Jäljet voisivat viitata siihen, että auto on kovassa nopeudessa lähtenyt heittelehtimään ja korjausyrityksen myötä lähtenyt nelipyöräluisussa vastasuuntaan.
Perä irti käännyttäessä oikealle mutkaan ja ylikorjauksen myötä raju heitto vasempaan täydessä luisusssa. Etuvetoinen auto, kova nopeus ja kierroksia koneessa, niin pienikin kaasun keventäminen aiheuttaa moottorilla jarruttamisen, paino siirtyy eteen ja perä irtoaa rajusti. Rata/kilpa-autoilua aikoinaan harrastaneena voin sanoa, että rata-ajoonkin tehdyt, etuvetoiset vehkeet ovat limiitillä erityisen herkkiä tuolle varsinkin sateella, ylipainoisesta panssaripakusta puhumattakaan, jossa painopiste on vielä korkealla tiestä. Tuttu ilmiö varmasti jokaiselle autoilijalle talvikeleillä.
Autossa ei ole yksinkertaisesti ominaisuudet riittäneet ohittamiseen suhteellisen tiukassa kaarteessa 160kmh vauhdissa, ei suurta virhettä ole tarvinnut kuljettajalta kun hänestä tuli matkustaja. Pieni pomppu/heitto vielä jos ollut tiessä, niin ote asvalttiin katoaa samantien.