adam7 kirjoitti:viittasin jo hätävarjeluun. hätävarjeluoppihan perustuu siihen, että teko on rikos, mutta siitä ei rangaista, koska sinänsä rikollisella teolla suojataan isompaa oikeushyvää. tässä tapauksessa uhrataan piraattien aseet ja vene tulevien uhrien hyväksi. tämä vastaus perustuu puhtaasti kotimaiseen rikosoikeuteen.
Hätävarjelu ei voi olla perusteena minkään aluksen hävittämiselle sen jälkeen kun sen miehistö on vangittu. Ollakseen hätävarjelua "puolustusteon" tulee kohdistua alkaneeseen tai välittömästi uhkaavaan hyökkäykseen tai siihen verrattavaan oikeushyvän loukkaukseen torjumiseen. Hätävarjeluhan ei myöskään ole "rikos josta ei rangaista" koska hätävarjelu on oikeutusperuste. Voidaan hyvin sanoa, että hätävarjelun kuvaaminen "rikokseksi josta ei rangaista" on melkoista moralisointia. Käytännössähän esim. hätävarjelussa käytetyn välineen laillisuus ei vaikuta hätävarjelun laillisuuteen. Oikeus hätävarjeluun voidaan nähdä jopa jonkinlaisena ihmisoikeutena koska jos hätävarjelun sallivaa lainsäädäntöä ei ole olemassa voi häikäilemätön yksilö käytännössä terrorisoida ympäristöään lähes rajattomasti. Itse asiassa oikeus hätävarjeluun on lähes kaikissa ns. oikeusvaltioissa melko samanlainen mitä tulee hengen ja fyysisen koskemattomuuden suojaamiseen hätävarjelulla- suurimmat erot löytyvät siitä minkälaiset teot ovat oikeutettuja omaisuuden suojelemiseksi. Suomen lainsäädännössähän ei enää edes luetella niitä oikeushyviä joita voi suojella (aikaisemman lainsäädännön mukaan henki, terveys, fyysinen koskemattomuus, kotirauha ja omaisuus).
Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu:
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Lisäksi pääsääntöisesti Suomen laki on voimassa vain Suomen valtioalueella (ml. Suomen lipun alla olevat alukset kansainvälisellä merialueella). Eli käytännössä Suomen lain vaikutusvalta päättyy miinalaivan partaaseen kansainvälisellä merialueella.
Merirosvoja vastaan toimittaessa on mahdollista toimia ns. kansainvälisen lain perusteella. Kysymyksessä on ns. vakiintunut käytäntö jonka mukaan käytännössä kaikki valtiot voivat puuttua kansainvälisellä merialueella merirosvoukseen tai vaikka orjakauppaan. Varsinaista sopimusta asiasta ei ole, vaan se perustuu vakiintuneeseen ns. tapaoikeuteen aivan kuten vaikka vierailevien valtionpäämiesten koskemattomuus paikalliseen lakiin nähden.