Näin tulisi puhua Venäjästä
Julkaistu: 6.11. 8:19
Historian idea on se, että siitä voi oppia eikä ylimielisesti päätellä, että koska me olemme sekä nykyisyys että tulevaisuus, me teemmekin toisella tavalla kuin ennen ja toivomme silmät kiinni parasta.
Meillä on sadan vuoden ajan opeteltu puhumaan itänaapurista hiljaisuuden ja kiertelyn eli ihmis- ja itsetuntemuksen kautta. Nyt me olemme päättäneet, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä.
Miksi ihmeessä? Siitä ei ole hyötyä kenellekään. Venäjä on ihana, pullalta tuoksuva veijari, ja kaikki muu puhe on valhetta.
Kuten Suomen keisari Johan Bäckman on monesti todistanut, Venäjän demokratiakehitys on maailman parhaissa kantimissa. Kehitys otti tälläkin viikolla taas aimo askeleen eteenpäin, kun Moskovassa suljettiin Amnesty Internationalin toimisto, joka oli juuri kumoamassa demokraattisen vallan Venäjällä, mikä olisi ollut paitsi erittäin todennäköistä, myös ikävää.
Venäjään verrattuna Suomi demokratiana vielä hapuilee pimeässä. Kun meillä maan johto valitaan puoluekokouksissa, Venäjän johdon valitsee oikeudenmukaisissa vaaleissa koko Venäjän kansa, ja jopa edesmenneet ovat niin innostuneita Venäjän demokratian nykykehityksestä, että rynnivät äänestämään.
Medialla on tapana liioitella kaikkea, mikä johtuu siitä, että toisin kuin Venäjä, media on kriisissä. Venäjä on medialle isorintainen nainen, jolta ovat bikinit valahtaneet alas, vaikkeivat olekaan. Samalla tavalla mediassa liioitellaan ja ylitulkitaan Venäjän tekoja, ja siksi Venäjä on oikeassa kertoessaan eri välineillään oman, totuudenmukaisemman, tulkinnan itsestään.
Tällä viikolla on taas uutisoitu ihanasta venäläisyrityksestä Airiston helmestä, joka on ostanut maata Turusta lähtevän meriväylän edestä sekä hankkinut käytettyjä merivoimien aluksia.
Miten tämäkin onnistutaan näkemään epäilyttävänä eleenä? Ihanaahan se on, että Suomen kaunis saaristo kelpaa ulkomaalaisille.
Venäjä on kaikilla eri nimillään aina rakastanut Suomea. Se on tarvinnut Suomea, vaikka edes palasina, mikä vain todistaa Venäjän rakkautta, ja nyt ne jopa maksavat Suomen osista meille. Pobeda-pobeda, kuten venäjäksi sanotaan.
Ja Airiston helmi – mitä yritysten nimiin tulee, kauneus itkettää.
Meillä on historiallinen velvollisuus opetella puhumaan Venäjästä oikein.
Venäjä on kaikilla eri nimillään aina rakastanut Suomea.
Venäjä on kaunis maa, jossa demokratian marssin keskeyttää vain maan johtajan itseironinen nauru.
Slaavilainen melankolia piristää ankeimmankin marraskuisen päivän.
Me emme voi ulkopuolisina tietää mitään Venäjän sisäisistä asioista, jotka ovat hyvin.
Kyrilliset aakkoset, maailman parhaat aakkoset!
Paasikivi, Kekkonen, Paasikivi, Kekkonen. Näistä kavereista tulette vielä kuulemaan.
Ulkopolitiikkaa ei voi ymmärtää, jos on tosi tyhmä.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
Jyrki Lehtola
