Tämä on oireellinen uutinen Venäjältä. Isäni kävi kymmenen vuotta sitten tekemässä laajemman kierroksen Venäjällä, ja kertoi, että seuraava hyökkäys Venäjältä on vain ajan kysymys - Jättiputken muodossa. Jättiputki oli jo silloin levinnyt siellä holtittomasti.
Moni varmaan tuntee kyseisen kasvin, mutta kuvataan vielä lyhyesti:
Vaarallinen jättiputki leviää holtittomasti Venäjältä Suomea kohti
http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356793628
Muutaman kilometrin päässä Viipurista Smirnovoon johtavan tien varrella on lukuisia jättiputkikasvustoja. Suurin kasvusto on vallannut laajat alueet tien molemmin puolen levittäytyvältä pellolta.
Vaarallinen armenianjättiputki leviää hallitsemattomasti Venäjällä. Esimerkiksi Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella kasvia on jo yli 60 neliökilometrin alueella, arvioi alueen hallitus.
Jättiputken valtaama alue kasvaa joidenkin venäläisarvioiden mukaan kymmenellä prosentilla joka vuosi. Se on helppo uskoa, kun katsoo maisemia esimerkiksi Viipurista Smirnovoon eli entiseen Mannikkalaan johtavalla tiellä.
Pelloilla ja tien varsilla on huomattavan suuriakin jättiputkikasvustoja, joista on linnun tietä Suomen rajalle alle 20 kilometriä.
Kesäkuussa viranomaiset järjestivät Viipurin seudulla torjuntaruiskutuksia, jotka kuuluivat alueen vuonna 2011 aloittamaan jättiputken hävitysohjelmaan.
Ennakkotiedotteen mukaan myrkytyksiä piti olla myös Smirnovon-tien varrella, mutta heinäkuussa tien varren jättiputkikasvustot olivat täydessä kukassa ja pahimmillaan yli kaksimetrisiä.
"Ei täällä kukaan tee mitään jättiputken hävittämiseksi", tuhahtaa työmatkalla Viipurin liepeillä oleva pietarilainen Mihail Ivanov. Hän kertoo tänä kesänä saaneensa jättiputkea niittäessään nokkosihottuman tapaisia palovammoja Viron rajan lähellä Pskovissa.
Venäjän viranomaiset tietävät jättiputken maan taloudellista ja käyttöarvoa tuhoavan vaikutuksen, mutta ongelma jää muiden jalkoihin. "Jättiputki on Venäjän akuuteista ongelmista pienimpiä", sanoo Pohjois-Karjalan biosfäärialueen koordinaattori, biologi Timo J. Hokkanen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta.
Suomessa yleisin jättiputki on puutarhoista karannut Heracleum mantegazzianum eli kaukasianjättiputki. Venäjällä leviävä laji on Neuvostoliitossa rehuna käytetty Heracleum sosnowskyi eli armenianjättiputki.
Pahanmakuinen kasvi pilasi maidon maun ja rehukäyttö loppui aikaa sitten, mutta putki jatkoi leviämistään. Kasvi on nykyisin iso ongelma myös esimerkiksi Latviassa ja Tsekissä.
"Jättiputki lähestyy Suomeakin, se on ihan vääjäämätöntä", sanoo Hokkanen. Runsaat siemenet ylittävät rajan tuulen, vesistöjen tai vaikka autonrenkaiden mukana. Itärajan laajat metsäalueet onneksi hidastavat leviämistä.
Suomessa armenianjättiputkea on havaittu joitakin kertoja, mutta se on meillä tavattavista kolmesta aasialaisesta jättiputkilajista harvinaisin.
Hokkasen mukaan jättiputken aisoissa pitäminen on mahdollista, mutta vaatii työtä. Ensisijaista on estää kasvin leviäminen vesistöjen rannoille, koska siellä ei voi käyttää kasvinsuojelumyrkkyjä, ja myös niittäminen on vaikeaa.
Hokkanen toivoo, että tekeillä oleva EU:n vieraslajiasetus menee läpi. Sen mukaan maanomistaja velvoitetaan hävittämään maallaan oleva jättiputki, eikä kasvia saisi enää pitää edes omassa kukkapenkissä.
Venäjällä jättiputken torjuminen on vaikeaa etenkin autioituneissa syrjäkylissä, missä kasvi jää vapaasti leviämään. Sama ongelma voi tulla eteen myös Suomen syrjäseuduilla. "Torjunta on erittäin kallista, mutta paljon kalliimmaksi tulee jättää se tekemättä", huomauttaa Hokkanen.
Jättiputken levinneisyydestä Suomessa ei ole tilastoa. Muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa esiintymisalueita oli yli 1500.
Näin hävität jättiputken
Moni varmaan tuntee kyseisen kasvin, mutta kuvataan vielä lyhyesti:
- Jättiputki kasvaa jopa pari metriä korkeaksi
- Se tukahduttaa kaiken muun kasvillisuuden
- Se leviää erittäin tehokkaasti
- Sitä on hankala kitkeä pois
- Sitä ei voi käyttään mihinkään
- Se on harmillinen / vaarallinen. Sen kosketus aiheuttaa eri asteisen allergisen reaktion, usein auringonvalon kanssa. Seurauksena kutisevia rakkuloita tai vielä pahempaa.
- == > Kasvi romahduttaa kasvupaikoillaan maan arvon. Se on vähän kuin kasviperäinen versio miinakentästä. Pelkästään Pietaria ympäröivällä alueella 60 neliökilometriä maata on Jättiputken peitossa.
Vaarallinen jättiputki leviää holtittomasti Venäjältä Suomea kohti
http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356793628
Muutaman kilometrin päässä Viipurista Smirnovoon johtavan tien varrella on lukuisia jättiputkikasvustoja. Suurin kasvusto on vallannut laajat alueet tien molemmin puolen levittäytyvältä pellolta.
Vaarallinen armenianjättiputki leviää hallitsemattomasti Venäjällä. Esimerkiksi Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella kasvia on jo yli 60 neliökilometrin alueella, arvioi alueen hallitus.
Jättiputken valtaama alue kasvaa joidenkin venäläisarvioiden mukaan kymmenellä prosentilla joka vuosi. Se on helppo uskoa, kun katsoo maisemia esimerkiksi Viipurista Smirnovoon eli entiseen Mannikkalaan johtavalla tiellä.
Pelloilla ja tien varsilla on huomattavan suuriakin jättiputkikasvustoja, joista on linnun tietä Suomen rajalle alle 20 kilometriä.
Kesäkuussa viranomaiset järjestivät Viipurin seudulla torjuntaruiskutuksia, jotka kuuluivat alueen vuonna 2011 aloittamaan jättiputken hävitysohjelmaan.
Ennakkotiedotteen mukaan myrkytyksiä piti olla myös Smirnovon-tien varrella, mutta heinäkuussa tien varren jättiputkikasvustot olivat täydessä kukassa ja pahimmillaan yli kaksimetrisiä.
"Ei täällä kukaan tee mitään jättiputken hävittämiseksi", tuhahtaa työmatkalla Viipurin liepeillä oleva pietarilainen Mihail Ivanov. Hän kertoo tänä kesänä saaneensa jättiputkea niittäessään nokkosihottuman tapaisia palovammoja Viron rajan lähellä Pskovissa.
Venäjän viranomaiset tietävät jättiputken maan taloudellista ja käyttöarvoa tuhoavan vaikutuksen, mutta ongelma jää muiden jalkoihin. "Jättiputki on Venäjän akuuteista ongelmista pienimpiä", sanoo Pohjois-Karjalan biosfäärialueen koordinaattori, biologi Timo J. Hokkanen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta.
Suomessa yleisin jättiputki on puutarhoista karannut Heracleum mantegazzianum eli kaukasianjättiputki. Venäjällä leviävä laji on Neuvostoliitossa rehuna käytetty Heracleum sosnowskyi eli armenianjättiputki.
Pahanmakuinen kasvi pilasi maidon maun ja rehukäyttö loppui aikaa sitten, mutta putki jatkoi leviämistään. Kasvi on nykyisin iso ongelma myös esimerkiksi Latviassa ja Tsekissä.
"Jättiputki lähestyy Suomeakin, se on ihan vääjäämätöntä", sanoo Hokkanen. Runsaat siemenet ylittävät rajan tuulen, vesistöjen tai vaikka autonrenkaiden mukana. Itärajan laajat metsäalueet onneksi hidastavat leviämistä.
Suomessa armenianjättiputkea on havaittu joitakin kertoja, mutta se on meillä tavattavista kolmesta aasialaisesta jättiputkilajista harvinaisin.
Hokkasen mukaan jättiputken aisoissa pitäminen on mahdollista, mutta vaatii työtä. Ensisijaista on estää kasvin leviäminen vesistöjen rannoille, koska siellä ei voi käyttää kasvinsuojelumyrkkyjä, ja myös niittäminen on vaikeaa.
Hokkanen toivoo, että tekeillä oleva EU:n vieraslajiasetus menee läpi. Sen mukaan maanomistaja velvoitetaan hävittämään maallaan oleva jättiputki, eikä kasvia saisi enää pitää edes omassa kukkapenkissä.
Venäjällä jättiputken torjuminen on vaikeaa etenkin autioituneissa syrjäkylissä, missä kasvi jää vapaasti leviämään. Sama ongelma voi tulla eteen myös Suomen syrjäseuduilla. "Torjunta on erittäin kallista, mutta paljon kalliimmaksi tulee jättää se tekemättä", huomauttaa Hokkanen.
Jättiputken levinneisyydestä Suomessa ei ole tilastoa. Muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa esiintymisalueita oli yli 1500.
Näin hävität jättiputken
- Palovammoja ja allergisille hengitysvaikeuksia aiheuttavan jättiputken hävittäminen kannattaa tehdä kasvukauden alussa.
- Kasvien niittäminen pienenä on helpointa ja myös torjunta-aineiden teho on paras ja menekki pienin.
- Jättiputkea ei kannata kaivaa maasta, vaan se kannattaa katkaista juuren yläpuolelta.
- Kasvin leviämistä voi estää katkaisemalla kukinto ennen siementen valmistumista. Kukinto on poltettava.
- Usean aarin alueilla torjunta-aine on paras hävityskeino, koska aine tuhoaa myös juuret.
.
