Uutisia Britanniasta

Maidan kirjoitti:
Kyllä tätä viimeistä myrkytystä ja sitä johtuva britti naisen kuolemaa kutsuttu "Venäjän hyökkäykseksi"
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitää toivoa, että brittien poliisi / tiedustelupalvelu löytää ja julkistaa niin vedenpitävät todisteet (esim. jotain valvontakameran kuvaa, matkustustietoja Moskova <-> Lontoo, jne.), ettei niistä pääse kiemurtelemaan irti.

Olisihan se aika suuri pettymys, jos Euroopassa voisi tappaa viattoman sivullisen ilman sen kummempia seurauksia. Ja lisäbonuksena jupakka voisi tuoda hieman valaistusta siihen, mikä taho tuon takana loppujen lopuksi on (liekö vaihtoehtoja muita, kuin GRU?).
 
Mortti kirjoitti:
Aiheeseen liittyen: venäläisillä on omalaatuinen huumorintaju, jos tätä nyt sellaiseksi voi enää laskea...
https://twitter.com/x/status/1016098351434125313
Klikkaa laajentaaksesi...
Toi taustan talvisuippo vesikaivonkansi ruttuisine yläsomistuslautoineen kertoo kyllä nyky-Venäjän tilasta enemmän kuin täysi patteristo Yle:n kesätoimittajilta... reporadion vakkareista puhumattakaan! Noh on sentään ulkovesi, eikä ryssän kraanavesi...:)
 
Fremen kirjoitti:
Toi taustan talvisuippo vesikaivonkansi ruttuisine yläsomistuslautoineen kertoo kyllä nyky-Venäjän tilasta enemmän kuin täysi patteristo Yle:n kesätoimittajilta... reporadion vakkareista puhumattakaan! Noh on sentään ulkovesi, eikä ryssän kraanavesi...:)
Klikkaa laajentaaksesi...
Russki high tech.
Tulipa mieleen kommentti, jonka kuulin suomalaisessa turistibussissa Viipurissa:
- Kun kattoo näitten talojen kuntoa, en millään voi uskoa, että sama kansa pystyy ampumaan ihmisen kiertoradalle.
Sitten oli hetki hiljaista ja sama ääni jatkoi:
- Mutta sen uskon, että kun nää saa kaksi alusta ylös, niin ne törmäävät toisiinsa.
 
Novichok -tutkinta laajeni 40 mailin päähän tapahtumapaikasta Swindoniin, sotilaat eristivät ja kuljettivat pois valkoisen Audin jonka ilmoitettiin liittyvän tapaukseen.
The investigation into the nerve agent poisoning that has left one woman dead and her partner critically ill has spread to another site, 40 miles from Salisbury.

A car was seized from a residential street in Swindon on Monday evening after the death of Dawn Sturgess, who fell ill with her partner, Charlie Rowley.

Detectives believe the pair handled a container contaminated by novichok, believed to be from the same batch used in March’s attempted killing of Sergei and Yulia Skripal in March.

Military personnel wearing gloves and gas masks were seen wrapping a white Audi in plastic, loading it on to a lorry and taking it away.

Wiltshire police said: “We have arranged the transportation of a car from an address in Swindon this evening in relation to the ongoing incident. The public should not be alarmed by this. Those involved have the training and expertise to safely remove the vehicle.”
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.theguardian.com/uk-news...y-spreads-to-swindon-car-seized-dawn-sturgess
 
Mortti kirjoitti:
Pitää toivoa, että brittien poliisi / tiedustelupalvelu löytää ja julkistaa niin vedenpitävät todisteet (esim. jotain valvontakameran kuvaa, matkustustietoja Moskova <-> Lontoo, jne.), ettei niistä pääse kiemurtelemaan irti.

Olisihan se aika suuri pettymys, jos Euroopassa voisi tappaa viattoman sivullisen ilman sen kummempia seurauksia. Ja lisäbonuksena jupakka voisi tuoda hieman valaistusta siihen, mikä taho tuon takana loppujen lopuksi on (liekö vaihtoehtoja muita, kuin GRU?).
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos Venäjä on touhun takana ei ole merkitystä todisteilla, kaikki kielletään loppuun asti. Tietysti pakotteilla ym. on hyvä olla kunnon perusteet mutta tuskin lännellä on uskallusta sellaisiin tekoihin jotka todella uhkaisivat Putinin vallassapysymistä.
 
David Allen Green kirjoittaa hyvin Brexitin tämänhetkisestä tilanteesta: Brexit porukkaa on kuin koira joka on saanut auton kiinni. Nyt pitäisi päättää mitä tehdä.

https://www.ft.com/content/6cd2421c-838b-11e8-a29d-73e3d454535d

The past few days have been significant for the UK’s intended departure from the EU, for at last the politics of Brexit have caught up with the hard law and policy realities.

For two years there have been two separate and distinct Brexit processes. The first is the domestic negotiations between Theresa May and the prime minister’s political supporters in government, parliament and the media. The second is the negotiations between Britain and the EU within the framework provided by Article 50.

Until now, when the two have touched on each other, there has been enough vagueness and political agility to push them apart again, if only for a while. But the Chequers meeting on Friday, with its agreed proposal, and the subsequent resignation of three pro-Brexit ministers — David Davis, Boris Johnson and Steve Baker — indicates that a clash, which may or may not lead to reconciliation, cannot be delayed any longer.

At home, Mrs May has to keep her government together, and to maintain support from backbenchers and the mainly pro-exit popular press. Almost every Brexit move she has made, every expedient, is understandable (if not justifiable) in this domestic political context. Each of her speeches and ministerial appointments were for internal political consumption. The “red lines” of no freedom of movement and no jurisdiction for the EU courts were plays to the audience.

In Brussels, the government kept doing enough for the Brexit negotiations to continue. The UK gave in on the sequencing of negotiations and on post-Brexit financial contributions. And, having no alternative, the country gladly accepted the offer of a standstill (though called a “transition”) period. It even accepted the December joint paper on the terms of withdrawal, without appreciating the implications for the Irish border issue. Each of these climbdowns was represented to the UK media as a triumph.

But at some point there had to be a reckoning. And as the law and policy issues being dealt with in the exit negotiations are more concrete than the superficial politics of Westminster and Fleet Street, it was always the latter that would have to give way.

The Chequers proposal has been summarised in a three-page document, with a longer white paper expected to be published this week. The summary is the first official UK document about Brexit properly to engage with its problems. The position set out on goods and tariffs has the merit of recognising there are issues to be resolved in respect of the Irish border, and cross-border supply chains more broadly. The acceptance of a continuing role for EU jurisprudence is sensible and welcome.

Assuming the white paper accords with this summary then at least Britain has a negotiating position for a deal. The proposal is unlikely to be accepted by the EU. There is nothing serious about services and freedom of movement, and the mention of a “mobility framework” may as well be about a Zimmer frame, as it means nothing at law. But it is a start, even if some 15 months after the Article 50 notification was made.

Because the cabinet must now address substantial matters, it is unsurprising that there have been ministerial resignations. Creative ambiguity can only take so much reality. There is finally something a pro-Brexit politician can be against. The resignations are a sign that the government is at last approaching the tasks at hand.

Although there is still a risk of there being no deal, there are other possibilities now Brexit is taking a definite shape. There is a heightened chance that there may be an extension of the Article 50 period or of the transition period, or even of a revocation of the Article 50 notification itself. Such outcomes are still unlikely, as parliament is determined to fulfil the supposed “mandate” of the referendum result.

But there is still a mismatch between domestic politics and the Brexits that are on offer. The fact that one has caught up with the other does not mean it will be simple for Brexit politics to yield to Brexit law and policy reality. This would require leadership and transparency: two qualities absent in Mrs May’s approach to Brexit.

The white paper will be crucial. It needs to be endorsed at home and credible for the EU27 — and neither can be taken for granted. Already the resigned ministers and Tory backbenchers are saying that it cannot be supported. The EU27 are being more conciliatory, but they are waiting to see what the paper says and will not be swayed by the three-page summary.

If the white paper fails either of the tests of Westminster or Brussels, there will be a significant problem. There is little time left for any alternatives. And there certainly has been no detailed or practical plan from pro-Brexit supporters.

If the white paper does pass the tests, it will be only the start of a mature negotiation. Britain would be expected to give way on services and freedom of movement. Pretty soon, Brexit would be in practice if not in pure legal form indistinguishable from EU membership but without the representation or influence. A Brexit in name only.

This is the prospect now before the UK: a Brexit not worth the time or effort, and not accommodating the demands of Brexit supporters in the media and politics. The alternatives are no Brexit, a delayed Brexit or no deal (for which the UK has made no real preparation). Brexiters are like the dog that caught the car. Now the dog must work out what to do next.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Novichokille altistunut mies on palannut tajuihinsa. Eilen Swindonista yli 50km kilometrin päästä tapahtumapaikasta sotilaiden eristämä ja poistama Audi kuului ensihoitajalle joka kuljetti sittemmin kuollutta naista, ensihoitaja sai ruumiinnesteitä päällensä mutta on terve.
A man who was exposed to the nerve agent Novichok has regained consciousness after a "small but significant improvement", Salisbury District Hospital has said.

Charlie Rowley, who has been in hospital since falling ill in Amesbury on 30 June, is in a critical but stable condition.

But the 45-year-old "is still very unwell", a statement said.



Police seized a car in Swindon on Monday as part of their ongoing investigation into the poisoning.

The BBC understands the white Audi belonged to a paramedic who had been with Ms Sturgess in an ambulance when she fell ill.

Local residents said the paramedic had told them he got bodily fluids on him, but he had been checked over by doctors and given the "all-clear".

His car was sealed and taken away on the back of a truck.

Residents also claimed he had told them both his car and his clothes were being taken to the government laboratory at Porton Down to be destroyed.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.bbc.com/news/uk-44779499
 
Aamulehdessä Heikki Ikonen soimaa myös Brexit-populisteja.

Politiikka tarvitsee myös asiantuntemusta – Britannian lähtö EU:sta on suistanut maan ongelmiin lupauksista huolimatta
Näkökulma: Toimittaja Heikki Ikosen mielestä taitavilla sutkauksilla voi poliitikko myydä kansalle ihania illuusiota, mutta muhkeinkaan kansansuosio ei tehoa koviin tosiasioihin kuten talouden lainalaisuuksiin.
Mielipiteet10.07. 20.07
ANDY RAIN


Ulkoministeri Boris Johnson ja EU-erosta vastaava ministeri David Davis lähtivät Britannian hallituksesta vastalauseena pääministeri Theresa Mayn linjalle.

Heikki Ikonen

Britanniassa rytisee, kun kovaa brexitiä kannattavat Boris Johnson, David Davis ja Steve Baker häipyivät hallituksesta ovet paukkuen vastalauseena pääministeri Theresa Mayn EU-eron taloudellisia haittoja minimoivalle pehmeälle linjalle.

Kapinallisten mukaan se vesittää Britannian suvereniteetin, joka on saatava takaisin hinnasta piittaamatta. Kapinalla on konservatiivien joukossa niin paljon kannatusta, että se voi jopa johtaa pääministerin vaihtoon.

Brexitistit, joiden yhtenä keulakuvana Johnson riekkui, väittivät EU:sta eroamisen sujuvan kivuttomasti. Suuri ja mahtava Britannia voisi pyyhiä takalistonsa unionilla ja luoda itsenäisen talousimperiumin sormia napsauttamalla, vaikka EU oli sen ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani.

Asiantuntijat kaikilta laidoilta korostivat, että oltiinpa EU:sta mitä mieltä tahansa, tulee lähdöstä sotkuinen, pitkä ja kallis. He olivat oikeassa. Kaksi vuotta kansanäänestyksen jälkeen brexit hyörii alkutekijöissään, vaikka neuvottelujen takaraja on lokakuu. Konservatiivipuolue itsekin tappelee yhä tavoitteistaan, ja oppositio läähättää niskaan.

EU:n sisäistä vääntöä ei ole edes maistettu, mutta ei sekään varmasti tuskitta suju. Kukaan ei voi purkaa ja rakentaa uusiksi noin tärkeitä sidoksia kuin vuosien hieromisella. Intressit kiskovat moneen suuntaan, ja EU:ssa päätökset on hyväksyttävä yksimielisesti jokaisessa jäsenmaassa. Sitä odotellessa kaikki häilyy epävarmuudessa.

Tästä varoitettiin, mutta populismin huuma polki asiantuntemuksen maan rakoon. Boris Johnson puhisi torikauppiaan vimmalla Britannian saaneen tarpeekseen eksperteistä. Äänestyksen jälkeen hän oli revetä riemusta. Samassa hengessä porskuttavat muutkin populistit: kyllä kansa tietää ilman kaiken maailman dosentteja!

Perustaltaan politiikka ei toki ole asiantuntemuslaji. Demokratiassa sitä ohjaavat jokaisen kansalaisen yhtäläisen oikeutetut arvot, tunteet ja tavoitteet. Politiikalla voi tehdä kaikenlaista, mutta sillä on myös rajansa. Todellisuutta raamittavat lukemattomat reunaehdot, joita politikointi ei muuta innostuksen määrästä tai suunnasta riippumatta.

Noiden reunaehtojen tunteminen ja valaiseminen on asiantuntijoiden työtä. Hekin tietysti erehtyvät ja ovat erimielisiä, mutta terve poliittinen järjestelmä kuuntelee asiantuntijoita – etenkin jos heidän näkemyksensä ovat huomattavan yhdensuuntaisia, kuten brexitissä.

Paksunahkainen populisti tyrmää asiantuntijat eliitin jäseninä. Eliitti pyörittää salaliittoa yhteiskunnan pystyssä pitävän kunnon kansan päänmenoksi. Se ei kaipaa professoreita tilastoineen ja teorioineen, vaan karismaattisia ja oikeamielisiä johtajia. He kirjoittavat historian paremmille raiteille sydänverellään.

Mutta ei maailmasta pois purjehdita, runoili Paavo Haavikko. Taitavilla sutkauksilla voi myydä ihania illuusiota, mutta muhkeinkaan kansansuosio ei tehoa esimerkiksi talouden lainalaisuuksiin. Epävarmuus on rapauttanut Britannian talouskasvun jo lähes nollaan. Ero euroalueeseen on huomattava brittien tappioksi, kun vuosikymmenen alussa suhde oli toisinpäin. Pelastukseksi luvattuja uusia kauppasopimuksia ei kuulu, koska ne vaativat selvyyden EU:n ja Britannian suhteesta. Näistä asiantuntijat puhuivat etukäteen, mutta ne teilattiin salaliittolaisten pelotteluksi.

Toki revohkan hinta saattaa olla brexitistien mielestä säällinen, jos heidän muut tavoitteensa toteutuvat. Brexit ei koske vain taloutta. Mutta eron ei pitänyt maksaa, vaan tuoda säästöjä ja kasvua yhtä ripeästi kuin aukesivat brexitistien kuohujuomapullot.

Seuraava populismin laboratorio on Donald Trumpin talouspolitiikka. Asiantuntijat varoittavat kauppasotien käyvän kalliiksi. Siperia on opettanut Suomessakin perinteiset puolueet karttamaan protektionismia sitä aikoinaan hellinyttä vasemmistoa myöten.
Tämä oli vuosikymmeniä myös Trumpin puolueen republikaanien ja sen talouseksperttien linja. Silti hän lähti torvet soiden tullien maailmansotaan.

Kaikkien karismaattisten populistien tapaan Trump liitää narsisminsa voimalla taloustieteen ja poliittisen historian vuosisataisten opetusten yläpuolella: minulla ei ole rajoja. Kannattajat hurraavat, koska miljardöörijulkkis on myynyt heille itsensä omahyväisen eliitin nujertavana kansan miehenä. Seuraavat pari vuotta kertovat, kumpaa kannatti kuunnella.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Klikkaa laajentaaksesi...

https://www.aamulehti.fi/mielipitee...n-ongelmiin-lupauksista-huolimatta-201065472/
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top