta, vaikka olisivat halunneetkin, koska kansa oli voitokkaan sodan kannalla vahvasti...karjalaisväestö, upseeristo, Aks-väki, papisto jne.jne. ei siinä ole helppo lähteä sotaa lopettamaan, kun merkittävä osa väestöä ei hyväksyisi päätöstä edes huonosti. Tarvittiin saada Kannaksella turpiin oikein isän kädestä, että mölykansa ymmärsi mikä on Euroopan sävel eteenpäin, Suomenkin osalta.

Eli en minä olisi aina rikkaiden niskaan sälyttämässä kaikkea paskaa mitä maailmassa tapahtuu...kyllä ne tavon kansalaisetkin osaavat olla ihan yhtä shittua jos eivät pahempiakin. Tosiasia on monesti sekin, että sota sotkee ns. isot bisnekset...ei se sotiminen pelkkää plussaa ole, edes bildenbergiläisille.
 
Minulla on toinen kysymys tästä asiasta: Jos nuo tyypit olisi niin kaikkivoivia, niin miksi ei anneta niiden tehdä mitä tekevät? Tyypit ovat selkeästi pätevämpiä kuin nykyiset johtajat! :a-laugh:
 
Ja takaisin kivääreihin:

Mitenkäs sitten on pärjänneet nämä Ranskan, Britannian ja Australian pojat, joilla on bullpup-miehinä pitkät piiput lyhyissä aseissa? Pystyykö heidän tussareilla kurottamaan? Ihanteellinen olisi varmaankin 7.62x51mm Bullpup-kivääri, jolla olisi kantamaa ja joka olisi tarpeeksi näpsäkkä lähitilanteissa. Tiiliseinästäkin menisi kuula läpi kivasti! Olisi ihan hyvä USA:n siirtyä M4:n korvaajassa bullpup-kivääriin, mutta taitaa horna pakastua sitä ennen :p
 
Hairysteed kirjoitti:
Ja takaisin kivääreihin:

Mitenkäs sitten on pärjänneet nämä Ranskan, Britannian ja Australian pojat, joilla on bullpup-miehinä pitkät piiput lyhyissä aseissa? Pystyykö heidän tussareilla kurottamaan? Ihanteellinen olisi varmaankin 7.62x51mm Bullpup-kivääri, jolla olisi kantamaa ja joka olisi tarpeeksi näpsäkkä lähitilanteissa. Tiiliseinästäkin menisi kuula läpi kivasti! Olisi ihan hyvä USA:n siirtyä M4:n korvaajassa bullpup-kivääriin, mutta taitaa horna pakastua sitä ennen :p

Missä on bullpup kiväärin painopiste? Tavallisessa rynkyssä se taitaa olla lippaan kohdilla?
 
Minusta taas tuntuu, että tässä välillä aseita kehitettiin siitä näkökulmasta, mitkä ovat kivoja kantaa, luotiin asevoimille näennäistarpeiden pohjalta tuotteita, joita asevoimat hankkivat...syvässä rauhantilassa oli kiva kutvastella kainaloon käypäisten aseiden kanssa, loikkia lyhyt pössykkä kainalossa koneesta toiseen, olla örmäkän näköistä poikaa kriha-puomilla.....sitten tuli sota-pahkeinen...mikä saatanallinen yllätys asevoimille kautta maan piirin....ja hoksattiin, että kamoon, tussarissa on oltava sellaisiakin ominaisuuksia kuin teho, toimintavarmuus, rakenteellinen lujuus, yksinkertaisuus jne.jne.

Minusta on lähes naurettavaa Natossa itkeä kuinka ei ole tehoa ei ole läpäisyä ei sitä ei tätä....heikäläisillä on 308, jonka pohjalle on hyvä tehdä vaikka millainen kivääri. Ja oikeilla suoritusarvoilla ja luodeilla menee läpi vielä liiveistäkin että rolina käypi, rikkoo ajoneuvoja, läpäisee seiniä ja kameliaitoja. Juu juu, on niin painavia ne patruunat...piekkarin paukut ne vasta olisikin kevyitä, eiköhän pitäisi siirtyä niihin.....
 
JOKO kirjoitti:
Missä on bullpup kiväärin painopiste? Tavallisessa rynkyssä se taitaa olla lippaan kohdilla?

Näin esitellään Kel Tec RFB-karbiinia (7.62x51, 18" piippu):

RFB_3002.jpg


Äänenvaimennin varmaan tasapainottaa painopistettä. Tiedäpä sitten onko lipas oikeasti täysi, painoahan 30-patruunan Brenin lippaalla taitaa olla reilu kilo.
 
baikal kirjoitti:
Minusta taas tuntuu, että tässä välillä aseita kehitettiin siitä näkökulmasta, mitkä ovat kivoja kantaa, luotiin asevoimille näennäistarpeiden pohjalta tuotteita, joita asevoimat hankkivat...syvässä rauhantilassa oli kiva kutvastella kainaloon käypäisten aseiden kanssa, loikkia lyhyt pössykkä kainalossa koneesta toiseen, olla örmäkän näköistä poikaa kriha-puomilla.....sitten tuli sota-pahkeinen...mikä saatanallinen yllätys asevoimille kautta maan piirin....ja hoksattiin, että kamoon, tussarissa on oltava sellaisiakin ominaisuuksia kuin teho, toimintavarmuus, rakenteellinen lujuus, yksinkertaisuus jne.jne.

Minusta on lähes naurettavaa Natossa itkeä kuinka ei ole tehoa ei ole läpäisyä ei sitä ei tätä....heikäläisillä on 308, jonka pohjalle on hyvä tehdä vaikka millainen kivääri. Ja oikeilla suoritusarvoilla ja luodeilla menee läpi vielä liiveistäkin että rolina käypi, rikkoo ajoneuvoja, läpäisee seiniä ja kameliaitoja. Juu juu, on niin painavia ne patruunat...piekkarin paukut ne vasta olisikin kevyitä, eiköhän pitäisi siirtyä niihin.....
Jos meinaat, että 5.56 on rauhan ajan kaliiperi, niin minkäs takia se syrjäytti .308:n sodan aikana(Vietnam)?
 
Back
Top