vlad
Respected Leader
Kehittyvä naapuri onkin varmasti toivottu naapuri kaikille sellaisille valtioille (ja niiden johtajille), joilla on itsellään halu ja tahto kehittää omaa maataan ja hyötyä kehittyvistä ja kasvavista markkinoista naapurissa. Ukraina on reilun 40 miljoonan kansalaisen markkina-alue, mutta sen kehittyminen länsimaiseksi demokratiaksi ei sopinut Putinille & co, koska sellainen uhkaisi - ihan oikeasti - heidän omaa valta-asemaa.
Venäjä ei toimi länsimaisesti ajatellen loogisesti, koska Venäjän johdon tavoitteet ovat toiset - ne poikkeavat siitä, mitä länsimaissa pidetään järkevänä toimintana. Venäjällä Putinin & hallinnon tarve on maksimoida oma valtansa, vaikeuttaa tai estää demokratiakehitystä maassa, koska sellainen on uhka heidän asemalle. Venäjän valtaeliitti arvannee mikä heitä odottaa, jos maassa ihan oikeasti valta vaihtuu (siis muuten kuin järjestelyin, joilla taataan koskemattomuus "ryhmä X:lle").
Ukrainan oranssi vallankumous vuosituhannen alkupuolella oli Moskovalle uhka, Georgian vallanvaihto samaten samoihin aikoihin - Georgian jalkoihin heitettiin sitten urakalla kapuloita 2008. Ukrainassa oranssin vallankumouksen jälkeen Moskovan onnistui jäädyttää tilanteen, halvannuuttaa sen ja lopulta Janukovitsh onnistui nousemaan valtaan. (Sen mitä olen nyttemmin tutustunut Janun valtakauden tapahtumiin, niin väistämättä tulee tunne, että hän oli vieläkin tuhoisampi Ukrainalle, mitä 2014 Euromaidanin aikoihin ajattelin). Korruptoitunut maa oli jo ennen Janun kautta, mutta tämän Putinin puudelin kaudella maa käytännössä luisui kohti "mafia statea", jollainen Venäjä on, ja sitä Putin oikeastaan halusikin - alikehittynyt Ukraina ei ole uhka, toisin kuin kehittyvä ja oikeasti demokratisoituva Ukraina. Krim ja matalan intensiteetin sota hidastaa kehitystä (onneksi Ukrainan talous kasvaa) ja vaikeuttaa yhteiskunnallisia muutoksia, mikä taasen Euromaidanin ideana ja ajatuksen lopulta oli. Potkia korruptoitunut valtaeliitti v*ttuun maasta.
* * *
Ukrainan ongelmana on myös väestökato, toisaalta naapurimaihin muuttaneet ovat usein sitoutuneita Ukrainaan ja osa on lähiulkomailla vain töissä, joten talouskasvu, investoinnit, yhteiskunnallinen kehitys voi kääntää tämän väestövuon päinvastaiseksi. Yhteiskunnallisten muutosten onnistumisen kannalta olisi tärkeää, että ulkomaillekin muuttavat osallistuvat Ukrainan kehittämiseen, äänestävät ja vaikuttavat - yrittävät ulkoakäsin muuttaa yhteiskunnan rakenteita.
Itse pidän positiivisena sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu on huomattavasti lisääntynyt, samoin kansalaisaktivismi ja halu vaikuttaa ruohonjuuritasolla. Etenkään nuoret eivät tyydy "helppoihin ratkaisuihin" tai entiseen menoon, tyytymättömyyttä on myös minun ikäluokassa, mutta sitten on paljon heitä, jotka näiltä osin ovat henkisesti edelleen jossain neuvostoajoissa tyytyen siihen mitä ylhäältä annetaan/tarjotaan ymmärtämättä sitä, että yhteiskunnalta voi myös vaatia muutakin kuin huonoa hallintokulttuuria ja korruptoitunutta byrokratiaa.
