Uutisia Saksasta

yle Ulkomaat 10.9.2012 klo 6:40 | päivitetty 10.9.2012 klo 6:43
Saksan armeijan asehankinnoille kovaa kritiikkiä

Saksan asevoimat on vuosien aikana hankkinut sadoilla miljoonilla euroilla aseita, joiden teho on tositilanteessa puutteellinen, sanoo maan valtiontalouden tarkastusvirasto.

Saksan valtiontalouden tarkastusvirasto Rechnungshof antaa maan omien asevoimien aseostoille ankaraa kritiikkiä, kertoo sanomalehti Der Spiegel. Lehden tietojen mukaan Saksan asevoimat Bundeswehr on ostanut sadoilla miljoonilla euroilla käsiaseita, joiden käyttövarmuus on epävarma.

Lehden tietojen mukaan Rechnungshofin salaisessa raportissa asevoimien sanotaan ostaneen vuosien ajan aseita ilman suunnitelmaa niiden käyttötarkoituksesta. Aseiden testaus on ollut puutteellista, eikä asevoimat ole ottanut huomioon aseita käyttävien sotilaiden valituksia.

Rahaa kehnoihin aseisiin on käytetty 210 miljoonaa euroa.

Raportissa mainitaan esimerkkinä asetehdas Heckler & Kochin valmistama rynnäkkökivääri G36, joita Bundeswehrillä on käytössä lähes 160 000. Aseen on todettu olevan niin epävarma, ettei kiivaskaan tulitus välttämättä vaikuta vihollisen toimintaan.

G36:n ammuksen läpäisykyky on heikko. Ammus on myös niin herkkä heikollekin tuulelle, että maaliin osuminen yli 200 metrin etäisyydeltä on hyvin vaikeaa, raportti siteeraa Afganistanissa saatuja käyttökokemuksia.

Asevoimien johto ei ole piitannut sotilaiden valituksista. Ainoa muutos käytäntöihin on tapahtunut koulutuksessa. Ampumaharjoituksissa käytetään nyt kaksi kertaa enemmän ammuksia kuin ennen.

Rechnungshof arvostelee myös Bundeswehrin pistoolihankointoja.

Puolustusministeriön edustaja kiistää syytöksen sanomalehti Zeitin haastattelussa. Ministeriön mukaan G36-rynnäkkökivääriä on kokeiltu vuosien ajan ja se on todettu luotettavaksi.
 
Kuulostaa hivenen oudoilta nuo kommentit. G36 on kuitenkin ollut yli 15 vuotta käytössä Saksassa ja on hyvinkin laajasti käytössä maailmalla eri asevoimissa ja poliisiyksiköissä. Samaten 5.56x45 on ollut käytössä jo 50 vuotta (johon väliin on mahtunut pari sotaakin), joten tuntuisi ihmeelliseltä jos se olisi niin huono kuin tuossa artikkelissa väitetään.
 
kai nyt tilkkarit (tilintarkastajat) tietävät aseista enemmän ja pystyvät arvioimaan niiden tehon taistelussa paremmin kuin jotkut sotilaat...
 
Tvälups: voiko olla joku selvä asetekniikkaan ja rakenteeseen liittyvä juttu, joka tekee ko. aseesta erityisen heiveröisen ym. oloissa?

Saksalaiset ovat perusteellista väkeä. He eivät välttämättä "hyväksy" samoja ismejä ja opinkappaleita kuin muut. Jos jenkille joku kelpaa niin saku saattaa sanoa, että nicht, tätä pitää parantaa, eikös vain.

Mielelläni lukisin tvälupsin käsityksen asiasta.
 
baikal kirjoitti:
Saksalaiset ovat perusteellista väkeä. He eivät välttämättä "hyväksy" samoja ismejä ja opinkappaleita kuin muut. Jos jenkille joku kelpaa niin saku saattaa sanoa, että nicht, tätä pitää parantaa, eikös vain.

Viidentoista vuoden jälkeen. No on perusteellista.

-----

Tuosta 5.56x45 heiveröisyydestä on väännetty eri puolilla. On myös väitetty että sen korkeampi nopeus kompensoi pienempää massaa tuulen suhteen + maalissa ja että pienempi rekyyli antaa tarkempaa tulta. Toisaalta on esitetty, ettei sillä ole tarvittavaa "stopping power" tehoa kun huumeissa oleva itsemurhapommimies juoksee kohti, joka taas tämän argumentin mukaan olisi 7,62 luodilla.

-----

Tvälupsin kannanotto olisi ihan ok.
 
Omat kokemukset (eivät hyvät) liittyvät ko. keksinnön G36C -versioon. Hyvin kuvaavaa, että H&K:n edustaja itse myönsi aseessa olevan liian lyhyen piipun. Hän suositteli K -mallia, mutta kun kaikki asiakkaat haluaa lyhyitä Commando-karbiineja niin myydään sitten sellaisia...

Ase on melko heiveröinen rakenteeltaan (verrokkina G3, AK, RK) ja mm. molemmillepuolille kääntyvä virityskahva katkeaa turhan helposti.
Lyhyt piippu aiheuttaa luodin vakavoituvisongelmia ja asettaa tähtäykselle ylimääräistä työtä = perustst-tähtäimellä osumat leviävät korkeussuunnassa.
ValmJ (rvl) tähtäinvalinta ITL MARS vei ongelmaa vielä syvemmälle nostamalla tähtäinlinjan sen 16,5cm piipun keskilinjalta...
Perusase G36 (pitkä piippu + optiikka) toimii, rakenneongelmat (kestävyys) tosin ovat mallin vaivana.
200m ja vastustaja ei tipahda = kaikki em. ongelmat yhteenniputettuna+taistelustressi ja näin. MG3 (7,62x51) on validi ase iästään huolimatta.
 
Tvälups kirjoitti:
Omat kokemukset (eivät hyvät) liittyvät ko. keksinnön G36C -versioon. Hyvin kuvaavaa, että H&K:n edustaja itse myönsi aseessa olevan liian lyhyen piipun. Hän suositteli K -mallia, mutta kun kaikki asiakkaat haluaa lyhyitä Commando-karbiineja niin myydään sitten sellaisia...

Ase on melko heiveröinen rakenteeltaan (verrokkina G3, AK, RK) ja mm. molemmillepuolille kääntyvä virityskahva katkeaa turhan helposti.
Lyhyt piippu aiheuttaa luodin vakavoituvisongelmia ja asettaa tähtäykselle ylimääräistä työtä = perustst-tähtäimellä osumat leviävät korkeussuunnassa.
ValmJ (rvl) tähtäinvalinta ITL MARS vei ongelmaa vielä syvemmälle nostamalla tähtäinlinjan sen 16,5cm piipun keskilinjalta...
Perusase G36 (pitkä piippu + optiikka) toimii, rakenneongelmat (kestävyys) tosin ovat mallin vaivana.
200m ja vastustaja ei tipahda = kaikki em. ongelmat yhteenniputettuna+taistelustressi ja näin. MG3 (7,62x51) on validi ase iästään huolimatta.

Tässähän se nippu asiaa tulikin, kutakuinkin oikein muistin nuo selkeät ongelmat. Tuo luodin vakavoituminen tai sen puute selittää helposti tunteen hehtaariammuntalaitteesta, kun matkaa pannaan maaliin.

Sanokaa vaan vanhan sanoneen: ottaen huomioon suojavarustuksen kehittymisen, tähtäinten mahdollistaman amettien kasvattamisen ja sen, että pelipaikoille tulevissa kahinoissa on mahdollista panna vain tekijämiehiä.....valinta on 7.62x51. On riittävästi potkua eikä tarvitse tuumia tekeekö kipeetä traumalevyn sisäpuolella. On tarkka kaliberi ja luotivalikoima on hirmuinen.

Miksi ihmeessä kirjoitin, että pelipaikat valtaa tekijämiehet? Lukekaa Puheloisen viimeisin puhe ja arvatkaa. Kuuden pisteen vihje: asevoimien ammattimaistaminen ja se eräs nelikirjaiminen lyhenne....hääääämöttäääääää....
 
Postauksia liittyen luotien läpäisyyn siirretty paremmin keskustelun sisältöä vastaavaan ketjuun:

Suojaliivi

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=569&page=3

Jatketaan täällä uutisilla saksasta.
 
yle Ulkomaat 18.9.2012 klo 18:04 | päivitetty 18.9.2012 klo 18:11
Sodanaikainen pommi runteli kaksi taloa Saksassa

Pommi oli pakko räjäyttää löytöpaikalla, sanovat asiantuntijat. Heidän mukaansa Saksan maaperässä on edelleen tuhansia toisen maailmansodan aikaisia pommeja, jotka ovat yhä suuremmaksi vaaraksi.

Räjähtäneen toisen maailmansodan aikaisen pommin aiheuttama kraatteri. Video

Läntisessä Saksassa Viersenissä on kaksi taloa saanut pahoja vaurioita sodanaikaisen lentopommin räjäytyksessä. Asiantuntijoiden mukaan vahinkoja ei voitu välttää, sillä pommin pikainen tuhoaminen oli välttämätöntä, koska sen sytytin oli todennäköisesti aktivoitunut rakennustyöläisten liikuteltua pommia.

Yhdysvaltain 250-kiloinen lentopommi löytyi rakennustöissä Viersenissä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Asiantuntijat totesivat, ettei pommin purkaminen saati siirtäminen onnistuisi, joten se päätettiin räjäyttää löytöpaikalla.

Ihmiset evakuoitiin puolen kilometrin säteeltä, ja vielä kilometrin päässä heitä kehotettiin pysymään sisätiloissa, kertovat Saksan tiedotusvälineet.

Pommi räjäytettiin myöhään maanantai-iltana. Räjähdys repi metrin syvyisen kraatterin katukäytävään, rikkoi paljon ikkunoita ja runteli myös kattoja. Kaksi lähirakennusta vahingoittui niin pahoin, että ne on purettava ainakin osittain.
Hampurissa purku onnistui

Yhtä suuri mutta vaarattomammaksi osoittautunut sodanaikainen pommi jäi maanantaina kaivinkoneen kauhaan Hampurissa. Asiantuntijat onnistuivat irrottamaan pommin sytyttimen.

Elokuussa Münchenin keskustassa niin ikään sodanaikainen pommi sai aikaan suurta vahinkoa.

Asiantuntijat varoittavat, että Saksan maaperässä piileksii edelleen tuhansia räjähtämättömiä pommeja, joista aika tekee yhä arvaamattomampia. Lentopommeja löytyy lähes viikoittain rakennustöissä.
 
Jaksan kummastella miksi saksalaiset räjäyttää nuo pommit? Vaihtoehtona kun on humautus, ilman räjähdyksen paine- ja sirpalevaikutuksia.

http://www.saabgroup.com/sm-eod?gclid=CITvl9_ewLICFQcvmAod9SoA3A
-näemmä Bundeswehr ei ole SM-EOD asiakas-/yhteistyökumppanilistalla... (NATO-ISAF taas on)

DDG toimii toisin: http://www.danishdemininggroup.dk/news/news/artikel/aircraft-bomb-destroyed-in-refugee-camp-in-south-sudan/

Jk. ehken pieni asia (raivauskyky), mutta osoittaa kuinka kuitenkin Suomessa ollaan kehityksen kärjessä mukana.
 
Tvälups kirjoitti:
Jaksan kummastella miksi saksalaiset räjäyttää nuo pommit? Vaihtoehtona kun on humautus, ilman räjähdyksen paine- ja sirpalevaikutuksia.

http://www.saabgroup.com/sm-eod?gclid=CITvl9_ewLICFQcvmAod9SoA3A
-näemmä Bundeswehr ei ole SM-EOD asiakas-/yhteistyökumppanilistalla... (NATO-ISAF taas on)

DDG toimii toisin: http://www.danishdemininggroup.dk/news/news/artikel/aircraft-bomb-destroyed-in-refugee-camp-in-south-sudan/

Jk. ehken pieni asia (raivauskyky), mutta osoittaa kuinka kuitenkin Suomessa ollaan kehityksen kärjessä mukana.

http://www.aamukampa.net/forum/viewtopic.php?f=47&t=1580

Tuon mukaan TNT ei välttämättä sovellu tuohon humauttamiseen. Mutta nyt pitää sanoa, että vaikka pioneerikoulutusta hieman sain lämärin tehtävien ohella, niin en muista "humauttamisesta" puhutun. Jossakin räjäytys koulutuksessa oli tuon ensimmäisen linkin kaltainen panos käytössä, joskin teimme sen filmirullapurkista ja kolikosta. Sillä ainakin rikoimme käsikranaatteja ilman että ne itse räjähtivät. Muut tavarat kuten miinat ja kranaatit sitten "raivattiin" tyyliin "kilo kylkeen". Tai olihan siinä sitten ne muutamat tykistön kranaatit, joiden kyljet ratkottiin halki katkaisupanoksella.
 
Aamukampaa en nyt pidä kaikkein parhaana tietolähteenä. TNT:n humautus onnistuu vallan hyvin. 2001 Pioneerikoulun kadettikurssin kanssa testailimme EOD-panoksia sekä muita raivausmenetelmiä erilaisiin kranaatteihin ja miinoihin. Yksikään humautus ei epäonnistunut ts ei tapahtunut detonaatiota vaikka sytyttimet/räjäyttimet olivat paikoillaan.

Vesikin toimii hyvin pommien vaarattomaksi teossa:
http://bjdefense.en.alibaba.com/product/392780648-200646465/water_Disruptor.html
http://articles.janes.com/articles/Janes-Explosive-Ordnance-Disposal/Water-Jet-Exploder-Disrupter-China.html
 
Last edited by a moderator:
Arvailuksi menee kun ei yksityiskohti tiedä, mutta koitetaan nyt kuitenkin.

Lentopommien kohdalla disruptorin käyttö (oli sitten panoksena vettä tai mitä muuta tahansa) pitäisi kohdistaa sytyttimeen. Ensisijainen pyrkimys kun on sytyttimen poistaminen/vaarattomaksi tekeminen. Itse pommin hajottamisesta ei ole mitään hyötyä niin kauan kuin sytytin on toimintakuntoinen. Hajoitettu pommi, jossa on toimintakykyinen sytytin on kohde, jota ei varmasti kukaan raivaaja mielellään lähde sörkkimään tai edes tarkastamaan kovin pian hajottamisen jälkeen. Mikäli sytytin on todettu herkistyneeksi on sitä jopa voitu yrittää tuhota jollain konstia kyseisessä tapauksessa. Tuhoaminen on epäonnistunut ja johtanut pommin räjähtämiseen, mihin on raivatessa aina varauduttava. Mahdollsita on myös, että pommi on ollut asennossa, jossa sytyttimeen ei ole päästy vaikuttamaan (esim sytytin maan sisässä ja mahdollisen herkistymisen vuoksi sitä ei voi kaivaa esiin).

Mitä taas tulee humautukseen, niin se on melko tarkkaa puuhaa ja noinkin isossa panoksessa usein onnistuminen on vain osittaista. Raivauspanoksen koko on valittava juuri oikein ja sijoitettava se sopivalle etäisyydelle kohteesta. Tehoa voidaan säädellä vielä asettamalla raivauspanoksen ja kohteen välille lisää esim metallilevyjä. Lähtökohtaisesti pitää tuntea humautettava kohde ja valita tarkoin osumakohta ja kuorenpaksuus siinä, jotta raivauspanoksen koko, etäisys ja mahdolliset lisälevyt voidaan määrittää. Saksa ei ole mukana SM EOD systeemin kehittämisessä, koska heillä oli jo ennen kyseisen järjestelmän kehittämisen alkamista omat panoksensa, joista suomalaisillakin on ollut käytössä ainakin HL-21.
Varsinaisessa humautusvaiheessa on onnistumisen kohdalla kyse paljonkin energiamääristä. Raivauspanoksen tehon on oltava riittävä, jota se läpäisee raivattavan kohteen kuoren, mutta ei kuintenkaan niin suuri, että se saa aikaan raivattavan kohteen r-aineen detonaation. Pyrkimyksenä on saavuttaa deflagraatio, joka on palamista nopeampi, mutta detonaatiota hitaampi reaktio. Deflagraaatiosta käytetään usein myös nimitystä humahdus. Deflagraation aikaansaaminen taas on humautus. Humautuksessa siis pyritään siirtämään pommiin sopiva määrä kineettistä energiaa, jotta sen kuori saadan rikki ja sopiva määrä lämpöenergiaa, että r-aine humahtaa, mutta ei detonoi (räjähdä). Jos energiamäärä on liian pieni on mahdollsita, ettei a) kuori rikkoudu, b) r-aine deflagroidu. Jos energiamäärä on liian suuri tai jakauma kineettisen ja lämpöenergian välillä väärä pommi todennäköisesti detonoi. Mahdollsita on myös pommin hajoaminen räjähtämättä tai humahtamatta, mikä johtaa taaas jo ylempänä mainittuun ongelmaan hajonneesta pommista, jossa on sytytin vielä paikallaan.
Lentopommissa, jossa on sytytin vielä paikallaan ja jopa herkistynyt, on mahdollista että deflagraatiorintama etenee sytyttimeen tai aloitepanokseen, ennen kuin kaikki pommin r-aine on deflagroitunut. Tällöin seurauksena on useimmiten osittainen detonaatio. On myös mahdollista, että pommin sisällä deflagraation edetessä nousee lämpötila ja/tai paine niin paljon, että loppu r-aine detonoi. Seurauksena siis jälleen osittain detonoituminen.
En katsonut tuota videota aiheesta mutta pommikraaterin syvyys, olettaen, että se ei ole maannut vuosikymmeniä maan pinnalla, viittaisi nimenomaan osittaiseen detonoimiseen.

Väittäisin, että nimenomaan saksalsilla on ehkä laajin kokemus lentopommeista. Niiden raivauksia kun heillä on riittånyt jo kohta 60 vuotta. Britit ovat ehkä Pohjois-Irlannin ansiosta edellä terroristipommeissa yms ja skandinaavit ovat keränneet kiitettävästi kokemusta miinoista humanitäärisissä yhteyksissä, mutta lentopommit ovat nimenomaan saksalaisten erikoisalaa. Uskoisin, etteivät hekään ehdoin tahdoin rajäytä niitä vahinkoja aiheuttaen, mutta aina saattaa tapahtua virheitä tai sitten vain osittaisia onnistumisia, mikä hankalassa paikassa aiheuttaa aina aineellisia vahinkoja. Lehtien antamaan tietoon ei kannata näissä tapauksissa juurikaan luottaa. Toimittajat, jotka kutsuvat pienoispistoolia järeäksi käsiaseeksi, eivät varmasti osaa tedä eroa eri raivausmenetelmien välillä. Pr syistä on jopa saatettu ilmoittaa, että pommi jouduttiin räjäyttämään, eikä ilmoitettu että onnistutiin vain osittain, koska ihmiset kokevat sen aina pelkästään epäonnistumisena.

Tämä siis vain minun arvailuani oman ei-oo-duunii kokemuksen ja koulutuksen perusteella, mutta ehäpä Tvälups oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa tuohon yhdistäen pääsee kummastelemasta saksalaisten toimintatapoja.
 
Eikö isompiin pommeihin voisi tehdä aukon kuoreen ja sulattaa/liuottaa sisällön pihalle?
 
JOKO kirjoitti:
Eikö isompiin pommeihin voisi tehdä aukon kuoreen ja sulattaa/liuottaa sisällön pihalle?
Heti, kun keksit menetelmän miten se tehdään vaqrmasti aktivoimatta herkistynyttä sytytintä.
Mikäli sytytin on saatua poistettua, niin ihan TNT:tä sisältävästä pommeista on r-ainetta poistettu jopa kaapimalla lapiolla, mutta sellaisisten kanssa missä on sytytin paikallaan ja sen toimintaa ei ole estetty ja missä sytytin on mahdollisesti jo herkistynyt, ei löydy helposti vapaaehtoisia, jotka lähtisivät sitä reikää tekemään ja sen jälkeen r-ainetta poistamaan.
Monien räjähdysaineiden sulattamisessa ja liuottamisessa on omat ongelmansa ja riskinsä. Toisen maailmansodan aikaisissa pommeissa kun on käytetty muitakin r-aineita kuin TNT:tä. Joidenkin kanssa tuo mekaaninen kaapiminenkin on riskialtista puuhaa. Sulatetun tai liuotetun aineksen talteenottamisessakin on omat ongelmansa. Niitä kun ei kaikkia voi käsitellä kuin vettä ja tavallisesti nuo löytyvät maan sisästä eikä sitä sulatetta tai liuotetta haluta kuitenkaan valuttaa sinne maahankaan.
 
niäämi kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Eikö isompiin pommeihin voisi tehdä aukon kuoreen ja sulattaa/liuottaa sisällön pihalle?
Heti, kun keksit menetelmän miten se tehdään vaqrmasti aktivoimatta herkistynyttä sytytintä.
Mikäli sytytin on saatua poistettua, niin ihan TNT:tä sisältävästä pommeista on r-ainetta poistettu jopa kaapimalla lapiolla, mutta sellaisisten kanssa missä on sytytin paikallaan ja sen toimintaa ei ole estetty ja missä sytytin on mahdollisesti jo herkistynyt, ei löydy helposti vapaaehtoisia, jotka lähtisivät sitä reikää tekemään ja sen jälkeen r-ainetta poistamaan.
Monien räjähdysaineiden sulattamisessa ja liuottamisessa on omat ongelmansa ja riskinsä. Toisen maailmansodan aikaisissa pommeissa kun on käytetty muitakin r-aineita kuin TNT:tä. Joidenkin kanssa tuo mekaaninen kaapiminenkin on riskialtista puuhaa. Sulatetun tai liuotetun aineksen talteenottamisessakin on omat ongelmansa. Niitä kun ei kaikkia voi käsitellä kuin vettä ja tavallisesti nuo löytyvät maan sisästä eikä sitä sulatetta tai liuotetta haluta kuitenkaan valuttaa sinne maahankaan.

Varmaa keinoa ei tietenkään ole, mutta tuskin vapaaehtoisia tarvitaan. Robotilla aukko kuoreen ja liuotinta sisään. Aukon tekoon saattaisi sopia polttoleikkaus, laser tai typpihappo. Ei pitäisi juurikaan täristä.
 
JOKO kirjoitti:
niäämi kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Eikö isompiin pommeihin voisi tehdä aukon kuoreen ja sulattaa/liuottaa sisällön pihalle?
Heti, kun keksit menetelmän miten se tehdään vaqrmasti aktivoimatta herkistynyttä sytytintä.
Mikäli sytytin on saatua poistettua, niin ihan TNT:tä sisältävästä pommeista on r-ainetta poistettu jopa kaapimalla lapiolla, mutta sellaisisten kanssa missä on sytytin paikallaan ja sen toimintaa ei ole estetty ja missä sytytin on mahdollisesti jo herkistynyt, ei löydy helposti vapaaehtoisia, jotka lähtisivät sitä reikää tekemään ja sen jälkeen r-ainetta poistamaan.
Monien räjähdysaineiden sulattamisessa ja liuottamisessa on omat ongelmansa ja riskinsä. Toisen maailmansodan aikaisissa pommeissa kun on käytetty muitakin r-aineita kuin TNT:tä. Joidenkin kanssa tuo mekaaninen kaapiminenkin on riskialtista puuhaa. Sulatetun tai liuotetun aineksen talteenottamisessakin on omat ongelmansa. Niitä kun ei kaikkia voi käsitellä kuin vettä ja tavallisesti nuo löytyvät maan sisästä eikä sitä sulatetta tai liuotetta haluta kuitenkaan valuttaa sinne maahankaan.

Varmaa keinoa ei tietenkään ole, mutta tuskin vapaaehtoisia tarvitaan. Robotilla aukko kuoreen ja liuotinta sisään. Aukon tekoon saattaisi sopia polttoleikkaus, laser tai typpihappo. Ei pitäisi juurikaan täristä.

Eikös poltoleikkaamalla sytytetä samantien räjähdekin, joten eikös tuossa hoidu homma samantien? Homma varmaan toimii siihen asti, kunnes tuli saavuttaa sytyttimen ja räjäyttää sen.
 
Ei tarvi tulen saavuttaa, monissa sytyttimissä riittä kun pelkkä lämpö saavuttaa. Robottia on usein vaikea saada usean metrin syvään monttuun hallitusti. Nuo yli 60 vuotta kätkössä olleet pommit kuin eivät ole tavallisesti ihan lötköttelemässä maanpinnalla. Kaikkia noita JOKOn ehdottamia menetelmiä käytetään jo, kun tilanne sen vain mahdollistaa. Raivatessa, vaan kun ei yleensä käytetä menetelmiä, jotka SAATTAISIVAT toimia, vaan haetaan aina varminta ratkaisua. Etenkin noissa vanhoissa pommeissa kun nykyaikisia pommeja ajatteleva tahtoo ajatellavuoroin joko liian yksinkertaisesti tai sitten monimutkaisesti kohteesta riippuen. Niissä kun eivät nykyajan standardit ja yleistyneet ratkaisut aina päde. Esim elektroniittikuoren polttoleikkaaminen ei ole välttämättä kovin järkevä ratkaisu tai reiän tekeminen kuoreen liuotusta varten kiteytynyttä pikriinihappoa sisältävässä pommissa.
Kuten jo aiemmin sanoin, ei noiden artikkeleiden perusteella tiedetä tapauksesta oikeastaan mitään. Saksalaiset kuitenkin ovat raivanneet noita lentopommeja toistasataa kappaletta vuosittain ja nyt jos on lähiaikoina kaksi tapausta ylittänyt uutiskynnyksen, joissa pommi on jouduttu räjäyttämään tai räjähtänyt ja aiheutettu aineellisia vahinkoja, niin en usko, että me kykenemme paljoa ehdottelemaan sellaisia menetelmiä, joita eivät olisi jo kokeilleet, kehitelleet ja harkinneet niiden käyttöä. Eiköhän sieltä löydy temppuvalikoimasta monia sellaisiakin keinoja joista emme ole nähneet edes unta. He jopa osaavat ajatella asiaa pidemmällekin eli mitä sitten kun pommista on liuotettu r-aineet ulos. Mihin valuu liuos ja mitä se vaikuttaa ja mitä sille pitäisi tehdä. Tai millaisia palokaasuja sen polttamisesta tulee ja mitä niiden varalta pitäisi tehdä. Miten polttamisesta kertyvä lämpö vaikuttaa ympäristöön jne.
En pidä tapanani lähteä ehdottelemaan ammattimiehille erilaisia ratkaisuja ellei niitä ehdotuksia pyydetä. Oli sitten kyseessä aivokirurgi, automekaanikko, raivaaja tai lihanleikkaaja. Innovaatiot ja ideat ovat vain innovaatioita ja ideoita. Matka teoriaksi niistä on pitkä ja toimivaan sovellukseen vielä pidempi.
 
niäämi kirjoitti:
Ei tarvi tulen saavuttaa, monissa sytyttimissä riittä kun pelkkä lämpö saavuttaa.

Joo, mutta käytännössä pommin räjähdys tarkoittaa sitä, että tuli saavutti sytyttimen. Sitä että kuinka lähelle se tuli oikeasti pääsi sitä sytytintä ei ole toivottavasti kukaan katsomassa. Vai mitä?
 
Back
Top