Leonid Nevzlinin teksti: "Putinismin marssi ja totalitarismin perusta"
Totalitarismi perustuu uhreihin ja vihaan. Päiväkotilapset marssivat. Koululaiset marssivat. Vauvat eivät marssi vain siksi, etteivät vielä osaa kävellä, mutta heidät on jo puettu khakisävyisiin paitoihin ja hattuihin. Kaikkialla ympärillä näkyy julisteita, Pyhän Yrjön nauhoja, kirjeitä rintamalle ja rintamalta, "kuolemattomia rykmenttejä" sekä paraatin odotusta. Jälkimmäistä silmällä pitäen Moskovassa on jo ennakkoon alettu häiritä viestiyhteyksiä ja internetiä, sekä sulkea katuja. Näin ollen Putinin "voiton päivä" on tullut jokaisen elämään. Eikä se todennäköisesti poistu lähitulevaisuudessa.
Juuri näinä päivinä Venäjän siirtyminen autoritäärisestä järjestelmästä, jossa oli vielä jäljellä muistoja "suvereniteettidemokratiasta", klassiseen totalitarismiin viimeistellään. Valtiokoneisto on tunkeutunut kaikkialle, eikä sen vaikutusta voi välttää yksityiselämässä, saati työelämässä tai yhteiskunnallisessa toiminnassa. Ne, jotka eivät ehtineet lähteä pois Venäjältä, ovat jo myöhässä – kenties koko elämäkseen.
Ei ole sattumaa, että juuri nyt Venäjällä on virinnyt voimakkaasti keskustelua "uuden ihmisen" kasvatuksesta. Tällaisella ideologialla harjoittelivat aikaisemmin putinistisen Venäjän edeltäjät: totalitaristinen Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa. Putin on alkanut toistuvasti korostaa "uutta eliittiä" – hänen käsittääkseen tähän eliittiin kuuluvat Ukrainaa vastaan käydyn sodan osallistujat. Samalla hän luo mallin, jota kaikkien kansalaisten tulisi seurata: "Venäläisen identiteetin perusta ei ole aineellinen hyvinvointi, vaan moraaliset ja eettiset arvot, jotka muodostavat tulevaisuuden Venäjän perustan.
Putin-mielisten virkamiesten harjoituksista näiden periaatteiden osalta olen kirjoittanut aiemminkin. Äskettäin julkaistiin myös presidentin hallinnon työntekijän, Aleksandr Haričevin, artikkeli "Sivilisaatio Venäjä". Artikkelissa esitellään kulttuurisen identiteetin ihanne, johon Putinin hallinto pyrkii. Se painottaa voimakkaasti patriotismia, kollektivismia ja perinteisiä arvoja. Haričev kirjoittaa muun muassa: "Korkea moraalinen laatu muodostaa arvomme: palveleminen, ihmisrakkaus ja uhraus." Hän myös korostaa: "Me uhraamme elämämme korkeiden tavoitteiden puolesta muita vaivattomammin, koska uskomme syvästi, että todellinen pyrkimys korkeaan ideaaliin saavutetaan ei mukavuuden vaan uhrautuvan omistautumisen kautta."
Näin näyttää täydellinen putinilainen ihminen. Presidentin hallinto ei ole keksinyt mitään uutta. Riittää, kun tarkastelee mitä tahansa kuvausta neuvostoihmisestä. "Homo sovieticus on tottunut elämään suhteellisen huonoissa olosuhteissa, valmis kohtaamaan vaikeuksia, odottaa jatkuvasti vielä pahempaa, hyväksyy viranomaisten toimet, pyrkii estämään niitä, jotka rikkovat totuttuja käyttäytymismalleja, tukee johtoa täydellisesti, omaa standardinmukaisen ideologisoidun tietoisuuden, tunteen vastuusta maastaan, on valmis uhrauksiin ja uhraamaan myös muita", kirjoittaa Aleksandr Zinovjev satiirisessa romaanissaan *"Homo sovieticus"*, joka julkaistiin vuonna 1981. Putinilainen ihminen, kuten neuvostoihminenkin, ei elä omantuntonsa, vaan valtion asetusten mukaisesti. Ja se, että Venäjän ortodoksinen kirkko (Rossiiskaja pravoslavnaja tserkov, RPO) on korvannut kommunistisen puolueen (KPSS), on vain yksityiskohta. Ainoana erona on ehkä se, että neuvostoihmiselle luvattiin valoisa tulevaisuus, mutta putinilaiselle ei luvata minkäänlaista tulevaisuutta – ei valoisaa, eikä mitään muutakaan. Hän elää menneisyydessä, hänen katseensa on suunnattu taaksepäin, eikä hän pysty tarkastelemaan mitään sitä pidemmälle. Tulevaisuus uhrataan. Tämä maa on toivoton. Heitä ei opettanut heidän oma kokemuksensa. Heitä ei opettanut esimerkki Natsi-Saksasta. He edelleen takovat kuuliaisen massan rivejä. Käytännössä ihminen itsenäisenä persoonana kielletään ja uhrataan. Antihumanismi on heidän identiteettinsä perusta. Mitkään uhraukset eivät merkitse heille mitään. Uhrit vain lisääntyvät – niin maan sisällä kuin sen ulkopuolella. Maan sisällä on aina niitä, jotka eivät kulje samassa tahdissa. Toisinajattelijat, erimieliset, väärät, ei-sovietit, ei-putinilaiset – taistelu toisinajattelijoita vastaan on osa totalitaarisen yhteiskunnan rakentamista. Ja sen rakentamisen työkalut ovat olleet pitkään tiedossa – pelko, infantilisaatio ja valtiosta riippuvaiseksi tekeminen. Ei ole sattumaa, että Putin puhuu uudesta eliitistä – tämä "eliitti" on hänen luomansa, riippuvainen hänestä, velkaa hänelle kaiken ja siten täysin kontrollissa, tottelevainen ja valmis palvelemaan hänen etujaan. Totalitarismi perustuu uhreihin ja vihaan. Nyky-Venäjä ei ole poikkeus. Maa tihkuu vihaa, putinilainen ihminen elää ja hengittää sitä. Ympärillä on vain kansan ja valtion vihollisia. Näinä päivinä ideologisen propagandan määrä on saavuttanut huippunsa. Maa on vajonnut patriotistiseen hurmokseen. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi, toukokuun 9. päivän paraatien jälkeen? Valtava viha- ja "patriotismienergia" on kerätty – mihin Kreml sen suunnistaa? Putinilainen ihminen janoaa uhrauksia. Eikä hän aio tyytyä vain Ukrainaan tai omiin kansalaisiinsa…