Uskaltaisiko Suomi enää puolustautua?

Mika

Kersantti
Olen seurannut huolestuneena jo pitempään suomalaisten poliitikkojen pelokkuutta suhteessa Venäjään. Mieleen on tullut vahva epäilys siitä, uskaltaisiko Suomi tositilanteessa käyttää puolustusvoimiaan. Mitä Suomi tekisi, jos Venäjä organisoisi uudet Mainilan laukaukset ja alkaisi esittää Suomelle aluevaatimuksia? Olisiko maan nykyjohdolla kanttia kieltäytyä ja suorittaa tilanteen kiristyessä liikekannallepano? Pahoin pelkään, ettei olisi.

Fiksuin tapa valloittaa Suomi taitaisi kyllä olla tehdä se ohjaamalla Suomeen esim. pari miljoonaa "pakolaista" itärajan takaa. Kun Suomella ei ole kanttia sulkea rajaa, maan valloitus (käytännössä) onnistuisi täysin ilman väkivaltaa. Putinilla lähipiireineen näyttää olevan nykyään Venäjällä rajaton valta, joten tällainenkin operaatio varmaan kyettäisiin järjestämään.
 
Isoja vastahyökkäyksiä ei tuskin uskalleta tehdä menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi. Läntiset ystävämme todennäköisesti myös painostavat meitä tekemättömyyteen ettei kriisi laajene.
 
Minä pohdin joskus sitä että uskaltaisiko Suomi tehdä iskuja Venäjän puolella olevia yksiköitä vastaan. Siis senkin jälkeen että voidaan osoittaa että Venäjä olisi tehnyt iskuja Suomea kohtaan ilman että yhtään aseistettua miestä tai vaunua olisi saapunut rajan yli. Että niinku mitä jos lauma venäläisiä S400 ohjuksia tiputtaa muutamat meidän Hornetit? Tai mitä jos rajan taakse alkaa kerääntymään kalustoa? Odotellaanko että he ampuvat ensin vai annetaanko tuhti ja asianmukainen ennaltaehkäisevä isku?

Venäjä tuskin missään mielessä välittää helvettiäkään Suomesta tai sen eheydestä. Heitä kiinnostaa vain korkeintaan kuulummeko NATOon. Suomi on muutoin pikkutekijä Venäjälle kokonaisuutena, vaikkakin taloudellisesti merkittävämpi luoteis-Venäjälle (jos siis kaupankäyntiä tai matkailua olisi). Ei ole heille sen suuremmin väliä onko meillä kaupankäyntiä. Miesten työntäminen Suomen maaperälle olisi vittumaista heille. Täällä on vain vähän voitettavaa ja vastarinta tulisi olemaan julmettua.
 
No saamme ainakin Hornetit turvaan. Svedut kun lupasivat, että saamme kriisitilanteessa tukeutua heidän tukikohtiinsa.;)
 
Viimeksi muokattu:
Miesten työntäminen Suomen maaperälle olisi vittumaista heille. Täällä on vain vähän voitettavaa ja vastarinta tulisi olemaan julmettua.

En ole tuostakaan kovin varma. Kreml ei ole koskaan arkaillut uhrata miehiä tavoitteidensa eteen, enkä toisaalta usko, että Suomessa olisi maan johdon henkisen antautumisen jälkeen sellaista maanpuolustushenkeä, että valloittajalla olisi riski juuttua esim. veriseen, vuosikausia kestävää sissisotaan.
 
enkä toisaalta usko, että Suomessa olisi maan johdon luhistumisen jälkeen sellaista maanpuolustushenkeä, että valloittajalla olisi riski juuttua esim. veriseen, vuosikausia kestävää sissisotaan.
Vaihtoehto on sitten se että suomalaiset antautuisivat tai olisivat lähteneet maasta, oletettavasti länsimaihin, ja toivon mukaan NATO-valtioihin, elämään tuottavaa elämää sen kyseisen NATO-valtion hyväksi, ja siten NATOnkin hyväksi. Ajatus on myös siis se että pitäisi elää venäläishallinnon alla. Monelleko se ajatus täällä sopii? Se olisi paska voitto ryssille joka tapauksessa, teki jengi aktiivista vastarintaa tai ei, tai jotain passiivisempaa vastarintaa. Yksikin hyvä sukulainen tai tuttava kun kuolee sotatoimissa niin sillä katkeroittaa ihmisen pitkäksi aikaa venäläisvastaiseksi.
 
Itse uskoisin, että Saulilla riittäisi pallit iskeä puolustustilalaki käytäntöön.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustustilalaki

Saulista tuli Putinin puudeli heti sen jälkeen kun hänet valittiin presidentiksi. Putinin viime kesäinen vierailu oli paljon puhuva. Kun presidentit saapuivat lehdistön eteen kahdenkeskisen tapaamisen jälkeen, Niinistö oli sen oloinen kuin olisi juuri saanut pahasti turpaansa. Niin kuin varmaan olikin. Virossa (tai missä tahansa muussa ei-suomettuneessa valtiossa) henkistä niskalenkkiä isännästä ei olisi ollut mahdollista ottaa. Jos sitä olisi yrittänyt, isäntä olisi voinut suuttua, ja heittää vaikka ulos talosta. Suomessa sitä vaaraa ei ollut. Ja Putin tiesi sen.
 
Itse uskoisin, että Saulilla riittäisi pallit iskeä puolustustilalaki käytäntöön.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustustilalaki
No varmasti mutta eipä tuokaan kerro mitään vastaiskudoktriinista. Pelkkää diibadaabaa takavarikoinneista ja pakkosiirroista. Näpräämissäännöt, käytännössä. Miten kauas rajan yli saataisiin iskeä? Niin kauas kuin tarvii tai voidaan? Kuvitellaas tulevaisuuden varalla. Mitä jos Venäjällä olisi asejärjestelmä, jolla se voisi ampua Suomeen 1000km rajan takaa, ja he tekisi sen esim. 10 kertaa mutta lopettavat tulituksen sitten. Mikä olisi sopiva ja mitoitettu vastaisku sille? Tehdään Alakurtista tomua? Upotetaan seuraava vastaantuleva venäläinen sota-alus Itämerellä? Jonkun rajan (vastaanotettujen iskujen tai uhrien määrän) jälkeen suomalaiset alkaisivat vaatimaan päitä vadille ja verta kenttään.
 
Saulista tuli Putinin puudeli heti sen jälkeen kun hänet valittiin presidentiksi. Putinin viime kesäinen vierailu oli paljon puhuva. Kun presidentit saapuivat lehdistön eteen kahdenkeskisen tapaamisen jälkeen, Niinistö oli sen oloinen kuin olisi juuri saanut pahasti turpaansa. Niin kuin varmaan olikin. Virossa (tai missä tahansa muussa ei-suomettuneessa valtiossa) henkistä niskalenkkiä isännästä ei olisi ollut mahdollista ottaa. Jos sitä olisi yrittänyt, isäntä olisi voinut suuttua, ja heittää vaikka ulos talosta. Suomessa sitä vaaraa ei ollut. Ja Putin tiesi sen.

Mielestäni kyllä Niinistön valtiomiestaidot ovat tässä parantuneet ajansaatossa.
Ei kait sitä kannata väkisin alkaa senkkaa kaivamaan nenästä?

Poikkeuksellisissa oloissa (Venäjän hyökkäys) tilanne on täysin eri.

Tämä on kaikki tietenkin mutua ja toivottavasti meidän ei tarvitse koskaan nähdä olenko oikeassa vai väärässä.
 
No varmasti mutta eipä tuokaan kerro mitään vastaiskudoktriinista. Pelkkää diibadaabaa takavarikoinneista ja pakkosiirroista. Näpräämissäännöt, käytännössä. Miten kauas rajan yli saataisiin iskeä? Niin kauas kuin tarvii tai voidaan? Kuvitellaas tulevaisuuden varalla. Mitä jos Venäjällä olisi asejärjestelmä, jolla se voisi ampua Suomeen 1000km rajan takaa, ja he tekisi sen esim. 10 kertaa mutta lopettavat tulituksen sitten. Mikä olisi sopiva ja mitoitettu vastaisku sille? Tehdään Alakurtista tomua? Upotetaan seuraava vastaantuleva venäläinen sota-alus Itämerellä? Jonkun rajan (vastaanotettujen iskujen tai uhrien määrän) jälkeen suomalaiset alkaisivat vaatimaan päitä vadille ja verta kenttään.

Tottakai vihollisen alue kuuluu tuollaisten vihamielisyyksien jälkeen taistelukenttään ja luulisi vastaiskujen ym. vihollisalueella toteutettavien toimien kuuluvan itsestään selvästi puolustusdoktriiniin.
Täysin hullua jos eivät kuuluisi.
 
Saulista tuli Putinin puudeli heti sen jälkeen kun hänet valittiin presidentiksi. Putinin viime kesäinen vierailu oli paljon puhuva. Kun presidentit saapuivat lehdistön eteen kahdenkeskisen tapaamisen jälkeen, Niinistö oli sen oloinen kuin olisi juuri saanut pahasti turpaansa. Niin kuin varmaan olikin. Virossa (tai missä tahansa muussa ei-suomettuneessa valtiossa) henkistä niskalenkkiä isännästä ei olisi ollut mahdollista ottaa. Jos sitä olisi yrittänyt, isäntä olisi voinut suuttua, ja heittää vaikka ulos talosta. Suomessa sitä vaaraa ei ollut. Ja Putin tiesi sen.


Minä tulkitsin tilanteen aivan toisin. En havainnut Saulissa minkäälaisia nuolemishaluja. Turhautumista kylläkin, koska Putin elää ns. rinnakkaistodellisuudessa.
 
En osaa sanoa. Uskaltaa paremmin kuin pasifistiset Euroopan maat kuten nyky-Saksa. Toivon että jokainen Euroopan maa uskaltaisi puolustautua niin kauan kuin miehiä riittää.
Ja sitten on naisten vuoro! Sen takiahan Halonenkin presidetntiksi valittiin, ei kukaan uskalla tulla maahan jossa asuu ihmisiä ketkä Halosen valtaan päästivät. Ei edes Neuvostoliitto olisi valtansa päivinä uskaltautunut kuuntelemaan mitä Halosella on sanottavaa, siinä nukahtaisi mikä tahansa Spetnazi.
 
Ongelmana olisi jos strategiseen iskuun ei saada vastattua nopeasti.

Euroopan rauhantahtoisuus aiheuttasi meille ongelmia jos vastahyökkäys viivästyisi muutaman vuorokauden.

Vastaiskun tulisi alkaa tunneissa. Ainakin median ja somen silmissä
 
No saamme ainakin Hornetit turvaan. Svedut kun lupasivat, että saamme kriisitilanteessa tukeutua heidän tukikohtiinsa.

Hah! Salli mun nauraa! Helppo se on luvata, kun on rauha. Puhetta maailmaan mahtuu, mutta voin lyödä vaikka rahasta vetoa, että mustaa valkoiselle ei tästä asiasta ruotsalainen suostu ikinä laittamaan. Ei tule kirjallista sopimusta Ruotsin tukikohtien käytöstä kriisitilanteessa. Ei varmasti tule. Jos sota alkaa, niin nämä lupaukset unohdetaan saman tien. Nyt lupaillaan, mutta tässä, kuten kaikessa muussakin keskustelussa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä, on kyseessä vain ruotsalaisten halu myydä Gripen Suomen seuraavaksi hävittäjäksi. Jos F-35 valitaan, niin sen jälkeen loppuu nämä Ruotsi-Suomi -puheenvuorot saman tien. Siis ainakin Ruotsin puolelta... Suomessa tietty edelleen yritetään vikistä
 
Saulista tuli Putinin puudeli heti sen jälkeen kun hänet valittiin presidentiksi. Putinin viime kesäinen vierailu oli paljon puhuva. Kun presidentit saapuivat lehdistön eteen kahdenkeskisen tapaamisen jälkeen, Niinistö oli sen oloinen kuin olisi juuri saanut pahasti turpaansa. Niin kuin varmaan olikin. Virossa (tai missä tahansa muussa ei-suomettuneessa valtiossa) henkistä niskalenkkiä isännästä ei olisi ollut mahdollista ottaa. Jos sitä olisi yrittänyt, isäntä olisi voinut suuttua, ja heittää vaikka ulos talosta. Suomessa sitä vaaraa ei ollut. Ja Putin tiesi sen.

Saulin kasvonpiirteiden tulkitsemista voit toki harrastaa niin paljon kuin haluat, mutta vain teot merkitsevät loppupeleissä. Jos Sauli olisi - kuten kirjoitit - täysi sylikoira, sen pitäisi näkyä teoissa. Mutta mielestäni tällaista ei ole havaittavissa.
 
Olen seurannut huolestuneena jo pitempään suomalaisten poliitikkojen pelokkuutta suhteessa Venäjään

Huomaa, että jengi ei ole joko a) elänyt aikuisikäänsä NL aikana tai b) seurannut NL-aikaista kotimaista politiikkaa.

Väitän, että tuonaikaiseen puhdasoppiseen spedeilyyn verrattuna nykyinen toiminta on huomattavan suoraselkäistä; ei Viron kaltaista uhmakkuutta, vaan faktoihin perustuvaa (Suomen aseman ymmärtävää) vuoropuhelua, jonka selkänojana on Suomen tapauksessa EU.

Tämä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, etteikö osa ns. "vanhasta kaartista" olisi enemmän tai vähemmän kusi sukassa. Mutta se on heidän henkilökohtainen ongelmansa.
 
Back
Top