Ulkomaat Eurooppa
Venäläinen sotahistorioitsija: Kaikille paitsi idiooteille on selvää, että Venäjä sotii Ukrainassa
Länsi on kuitenkin kyvytön toimimaan, eikä Ukraina ole katkaissut suhteitaan Venäjään, muistuttaa tutkija.
Anne Kuorsalo/ Suomen Kuvalehti
25.2.2015 07:30
Kreml pitää länttä kaikkivoipana, joka johtaa taustalla jopa Ukrainan sotaa, mutta Venäjän oppositio on päinvastaista mieltä. Se katsoo lännen heikkouden taanneen Venäjän sotapolitiikan onnistumisen Ukrainassa.
”Ukrainan tapahtumat eivät olisi olleet mahdollisia, elleivät kansainväliset instituutiot olisi näyttäneet avuttomuuttaan. Jos ne olisivat kyenneet reagoimaan asianmukaisesti sen sijaan, että ne ovat vain miettineet reagoinnin tarkoituksenmukaisuutta”,
Georgi Satarov sanoo.
Satarov toimi 1994–1997 presidentti
Boris Jeltsinin avustajana ja johtaa perustamaansa korruptiota selvittävää säätiötä InDem. Satarov on kirjoittanut moniosaisen armottoman kriittisen arvion Venäjän tilasta
Ezhednevnyi zhurnaliin.
Satarovin mielestä presidentti
Vladimir Putinin hallinnon päärikos ei ole ennennäkemättömässä varastamisessa. Pahinta on luottamus primitiiviseen ja rikolliseen käsitykseen siitä, että yhteiskuntaa voi rajattomasti ja rankaisematta manipuloida.
Satarovin mukaan valtio ei voi säilyä, jos yhteiskunta lakkaa pitämästä itseään yhteiskuntana kuten Venäjällä on tapahtunut.
Putinin hallinto on tehnyt kaikkensa, jotta venäläinen yhteiskunta on ajettu primitiivisten vaistojen ohjaamaan tilaan, tiivistää Starov. Hän katsoo, että Venäjä valitsi vihollisensa itse ilman rationaalia ulkopolitiikkaa ja todellisia uhkia, sillä mitään järkevää selitystä ei ole väitteille, kuinka Ukrainasta on tullut taistelukenttä Yhdysvaltain ja Venäjän välille.
Länsi on kuin säälittävä anoja talonisännän portaitten juurella, lataa sotahistorioitsija
Mark Solonin, jota on haastateltu
Fontanka.russa. Hänen mielestään kaikille paitsi idiooteille on selvää, että Venäjä sotii Ukrainassa, koska muuten esimerkiksi kapinallisten aseistus olisi loppunut jo aikoja sitten.
Solonin painottaa, että länsi voisi halutessaan pistää Venäjän polvilleen pelkästään lopettamalla lääkkeiden tai niiden raaka-aineiden myynnin, sillä apteekkien hyllyillä 75 prosenttia on tuontitavaraa alkaen insuliinista. Jos kaasuhanat suljettaisiin, dollarilla saisi kuukauden päästä 200 ruplaa, ennustaa Solonin.
Lännen kyvyttömyyden toimia historioitsija selittää sillä, ettei lännessä haluta luopua hyvästä elämästä. Hän katsoo, että Euroopan toimia arvostelevien pitää ottaa huomioon vielä Ukrainan tekemiset. Solonin viittaa siihen, kuinka Ukraina ei ole julistanut sotatilaa eikä katkaissut diplomaattisuhteita Venäjään.
Samalla Solonin muistuttaa, miten
Ukraina myi sille Neuvostoliiton peruina jääneen suuret asevarastot. Historioitsijan mukaan
ei tiedetä, mihin rahat joutuivat tai paremminkin tiedetään, kenelle ne menivät. Solonin ei kuitenkaan mainitse nimiä.
Solonin ihmettelee,
miten 45 miljoonan asukkaan Ukraina ei kykene saamaan kasaan puolen miljoonan miehen taistelukykyistä armeijaa ja vertaa, kuinka 3,6 miljoonan Suomi kokosi Stalinia vastaan 200 000 miehen joukot.
Solonin toteaa vielä senkin, että Ukrainassa kipeät leikkaukset ovat tarpeen ja viittaa taas Suomeen. Suomi kykeni asuttamaan
Stalinin miehittämiltä alueilta 400 000 asukasta.
Soloninin tapaan moni muukin hämmästelee netissä, miksi Ukraina pitää kiinni alueista, joiden taloudellisesta merkityksestä on turha puhua.
Esimerkiksi
Grani.russa kirjoittavan
Vitali Porotnikovin mielestä Donbass on matkalaukku vailla kahvaa, painolasti jokaiselle. Hänestä Venäjä ei pystyisi heiluttamaan Ukrainaa, jos Ukraina luopuisi ongelma-alueista.
Sotilaspoliittinen asiantuntija
Aleksandr Golts muistuttaa hänkin
Ej.russa, ettei
Putin suinkaan sodi Ukrainassa taantuvien alueiden takia vaan oikeudesta istahtaa suurvaltojen johtajien kanssa samaan pöytään rajoja vetämään.
Golts huomauttaa sarkastisesti, ettei Venäjän suuren päällikön kaipaamaa pöytää ole ollut olemassa enää aikoihin.
Goltsin mielestä länsi on toistaiseksi ymmällään. Hän vertaa asetelmia kylmään sotaan ja katsoo nyt oltavan vasta 1940-luvun lopulla ja edessä ovat vielä niin Korean sota kuin Afganistankin mutta samoin uudet reaganit ja thatcherit. Venäjää odottaa rooli Kiinan raaka-aineiden toimittajana, eikä sitä osaa kukaan kadehdi.
Moskovassa lauantaina 21. helmikuuta Kremlin toiveesta junailtuun Venäjän Ukrainan politiikkaa tukeneeseen joukkokokoukseen kutsuttiin mainosjulisteilla:
Emme unohda emmekä anna anteeksi. Mediassa on ollut tietoja, joiden mukaan mielenosoitukseen osallistuneille maksettiin 300 ruplaa, yli neljä euroa.
Mitä emme unohda ja kenelle emme anna anteeksi, kyseli
Semjon Novorpudskij Gazeta.russa. Monien muiden tapaan hänkin vinoili antimaidaniksi ristityn mielenilmauksen puuhamiehelle
Dmitri Sablinille. Tämä kansanedustaja kun totesi, kuinka venäläisvastaiset mielialat ovat voimakkaita ja niiden ilmentymänä venäläisille yritetään osoittaa, että
Katariina II oli saksalainen.
Tosiasiassa Katariina Suuri
oli saksalainen prinsessa, joka hallitsi Venäjää 1762–1796.
Novoprudskin mielestä Venäjä kaivaa päämäärätietoisesti itselleen hautaa. Hän toteaa Venäjän tehneen viime vuonna enemmän kuin kenenkään muun Naton suosion lisäämiseksi. Vallitsevalle ajattelutavalle hän hakee selitystä psykologiasta: kun ihmisillä ei ole arvoa, sitä kompensoidaan karskeilla otteilla.
Mitä isänmaallisempi patriootti on, sitä länsikeskeisempi hän on, pilailee
Anton Muhin Fontanka.russa. Muhinin mielestä länsi haukkaa isomman osuuden kuin Venäjä patrioottien ajatusmaailmasta, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin.
Muhin katsoo, että venäläisissä elää eurooppalaisia kohtaan vuosisatainen loukkaantumisen tunne ja samalla jokaisen venäläisen mielen syvyydessä on kateus onnellisia eurooppalaisia kohtaan ja toivomus päästä isoon eurooppalaiseen perheeseen. Kun toive ei toteudu, seuraa turhautuminen ja sitä agressiivisuus ja puolustusreaktio, jotka Muhinin tulkinnan mukaan ovat nyt meneillään.
Lännen kannalta tilanne on oikeastaan yhtä skitsofreeninen kuin venäläisillä: tekipä länsi niin tai näin, se on aina syyllinen ainakin jonkun venäläisen ryhmittymän mielestä.