Putinin kylmä maailma: Näin Venäjän presidentti rakentaa imperiumia
Vladimir Putin omaksui konservatiivisen ideologian pysyäkseen vallassa.
Teppo Tiilikainen
SK 10/2014|7.3.2014 05:03
MOSKOVA–Autojono seisoo liikkumattomana sumana, kun lähestymme Moskovan uutta finanssikeskusta Moscow Cityä. Kaupunkisuunnittelu on pettänyt pahan kerran, Venäjän bisnesmaailman ytimeen on lähes mahdoton päästä.
Kadut ovat ruuhkautuneet ja rakennustelineet tukkivat jalankulkuväylät pilvenpiirtäjäviidakkoon. Moskovan pormestarin
Sergei Sobjaninin mukaan virheiden korjaamiseen olisi investoitava jopa sata miljardia ruplaa eli pari miljardia euroa kymmenen seuraavan vuoden aikana.
Moscow City on presidentti
Vladimir Putinin yhteiskuntapolitiikan symboli. Rakennustyöt aloitettiin 2000-luvun alussa hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan suuren optimismin vallassa. Tarkoituksena oli rakentaa Lontoon Cityn veroinen finanssikeskus, mutta rahat loppuivat kesken ja Moscow City on yhä sekava rakennustyömaa.
Suuryritykset ovat poissa, sillä tontit ja vuokrat on hinnoiteltu pilviin. Lyhyen etsinnän perusteella täältä löytyvät sentään Venäjän valtiollisen VTB-pankin pääkonttori sekä saksalaisen E.ONin ja suomalaisen Fortumin Moskovan-edustustot.
Monien kohteiden rakentaminen on keskeytetty. Hankkeista vastannut kiinteistösijoitusyhtiö Mirax Group on ajettu konkurssiin, ja sen omistaja
Sergei Polonski piilottelee syytteitä Kambodžassa. Polonski pelkää henkensä puolesta eikä aio palata enää koskaan Venäjälle.
Miraxin kunnianhimoisin hanke, kahdesta toisiinsa kietoutuneesta pilvenpiirtäjästä koostuva 370-metrinen Federaatiotorni on lähes valmis. Siitä piti tulla koko Euroopan korkein rakennus, kun rakennustyöt aloitettiin 2003. Kerrosten lukumäärä on pudotettu sittemmin 96:sta 64:een rahanpuutteen takia.
Federaatiotornin 62. kerroksessa toimiva Ravintola 60 mainostaa itseään Moskovan trendikkäimmäksi ja se on erityisesti varakkaan bisnesväen suosiossa. Tunnelma on epätodellinen. Taustalla soi vaimea viihdejazz, ja voisi kuvitella istuvansa New Yorkin keskuspuiston laidalla pilvenpiirtäjäravintolassa italialaisen menun ääressä. Hinnat ovat kuitenkin korkeammat, ja ikkunoista aukeaa näköala Moskovajoelle kohti uusittua Ukraina-hotellia ja Valkoista taloa, jossa taisteltiin verisesti Venäjän tulevaisuudesta 1990-luvun alussa. Olemme sopineet ravintolaan tapaamisen Suomen johtaviin Venäjän-asiantuntijoihin kuuluvan
Seppo Remeksen kanssa. Ravintolasali on lähes tyhjä – työpäivä on juuri päättynyt ja vain muutamissa pöydissä istuu liikemiehiä nauttimassa varhaista illallista. Näillä ihmisillä on rahaa, mutta tunnelma ei ole katossa.
”Venäjän bisnesilmapiiri on huonontunut”, Remes sanoo. ”Pääoma pakenee maasta, yritykset eivät uskalla investoida. Ne tuntevat epävarmuutta tulevaisuudesta.”
Remes tietää mistä puhuu. Hän on työskennellyt Moskovassa jo yli 20 vuotta ja hän on istunut useiden venäläisten suuryritysten hallituksissa.
Remes tuli aikoinaan Venäjälle Nesteen johtajaksi. 2000-luvun alussa hän pääsi yksityistämään maailman suurinta sähkömonopolia, kun pääjohtaja
Antatoli Tšubais nosti hänet valtiollisen sähköyhtiön RAO UES:n hallitukseen.
Päätyönään Remes johtaa nykyisin ruotsalaisen EOS-sijoitusyhtiön hallitusta. Hän istuu myös nanoteknologiayhtiö Rusnanon hallituksessa yhdessä Tšubaisin ja Venäjän johtaviin oligarkkeihin kuuluvan
Viktor Vekselbergin kanssa. Vekselberg on luonut omaisuutensa alumiini- ja öljyteollisuudessa ja hän on Venäjän Piilaaksoksi kutsutun Skolkovo-tietoteknologiahankkeen keskeinen puuhamies.
Remes pitää valtion liian suurta roolia Venäjän talouden perusongelmana. Se kasvoi voimakkaasti vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin aikana, eikä tilanne ole normalisoitunut sen jälkeen.
”Varsinkin keskisuuret yhtiöt ovat vaikeassa tilanteessa”, Remes sanoo. ”Valtion sääntelyn ylisuuri rooli ja korruption uhka katkaisee niiden kasvua.”
Päällisin puolin Venäjän tilanne näyttää vakaalta. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset ovat laantuneet, eikä presidentti Putinin asemaa uhkaa kukaan.
Viime vuosi oli Putinin kannalta poikkeuksellisen menestyksekäs. Hänet valittiin Venäjän yleisen mielipiteen tutkimussäätiön kyselyssä vuoden poliitikoksi. Brittiläinen
The Times -sanomalehti nimitti hänet ”vuoden mieheksi” ja amerikkalainen talouslehti
Forbes nosti hänet presidentti
Barack Obaman ohi maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi.
Ennen Krimin niemimaan valtausta tehdyt mielipidemittaukset osoittavat, että kaksi kolmasosaa venäläisistä tukee edelleen Putinia. Hänellä oli näyttävä rooli kansainvälisellä areenalla jo ennen Ukrainan kriisiä. Hän myönsi turvapaikan Yhdysvaltain kansainvälisiä suhteita ravistelleelle tietovuotaja
Edward Snowdenille ja torjui amerikkalaisten puuttumisen Syyrian sotaan keksimällä kompromissin kemiallisten aseiden tuhoamisesta.
Joulun alla Putin paistatteli hänelle vieraassa ihmisoikeuksien puolustajan roolissa armahdettuaan kymmenen vuotta vankileirillä viruneen suurliikemies
Mihail Hodorkovskinsekä performanssiryhmä Pussy Riotin jäsenet. Samoihin aikoihin hän painosti Ukrainaa ruotuun, kun se pyrki karkaamaan Venäjän leiristä lähemmäksi EU:ta.
Myös Sotšin olympiakisat olivat loppujen lopuksi menestys, kun huomio siirtyi korruptiosta itse urheiluun, eikä pelättyjä terrori-iskuja tehty. Ja ensi vuonna riemuitaan taas, kun Venäjä viettää Putinin johdolla natsi-Saksasta toisessa maailmansodassa saavutetun voiton 70-vuotisjuhlaa.
Mutta kuinka vahva Putinin asema todella on? Asiaa kannattaa kysyä valtiotieteen tohtori
Lilia Ševtsovalta, joka on tutkinut pitkään Venäjän kehitystä ja kirjoittanut Putinin kaudesta useita kirjoja.
”Putin on vahva, mutta se johtuu pääasiassa EU:n ja Yhdysvaltain heikkoudesta”, Ševtsova sanoo toimistossaan Puškinin aukion laidalla Moskovan ydinkeskustassa.
Ševtsova on amerikkalaisen Carnegie-säätiön Venäjän politiikan tutkimuksen ohjelmajohtaja. Hänen mukaansa Putin esitti aikaisemmin Euroopan ystävää ja imitoi parlamentaarista demokratiaa. Vuonna 2011 alkaneet suuret mielenosoitukset saivat hänet kuitenkin uusiin ajatuksiin ja hän omaksui uuden konservatiivisen ideologian pysyäkseen vallassa.
”Putinin uusi doktriini lähtee siitä, että Venäjä ei ole samanlainen kuin länsi eikä edes pyri muuttumaan samanlaiseksi”, Ševtsova sanoo. ”Kutsun sitä Putinin doktriiniksi, koska aikaisemmin hänellä ei ollut minkäänlaista strategiaa ja hän reagoi tapahtumiin tilanteen mukaan.”
Putinin uusi ideologia perustuu konservatiivisiin ja ortodoksisiin arvoihin, mikä näkyy muun muassa seksuaalivähemmistöjä syrjivässä lainsäädännössä. Näiden arvojen mukaan länsimaat ovat moraalisesti rappiolla, joten niitä tulee vieroksua.
”Putin suuntaa sanansa Venäjän konservatiiviselle vähemmistölle”, Ševtsova sanoo. ”Hän tietää, että nykyaikaiset kaupunkilaiset, yli puolet venäläisistä, eivät tue enää häntä.”
Putin yrittää vedota konservatiivisiin ryhmiin myös ulkomailla. Hän on hakenut abortin vastaisilla mielipiteillään tukea Yhdysvaltain teekutsuliikkeestä ja hän kävi marraskuussa jopa tapaamassa paavi
Franciscusta Roomassa.
Putinin ideologia on ristiriitainen, sillä hän ei ole pohjimmiltaan konservatiivi eikä erityisen uskonnollinen. Ševtsovan mielestä Putin on leimallisesti Neuvostoliiton kasvatti.
”Putin rakentaa vahvaa valtiota piittaamatta kansalaisten näkemyksistä. Kansalaisten pitää olla tottelevaisia valtion sotureita. Hän edustaa tässä mielessä hyvin primitiivistä ja vanhakantaista ajattelua.”
Putinin uusi linja on kaikkein räikeimmillään ulkopolitiikassa. Kylmä sota päättyi 1990-luvun taitteessa Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamiseen, mutta Venäjän suhteet länteen ovat nyt kylmemmät kuin kertaakaan sen jälkeen.
Jo ennen Ukrainan kriisiä Venäjä sijoitti Iskander-ohjuksia Kaliningradin erityissotilasalueelle, joka sijaitsee Naton naapurissa Baltian maiden ja Puolan välissä. Venäläisten mukaan kysymyksessä oli vastaveto Yhdysvaltain suunnittelemalle ohjuspuolustusjärjestelmälle.
Ukrainassa Putin pelaa erittäin kovaa uhkapeliä. Venäjä kävi 1990-luvulla kaksi tuhoisaa sotaa Tšetšeniassa ja hyökkäsi 2008 Georgiaan, mutta 46 miljoonan asukkaan Ukraina on huomattavasti vakavampi kansainvälinen konflikti.
Lilia Ševtsovan mielestä Krimin valloitus merkitsee käytännössä nykyisen maailmanjärjestyksen loppua. Jos Venäjä ryhtyy miehittämään myös venäjänkielistä Itä-Ukrainaa, tilanne johtaa täysimittaiseen sotaan ja Ukrainan hajoamiseen.
”Putin puolustaa Ukrainassa uusimperialistista projektiaan”, Ševtsova sanoo.
”Hän haluaa samalla kostaa Kiovan mielenosoittajille. He edustavat Putinille pahan ruumillistumaa, joka uhkaa hänen valta-asemaansa. Hän haluaa murskata heidät varmistaakseen, ettei samanlainen kehitys ala Venäjällä.”
Venäjän ulkopoliitiikan johtavana asiantuntijana pidetty
Fjodor Lukjanov katsoo Putinin ottaneen erittäin suuren riskin. Hän ei kuitenkaan usko uuteen kylmään sotaan. Hän muistuttaa, että kylmä sota perustui kaksinapaiseen maailmaan, jossa vallitsi kauhun tasapaino.
”Maailma on nyt paljon kaoottisempi”, Lukjanov sanoo. ”Valtablokkien suhteet eivät perustu enää todellisiin ideologisiin eroihin.”
Lukjanov on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvän
Russia in Global Affairs -lehden päätoimittaja ja Venäjän ulko- ja puolustuspoliittisen neuvoston puheenjohtaja. Neuvosto on riippumaton elin, siihen kuuluu korkeita poliittisia johtajia ja virkamiehiä ja se toimii Kremlin epävirallisena neuvonantajana ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Lukjanov arvelee, että Putin pyrkii Ukrainan kriisissä kansainväliseen sopimukseen, jolla maa jaettaisiin liittovaltioksi tai valtioliitoksi. Sopimuksen mukaan osa Ukrainasta olisi lännen ”suojeluksessa”, mutta Krimin niemimaa ja Itä-Ukrainan venäjänkieliset alueet kuuluisivat Venäjän etupiiriin.
”Ukrainasta tulisi eräänlainen Sveitsi, jolla olisi ulkomaiset turvatakuut.”
EU-maissa pelätään, että Putin yrittää kääntää pyörää 25 vuotta taaksepäin ja palauttaa Venäjän suuruuden ajat vaikka väkisin. Tärkein väline uuden imperiumin luomisessa on uusi talousliitto, Euraasian unioni, johon kuuluisivat Venäjän lisäksi Kazakstan, Valko-Venäjä ja Ukraina.
Lukjanovin mukaan Euraasian unionin nimi on täysin harhaanjohtava – kysymys on nimenomaan Ukrainasta, joka on suurin 1990-luvun alussa itsenäistyneistä neuvostotasavalloista. Keski-Aasian tasavaltoja ei edes haluta mukaan.
Venäjä katsoo Ukrainan kuuluvan edelleen omaan etupiiriinsä. Maan johto on reagoinut erittäin tunteenomaisesti ja vihamielisesti parin viikon takaiseen vallankumoukseen, koska se näkee ulkopolitiikan nollasummapelinä, jossa toisen voitto on toisen tappio.
Lilia Ševtsova uskoo, että presidentti
Viktor Janukovytšin luhistuminen tuli lopulta yllätyksenä Kremlille. Mutta sama koskee EU:ta – Puolan, Saksan ja Ranskan ulkoministerit sopivat 20. helmikuuta Kiovassa, että Janukovytš saa hallita maata ensi syksynä pidettäviin vaaleihin asti, vaikka tämä valmistautui samaan aikaan jo pakenemaan Venäjälle.
Ševtsova muistuttaa, että Kremlillä on sotilaallisen uhkailun lisäksi käytössään myös taloudellisia painostuskeinoja. Venäjän kaasujätti Gazprom pudotti joulukuussa Ukrainalle myytävän maakaasun hintaa kolmanneksella. Alennus on kuitenkin väliaikainen, ja Venäjä vaatii nyt, että Ukrainan on maksettava Gazpromille 1,13 miljardin euron velkansa. Muuten alennus raukeaa.
Lukjanov muistuttaa, että Putin toimi viime vuosiin asti hyvin käytännönläheisesti. Hän ratkaisi ongelman kerrallaan, mutta hän ei perustellut politiikkaansa arvoilla kuten EU ja Yhdysvallat.
Kaikki muuttui joulukuussa 2012, kun Putin ryhtyi hahmottelemaan puheissaan uutta venäläistä identiteettiä ja ideologiaa. Lukjanovin mukaan kysymyksessä oli uusi vaihe aatteellisessa etsinnässä, jolla Venäjä hakee paikkaansa maailmassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Venäjä siirtyi sekasortoisissa oloissa
Mihail Gorbatšovin ”ihmiskasvoisesta sosialismista” ensin liberalistiseen kapitalismiin ja sitten autoritääriseen uudistuspolitiikkaan, mutta molemmat epäonnistuivat surkeasti. Nyt on konservatismin ja ulkopoliittisen uhon vuoro.
Lukjanov vertaa Putinia Venäjän historian suuriin hahmoihin
Pietari Suureen ja
Aleksanteri II:een. He pyrkivät aluksi muuttamaan Venäjää, mutta päätyivät brutaaliin väkivaltaan ja syvään pettymykseen.
”Luulen että Putin on nyt samassa tilanteessa”, Lukjanov sanoo. ”Myös hän on tullut siihen tulokseen, ettei Venäjää voi muuttaa. Voi vain yrittää pieniä uudistuksia ja ylläpitää tasapainoa.”
Tämä näkyy hyvin suhtautumisessa korruptioon. Putin pitää sitä väistämättömänä osana Venäjän kulttuuria, joten sitä ei edes kannata yrittää karsia.
Lukjanov näkee venäläisen konservatismin vastauksena EU:n ja Yhdysvaltojen arvoliberaaliin ilmapiiriin. Hän muistuttaa, että Venäjä sitoutui eurooppalaisiin arvoihin ja ihmisoikeuksiin liittyessään Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996. Silloin ei kuitenkaan puhuttu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai sukupuolineutraalista avioliitosta, jotka ovat vieraita asioita Venäjän suurelle enemmistölle.
”Venäjän johto on hämmentynyt”, Lukjanov sanoo. ”Se ei tiedä, mihin suuntaan länsimainen yhteiskunta on menossa.”
Venäjän sisäpolitiikassa Putinin konservatiivinen linja näkyy rikoslain kiristymisenä. Venäjän federaation alueellista yhtenäisyyttä uhkaavat lausunnot määritellään rikokseksi ja uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta saattaa joutua viideksi vuodeksi vankileirille. Uskontolaki säädettiin Pussy Riot -performanssiryhmän kiistellyn esityksen jälkeen.
Mielenosoituksia koskevaa lakia kiristettiin sen jälkeen, kun opposition toukokuussa 2012 järjestämä protesti päättyi yhteenottoon Bolotnaja-aukiolla. Moskovalainen tuomioistuin langetti pari viikkoa sitten seitsemälle Bolotnajan mielenosoittajalle pitkät vankeustuomiot.
Tuomioistuimen ulkopuolella järjestettiin samaan aikaan mielenosoitus. Poliisi pidätti summittaisesti parisataa ihmistä, joihin kuluivat jälleenkerran sekä oppositiojohtaja
Aleksei Navalnyi että Pussy Riotin aktivistit.
”Venäjän mielipideilmasto on muuttunut hyvin konservatiiviksi”, sanoo riippumattoman
Novaja Gazeta -lehden mielipideosastosta vastaava toimituspäällikkö
Andrei Kolešnikov. ”Vallitsevan näkemyksen mukaan läntiset ihmisarvot johtavat moraaliseen rappioon.”
Kolešnikov on koulutukseltaan juristi. Hän on kirjoittanut useita politiikkaa ja taloutta käsitteleviä kirjoa, muun muassa elämänkerran Rusnanon pääjohtajasta Anatoli Tšubaisista. Kirja on julkaistu myös suomeksi.
Kolešnikovin mukaan Putin yrittää ottaa uuden ideologiansa nimissä haltuunsa myös Venäjän historian. Toisen maailmansodan aikaiset sankaritarinat ovat suosiossa, ja historian kriittiseen uudelleenarviointiin suhtaudutaan erittäin torjuvasti.
Tämä näkyy myös kouluopetuksessa. Venäjän historiallisen seuran työryhmä laatii parhaillaan Putinin käskystä uutta oppikirjasarjaa, joka kuvaa maan historiaa ortodoksis-konservatiivisessa hengessä.
Työryhmää johtaa duuman puhemies, entinen KGB:n upseeri
Sergei Naryškin. Tarkoituksena on korvata kaikki historian oppikirjat yhdellä, hallituksen hyväksymällä kirjasarjalla.
Kolešnikovin mukaan Putin pyrkii totalitaariseen yhteiskuntaan, jossa valtiovalta hallitsee ihmisten tekojen lisäksi myös heidän ajatuksiaan. Hän ei kuitenkaan usko että se onnistuu, vaikka osa väestöstä hyväksyykin Putinin tavoitteet.
”Venäläiset matkustavat laajasti ja näkevät maailmaa”, hän sanoo. ”Sitä paitsi Venäjän suurkaupungeissa eletään hyvin samalla tavoin kuin länsimaissa.”
Moskovan maneesiaukiolla nähtiin helmikuun alkupuolella erikoinen tapahtuma. Poliisi pidätti kymmeniä ihmisiä, jotka kulkivat rauhallisesti sateenvarjoineen Punaisen torin lähistöllä.
Kysymyksessä oli hiljainen protesti sananvapauden puolesta. Hallitus on painostanut operaattoreita lopettamaan maan ainoan riippumattoman televisiokanavan
Doždin ohjelmien levityksen.
Dožd merkitsee sadetta, ja moskovalaiset osoittivat sateenvarjoineen tukeaan kanavalle.
Doždin painostus alkoi jo viime vuonna, kun oppositiojohtaja Navalnyi paljasti sen tuottamassa ohjelmassa valtapuolue Yhtenäiseen Venäjään kuuluvien henkilöiden kesämökkiomistuksia.
Putin on lakkauttanut sittemmin myös uutistoimisto
RIA Novostin ja liittänyt sen Venäjän englanninkielisen propagandatelevisioyhtiön
Russia Todayn alaisuuteen.
Ria Novosti on valtiollinen uutistoimisto, mutta se on toiminut ammattimaisesti normaalien journalististen periaatteiden mukaisesti.
Myös suosittu radioasema
Eho Moskvy päätettiin panna ruotuun sen jälkeen kun tunnettu satiirikko
Viktor Šendlrovitš vertasi sen nettisivulla Sotšin olympialaisia vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin. Päätoimittaja
Juri Fedutinov sai potkut, ja hänen tilalleen nimitettiin Kremliä tukevan
Voice of Russia -radioaseman varapäätoimittaja
Jekaterina Pavlova.
Venäjällä julkaistaan edelleen useita laatulehtiä, mutta esimerkiksi
Novaja Gazeta on joutunut maksamaan kovan hinnan riippumattomuudestaan. Lehden kuuluisin toimittaja
Anna Politkovskaja ammuttiin vuonna 2006 kotiovelleen Moskovassa. Myös neljä muuta toimittajaa on tapettu.
Novaja Gazetan varapäätoimittaja
Sergei Sokolov joutui pakenemaan Ukrainaan, kun Venäjän rikostutkintakomitean johtaja
Aleksandr Bastrykin uhkasi hänen henkeään ja tämän aseistautuneet henkivartijat kyyditsivät hänet metsään Moskovan ulkopuolelle. Bastrykin oli loukkaantunut Sokolovin kirjoittamasta artikkelista, jossa arvosteltiin viranomaisten toimintaa mafian tekemän joukkomurhan tutkinnassa.
Sokolov ei halua enää muistella parin vuoden takaisia tapahtumia.
”Asia on sovittu Bastrykinin kanssa ja hän on pyytänyt anteeksi”, hän sanoo työhuoneessaan
Novaja Gazetan toimituksessa.
Sokolovin mukaan Venäjällä elettiin jonkinlaista suojasäätä Sotšin olympialaisten aikana. Kisat ovat nyt ohi ja hän pelkää, että hallitus ryhtyy uusiin toimiin sananvapauden rajoittamiseksi.
”Putin rakentaa voimakasta monopolia, joka hallitsisi television ja internetin lisäksi perinteisiä sanomalehtiä”, hän sanoo. ”Ja monopolia johtaisivat luonnollisesti presidentin lähimmät ystävät.”
Novaja Gazetan asema on Sokolovin mukaan toistaiseksi turvattu. Lehteä ei voi ostaa, sillä toimittajat omistavat 51 prosenttia osakkeista ja entinen presidentti
Mihail Gorbatšovkymmenen prosenttia. Liberaali liikemies
Aleksandr Lebedev omistaa loput 39 prosenttia, eikä hän aio luopua omistuksestaan.
”Lebedev on taistellut suorastaan sankarillisesti häntä vastaan tehtyjä hyökkäyksiä vastaan”, Sokolov sanoo. ”Hänen pankkinsa ajettiin konkurssiin, häntä vastaan on nostettu rikossyytteitä ja hänen omaisuutensa on pantu hukkaamiskieltoon.”
Myös venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pelkäävät Sotšin olympiakisojen jälkeistä aikaa. Ihmisoikeusjärjestö Memorialin ja kahden muun järjestön rahoituksesta on nostettu syytteet, ja kymmeniä järjestöjä uhataan sakoilla, koska ne eivät ole rekisteröityneet uuden lain mukaisesti ”ulkomaisiksi agenteiksi”.
Putin näyttää voittaneen Venäjän tulevaisuudesta käytävän taistelun, ainakin toistaiseksi. Kolmekymppinen oppositioaktivisti
Oleg Kozlovski myöntää, että tilanne on aiheuttanut voimakkaan pettymyksen tunteen. Hänen mukaansa Venäjälle on kuitenkin syntymässä parin vuoden takaisen protestiaallon ansiosta uusi kansalaisyhteiskunta, joka pyrkii vaikuttamaan paikallisesti. Myös Ukrainan kriisi lisää valmiutta uusiin mielenosoituksiin.
”Protesti ei ole kuollut”, Kozlovski vakuuttaa, kun tapaamme nuorten suosimassa Starbucks-kahvilassa Moskovan keskustassa.
”Ihmiset ovat vähintään yhtä vihaisia kuin kaksi vuotta sitten. Ja mukaan on tullut paljon uutta väkeä, jotka haluavat vaikuttaa ja taistella korruptiota vastaan.”
Kozlovski on koulutukseltaan tietokoneohjelmoija ja valtiotieteen maisteri. Hän johtaa pientä Vision of Tomorrow -kansalaisjärjestöä, joka järjestää erilaisia tapahtumia ja kurssittaa aktivisteja poliittiseen toimintaan.
Viime kesänä Kozlovski osallistui Aleksei Navalnyin vaalikampanjaan, kun tämä haastoi Kremlin tukeman Sergei Sobjaninin Moskovan pormestarinvaaleissa. Asetelma oli absurdi, sillä Navalnyi tuomittiin vaalien alla viideksi vuodeksi vankeuteen puutavaran varastamisesta.
Kozlovski ei ymmärrä vieläkään täysin, miksi Navalnyin annettiin osallistua vaaleihin. ”Ilmeisesti vaalien haluttiin näyttävän rehellisiltä, ja Sobjaninin voittoa pidettiin etukäteen varmana.”
Sobjanin voitti vaalit, mutta Navalnyi sai virallisten tulosten mukaan 27 prosenttia äänistä. Kozlovski pitää tulosta yllättävän hyvänä, sillä vaalikampanjaa häirittiin monin tavoin, ja myös vaalitulosta vääristeltiin jossakin määrin.
Syksyllä Navalnyin tuomio muutettiin yllättäen ehdolliseksi. Samalla häntä vastaan ryhdyttiin kuitenkin valmistelemaan uusia syytteitä varkaudesta ja rahanpesusta.
Helmikuun lopussa Navalnyi määrättiin kotiarestiin. Hän ei saa antaa haastatteluja, käyttää internetiä tai olla yhteydessä muihin kuin sukulaisiinsa ja puolustusasianajajaansa. Uusi oikeudenkäynti alkaa näillä näkymin maaliskuussa.
Kozlovski pitää Navalnyia vastaan nostettuja syytteitä täysin järjettöminä.
”Navalnyi oli aikoinaan osakkaana yksityisiä kuljetuspalveluja tarjoavassa yrityksessä. Sen väitetään nyt kiskoneen palveluistaan ylihintaa ja teettäneen työt valtion postilaitoksella.”
Putinin kaksi ensimmäistä presidenttikautta olivat menestyksellisiä vahvan talouskasvun ansiosta. Venäläisten elintaso nousi kovaa vauhtia raakaöljyn hinnan kohotessa, mutta nyt öljyn hinta saattaa jopa laskea Yhdysvaltain liuskekaasubuumin vuoksi.
Samaan aikaan Venäjän talouskasvu on hiipunut taantuman rajoille. Moskovan pörssi on kääntynyt laskuun, ruplan arvo on romahtanut, ja Venäjän keskuspankki joutuu tukemaan sitä valtavilla summilla.
Lilia Ševtsova muistuttaa, että Venäjän infrastruktuuri on pahasti rapautunut, ja että talouden rakenteet ovat lähestulkoon samanlaiset kuin 60 vuotta sitten. Venäjällä on suuria valtiojohtoisia monopoleja mutta pienet ja keskisuuret yritykset voivat huonosti.
”Viime vuonna noin 300 000 yritystä oli konkurssin partaalla”, Ševtsova sanoo.
Hän uskoo, että Putinin nykyinen valtajärjestelmä murtuu vääjäämättä, ellei taloutta saada kääntymään uuteen nousuun. Putinin peruskannattajajoukko koostuu eläkeläisistä ja julkisen sektorin työntekijöistä, kuten ministeriöiden virkamiehistä, poliiseista ja sotilaista, joita on hyvitelty aina vaalien alla tuntuvilla palkankorotuksilla.
”Näille ihmisille on jaettu viime vuosina valtavasti rahaa, jotta he pysyisivät tyytyväisinä”, Ševtsova sanoo. ”Varsinkin sisäministeriön työntekijöiden palkkoja on korotettu jatkuvasti.”
Venäjän talouden kehitystä seurataan tarkasti myös ruotsalaisen East Capital -varainhoitoyhtiön Moskovan-toimistossa, joka sijaitsee Kremlin kupeessa Leninin kirjaston vieressä.
Talouskasvun hidastuminen ja ruplan romahdus on pantu merkille, mutta yhtiön vanhempi neuvonantaja
Hanna Loikkanen näkee kehityksessä myös rohkaisevia piirteitä. Venäjän keskiluokka kasvaa koko ajan, mikä kehittää kotimaista teollisuutta kuten vähittaiskauppaa ja it-sektoria.
”Venäjä ei ole enää pelkkää öljyä ja kaasua”, Loikkanen korostaa. ”Noin puolet talouskasvusta tulee jo nyt yksityisestä kulutuskysynnästä. Keskiluokka on ollut Venäjän kasvun moottori jo kymmenen vuotta ja se on sitä jatkossakin.”
Keskiluokka voidaan määritellä tulotason perusteella perheiksi, joiden kuukausitulot nousevat noin 1 000 euroon kuukaudessa. Loikkasella on kuitenkin paremmin Venäjän olosuhteisiin sopiva määritelmä.
”Keskiluokkaan voidaan laskea ne taloudet, joilla on auto. Tämän määrityksen mukaan keskiluokkaan voi lukea jo 70 prosenttia väestöstä.”
Riippumattoman
Kommersant-päivälehden taloustoimituksen esimies
Dmitri Butrinmuistuttaa, että Venäjän talouspolitiikka on ollut Putinin kaudella kaikesta huolimatta liberaalia. Venäjän valtiovarainministeriötä ja keskuspankkia pidetään erittäin ammattitaitoisina, eikä presidentti juurikaan sekaannu talouspolitiikkaan.
Silti talouselämä elää jatkuvien mullistusten aikaa. Markkinoita on vapautettu ja yksityiset yritykset ovat raivanneet itselleen tilaa. Samaan aikaan Putin on tehnyt poliittisia ratkaisuja, jotka pitävät yritykset varpaillaan.
”Putinin aikana on menossa jo kolmas suurliikemiesten sukupolvi”, Butrin muistuttaa.
Hänen mukaansa suuri osa venäläisistä yrityksistä on tosiasiallisesti valtiollistettu neljän valtion omistaman pankin avulla.
”Puhtaasti valtion omistamien yritysten osuus kansantuotteesta ei ole kasvanut”, Butrin sanoo. ”Mutta valtion rooli on kasvanut, valtion pankit lainoittavat yrityksiä ja määräävät samalla niiden suunnan.”
Butrin vertaa Putinia hieman yllättäen
Silvio Berlusconiin, jolla on yhä kannatusta Italiassa, vaikka hänet karkotettiin senaatista veropetostuomion jälkeen. ”Putin yrittää pysyä aallon harjalla kuten Berlusconi”, hän sanoo.
”Mutta sisäpolitiikassa Putin muistuttaa enemmän Iranin ja muiden Persianlahden öljymaiden autoritaarisia johtajia. Sikäläiset hallitukset toimivat tosin paljon älykkäämmin.”
Butrin uskoo, että Venäjän nykyinen valtajärjestelmä romahtaa ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Lilia Ševtsova on samaa mieltä.
”Valtiolla on varoja vielä 2–3 vuodeksi, ehkä jopa viideksi vuodeksi”, Ševtsova sanoo.
”En tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Autoritaariset imperiumit kestävät usein kummallisen pitkään. Osmanien valtakuntakin pysyi pystyssä satoja vuosia.”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...a-uutta-imperiumia/?shared=32892-e533bd4b-500
