yle 25.4.2014 klo 7:59
Venäjän verkossa: Venäjän uudet suosikit
Venäjän median suomalaisten suosikkien lista on täydentynyt kahdella. Toinen heistä on lippueamiraali Georgij Alafuzoff, joka on virallisesti julistettu EU:n ainoaksi rehelliseksi mieheksi. Toinen on toimittaja Timo Harakka.
Kuva: Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka
Lähteet
newsru.com 31.3. (Illarionov)
Rosbalt 7.4. (Ostrovski)
IA Regnum 8.4. (Voronov)
Itar-Tass 16.4. (Ashton)
Rossijskaja Gazeta 17.4. (Alafuzoff)
Vedomosti 17.4. (Timtšenko)
Rossija 24, 20.4. (metsäkurssi)
Rosbalt 20.4. (Bäckman)
Taannoin Suomessa hoilattiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä venäläisen hovirunoilijan
Jevgeni Jevtushenkon runoon sävellettyä laulua, jossa toistettiin, ettei sotaa toivoa, ei sotaa toivoa, voi venäläiset milloinkaan.
Tämä laulu voidaan nyt unohtaa. Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan peräti kaksi kolmesta venäläisestä kannattaa sotatoimia Ukrainassa. Duuman lähes yksimielinen lupa asevoiman käytölle koko Ukrainan alueella on yhä voimassa.
Asia ei ole toki yksinkertainen: slaaveina ukrainalaiset ovat yhtäältä veljiä, mutta toisaalta poliittisesti he ovat fasisteja. Kyllä venäläisetkin siis voivat sotaa toivoa, kun syy on tarpeeksi hyvä ja vastustaja sopivan heikko.
Ukrainan kriisin kärjistyessä Suomi on ollut näkyvästi esillä Venäjän mediassa. Presidentti
Vladimir Putinin entisen neuvonantajan
Andrei Illarianovin lupaus, jonka mukaan Suomen valtaus ei juuri nyt ole Putinin esityslistalla, pantiin merkille. Sitä vakavammin tartuttiin lännestä syötettyyn ajatukseen, jonka mukaan Ukraina tulisi suomettaa. Tätä mahdollisuutta ovat syvällisesti pohtineet sekä maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden instituutin jaostopäällikkö
Konstantin Voronov että politiikan tutkija
Valeri Ostrovski.
Molemmat todistivat, että suomettumista pidetään Suomessa nykyään suuressa arvossa ja että se Ukrainassakin olisi paras vaihtoehto kaikkien kannalta.
Hämäriä juttuja
Myös eräät Suomen kansalaiset ovat Venäjällä olleet runsaan julkisen huomion kohteina. Heistä ylivoimainen on liikemies
Gennadi Timtšenko, joka möi omistuksiaan pois pikavauhdilla juuri ennen joutumistaan Yhdysvaltain mustalle listalle. Myyntivimman lisäksi listalle joutuminen aiheutti sen, että monet kiinnostuivat uudestaan epäselvyyksistä, jotka liittyvät siihen, miten Timtšenko vuonna 1999 sai Suomen kansalaisuuden.
Talouslehti Vedomostin mukaan Timtšenko ei ole hankkiutunut eroon vain venäläistä öljyä länteen välittävästä Gunvorista ja Airfix-lentoyhtiöstä vaan myynyt myös osuutensa kyproslaisessa IPP Oil Productissa. Kauppahinta ei ole tiedossa, mutta lehti arvioi Timtšenkon panneen tästä pienehköstä kaupasta taskuunsa 220 miljoonaa dollaria.
Mies itse ilmoittaa siirtäneensä kaikki omistuksensa Venäjälle, mikä ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa, sillä hän omistaa edelleen puolet Helsingin Hartwall Arenasta, joka tiettävästi seisoo yhä kokonaisena entisellä paikallaan.
Toinen Venäjän median suomalainen suosikki on viime viikkona ollut EU:n sotilastiedustelun suomalainen päällikkö
Georgij Alafuzoff. Hän nousi arvoon arvaamattomaan, kun uutistoimisto Itar-Tass oli 16.4. kertonut Brysselistä, että EU:n korkea edustaja
Catherine Ashton oli ottanut Alafuzoffin lausunnot tarkistettaviksi. Tiedustelupäällikön mukaanhan Ukrainassa ei ollut Venäjän sotilaita tai kansalaisia, eivätkä Venäjän asevoimat olleet sekaantuneet konfliktiin.
Seuraavana päivänä Venäjän virallisen lehden Rossijskaja Gazetan toimittaja
Nadežda Jermolajeva ylisti Alafuzoffia artikkelissaan otsikolla ”Rehellinen mies vieraasta tiedustelusta”. Hän oli haastatellut eläkkeellä olevaa Venäjän turvallisuuspalvelun everstiä
Vladimir Lutsenkoa, jonka mukaan EU:sta on nyt löytynyt ensimmäinen rehellinen ihminen. Alafuzoffia kuvataan venäläisissä sotilaspiireissä tunnetuksi henkilöksi, joka on opiskellut Venäjän yleisesikunnan akatemiassa ja jota sen vuoksi arvostetaan syvällisen Venäjän-tuntemuksensa vuoksi.
Brysselissä ollaan varmoja, että Yleisradiolle antamansa haastattelun aikoihin Alafuzoff tiesi, että Itä-Ukrainassa olivat liikkeellä samat Venäjän armeijan erikoisjoukot kuin paria viikkoa aiemmin Krimillä – heistä oli olemassa sekä valokuvia että videokuvaa. Miksi hän todisti niin kuin todisti, sitä ei tällä hetkellä tiedä kukaan muu kuin hän itse.
Niinistö tulilinjalla
Harvoin on niin pieni joukko saanut niin suurta huomiota osakseen kuin ne kymmenen henkeä, jotka ovat ilmoittautuneet Mikkelin yliopiston Venäjän metsäalaa käsittelevälle kurssille. Heidän tarkoituksenaan on aloittaa liiketoiminta Venäjällä. Yksi Venäjän tärkeimmistä viestimistä, TV-kanava Rossija 24, oli tehnyt kurssista ison uutisen otsikolla: ”Pakotteet eivät estä suomalaisia liikemiehiä toimimasta Venäjän kanssa”. Juttua ryyditti Suomen East Officen toimitusjohtajan todistus, jonka mukaan Venäjä on Suomelle valtava mahdollisuus.
Lopuksi hyvä uutinen. Itsenäistä journalistista linjaa noudattava uutistoimisto Rosbalt lähetti 20.4. toimittajansa
Jevgeni Zubarevin Pietarin yliopistoon seuraamaan dosentti
Johan Bäckmanin luentoa Krimillä suoritetusta vaalitarkkailusta.
Zubarevin mukaan Bäckman arvosteli ensin presidentti
Sauli Niinistöä siitä, ettei tämä hyväksynyt tarkkailijoiden värväystä. Sen jälkeen Bäckman siirtyi kiittämään toimittaja
Timo Harakkaa, koska tulkitsi tämän vaatineen "Kiovan uusnatsijuntan likvidointia".
Sarasvuo-ohjelmassa vieraillessaan Harakka kun sanoi, että Ukrainan hallituksessa on isossa roolissa - kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen neuvoston johdossa - rasistinen ja äärioikeistolainen Svoboda-puolue. Harakan mukaan EU:n pitäisi vaatia, että nämä voimat siirretään syrjään.
Lopun luentoa Bäckman antoi kirjoittajan mukaan vältteleviä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Poistuessaan auditoriosta toimittaja sai kuulla pettyneitä arvioita: ”Sen mitä tänään kuulimme, kuulemme vielä toistamiseen TV:n ajankohtaisohjelmassa. Yliopistoluennolta odottaisi sentään jotakin tuoretta ja omaperäistä”.
Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.
