Uutisia Saksasta

Merkel ollut myös propagandasihteerinä?:
Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti maanantaina 29. lokakuuta luopuvansa kristillisdemokraattisen CDU:n puheenjohtajuudesta joulukuun puoluekokouksessa. Merkel ehti johtaa puoluettaan poikkeuksellisen pitkään – vuodesta 2000.

Merkel on kasvanut entisessä Itä-Saksassa, mikä on herättänyt kiinnostusta koko hänen poliittisen uransa ajan. Vuonna 2013 toimittaja historioitsija Ralf Georg Reuth ja toimittaja Günther Lachmann julkaisivat kohua heärttäneen kirjan, jossa he kertoivat Merkelin toimineen nuoruudessaan kommunistisen nuorisojärjestön Freie Deutsche Jugendin propagandasihteerinä.

Merkel itse on kertonut työskennelleensä lähinnä kulttuuriasioiden parissa, mutta Reuthin ja Lachmannin mukaan hänen tehtävänään oli opiskelijoiden marxilainen aivopesu.

Suomen Kuvalehti tutustui Reuthin ja Lachmannin kirjaan sekä Merkelin nuoruuteen elokuussa 2013. Julkaisemme toimittaja Teppo Tiilikaisen kirjoittaman tekstin kokonaisuudessaan uudelleen. Juttu on ilmestynyt ensi kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 31/2013.


SAKSAN liittokansleri Angela Merkelin menneisyys on kiehtonut saksalaisia koko hänen poliitikkouransa ajan. Kuinka itäsaksalaisen papin kiltistä tyttärestä kasvoi Euroopan mahtavimman valtion johtaja ja koko maailman vaikutusvaltaisin nainen?

Merkel on ollut Saksan kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n puheenjohtaja jo 13 vuotta eikä hänen asemaansa uhkaa kukaan. Myös se on hämmästyttävää.

Kristillisdemokraattien arvomaalima liittyy Saksassa vahvasti perheeseen ja katoliseen kirkkoon, mutta Merkel on kertaalleen eronnut lapseton nainen ja protestantti. Sitä paitsi suuri osa hänen hänen itäsaksalaisesta sukupolvestaan jäi pahasti Saksan yhdistymisen jalkoihin ja äänestää edelleen laitavasemmistoa.

Merkelistä on kirjoitettu useita elämäkertoja, joista uusin keskittyy hänen elämäänsä DDR:ssä ennen Saksojen yhdistymistä.

Historioitsija Ralf Georg Reuthin ja toimittaja Günther Lachmannintoukokuussa julkaisema Das erste Leben der Angela M. (Angela M:n ensimmäinen elämä) kertoo tarinan lahjakkaasta itäsaksalaisesta naisesta, joka yrittää parhaansa mukaan sopeutua kommunistiseen järjestelmään.

Kirja on nostattanut Saksassa melkoisen kohun, sillä Reuth ja Lachmann väittävät, että Merkel suhtautui kommunismiin huomattavasti suopeammin kuin tähän asti on annettu ymmärtää.

Kirjan mukaan Merkel ei ollut Itä-Saksassa ulkopuolinen tarkkailija, kuten hän on antanut ymmärtää, vaan uudistusmielinen kommunisti, joka uskoi loppuun asti, että DDR voitaisiin uudistaa ja säilyttää itsenäisenä sosialistisena valtiona.



TIEDOTUSVÄLINEET ovat kiinnittäneet huomionsa kirjan kohtaan, jossa kerrotaan, että Merkel toimi yliopistovuosinaan kommunistisen nuorisojärjestön Freie Deutsche Jugendin eli FDJ:n agitaatiosta ja propagandasta vastaavana sihteerinä.

Merkel on itse sanonut olleensa kulttuurisihteeri, jonka tehtävänä oli hankkia teatterilippuja ja järjestää kirjallisuusiltoja.

Reuth ja Lachmann ovat kuitenkin haastatelleet hänen entisiä työtovereitaan, muun muassa matemaatikko Günter Waltheria ja kristillisdemokraattista poliitikkoa Günther Krausea, joiden mukaan Merkel oli propagandasihteerinä vastuussa opiskelijoiden marxilaisesta aivopesusta.

”Hän ei propagoinut kristillisdemokraattien idealistista maailmankatsomusta vaan marxismi-leninismiä”, Krause toteaa kirjassa. ”Se oli hänen tehtävänsä, eikä se ollut mitään kulttuurityötä.”

Krause tuntee Merkelin hyvin. He työskentelivät yhdessä DDR:n viimeisessä hallituksessa ja myöhemmin liittokansleri Helmut Kohlin hallituksessa. Hänen paljastuksissaan ei ole kuitenkaan mitään uutta, hän kertoi samat asiat jo Evelyn Rollin kirjoittamassa Merkel-elämäkerrassa vuonna 2001.

Reuthin ja Lachmannin kirja ei sisällä muutenkaan suuria skandaaleja, vaikka tekijät ovat niitä selvästikin hakeneet.

Merkel vietti varsin normaalin lapsuuden ja nuoruuden. Hän kokeili tupakanpolttoa, kävi rock-konserteissa ja osallistui juhliin, joissa juotiin kirsikkaviskiä. Hän on kuitenkin kertonut nuoruudenseikkailuistaan jo aikaisemmin.

Kirjalla on kuitenkin arvonsa.

Se kuvaa DDR:n oppositioliikkeen syntymää evankelisen kirkon suojissa ja kirjaa yksityiskohtaisesti tapahtumia, jotka johtivat Berliinin muurin murtumiseen ja lopulta koko kommunistisen järjestelmän romahdukseen.

Angela kulki länsivaatteissa, joita sukulaiset lähettivät Hampurista.​
ANGELA MERKEL (os. Kasner) syntyi heinäkuussa 1954 Hampurissa luterilaisen pastorin Horst Kasnerin ja kieltenopettaja Herlind Kasnerin perheeseen.

Saksan kahtiajako oli vahvistettu viisi vuotta aiemmin, mutta Berliinin muuria ei ollut vielä pystytetty, kun Kasnerit päättivät muuttaa muutaman viikon ikäisen tyttärensä kanssa sosialistiseen Itä-Saksaan.

Päätös tuntuu yllättävältä ja oudolta. Muuttovirta kävi tuohon aikaan päinvastaiseen suuntaan: itäsaksalaiset pakenivat 30 000–40 000 ihmisen kuukausivauhtia Länsi-Saksaan.

Selitykseksi on tarjottu Horst Kasnerin uskoa sosialismiin ja sitä, että hän kaipasi takaisin entiselle kotiseudulleen, joka oli jäänyt rautaesiripun taakse. Sitä paitsi Hampurin tuolloinen piispa Hans-Otto Wölber rohkaisi häntä lähtemään, koska Itä-Saksan seurakunnissa oli liian vähän pappeja.

Horst Kasner päätyi papiksi Templinin pikkukaupunkiin, joka sijaitsee 80 kilometriä Berliinistä pohjoiseen. Perhettä vierastettiin paikkakunnalla, koska Horst oli lännestä tullut uskovainen ja Herlind syntyjään puolalainen.

Angela kulki länsivaatteissa, joita sukulaiset lähettivät Hampurista. Hän oli luokkansa priimus ja liittyi pioneereihin, kommunistiseen lapsijärjestöön, vaikka se ei olisi ollut Reuthin ja Lachmannin mukaan välttämätöntä vielä siihen aikaan.

Merkel on kuvannut lapsuuttaan onnelliseksi. Hän on kertonut haastatteluissa vaellelleensa metsissä, keräilleensä sieniä ja mustikoita ja käyneensä muiden lasten kanssa uimassa.

Myöhemmin Merkel liittyi kommunistiseen nuorisoliittoon Freie Deutsche Jugendiin, joka palkitsi hänet 16-vuotiaana esimerkillisestä toiminnasta hopeisella Lessing-mitalilla.

Merkel on kertonut, että hänen isänsä sopeutui pakon edessä DDR:n kommunistiseen järjestelmään.

Reuth ja Lachmann ovat toista mieltä, heidän mukaansa haastattelut ja dokumentit osoittavat, että ”Templinin punainen pappi” uskoi sosialismiin ja teki läheistä yhteistyötä Itä-Saksan kommunistisen valtapuolueen SED:n kanssa. Samaan aikaan hän toi kuitenkin lännestä kiellettyä kirjallisuutta, sillä hän sai edelleen vierailla sukulaistensa luona Hampurissa.



ANGELA MERKEL sai erinomaisen ylioppilastodistuksen ja pääsi opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa Leipzigin yliopistoon. Se oli saavutus, sillä papin tytärtä ei suosittu opiskelijavalinnoissa ateistisessa kommunistivaltiossa.

Leipzigissa Merkel alkoi seurustella opiskelutoverinsa Ulrich Merkelin kanssa.

He menivät naimisiin 1977, mutta erosivat jo kolmen vuoden kuluttua. Merkelille avioliitto oli pettymys.

”Me menimme naimisiin koska kaikki muutkin menivät”, hän on sanonut. ”Se kuulostaa järjettömältä, mutta en suhtautunut avioliittoon alun alkaenkaan riittävän vakavasti.”

Merkel on säilyttänyt avioliiton kautta saamansa sukunimen, vaikka hän solmi 1998 uuden avioliiton pitkäaikaisen elämänkumppaninsa professori Joachim Sauerin kanssa.

Merkel työskenteli yli kymmenen vuotta tutkijana DDR:n tiedeakatemiassa Itä-Berliinissä ja väitteli tohtoriksi kvanttikemiasta.

Tiedeakatemiassa opiskeltiin pakollisena aineena myös marxismi-leninismiä ja hän kirjoitti aiheesta 50-sivuisen tutkielman: ”Mitä on sosialistinen elämäntapa”. Tutkielma on sittemmin kadonnut arkistoista.

Merkel eli opiskeluvuosinaan varsin normaalia itäsaksalaista elämää, vaatimatonta mutta turvallista. Hän kävi ensimmäisen kerran Länsi-Saksassa vasta 32-vuotiaana serkkunsa häissä.

Myös Merkelin varsinainen opiskelu esitetään epäilyttävässä valossa.​
REUTH ja Lachmann kuvaavat Merkelin salaperäiseksi ihmiseksi, joka ei paljasta todellisia ajatuksiaan tai tunteitaan. Samalla he antavat ymmärtää, että suuri osa liittokanslerin virallisesta elämäntarinasta on valhetta.

Monet heidän todisteistaan tuntuvat kuitenkin tarkoitushakuisilta.

Reuth ja Lachmann väittävät, että Merkel oli erittäin sitoutunut kommunistivaltion yhteiskuntapolitiikkaan, koska hän kuului pioneerien ja FDJ:n lisäksi kommunistijohtoiseen ammattiliittoon FDGB:hen ja Neuvostoliiton ystävyysseuraan. Mutta niin kuuluivat siihen aikaan muutkin itäsaksalaiset. Sitä paitsi Merkel ei ollut missään vaiheessa kommunistipuolueen jäsen.

Kirja todistelee Merkelin kommunistimyönteisyyttä myös kiinnostuksella Venäjän kieleen. Kaikki opiskelivat DDR:ssä pakkovenäjää, mutta Reuth ja Lachmann korostavat, että hän luki sitä innokkaasti ja harjoitti kielitaitoaan juttelemalla läheiseen tukikohtaan sijoitettujen neuvostosotilaiden kanssa.

Merkel palkittiin myös kieliopinnoistaan – hän pääsi 1970 ”ystävyyden junalla” lomamatkalle Moskovaan. Matkan aikana hän vieraili myös georgialaisessa Gorin kaupungissa. Sekin on kirjoittajien mielestä epäilyttävää, sillä Gori on Josif Stalinin synnyinkaupunki.

Myös Merkelin varsinainen opiskelu esitetään epäilyttävässä valossa.

Fysiikka ja kemia ovat poliittisesti harmittomia aineita, mutta Reuth ja Lachmann antavat ymmärtää, että luonnontieteilijät olivat kommunistisessa Itä-Saksassa ”työväenluokan aatelia”, jonka tehtävänä oli taistella edistyksen eturintamassa.



TOSIASIASSA Merkel kiinnostui politiikasta vasta 1980-luvun lopulla neuvostojohtaja Mihail Gorbatšovin uudistusten innostamana.

DDR:n vanhoillinen johto ei arvostanut Gorbatšovin ajatuksia ja niitä sensuroitiin maan tiedotusvälineissä. Merkel pysyi tilanteen tasalla lukemalla Pravdaa ja muita neuvostojulkaisuja.

Syksyllä 1989 Merkel osallistui miljoonien itäsaksalaisten tavoin mielenosoituksiin kommunistihallintoa vastaan. Hän liittyi konservatiiviseen ja kristillistaustaiseen oppositioliikkeeseen Demokraattiseen avaukseen, jonka perustaja Wolfgang Schnur oli perhetuttu.

Merkel matkusti noihin aikoihin vanhempiensa luo Templiniin. Hän keskusteli poliittisesta tilanteesta isänsä ja veljensä kanssa, jotka olivat myös kääntyneet opposition kannalle.

Yksi tuttavista muistelee Merkelin sanoneen tuolloin, että DDR:n uudistuksille ei pitäisi ottaa mallia Länsi-Saksasta. Kukaan muukaan keskusteluun osallistuneista ei kannattanut Saksojen yhdistymistä.

Reuth ja Lachmann kertovat asiasta ikään kuin siinä olisi jotakin erikoista.

Tosiasiassa koko oppositioliike halusi tuolloin demokratisoida DDR:n, mutta säilyttää maan itsenäisenä. Puheet Saksojen yhdistymisestä tulivat mukaan vasta myöhemmin, kun Leipzigin ja Dresdenin työläiset liittyivät opposition ja kulttuuriväen järjestämiin mielenosoituksiin.

Kirjan mukaan Angela Merkel uskoi vielä Berliinin muurin murtumisen jälkeenkin demokraattiseen sosialismiin, niin sanottuun kolmanteen tiehen.

Hän kirjoitti marraskuussa leipzigilaisen ystävättärensä kanssa avoimen kirjeen itäsaksalaiselle kirjailijalle Christa Wolfille, tunnetulle vasemmistoälykölle, joka kuului demokratialiikkeen kärkinimiin. He kaipasivat Wolfilta ”kelvollisita ja ymmärrettävää tulevaisuudenvisiota” demokraattisen sosialismin mahdollisuuksista, mutta jäivät ilman vastausta.



ANGELA MERKEL oli 35-vuotias, kun Berliinin muuri murtui 11. marraskuuta 1989.

Hänellä oli illalla jokaviikkoinen saunavuoro, mutta kuultuaan uutisen Berliinin rajanylityspaikkkojen avautumisesta hän päätti lähteä Länsi-Berliiniin, missä kymmenettuhannet itäsaksalaiset juhlivat vapautumistaan.

Tuntematon länsiberliiniläinen perhe kutsui hänet illalla kotiinsa syömään ja halusi viedä hänet vielä kaupungin pääostoskadulle Kurfürstendammille. Merkel palasi kuitenkin mieluummin kotiin, koska hänellä oli aamulla varhainen herätys.

Merkelin ura politiikassa alkoi DDR:n viimeisen hallituksen lehdistösihteerinä maaliskuussa 1990. Historialliset tapahtumat etenivät sen jälkeen omalla painollaan.

Demokraattinen avaus liittyi Helmut Kohlin johtamaan kristillisdemokraattiseen puolueeseen CDU:hun, Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990, ja Merkel valittiin Saksan liittopäiville itäisen Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion edustajana.

Tuolloin hän oli jo tehnyt selkeän pesäeron demokraattiseen sosialismiin isänsä ja veljensä pettymykseksi.

Tie huipulle aukesi, kun liittokansleri Kohl nosti hänet yllättäen hallitukseensa nuoriso- ja perheasiain ministeriksi.

Merkel oli täysin kokematon poliitikko, eikä Kohl tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Hän tarvitsi kuitenkin rinnalleen itäsaksalaisen naisen osoittaakseen, että Saksat yhdistyivät tasavertaiselta pohjalta.

Hallituksessa Kohl otti Merkelin suojatikseen ja kutsui häntä alentuvasti ”tyttösekseen”.

Demokraattisen avauksen johtaja Wolfgang Schnur ja DDR:n viimeinen pääministeri Lothar de Maizière tasoittivat Merkelin tien politiikkaan. Molemmat paljastuivat myöhemmin Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin urkkijoiksi.

Myös Merkel joutui opiskeluvuosinaan tekemisiin Stasin kanssa. Reuth ja Lachmann antavat hänelle tässä kohdassa kuitenkin puhtaat paperit: hän torjui isänsä tavoin Stasin värväysyritykset.

Reuth ja Lachmann ovat löytäneet arkistoista Merkeliä koskevan raportin, jossa arvioidaan, että hänellä ”oli vahva suhde” DDR:n valtioon ja otaksutaan, että hänellä oli myös kirkollisia tehtäviä.

Raportissa kerrotaan myös Merkelin ja hänen tulevan miehensä, kemisti Joachim Sauerin suhteesta. Sen oli laatinut DDR:n tiedeakatemiassa työskennellyt Frank Schneider, joka toimi Stasin urkkijana salanimellä Bachmann.

Merkel oli noihin aikoihin kiinnostunut 1980-luvulla voimistuneesta rauhanliikkeestä ja Puolan Solidaarisuus-ammattiliitosta.

Stasin papereista löytyy Schneiderin kuvaus Puolan-matkalla elokuussa 1981 sattuneesta välikohtauksesta. Paluumatkalla DDR:n tulli tarkasti Merkelin taskut ja löysi sieltä Solidaarisuusliikkeen merkin, lehden ja kaksi Solidaarisuuden muistomerkiltä otettua valokuvaa.

Merkel kertoi tullimiehille, että puolalaiset isännät olivat vieneet hänet muistomerkille. Hän sanoi ottaneensa lahjat vastaan kohteliaisuussyistä.

Merkel suojelee tarkasti yksityisyyttään ja esiintyy vain harvoin julkisuudessa yhdessä miehensä kanssa.​
VUODEN 1994 vaalien jälkeen Merkel nostettiin astetta vaativampaan tehtävään ympäristöministeriksi.

Pian sen jälkeen Kohlin suosio alkoi laskea. Saksojen yhdistymisen kustannukset kohosivat oletettua korkeammiksi, talouskasvu hiipui, työttömyys kasvoi, ja liittokanslerin itäsaksalaisille antamat lupaukset osoittautuivat katteettomiksi.

Kristillisdemokraattien ote vallasta kirposi vuoden 1998 vaaleissa.

Merkel valittiin CDU:n puoluesihteeriksi, ja Kohl joutui eroamaan puolueen johdosta, kun kävi ilmi, että hän oli ottanut vuosikausia vastaan lahjoituksia salaisille tileille. Merkel joudutti ratkaisua arvostelemalla Kohlia arvovaltaiseen Frankfurter Allgemeine Zeitungiin kirjoittamassaan artikkelissa.

Merkel selviytyi vaalirahaskandaalista kuivin jaloin, ja hänet nostettiin vuonna 2000 CDU:n puheenjohtajaksi. Hänen tärkein tehtävänsä oli palauttaa puolueen maine ja nostaa se uudelleen valtaan.

Se onnistui vuoden 2005 vaaleissa, jolloin Merkelistä tuli Saksan ensimmäinen naispuolinen liittokansleri.

Merkelin kahdeksanvuotista valtakautta voi pitää menestyksenä. Saksan talous on vahvassa vedossa ja hänestä on tullut koko Euroopan tärkein poliitikko. Amerikkalainen talouslehti Forbes arvioi hänet viime vuonna koko maailman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman jälkeen.

Merkel jatkaa todennäköisesti liittokanslerina myös ensi syyskuun liittopäivävaalien jälkeen. Kristillisdemokraatit ovat maan suurin puolue, ja mielipidemittausten mukaan 70 prosenttia saksalaisista on tyytyväisiä liittokansleriinsa.

Merkel jatkaa toistaiseksi myös kristillisdemokraattisen puolueen johdossa. Hänellä ei ole itsestään selvää seuraajaa, sillä hän on raivannut vuosien mittaan tieltään kaikki haastajansa.

Ulkomailla Merkel herättää voimakkaita ristiriitoja.

Eteläeurooppalaisille Merkel on ykkösinhokki, jota syytetään liiallisesta vyönkiristyksestä ja saksalaispankkien pelastamisesta kriisimaiden kansalaisten kustannuksella. Mutta monet muutkin väittävät, että Merkel on pitkittänyt eurokriisiä epäröinnillään ja kotiin päin vetämisellään. Myös Merkelin radikaali energiauudistus hämmentää muita EU-maita.

ANGELA MERKELIÄ ei tunneta kovin hyvin ulkomailla, mutta ei myöskään Saksassa. Hän suojelee tarkasti yksityisyyttään ja esiintyy vain harvoin julkisuudessa yhdessä miehensä Joachim Sauerin kanssa.

Reuth ja Lachmann olisivat halunneet haastatella Merkeliä kirjaansa varten, mutta hän kieltäytyi. He ovat haastatelleet lukemattomia ihmisiä ja penkoneet arkistoja, mutta he eivät ole löytäneet paljoakaan uutta.

Silti he vihjailevat alusta loppuun, ettei Merkelin DDR:n vuosista ole kerrottu kaikkea.

Oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit ovat vaatineet kirjan aiheuttaman kohun vuoksi Merkeliltä selvitystä menneisyydestään.

PD sanoutui kuitenkin irti puolueen sisäpiiriin kuuluvan kirjailija Günter Grassinarviosta, jonka mukaan Merkel oli ”FDJ:n toimitsija”. Grassin mielestä Merkel oppi DDR:n nuorisoliitossa opportunistiksi, mikä on mahdollistanut hänen nousunsa valtaan.

Myös kristillisdemokraatit ovat arvostelleet Grassin puheita. Heidän mukaansa hänen kannattaisi keskittyä enemmän omaan menneisyyteensä natsi-Saksan SS-joukoissa.

Entinen itäsaksalainen oppositioaktivisti, nykyisin vihreitä edustava poliitikko Werner Schulz arvelee, että Reuth ja Lachmann tulkitsevat Merkelin nuoruusvuosia väärin, koska he eivät länsisaksalaisina ymmärrä DDR:ää.

Hänen mielestään myös Merkelin salaperäisyys johtuu DDR:n olosuhteista, jotka pakottivat ihmiset harkitsemaan puheitaan vieraiden seurassa.

Merkelin aikaisemmat elämänkerrat julkaisseet Jacqueline Boysen ja Evelyn Rollpuolustavat liittokansleria Reuthin ja Lachmannin syytöksiltä. Heidän mukaansa Merkel eli samalla tavoin kuin suurin osa itäsaksalaisista ja joutui tasapainoilemaan jatkuvasti oman tahtonsa ja sopeutumisen välillä.

”Merkel oli skeptikko ja länsimielinen”, Roll toteaa Die Zeit -viikkolehdessä.

”Mutta hän sopeutui, kuten niin monet, joilla kävi niin huono tuuri, että he joutuivat kasvamaan idässä.”

Reuth ja Lachmann syyttävät kohusta tiedotusvälineitä. Heidän mukaansa ne ovat tarttuneet laajasta kirjassa vain yhteen kohtaan, ”banaaliin kysymykseen siitä, oliko Angela Merkel aikoinaan agitaatio- ja propagandasihteeri, vai ei”.

Merkel on itse suhtautunut kohuun rauhallisesti. Hän vastaili kirjan ilmestymisen jälkeen sitä koskeviin kysymyksiin berliiniläisessä elokuvateatterissa, jonka nostalgianäytöksessä esitettiin hänen itäsaksalaista suosikkielokuvaansa 1970-luvulta.

”En ole salannut mitään”, Merkel vakuutti. ”Voin vain luottaa muistiini. Jos jokin asia on ollut kuitenkin eri lailla, voin elää sen kanssa.”
Klikkaa laajentaaksesi...
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ul...fDf2ftHU6PePO_fwHJq9bxcqZw8EO0zFyo4eAkyPhmHxE
 
 
Kahdeksan miehen epäillään joukkoraiskanneen 18-vuotiaan naisen diskoillan päätteeksi Freiburgissa. Seitsemän raiskausepäillyistä on syyrialaisia ja yksi saksalainen. Bild-lehden mukaan tekijöitä on saattanut olla jopa 15.
....
Ulkona mies oli vienyt naisen pusikkoon ja raiskannut hänet.Tämän jälkeen mies oli hakenut diskossa olevat kaverinsa jatkamaan väkivaltaa. Nainen ei kertomansa mukaan kyennyt puolustautumaan millään tavoin.
....
Freiburgin kaupungin naisten edustaja Simone Thomas muistutti naisiin kohdistuvan väkivallan olevan maailmanlaajuinen ongelma eikä vain Freiburgin.

– Naisiin kohdistuvassa väkivallassa ei ole kyse pakolais-vaan miesongelmasta. Tekijöiden joukossa on toki myös pakolaisia, jotka tulevat patriarkaalisista yhteiskunnista ja joilla on erilainen naiskuva.

– Näiden miesten pitää oppia, että naiset ovat tasavertaisessa yhteiskunnassa yhtä arvokkaita kuin miehet ja että he ansaitsevat kunnioitusta miesten tavoin.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a...Qlcag039Nq-j0AzSfEVcqqVSJs0hxQ2xJZ1GTsmXDNRHQ
 
hansai kirjoitti:
Kahdeksan miehen epäillään joukkoraiskanneen 18-vuotiaan naisen diskoillan päätteeksi Freiburgissa. Seitsemän raiskausepäillyistä on syyrialaisia ja yksi saksalainen. Bild-lehden mukaan tekijöitä on saattanut olla jopa 15.
....
Ulkona mies oli vienyt naisen pusikkoon ja raiskannut hänet.Tämän jälkeen mies oli hakenut diskossa olevat kaverinsa jatkamaan väkivaltaa. Nainen ei kertomansa mukaan kyennyt puolustautumaan millään tavoin.
....
Freiburgin kaupungin naisten edustaja Simone Thomas muistutti naisiin kohdistuvan väkivallan olevan maailmanlaajuinen ongelma eikä vain Freiburgin.

– Naisiin kohdistuvassa väkivallassa ei ole kyse pakolais-vaan miesongelmasta. Tekijöiden joukossa on toki myös pakolaisia, jotka tulevat patriarkaalisista yhteiskunnista ja joilla on erilainen naiskuva.

– Näiden miesten pitää oppia, että naiset ovat tasavertaisessa yhteiskunnassa yhtä arvokkaita kuin miehet ja että he ansaitsevat kunnioitusta miesten tavoin.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a...Qlcag039Nq-j0AzSfEVcqqVSJs0hxQ2xJZ1GTsmXDNRHQ
Klikkaa laajentaaksesi...
Asiasta pitäisi varmaan keskustella ankarasti...:cautious:
 
nöksy kirjoitti:
Tulee mielenkiintoisia aikoja jos Saksan arvopohja murenee ja muovautuu uudelleen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ojasta allikkoon. Saksa heikkenee sisäisesti ja se on Suomelle ikävää. Mistä tiedämme millainen "kaasuputkiukko" siellä on 10 vuoden kuluttua kanslerina.

Toki Saksan "arvopohjan" muuttuminen on siinä mielessä Suomen onni että syksyn 2015 tyyppiset tapahtumat ja maahantulijoiden kanssa pelehtimiset eivät tule enää niin helposti onnistumaan.

Missä meni vikaan kun EU ei kyennyt olemaan vahva rajojensa kanssa. Sillä sotkettiin Eurooppa.

Sanovat että Trump sotkee maailmaa. Minä sanon että Merkel sotki Euroopan.
Mutta olisiko Brexitiä ja Trumpiakaan presidenttinä, ilman Merkeliä.
 
Viimeksi muokattu:
 
Saksassa on keskusteltu parin vuoden ajan myös siitä, missä määrin antisemitististen tekojen lisääntyminen johtuu Lähi-idästä tulleista maahanmuuttajista.

Mediassa huomiota on saanut etenkin välikohtaus, jossa arabiaa puhunut nuori mies löi kahta kipaa pitänyttä miestä keskellä Berliiniä. Saksan hallitus kiirehti tuomitsemaan teon jyrkästi.

Kesän lopulla Lontoon yliopiston yhteydessä toimiva Pears-instituutti julkaisi yhdessä saksalaisen EVZ-säätiön kanssa tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun), jossa selvitettiin antisemitistisiä asenteita viidessä Länsi-Euroopan maassa: Belgiassa, Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.

Tutkimuksen mukaan Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien joukossa on sekä juutalaisvastaisesti asennoituneita että demokratiaa ja eri vähemmistöjen yhteiseloa arvostavia ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että uudet maahantulijat olisivat lisänneet antisemitismiä yhteiskunnan tasolla.

Saksan rikospoliisin mukaan antisemitististen rikosten taustalla(siirryt toiseen palveluun)ovat 94 prosentissa tapauksista äärioikeistoon kuuluvat tekijät.

13-3-10496271.jpg


Myös muissa Länsi-Euroopan maissa on tilastoitu aiempaa enemmän antisemitistisiä välikohtauksia viimeisen parin vuoden aikana.AOP
Leipzigin yliopiston tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun)selvitettiin saksalaisten asenteita maahanmuuttajia ja juutalaisia kohtaan. Tutkijoiden mukaan kymmenen prosenttia saksalaisista on avoimen juutalaisvastaisia, ja 10–50 prosenttia vastasi myönteisesti antisemitistisiin väitteisiin, kun tutkijat esittivät lisäkysymyksiä osallistujille.

Antisemitistiset asenteet selittyvätkin myös muulla kuin henkilöiden uskonnolla tai maahanmuuttotaustalla. Ne liittyvät läntisessä maailmassa tapahtuviin sosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin.

Maahanmuuttajat muslimimaista eivät ole suurin ongelma, sanoo oman näkemyksensä Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg.

– Kantaväestössä on ollut antisemitismiä aina. Mikä ennen pysyi oman perheen tai ystävien keskuudessa, on nyt muukalaisvihamielisen ja rasistisen puolueen avulla muuttunut hyväksyttävämmäksi, Königsberg arvioi.

Samaa mieltä on Florian Eisheuer, joka työskentelee rasismia ja antisemitismia vastustavassa Amadeu Antonio -säätiössä.

– Saksassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka kieltäytyvät muistelemasta vuoden 1938 tapahtumia ja tarkastelemasta kriittisesti historiaa, Eisheuer sanoo.

Elokuussa 2018 itäsaksalaisessa Chemnitzissä tuhannet ihmiset osallistuivat uusnatsien koolle kutsumaan marssiin sen jälkeen, kun kaksi maahanmuuttajaa oli puukottanut Saksan kansalaisen kuoliaaksi. Marssiin osallistuneet jahtasivat ulkomaalaistaustaisia ihmisiä Chemnitzin kaduilla ja kävivät toimittajien kimppuun.(siirryt toiseen palveluun)

Marssilla nähtiin 1930-luvulla käytössä olleita natsisymboleita kuten hakaristejä ja Saksan vanhoja punamustavalkoisia lippuja. Eisheuer arvostelee silti tapaa, jolla Chemnitzissä näkyviin tullut rasismi ja antisemitismi tulkittiin vain kaduilla marssineiden uusnatsien ideologiaksi.

– Meidän pitää muistaa, että kadulla oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan natsien kanssa, Florian Eisheuer sanoo.

https://yle.fi/uutiset/3-10496031?origin=rss
 
hansai kirjoitti:
Saksassa on keskusteltu parin vuoden ajan myös siitä, missä määrin antisemitististen tekojen lisääntyminen johtuu Lähi-idästä tulleista maahanmuuttajista.

Mediassa huomiota on saanut etenkin välikohtaus, jossa arabiaa puhunut nuori mies löi kahta kipaa pitänyttä miestä keskellä Berliiniä. Saksan hallitus kiirehti tuomitsemaan teon jyrkästi.

Kesän lopulla Lontoon yliopiston yhteydessä toimiva Pears-instituutti julkaisi yhdessä saksalaisen EVZ-säätiön kanssa tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun), jossa selvitettiin antisemitistisiä asenteita viidessä Länsi-Euroopan maassa: Belgiassa, Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.

Tutkimuksen mukaan Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien joukossa on sekä juutalaisvastaisesti asennoituneita että demokratiaa ja eri vähemmistöjen yhteiseloa arvostavia ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että uudet maahantulijat olisivat lisänneet antisemitismiä yhteiskunnan tasolla.

Saksan rikospoliisin mukaan antisemitististen rikosten taustalla(siirryt toiseen palveluun)ovat 94 prosentissa tapauksista äärioikeistoon kuuluvat tekijät.

13-3-10496271.jpg


Myös muissa Länsi-Euroopan maissa on tilastoitu aiempaa enemmän antisemitistisiä välikohtauksia viimeisen parin vuoden aikana.AOP
Leipzigin yliopiston tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun)selvitettiin saksalaisten asenteita maahanmuuttajia ja juutalaisia kohtaan. Tutkijoiden mukaan kymmenen prosenttia saksalaisista on avoimen juutalaisvastaisia, ja 10–50 prosenttia vastasi myönteisesti antisemitistisiin väitteisiin, kun tutkijat esittivät lisäkysymyksiä osallistujille.

Antisemitistiset asenteet selittyvätkin myös muulla kuin henkilöiden uskonnolla tai maahanmuuttotaustalla. Ne liittyvät läntisessä maailmassa tapahtuviin sosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin.

Maahanmuuttajat muslimimaista eivät ole suurin ongelma, sanoo oman näkemyksensä Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg.

– Kantaväestössä on ollut antisemitismiä aina. Mikä ennen pysyi oman perheen tai ystävien keskuudessa, on nyt muukalaisvihamielisen ja rasistisen puolueen avulla muuttunut hyväksyttävämmäksi, Königsberg arvioi.

Samaa mieltä on Florian Eisheuer, joka työskentelee rasismia ja antisemitismia vastustavassa Amadeu Antonio -säätiössä.

– Saksassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka kieltäytyvät muistelemasta vuoden 1938 tapahtumia ja tarkastelemasta kriittisesti historiaa, Eisheuer sanoo.

Elokuussa 2018 itäsaksalaisessa Chemnitzissä tuhannet ihmiset osallistuivat uusnatsien koolle kutsumaan marssiin sen jälkeen, kun kaksi maahanmuuttajaa oli puukottanut Saksan kansalaisen kuoliaaksi. Marssiin osallistuneet jahtasivat ulkomaalaistaustaisia ihmisiä Chemnitzin kaduilla ja kävivät toimittajien kimppuun.(siirryt toiseen palveluun)

Marssilla nähtiin 1930-luvulla käytössä olleita natsisymboleita kuten hakaristejä ja Saksan vanhoja punamustavalkoisia lippuja. Eisheuer arvostelee silti tapaa, jolla Chemnitzissä näkyviin tullut rasismi ja antisemitismi tulkittiin vain kaduilla marssineiden uusnatsien ideologiaksi.

– Meidän pitää muistaa, että kadulla oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan natsien kanssa, Florian Eisheuer sanoo.

https://yle.fi/uutiset/3-10496031?origin=rss
Klikkaa laajentaaksesi...
En tunne saksalaisia henk.kohtaisesti, mutta jotenkin epäilen tätä väitettyä saksalaisten yleistä juutalaisvastaisuutta suuresti.. Onko tämä taas suuren eurooppalaisen valkopesukoneen tuotoksia tämä tutkimus, jota YLE äänitorvenaan vielä toitottaa?
 
PSB 5500 kirjoitti:
En tunne saksalaisia henk.kohtaisesti, mutta jotenkin epäilen tätä väitettyä saksalaisten yleistä juutalaisvastaisuutta suuresti.. Onko tämä taas suuren eurooppalaisen valkopesukoneen tuotoksia tämä tutkimus, jota YLE äänitorvenaan vielä toitottaa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Paperisesta p.mediasta luin joku aika sitten artikkelin Chemnizin uusnatseista. Artikkelissa yli myös esimerkkitapauksien lista. .. lähes kaikki tapaukset lähi-idän islamistien tekemiä.
 
Viimeksi muokattu:
Tunnetun "anonyymin" pohdintaa..

Adele Kottarainen >"On aiheellista kysyä, onko asia näin yksinkertainen"<

No, ei ole. Miksi juutalaisten on taktisesti järjetöntä syyttää syyllisiä? Miksi heidän kannattaa valita toinen tie ja ohjata huomio toisaalle? Avasin tätä problematiikkaa Helsingin juutalaisenseurakunnan perspektiivistä pari vuotta sitten, kun seurakunnan häirintä nousi julkisuuteen.

>"Miksi esimerkiksi Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Nadbornik ei vastusta julkisuudessa muslimimaahanmuuttoa tai mainitse erityisesti islamilaisia uhkana? Siis vaikka muslimit tutkimusten selvästi suurimman uhan juutalaisille seurakunnille ja yksilöille.

Ihmettely osoittaa puutteellista medialukutaitoa.

Medialukutaitoon kuuluu miettiä mikä toiminnan perimmäinen tarkoitus on? Mitä sillä halutaan saavuttaa? On hyvä hallita ”Follow the money"-periaate.

Kysymykset tulee ottaa käyttöön aina, kun jonkun käyttäytyminen on näkemiesi faktojen vastainen tai ei vaikuta mielestäsi koherentilta.

Onko Nadbornik pöljä, kun ei vastusta muslimimaahanmuuttoa julkisuudessa?

Juutalaiset olivat toisen maailmansodan tapahtumien jälkeen pitkään uhriryhminen ehdoton ykkönen. Heidän uhristatuksen kannalta suuri ongelma on ollut indentiteettipolitiikan myötä julkisuuteen ilmestyneet kilvoittelevat uhriryhmät.

Kilpailun seurauksena juutalaisten uhristatus on romahtanut lähelle valkoisen heteromiehen tasoa, jonka tehtäväksi on jäänyt maksaa ilveilyn lasku ja pitää turpansa kiinni. Fiksuina juutalaiset pyrkivät välttämään tämän kohtalon.

Juutalaiset pyrkivät nousemaan uhrihierarkiassa ylöspäin suhteessa muihin uhriryhmiin. Sillä mitä korkeamman uhristatuksen ryhmä saa, sitä enemmän ryhmällä on mahdollisuus haalia etuja.

Ongelman rahankeräykseen onnistumiseen muodostaa heitä eniten sortava ryhmä muslimit, koska myös heidät lasketaan tänään uhriryhmäksi. Onnistumisen vaikeuskerroin lisääntyy, koska muslimit ovat tällä hetkellä uhriutumisen olympialaisissa korkeammalle kuin juutalaiset, eikä rankkaukseen voi nopealla aikataululla vaikuttaa.

Miksi muslimien korkeampi uhriranking on ongelma?

Uhriutumisen perussäännön mukaan korkeamman uhristatuksen omaava ei pysty sortamaan alemmalla hierarkiassa olevaa, koska korkeammalla oleva ryhmä on aina kaikkien muiden alemmalla hierarkiassa olevien uhriryhmien sorron uhri.

Taitavana strategikkona Nadbornik tietää tämän, jonka takia muslimimaahanmuuttoa ei voi arvostella.

Seurakunnan haluamat päätökset ovat myötämielisten poliitiikkojen ja virkamiesten takana ja poliitikot ovat ymmärrettävästi ensisijaisesti kiinnostuneet siitä miltä asiat näyttävät heidän kannaltaan.

Jos Nadbornik syyttelisi maahanmuuttua ja muslimeja esimerkiksi seurakunnan heikentyneestä turvallisuustilanteesta hän olisi samalla syyttänyt viimeaikoina harrastettua maahanmuuttopolitiikkaa ja siitä vastuussa olevia poliitikkoja. Poliitikon olisi mahdotonta tai vaikeaa antaa rahaa seurakunnalle moisen ryöpytyksen jälkeen, sillä hän antaessaan varoja myöntäisi harjoitetun politiikan aiheuttaneen ongelmia.

Samalla päättävä poliitikko altistaisi itsensä julkiseksi maalitaulusi. Hänestä voitaisiin helpolla leipoa islamofoobikkko, hänen uskoessa muslimien osuuteen asiassa.

Tämän tietäen, taitavana taktikkona, Nadbornik kääntää juutalaisia koskevat ongelmat äärioikeiston piikkiin, koska yleisen poliittisen liturgian mukaan 20 todellisuudesta irtaantunutta tarranliimaajaa ovat vihapuheen ohella maamme suurin ongelma. Ongelma, jota vastaan meidän on taisteltava kaikin olemassa olevin keinoin.

Tämän takia yksikään poliitikko lopulta tohdi olla antamatta rahaa seurakunnalle, koska antamattomuus osoittaisi poliikon olevan natsi, osapäivänatsi tai ainakin natsisympatiseeraaja.

Opimmeko tästä mitään? Emme."<
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Saksassa aloitettu puhdistukset? Tosin vähän toisesta päästä kuin viimeksi. Vai onko velivenäläinen sanonut Majurille, kerroppa tämmönen satu tai....
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/131c8f4e-58a9-428b-86da-2114db07de30_ul.shtml
200 eliittisotilaan joukko aikoi tappaa poliitikkoja ja turvapaikanhakijoita - Salainen uusnatsiryhmä toimi Saksan armeijan erikoisjoukoissa
article_clock.svg
Tänään klo 20:20
Saksan viranomaiset ovat paljastaneet 200 sotilaasta koostuneen salaisen armeijan, joka aikoi teurastaa siirtolaisia ja poliitikkoja.

Uusnatsisotilaat ovat Saksan liittovaltion armeijan erikoisjoukkojen KSK:n nykyisiä tai entisiä jäseniä.
93de039493109d3a2701e5b55f19c271b53aeac256e62e86f6ab4148a0c06f33.jpg

93de039493109d3a2701e5b55f19c271b53aeac256e62e86f6ab4148a0c06f33.jpg

Nyt paljastunut joukko toimi Saksan armeijan erikoisjoukoissa. (Kuvituskuva) EPA/AOP
Joukolla oli konkreettisia suunnitelmia niin kutsutulle Päivä X:lle, jolloin se käynnistäisi operaationsa. Se aikoi tappaa muun muassa vihreiden puheenjohtajan Claudia Rothin, ulkoministeri Heiko Maasin ja entisen liittopresidentin Joachim Gauckin.
Salaisesta eliittijoukosta kirjoittaneen saksalaisen Focus-lehden mukaan ryhmän tähtäimessä oli myös turvapaikanhakijaryhmien johtajia. Joukko oli suunnitellut houkuttelevansa uhrinsa autiolle paikalle, jossa heidät salamurhattaisiin.

Majuri murtui ja kertoi kaiken
Uusnatsisotilaista koostuva joukko suunnitteli käynnistävänsä Päivä X:n, kun laki ja järjestys olisi romahtanut Saksassa. Joukko piti tällaista kehitystä väistämättömänä.
Eliittijoukon suunnitelmat paljastuivat kuitenkin liittovaltion poliisin kuulusteluissa ilmavoimien majurin kanssa. Majuri kertoi kaiken poliisille.
Murhajuonien takana olevat henkilöt kuuluivat aiemmin vuonna 1996 perustettuun Uniter-nimiseen ryhmään. Ryhmän tarkoitus oli huolehtia Afrikassa ja Afganistanissa olleista sotilaista.
Uniter kiistää olleensa tietoinen joukon hankkeesta.
Saksan viranomaisten kerrotaan etsineen aseita, ammuksia, ruokaa ja polttoainetta Itävallan ja Sveitsin rajalla olevista harjoitusleireistä.
KATRIINA MÄKELÄ
[email protected]
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Onko sama tapaus?
https://de.m.wikipedia.org/wiki/Terrorermittlungen_gegen_Bundeswehrsoldaten_2017

Planten stopcase Franco A .: BKA has references to network within the Bundeswehr
09.11.2018 | 00:24
of FOCUS reporter Alexander Georg Rackow and FOCUS reporter Josef Hufelschulte

urn-newsml-dpa-com-20090101-171129-99-68868-large-4-3.jpg

dpa / Patrick Seegerlounge of the Jägerbataillons 291 of the Bundeswehr in Illkirch near Strasbourg: Here was the suspected terrorist Lieutenant Franco A. stationed.
In the investigation in the case of Franco A. the Federal Criminal Police Office (BKA) has apparently evidence of a larger conspiratorial network of radical prepapers, ie people preparing for a possible end of the world, within the Bundeswehr. This reports FOCUS and refers to investigation files of the BKA.

Thereafter, there should be numerous connections to an association for elite soldiers and members of the special forces command (KSK). According to eyewitnesses, in chat groups and at real meetings of preppers there were concrete plans for a so-called "Day X", "to spend unpopular politicians to a place of killing".
In addition, secret weapons depots and fuel storage have been created, writes FOCUS on.On a death list not found until today, the leader of the Left Party in the Bundestag, Dietmar Bartsch, should have been at the top. As part of the investigation last year, the house of a Rostock local politician and lawyer was searched.
Lieutenant colonel obstructed investigation
As FOCUS continues to write, the investigation of the BKA were apparently massively obstructed by a 42-year-old lieutenant colonel of the Military Shielding Service (MAD), against which the public prosecutor's office in Cologneunder the file number 539 Ds 297/18 at the District Court of Cologne has indicted. The man is said to have warned members of the KSK, who served as leaders of the survival scene, among other things, from searches.
Furthermore, there are apparently close connections between the survival fans and members of an association for elite soldiers with the name "Uniter eV", which collects mainly members of the special forces of the military and police. Thus, the chat groups were headed by several of the then main sergeants of the KSK. One of them is the current chairman of the association. At the same time, the man acted as interrogators as an "informant" of the MAD Uniter eV and presented "the only credible source of information on internal processes of the KSK" for military intelligence.
The specialized committees of the Bundestag had not been informed, said Marie-Agnes Strack-Zimmermann, defense spokeswoman for the FDP , the FOCUS. "This matter must be fully informed in Parliament," the politician demanded.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://m.focus.de/politik/deutschl...werk-innerhalb-der-bundeswehr_id_9877882.html
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top