Uutisia Virosta

Tässä Baltiaan sijoitettujen/sijoitettavien joukkojen kansallisuudet. On muuten sakkia aika monesta maasta, joten ainakin NATO ottaa baltian alueen asiat vakavasti.

thumbnail_image1.jpg

Oho, norjalaiset ovat Liettuassa. Tämän aamun Kalevassa muuten Viron puolustusministeri kutsui Suomea "avoimesti liittolaisiksi" ja Niinistö siihen että Balttiaan sijoitettavien NATO-joukkojen harjoittelusta Suomessa käydään nyt neuvotteluja NATO-kokouksessa, missä on hengailemassa.

Täytyy sanoa että tämä rauhoittaa mieltä kummasti ja antaa odottaa tällä perällä syvää rauhan aikaa. Venäjällä ei potenssi enää riitä kukkoiluun eikä NATO tee mitään hassuja temppuja taholle, jolla on taskussa biljoona katsiljoonaa ydinlatausta.

Peace, bro! Para bellum ja silleen.
 
Istun tässä parin kaljan ja viinasnapsin voimin tartolaisessa pubissa. Tultiin tänne junalla Tallinnasta ja matkan varrelle jäi Tapa. Yritin tsiigata junasta näkyykö varuskuntaa mutta ei, vain kyltti joka näytti suuntaa varuskuntaan päin. Tää nyt ei liity mitenkään mihinkään,kunhan höpisen.

PS. Neuvostoaikaan perustettiin Tapaan kommunistinen lehti nimeltä Tapa Kommunist. Huomasivat että se ei kuulostanut kovin korrektilta joten nimeksi muutettiin Tapa Edasi. En tiedä menikö sen paremmin. Edasi kun tarkoittaa "eteenpäin" mutta "tapa edasi" voi myös tarkoittaa "jatka tappamista". :D
 
Viimeksi muokattu:
Heimoveljillä on vielä selkärankaa:
Ulkomaat
New York Times: Venäjän pelästyttämä pieni Viro kouluttaa kapinallisten kansakuntaa
Juha-Pekka Tikka
2 tuntia ja 43 minuuttia sitten (päivitetty 2 tuntia ja 39 minuuttia sitten)
Amerikkalaislehti uutisoi Virossa suosituista suojeluskuntien sotapeleistä.

  • 15a59551016ba9f3b5f1b4651f76b71848dd1b18aadf958ba7fdf741f3ec2aba

    Viron Türin suojeluskuntakilpailuun kuului 40 kilometrin patikointi ja 21 tehtävää.
    (Google Maps)
New York Timesin reportaasissa käydään Viron Türissa Eesti Kaitseliitin eli suojeluskunnan sotapelissä maastossa. Jarvan alueen 24-tuntisessa testissä partiot mittelivät, ketkä pystyvät toimimaan miehittäjän tullessa.

NYT:n mukaan vastaavat, joka viikonloppu pidettävät "sotilasurheilutilaisuudet" ovat uskomattoman suosittuja Virossa. Venäjän miehitettyä Krimin niistä tuli vakavampia.

"Meidän on vain pysyttävä hengissä", Vivika Barnabas sanoo kilpailuista.

Viron kerrotaan kouluttajan suojeluskuntien jäsenistä kapinallisia aina improvisoitujen räjähteiden tekoon asti. Myös suositellaan, että kotona pidetään aseita.

"Paras ehkäisevä suoja eivät ole vain aseistetut sotilaat, vaan myös aseistetut kansalaiset", suojeluskuntien komentaja prikaatikenraali Meelis Kiili sanoo New York Timesille.

"Kapinallistoiminnan tulisi alkaa valloitetulla alueella heti miehittäjän tultua. Jos haluat puolustaa maatasi, me koulutamme sinut ja tarjoamme olosuhteet tehdä se parhaalla mahdollisella tavalla".

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/games estonia-57169

Alkuperäinen juttu:
Spooked by Russia, Tiny Estonia Trains a Nation of Insurgents
By ANDREW E. KRAMER OCT. 31, 2016
01ESTONIA0-web1-superJumbo.jpg


Members of the Estonian Defense League set off for a patrol competition near the town of Turi in central Estonia. The events, held nearly every weekend, are called war games, but they are not intended to be fun. Credit James Hill for The New York Times
TURI, Estonia — Her face puffy from lack of sleep, Vivika Barnabas peered down at the springs, rods and other parts of a disassembled assault rifle spread before her.

At last, midway through one of this country’s peculiar, grueling events known as patrol competitions, she had come upon an easy task.

Already, she and her three teammates had put out a fire, ridden a horse, identified medicinal herbs from the forest and played hide-and-seek with gun-wielding “enemies” in the woods at night.

By comparison, this would be easy. She knelt in the crinkling, frost-covered grass of a forest clearing and grabbed at the rifle parts in a flurry of clicks and snaps, soon handing the assembled weapon to a referee.

01ESTONIA0-web2-superJumbo.jpg

A team loaded and removed cartridges from rifle magazines in a timed test. Credit James Hill for The New York Times

“We just have to stay alive,” Ms. Barnabas said of the main idea behind the Jarva District Patrol Competition, a 24-hour test of the skills useful for partisans, or insurgents, to fight an occupying army, and an improbably popular form of what is called “military sport” in Estonia.


The competitions, held nearly every weekend, are called war games, but are not intended as fun. The Estonian Defense League, which organizes the events, requires its 25,400 volunteers to turn out occasionally for weekend training sessions that have taken on a serious hue since Russia’s incursions in Ukraine two years ago raised fears of a similar thrust by Moscow into the Baltic States.

Estonia, a NATO member with a population of 1.3 million people and a standing army of about 6,000, would not stand a chance in a conventional war with Russia. But two armies fighting on an open field is not Estonia’s plan, and was not even before Donald J. Trump, the Republican presidential candidate, said European members of NATO should not count on American support unless they pay more alliance costs.

Since the Ukraine war, Estonia has stepped up training for members of the Estonian Defense League, teaching them how to become insurgents, right down to the making of improvised explosive devices, or I.E.D.s, the weapons that plagued the American military in Iraq and Afghanistan. Another response to tensions with Russia is the expansion of a program encouraging Estonians to keep firearms in their homes.


The Jarva competition entailed a 25-mile hike and 21 specific tasks, such as answering questions of local trivia — to sort friend from foe — hiding in a bivouac deep in the woods and correctly identifying types of Russian armored vehicles. On a recent weekend, 16 teams of four people had turned out, despite the bitter, late fall chill. The competition was open to men, women and teenagers.

Ms. Barnabas and her three teammates had spent the night hiding in a nest lined with pine needles and leaves on the forest floor, while men playing the occupying army stomped around, firing guns in the air and searching for them. Contestants who are found must hand over one of the 12 “life cards” they carry, which detracts from their final score.

“It’s cold and you lie on the ground, looking up at the stars and hearing shooting and footsteps nearby,” said Ms. Barnabas, a petite woman who is also a coordinator for the league in her day job. She was swathed in a few layers of long underwear and camouflage.

“It wasn’t so bad because we slept cuddled together,” she said, flirtatiously, of her female team. The footsteps came and went, and the women stayed quiet. “They didn’t find us.”

01ESTONIA0-web3-superJumbo.jpg

A team demonstrated its first-aid skills during the competition. Members bring their rifles and rucksacks packed with camping comfort foods like salami, Snickers bars and Gatorade, as well as first-aid kits. Credit James Hill for The New York Times

Encouraging citizens to stash warm clothes, canned goods, boots and a rifle may seem a cartoonish defense strategy against a military colossus like Russia. Yet the Estonians say they need look no further than the wars in Iraq and Afghanistan to see the effectiveness today, as ever, of an insurgency to even the odds against a powerful army.

Estonia is hardly alone in striking upon the idea of dispersing guns among the populace to advertise the potential for widespread resistance, as a deterrent.

Of the top four nations in the world for private gun ownership — the United States, Yemen, Switzerland and Finland — the No. 3 and 4 spots belong to small nations with a minutemen-style civilian call-up as a defense strategy or with a history of partisan war.

“The best deterrent is not only armed soldiers, but armed citizens, too,” Brig. Gen. Meelis Kiili, the commander of the Estonian Defense League, said in an interview in Tallinn, the capital.

01ESTONIA0-web4-superJumbo.jpg

A team of military cadets won the competition. Credit James Hill for The New York Times

The number of firearms, mostly Swedish-made AK-4 automatic rifles, that Estonia has dispersed among its populace is classified. But the league said it had stepped up the pace of the program since the Ukraine crisis began. Under the program, members must hide the weapons and ammunition, perhaps in a safe built into a wall or buried in the backyard.

For the competitions, members bring their rifles and rucksacks packed with camping comfort foods like salami, Snickers bars and Gatorade, as well as first-aid kits.

But why bother with the stocking caps, the hidden ammunition and the rucksacks if, under Article 5 of the NATO charter, the United States is obliged to send the full might of its military hurtling into Estonia in an attack?

The Estonian government says that ignores Article 3, which stipulates that each member should also prepare for individual defense. But skeptics cite another reason: fears that the United States and Europe might not have the stomach for a confrontation with Russia, even though they are currently building up their military presence in the Baltics. That would leave Estonia to fend for itself.

01ESTONIA0-web5-superJumbo.jpg

A member of the team that placed second sank to the ground to recuperate after crossing the finish line. Credit James Hill for The New York Times

Whatever the reason, training for underground warfare is going ahead here, where partisans are still glorified for fighting the Nazis and Soviets in World War II.

“The guerrilla activity should start on occupied territory straight after the invasion,” General Kiili said. “If you want to defend your country, we train you and provide conditions to do it in the best possible way.”

Members of the community also take part in the drills.

The competition to identify edible and medicinal herbs, for example, was run by a high school biology teacher. The fire department staged a competition to put out a small blaze in a barrel. A horseback-riding school for children tested moving a “wounded” colleague by horse.

Jaan Vokk, a retired corporal with the Estonian Army, ran the competition to identify armored vehicles on a slide show on his laptop. “Sometimes it feels like they are getting us ready for something,” he said ominously, while quizzing a teenage girl in camouflage to identify Russian tanks.

The girl was ready, rattling off the names as pictures flashed on the computer screen — “T-72 main battle tank, BTR-80 armored personnel carrier” — and earning a nearly perfect score.

“Partisan war is our way,” Mr. Vokk said. “We cannot equal their armor. We have to group in small units and do a lot of destruction of their logistics convoys. We needle them wherever we can.”

Mr. Vokk served with the army in Afghanistan, where, he said, he gained an appreciation for the effectiveness of I.E.D.s.

“They scared us,” he said. “And a Russian is just a human being as well. He would be scared.”

A version of this article appears in print on November 1, 2016, on page A4 of the New York edition with the headline: Wary of Russia’s Ambitions, Estonia Prepares a Nation of Insurgents.
www.nytimes.com/2016/11/01/world/europe/spooked-by-russia-tiny-estonia-trains-a-nation-of-insurgents.html

Sen sijaan Suomen typerät poliitikot leikkaavat vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta... eikö täällä mitään mistään opita, vai onko punanarratiivi liian syvällä YYA-ajan seurauksena? Suojeluskuntalaisten osaaminen oli ehkä ratkaiseva tekijä siinä, että talvisodassa ei romahdettu.
 
Viimeksi muokattu:
Joo-o, jaa-a. En nyt lähtisi ihan samantien SuomipaskaViroparas-linjalle. Tätä toteamusta voisi seurata romaanin pituinen perustelu, mutta päädyn toteamaan, että jos tällaisesta uutisesta saa vedettyä tuollaisen narratiivin, niin ei maksa vaivaa alkaa väittelemään asiasta.
 
Joo-o, jaa-a. En nyt lähtisi ihan samantien SuomipaskaViroparas-linjalle. Tätä toteamusta voisi seurata romaanin pituinen perustelu, mutta päädyn toteamaan, että jos tällaisesta uutisesta saa vedettyä tuollaisen narratiivin, niin ei maksa vaivaa alkaa väittelemään asiasta.
Virossa vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on paljon paremmalla tasolla, kuin Suomessa. Lisäksi puolustusbudjetin osuus on paljon suurempi - tahto on siellä ainakin poliittisella tasolla paremmalla tolalla kuin Suomessa.
Tietenkin PV:n puolella asiat ovat Suomessa paljon paremmin kuin Viron puolustusvoimilla, joka ei loppujen lopuksi ole kykeneväinen koko valtakunnan puolustamiseen. Ja onhan meillä vakaampi yhteiskuntakin kuin Virossa.
 
No, niin. Jotakin tuon suuntaista olisin kenties alkanut itse argumentoimaan. Etkö tosiaan näe sitä johtoajatusta noiden itse kirjoittamiesi pointtien takana?

-Ulkomailta ostettu sotavarustus ei katso keskituloa tai elintasoa, se maksaa kaikille lähtökohtaisesti ihan yhtä paljon riippumatta siitä, kuka on tilaajana. Puolustusliiton sisäisiä alennuksia tms. lukuunottamatta. Tottahan toki Virolaiset joutuvat satsaamaan _prosentuaalisesti_ huomattavan summan rahaa, kun kenttäarmeijalle pitää löytää nykyaikaista sotavarustetta, jota niillä ei yksinkertaisesti ole olemassa omasta takaa. Eli ei ole vanhaa, jonka päälle rakentaa. Puolustusbudjettien prosenttimäärien tuijottelu on yksi työkalu, joka mahdollistaa yleensäkin kansainvälisen vertailun, muttei se ole mikään yksi ja ainut totuus.

-Me emme samalla tavalla tarvitse "vapaaehtoista maanpuolustusta", koska oma puolustusratkaisumme nojaa aivan eri mittaluokan armeijaan, jota koulutetaan ja kertautetaan johdonmukaisesti. Myös oman aktiivireservimme (koulutussitoomuksen tehneet) ja reserviläisaktiivien määrä on kohtalainen. MPK:n kursseille on viimeisen parin vuoden aikana ollut huomattavasti tunkua, joten myös meillä vapaaehtoistoiminta on vilkasta. Nyt pitäs ihan oikeasti ymmärtää mistä ne 400 000€ ovat pois! Niillä rahoilla ei pyöritetä kursseja. Kurssit lähtökohtaisesti maksetaan PV:n tai kurssilaisten toimesta.

Tavallaan pidän siitä, miten Kaitseliit on organisoitu ja että harjoitustoiminnan tiellä on käsittääkseni suhteellisen vähän byrokratiaa. Mutta henkilökohtaisesti pragmaattisesti ajateltuna näen myös tiettyjä riskejä tuonkaltaisen huomattavan itsenäisen, aseistetun vapaaehtoisorganisaation luomisessa. Toki nämä riskit tiedostamalla ja hallitsemalla voidaan kyseisenkaltaisista joukoista mitata ulos pelkkiä hyötyjä, mutta nämä riskit on tunnistettava!

Nimenomaan sarkastinen kommentointini lähtee siitä, että henkilökohtaisesti annan suuremman painoarvon sille, että meillä on toistasataa nykyaikaista TSTPSV:tä, RYNNPSV:tä, ilmavoimien monitoimihävittäjät, yksi Euroopan vahvimmista tykistöistä, sotilaallisesti organisoitu rajavartiolaitos, merivoimat, erikoisjoukkomme, välittömän valmiuden joukot, kantahenkilökunnan ns. OTO-yksiköt, laaja reservi yms. yms. yms., kuin sille, että ympäri maata olisi keskivartalolihavista Counter-Strikepelaajista koostuvia vartiokomppanioita heilumassa viikonloppuisin vanhat ruotsalaiset lahjoitus-G3:t tanassa. En todellakaan sano tätä mitenkään Kaitseliitiä vähätellen, päinvastoin. Heidän organisaatiossaan on hyviä juttuja jotka pitäisi soveltaa Puolustusvoimien käyttöön. Mutta ollaans nyt herranjumala rehellisiä!
 
Nimenomaan sarkastinen kommentointini lähtee siitä, että henkilökohtaisesti annan suuremman painoarvon sille, että meillä on toistasataa nykyaikaista TSTPSV:tä, RYNNPSV:tä, ilmavoimien monitoimihävittäjät, yksi Euroopan vahvimmista tykistöistä, sotilaallisesti organisoitu rajavartiolaitos, merivoimat, erikoisjoukkomme, välittömän valmiuden joukot, kantahenkilökunnan ns. OTO-yksiköt, laaja reservi yms. yms. yms., kuin sille, että ympäri maata olisi keskivartalolihavista Counter-Strikepelaajista koostuvia vartiokomppanioita heilumassa viikonloppuisin vanhat ruotsalaiset lahjoitus-G3:t tanassa. En todellakaan sano tätä mitenkään Kaitseliitiä vähätellen, päinvastoin. Heidän organisaatiossaan on hyviä juttuja jotka pitäisi soveltaa Puolustusvoimien käyttöön. Mutta ollaans nyt herranjumala rehellisiä!

+1!

Täältäkin tulee suuri rispekti siihen miten tosissaan Viro on ottanut oman puolustusratkaisunsa rakentamisen ja panostanut siihen asiallisesti mutta tosiasiat kuitenkin tosiasioina. Suomella on Eurooppalaisessa mittakaavassakin kohtalainen puolustuskyky joka on jotain ihan muuta kuin Virolla suorituskyvyltään.
 
Verkkouutiset (13.11.2016):

Britannia aikoo siirtää pitkän kantaman raketinheitinjärjestelmiä (GLMRS) Viroon ensi vuoden aikana. Brittiläisen Daily Mailin mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta sitten kylmän sodan päivien, kun Britannia tuo tällaisia aseita Venäjän rajalle. Heittimillä voidaan ampua GPS-ohjattuja raketteja yli 70 kilometrin päähän. ’70 kilometrin tarkka-ampujana’ brittiarmeijassa tunnetut aseet saapuvat Viroon osana noin 800 sotilaan vahvuista osastoa.

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/britannia_ohjukset_venaja-57591
 
Virolaisen firman kehittelemä kauko-ohjattu telaketjuvaunu, voidaan käyttää mm asealustana tai kuormaa kuljettamaan. Sisäänrakennettu sähkö- ja dieselmoottori
Sinänsä mukavan näköinen peli. Taitaa kuitenkin tarvita aukeaa jotta tuosta saa hyödyn irti ja toisaalta Suomen metsä tai lumi voi jo lannistaa vekottimen heti alkuunsa.

Mutta esim kriisinhallintatouhuissa tienvarsipommeineen, miinaepäilyissä, talvijäillä ja saaristossa, asustuskeskuksissa jne. Löytyyhän sitä käyttöä jos hinta kannattaa. Panssarintorjuntaan tuosta saisi oivan linnoituksen kun miehistö ei alistuisi paikannukselle.

Hieman asiaa sivuten olen odottanut koska käyttöön tulee hybridi-moottorikelkka tai mönkijä. Jolla voisi siis asemiin ajaa hiljaisella sähkömoottorilla ja ilman lämpöjälkeä. Voisihan siitäkin sitten samalla kehittää kauko-ohjattavan sekä asealustan.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
HS-ANALYYSI
Viro lopetti Suomen kirittämisen Natoon – syksy muutti ulkopoliittisia linjauksia
Syksy toi muutoksia Viron ulkopoliittisiin linjauksiin, ja se näkyy suhteessa Suomeen. Puhe uhkista Itämeren alueella väheni, kun Viro oli saavuttanut poliittiset tavoitteensa Naton huippukokouksessa kesällä.
KOTIMAA 15.11.2016 2:00 Päivitetty: 15.11.2016 8:33
Kaja Kunnas

MARKO MUMM
1479101668193

Viron presidentti Kersti Kaljulaid ei kanna huolta Suomen liittymisestä Natoon.

TALLINNA. Viron ulkopolitiikassa puhaltavat tänä syksynä uudet tuulet, jotka tuntuvat Suomenlahden pohjoisrannalla.
Muutokset ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun Toomas Hendrik Ilveksenpresidenttikausi päättyi lokakuussa ja Naton huippukokous oli pidetty Varsovassa heinäkuussa.


Ilves kiritti Suomea Natoon lausunnoillaan koko kymmenvuotisen virkakautensa ajan syksyyn asti.

Lokakuussa sananvaltaa Viron ulkopolitiikassa alkoi käyttää uusi presidentti Kersti Kaljulaid.

”Ei ole meidän murheemme, haluavatko Ruotsi ja Suomi liittyä jäseniksi. Meidän etumme mukaista on, että yhteistyö välillämme toimii, kahden- tai monenkeskisesti”, Kersti Kaljulaid sanoi Viron television haastattelussa päivää ennen valintaansa presidentiksi lokakuun alussa.

Sama tuli selväksi HS:n haastattelussa: ”Viron presidentti kunnioittaa Suomen kansan päätöstä, kuinka järjestää puolustusyhteistyö kansainvälisellä tasolla.”

Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta aiempaan presidenttiin verrattuna kyse oli linjamuutoksesta.

VIRON perustuslain mukaan presidentti ei johda ulkopolitiikkaa, kuten Suomessa yhdessä hallituksen kanssa. Hän edustaa Viroa ulkomailla.

Presidentti Ilves käytti sananvaltaa kuitenkin sen verran reippaasti, ettei aina joutanut sopimaan sanomisiaan ulkoministeriön kanssa.

Tämä aiheutti välillä väärinkäsityksiäkin Viron ulkopoliittisista linjauksista. Viime vuoden alussa Ilves otti kantaa aseellisen tuen puolesta Ukrainalle, Suomenkin lehdistössä Ilveksen näkemys levisi Viron näkemyksenä. Asiasta päättävän hallituksen linja oli kuitenkin päinvastainen.

Virossa nähdään yhä, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon lisäisi vakautta Itämeren alueella. Ei pidetä kuitenkaan Viron asiana kehottaa Suomea liittoutumaan sotilaallisesti, kuten ei ole Venäjän asia kehottaa Suomea pysymään liittoutumattomana.

Viron ulkopoliittisiin linjauksiin jää aiempaa vähemmän tulkinnanvaraa, sillä Kaljulaid ei sooloile.

TOINEN syksyn tuoma muutos Viron ulkopoliittisissa puheissa on Baltiaa ja Itämeren aluetta koskevien sotilaallisten uhkakuvien väheneminen. Tarve korostaa Venäjän uhkaa Baltialle hiipui silminnähden sen jälkeen, kun Viro, Latvia, Liettua ja Puola saavuttivat poliittiset tavoitteensa Naton huippukokouksessa Varsovassa heinäkuussa.

Ahdistavimmat uhkakuvat levisivät viime vuonna, jolloin julkaistiin raportteja Naton kyvyttömyydestä puolustaa Baltiaa. Ilveskin sanoi The Telegraphille: ”Kun katsoo naapurimme sotaharjoituksia, he toimivat periaatteessa silmänräpäyksessä. He ovat täällä, ja neljässä tunnissa kaikki on ohi.”

Kärjekkäiden lausuntojen ja raporttien tavoite oli ennen Naton huippukokousta vakuuttaa muut Nato-valtiot sijoittamaan joukkojaan Baltiaan ja Puolaan.

PARHAILLAAN Pohjois-Virossa Tapan varuskunnassa rakennetaan jo uusia kasarmeja ja valmistaudutaan vastaanottamaan ydinasevaltio Britannian johtamaa tuhannen sotilaan pataljoonaa. Monet muutkin valtiot lähettävät sotilaitaan alueelle.  

Viron ulkopoliittinen painopiste on siirtynyt Baltian turvallisuudesta koko Euroopan turvallisuudesta puhumiseen.

”Eurooppaa on katsottavana yhtenäisenä, ja voimme taata turvallisuuden vain, jos emme hae ratkaisuja yksittäisten valtioiden tai alueiden pohjalta”, presidentti Kaljulaid sanoi perjantaina esitelmässään ulkopoliittiselle yhdistykselle Berliinissä.

Tarkoitus on motivoida sitoutumaan EU:hun ja Natoon niitäkin Euroopan maita, jotka sijaitsevat etäämpänä Venäjästä ja joille Venäjän kehitys ei ole päällimmäinen huolenaihe.

Samalla Viro valmistautuu kesällä alkavaan EU:n puheenjohtajakauteen.

KUN Viron hallitus hajosi viime viikolla, osa kansainvälisistä laatulehdistä kertoi länsimielisen hallituksen kaatumisesta. Vaihtoehtoa länsimielisyydelle ei Viron politiikassa kuitenkaan ole. Ulko- ja turvallisuuspoliittisena kivijalkana pysyy vahva sitoutuminen EU:hun ja Natoon.

Jos keskusta nousee johtavaksi hallituspuolueeksi, enää ei ehkä kuulla yhtä terävää arvostelua Kremlin suhteen kuin reformipuolueen johdolla, mutta tämä ei tarkoita Moskovan-mielisyyttä. Puhe voi alkaa kuulostaa samanlaiselta kuin Suomessa on totuttu.
 
Juttua Tallinnan merimuseossa (Lennusadam) näytillä olevasta sukellusvene Lembitistä.

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/viro sukellusveneet-57714

Ihan matkailuvinkkinä suosittelen paikkaa mikäli eteläisen naapurimaan pääkaupungissa liikuskelette. Tyylikäs moderni museo historiallisessa ympäristössä. Näytillä olevasta muusta sotakalustosta osa on suomalaista alkuperää. 2012 käynnin yhteydessä bongasin ainakin SA-Int -väreissä olleen ZSU-57 -ilmatorjuntapanssarin, eli ItPsv 57-2:n.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Tuosta tuli mieleen tämä, jossa kannattaa käydä kierroksella:

https://www.sokoshotels.fi/fi/tallinna/sokos-hotel-viru/muut-palvelut

VIRUN KGB-MUSEO
Hissikään ei kulje 23. kerrokseen asti, jossa sijaitsee pieni museo. Täällä palataan hetkessä neuvostoaikaan. KGB-museo esittelee kaksi eri maailmaa, neuvostopropagandan luoman näennäismaailman ja toisen, moniulotteisen reaalimaailman. Museossa on esineistöä ajoilta, jolloin vieraita ja henkilökuntaa vakoiltiin KGB:n väen toimesta Virun ylimmästä kerroksesta käsin. KGB-museo on Tallinnan yksi tämän hetken kiinnostavimmista nähtävyyksistä.

Karskimpi paikka onkin sitten Riikan KGB-museo kuulusteluhuoneineen ja selleineen tms. Suosittelen myös jos pyöritte Baltiassa. Siitä tuli mieleen aikoinaan NL:n aikana "Radio Jerevan"-vitsi:

"Mikä on jokaisen NL:n kaupungin korkein rakennus? No, tietenkin KGB:n talo, koska kun sinne joutuu niin näkee jo Siperian siintelevän".

:D
 
Juttua Tallinnan merimuseossa (Lennusadam) näytillä olevasta sukellusvene Lembitistä.

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/viro sukellusveneet-57714

Ihan matkailuvinkkinä suosittelen paikkaa mikäli eteläisen naapurimaan pääkaupungissa liikuskelette. Tyylikäs moderni museo historiallisessa ympäristössä. Näytillä olevasta muusta sotakalustosta osa on suomalaista alkuperää. 2012 käynnin yhteydessä bongasin ainakin SA-Int -väreissä olleen ZSU-57 -ilmatorjuntapanssarin, eli ItPsv 57-2:n.

Tälle vankka puolto, kävin elokuussa tuolla toista kertaa. Tuolloin museossa oli viikinkiaiheinen kiertävä näyttely. Huomasin samoin tuon Suomen väreissä olevan ItPsv:n.

Museon takana ulkona on myös jäänmurtaja Suur-Töll, jonka suomalaiset kaappasivat venäläisiltä 1918, nimesivät Väinämöiseksi ja antoivat sitten Viroon 1922. Museon takana on myös museoituja sotakanootteja - Suomestakin saatu tonnistoa.
 
Back
Top